lauantai 27. toukokuuta 2017

Tulin vain kertomaan, että...


  • Kirjopikarililja otti spurtin ja kukkii
  • Tänään on juhlat ja banoffeen lisäksi suunnitellut mokkapalat meni pilalle
  • Ahdistaa
  • Migreeni uhkailee
  • Selkä on kipee
  • Pää on tyhjä ja pitäs valmistella juhlia
  • Joogaretriitin vetäjä tuli kipeeksi
  • Eilen juoksi hirvi auton edestä
  • Piti kajota säästöihin kun rahat loppuu
  • Sisko tuli koirien kans käymään
Nyt lähden hakemaan muutaman tuomenoksan ja istuttamaan tuliaiskukan ja yritän jaksaa iltaan asti.

torstai 25. toukokuuta 2017

Sunny afternoon

Eilen oli mukava iltapäivä. Mies pääsi tuntia aikaisemmin töistä (on tehny melkeen kaks viikkoa putkeen töitä) ja suunnattiin lintulätäköille. Yli kolme tuntia hengailtiin, ja siltikään mies ei saanu oikein mitään kuvia. Ei ollu sen mielestä lintuja, mikä tarkoittaa sitä, että ei päässyt tarpeeksi lähelle mitään, mistä olis saanu kunnon kuvia. Lintujahan siellä kyllä riitti, pikkulokkeja oli paljon ja ne oli äänekkäitä. Joutsenella oli pesä, ja se näytti olevan yksin, mutta kun olin kiikaroimassa jotain lintuja, niin yhtäkkiä kiikarinäkymän etualan ruovikosta nousi joutsenen pää tähyilemään. Kaveri oli siellä lepäämässä omasta haudontavuorostaan. Sain mie sieltä monta uutta rastia listaani (joka on ollu hyllyllä pitkän aikaa, ei jotenkin oo huvittanu ku on ollu kylmää eikä kevät oo edistynyt ja sitten tulikin tuo siivousurakka) ja nyt puuttuu sadasta enää seitsemän.

Esikoinen on toipunut hammasremontistaan aika hyvin, ei tullut mustelmaakaan naamaan. Kylmää piti syödä, mutta koska sillä oli synttäreihinsä asti herkkulakko päällä, se vaan ei syöny jäätelöä, vaikka kehotettiin. Jääräpäisyydestä on joskus hyötyä :)

Googlasin kylmien keittojen ohjeita ja bongasin purjo-bataattisosekeiton, josta esikoinen ei kyllä tykännyt (söi silti paremman puutteessa) mutta me kuopuksen kanssa ihastuttiin siihen niin, että tein toisenkin kerran. En yleensä pidä purjosta, mutta soseena tuossa sopassa tuo mukavan sipulinmaun.

Säästä vielä sen verran, että eiliselle iltapäivällekin oli sääkartassa pisara melkein joka tunnille, ja Yhtään Ainoaa sadepisaraa ei tullut. Yksi tumma pilvi ajelehti ohi, mutta suurin osa oli aurinkoista. Tuolla lintulavalla hieman tuuli, mutta teepaitasillaan pärjäs - mullaki oli huppari ja jopa sadeviitta varmuuden vuoksi mukana. Mutta viitan päällä oli sit hyvä istahtaa savikkoon, kun selkä väsyi seisoskeluun. Taisin vähän päivettyäkin siellä.

Kävelyllä tuolla kauempana kylällä bongasin tällasen, ja sopivasti kun mies oli kysellyt synttärilahjatoiveita, niin sainkin omani <3
Ei se ihan samanlainen oo, mutta vähän edullisempi ja eri värinen. Riippukeinu hyttysverkon sisällä - jotain tällasta olin haaveillut, kun tykkäsin riippumatossa olla mutta aina hyttyset söi, maton läpikin alapuolelta. Nyt ainakin isommat pysyy loitolla, tuollahan voi kuumina öinä vaikka nukkua. Hieman on ehkä suunnittelu jääny puolitiehen tuon itse makaamispaikan suhteen - sinne on tämmösen köntysmäisen mamman vaikea asettua ja nousta pois, kun pitää astua tuon putken yli eikä mistään oikein saa tukea, ja se on vähän liikaa notkolla kun siinä makaa - mutta aivan loistava juttu silti! Ja tukeva runko on, ei tarvi pelätä kestääkö. Maksimikilomäärää ei tosin oo mainittu missään...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Villi luonto

Tällanen kaunotar hiippaili täällä keskellä päivää. Mikä lie säikäyttänyt liikkeelle, ja mihin lie menossa. Ei se erityisen paniikissa näyttänyt olevan, mutta yksin ja hieman eksyksissä kyllä. Luulin ensin, että joku iso irtokoira, en oo ennen sorkkaeläimiä ikkunasta katellu... paitsi sillon vuosia sitten ne kaksi hirveä meni, mutta ne oli kyllä paniikissa.

Ja sääennuste kyllä on muuttunut hieman myötämielisemmäksi mejän juhlia silmälläpitäen, mutta häilyy edelleen. Vieraista en sit tiiä, ketä tulee ja tuleeko. Tytön liki kaksimetrinen poikakaveri vielä pidemmän pikkuveljensä kera, ja nuorinkin veljessarjasta ehkä tulee, mutta se ei oo vielä ihan niin pitkä... tänne, missä lyhyemmätkin jo teloo päänsä kulkiessaan. Ei me syyttä haluttu ulkoilmajuhlia, pihalla on katto korkeella :) Stressaan varmaan taas turhasta, ja mies kans...

Ollaan siivottu kaatopaikka, joka sijaitsi mejän kuistilla. En älynny ottaa ennen- kuvaa, kun se oli todella hirveä. Ja nyt se on ihana, varsinkin aamu- ja ilta-auringossa, kun paistaa sinne sisään. On se lattia vähän vino ja maalit hilