Tekstit

Päästä hampaisiin

Kuva
Aiemmin tällä viikolla kävin apteekissa, ja siinä vuoroani odotellessa poimin hyllystä muuta tarvittavaa. Apteekki-ihminen huomasi kasassani Ibumaxin, ja kysyi, onko se mulle ja olenko tietoinen, että sillä on yhteisvaikutuksia syömäni mielialalääkkeen kanssa. Maha-suolikanavan verenvuotomahdollisuus. No enpä ollu tienny tuotakaan, varmaan se lukee siinä lakanassa, joka tulee lääkkeen mukana, mutta on menny ohi. Ibuprofeenihan on se ensisijainen lääke, mitä erinäisiin kipuihini syön, ja nyt sitten pelottaa syödä sitäkin. Parasetamoli kun ei yksinään oikein tehoa ainakaan päänsärkyyn. Onhan muilla ollu niitä ylävatsakipuja, mutta oon pannu ne sappivaivan tiliin.

Tarjosi Somacia vatsansuojaksi, mutta ei mulla oo semmosiin luksuslääkkeisiin varaa. Sitä kun ei syödä tarvittaessa, vaan jatkuvasti, ja mulla ei oo semmosta jatkuvaa lääkitystä, joka vaatis vatsansuojan.

Nyt on ollu hammaskipujakin. Piti oikein tilata hammaslääkärin aika, vaikka tarkastuksen aika olis ollu vasta kesällä. Jännä…

Puolipilveä

Kuva
No niin, taas on yksi kaunis metsäpolku tuhottu. Olen mie kyllä nähny tukkirekkojen tuolta tulevan, ja miettiny mikä metsä nyt on pantu sileeksi, mutta silti tuli ikävänä yllätyksenä.
Tältä polku näytti heinäkuussa.
Tämmönen se on tänään. Ylempi kuva on otettu hieman edempää polulta. Ei sattuneesta syystä huvittanut kävellä tuonnepäin...
Että ei nyt kauheasti ilahduttanut tämäkään lenkki, vaikka niin toivoin. Mutta löysin jotain kivaakin kuvattavaa: Pienoismaailma aidantolpan nokassa :)
Sain tosiaan sen "neulegraffitin" valmiiksi, mutta hieman ongelmallista oli saada se kiinni tuohon portin päälle. Oli jo hämärää ja sadekin alkoi uudestaan kun siinä tusasin, lanka millä kiinnitin oli ihan kummallista, solmut aukeili itsekseen. Kyllästyin. Saa olla siinä nyt silleen ku on. Maanantaina likakaivon tyhjentäjä saa sitä ihmetellä. Keväällä pikkulinnut sen kuitenkin silppuaa.

Koirien jalat on taas toiminu, mitä nyt toinen taas vähän ontui kun hyppäsi autosta pois. Oon sitten nostan…

Käpertymisiä.

Kuva
Kokoonkäpertymisen aikaa. Niin aattelin tänäaamuna, kun vein esikoisen junalle kaatosateessa. Tihkusadetta, luki sääennusteessa, muuten. Melkoista mitätöintiä. Mutta annoin itselleni luvan olla negatiivinen, kokoonkäpertyvä, inhoava, lopen tympiintynyt marraskuuhun ja sen vesisateeseen. Ei aina tarvi yrittää olla positiivinen hampaat irvessä.

Järkyttyneenä oon seurannu Kalifornian tulipaloakin. Siellä on rutikuivaa ja täällä lätimärkää. Luultavasti ihmiset - etenkin rikkaat malibulaiset - on tottuneet siihen, että maailma on hyvä paikka ja rahalla saa mitä vain. Mutta rahallakaan ei saanut tulta pysähtymään. Rahalla sais ehkä ilmastonmuutosta hidastettua, mutta siihen sitä ei niiltä riitä. Samanlainen mentaliteetti on valtaamassa alaa myös rokotteiden suhteen; ei rokoteta ties minkälaisten harhakuvitelmien takia, mutta luotetaan, että jos tauti sitten tuleekin (mitä ei tietenkään ensisijassa pidetä edes mahdollisena) niin kyllä sairaanhoito hoitaa kuntoon. Ihmiset!

Ihmiset kutoi töppö…

Kyösti

Kuva
Käsittämätöntä, miten voi koskettaa täysin vieraan koiran poismeno. Monta kertaa ollu kyyneleet silmissä. Varmaan kuolen surusta sitten, kun oma koira lähtee. Toisaalta onhan niitä lähteny, ja vielä hengissä oon. Joku sairaskohtaus tullu, jotenki en oo aatellu, että koirillekin voi tulla semmosia. Sydänkohtauksia tms. Mistä sen lopulta tietää, mikä sillekin tuli.



Isälle soitin, sille oli jo aamulla mun isosisko tuonu kakun ja jotain, mistä en saanu selvää. On sillekin tullu semmonen vanhuksen kimakka ääni, kuulostaa että senkin aikaansaaminen on työlästä. Omien lasten isä sai kortin, ja lupasin viiä sen Heseen, kun se sitä toivoi. Vaikkei se ookkaan mun isä.

Äsken huomasin, että oon viime aikoina alkanu aika sujuvasti välillä käyttään "mä" sanaa "mie"n sijasta toisinaan. Ei se ottanukaan ku 35 vuotta Rovaniemeltä poismuuton jälkeen. Luokkakaveri alkoi määkiä heti kun muutti Helsinkiin. Pakko kai sen oli koittaa sulautua massaan, semmonen pinnallinen pissis kun oli.…

Raahautumista tihkusateessa

Kuva
Pakko päästä kirjottaan, vaikkei mitään kivaa kirjoitettavaa edes ole. Mutta se helpottaa aina oloa. Toisaalla juuri oli juttua blogiystävien tärkeydestä - miehän en oo tästä blogista kertonu lähimmilleni (paitsi perheelle, joskus saattavat lukeakin, ainakin mies) just sen takia, että a) on sitten jotain puhuttavaa jos livenä tapaa b) voin marmattaa täällä niistäkin :) marmatanhan toki perheestänikin, mutta sen voin hyvin sanoa niille kasvotustenkin. Ja mistä sen tietää, kuka tätä lukee...

Miksiköhän näen aina vaan unia, että muutan uuteen asuntoon? Viimeksikin oli niin paljon tilaa, että lasten pieniksijääneille vaatteille oli oma iso vaatehuone :) tosin sen lattialla meni sokeritoukkia, jotka oli isoja ja lihavia ja ne pomppi ainakin metrin korkeudelle. Sit jos niitä kädellä läiskäs alaspäin (niinku olis pompottanu palloa) ne räjähti harmaaksi pölyksi.

Viime yönä en kyllä uneksinu asunnosta, vaan oli koira ollu isossa leikkauksessa, ja mun auto oli hukassa parkkipaikalla, jossa oli …

Nihilistin murinoita

Kuva
Pimiää on. Ja päivällä harmaata.

Kaivelin kynttiläkaappia, ja löysin sellasen lasisen tuikkujutun, missä oli tuikunpidikkeen alapuolella geelimömmöä, jossa "kultahippuja". Ajattelin, että siihenpä nyt laitan tuikun palamaan, mutta sitä ennen se täytyy putsata. Pestä ei mömmön takia voinu, joten otin "laiskan emännän siivousliinan" (niitä valmiiksi märkiä paketissa) ja hankasin semmosella. Se räksähti hajalle mun käsissä! Onneksi oli enimmäkseen sen liinan sisässä, mutta ainakin yksi siru putosi allaolevaan koirankoppaan. Ja yksi siru löytyi sormenpäästä. Hyh. Halpislasia.

Löysin ne aikaisemmin syksyllä ostamani tuoksutuikutkin, mutta ei niitä nyt passaa poltella ku keittiössä palaa iso ruusuntuoksuinen kynttilä. Eilen laittelin ulos tulia, mutta ne on niin lohduttoman näköisiä tuollaiset tuikkutulet siinä valtavassa pimeydessä, joka syö kaiken valon. Sellanen ulkotuli löytyi saunapolun varteen, se nyt vähän näkyykin.

Saatiin tytön kanssa ite lämmittää sauna, ajoiss…

Niitä luontokuvia vielä.

Kuva
Viikonloppuna käytiin taas kuvametsällä, lauantaina pääsin jopa ilman koiria liikkeelle kun kuopus oli niiden kans kotona. Oli kyllä ihanaa! Ehti tutkia maailman ihmeellisyyksiä paljon paremmin, kun ei ollu kärsimätön, kitisevä ja jalkoja vasten pomppiva otus mukana. Oltiin Paalijoen rotkossa, ja siellä oli kyllä aika vaarallista pienen koiran kulkeakin. Mutta siinä on paikka, jonne haluan toistekin! Jotenkin ihan taianomainen.

Hyvin luonnontilaista on siellä, rungot on saanu kaaduttuaan jäädä maahan, kasvualustaksi kaikelle pienelle.
Sammalta ja kuusikkoa.
Rotkon pohjalle saavuttuamme oli tosi hiljaista, mutta yhtäkkiä kuului aika läheltä RYSKIS ja mentiin katsomaan, niin sieltä löytyi vastakaatunut laho haapa. Tai luulen haavaksi.  Joki oli matala ja sameavetinen. Toisella puolella meni kunnollinen, karttaankin merkitty polku, me rymyttiin tämän puolen pikkupoluilla, jotka loppui sitten kokonaan. Palattiin siis omia jälkiä takaisin, mitä nyt kierrettiin se valtava mäki, jonka yli tu…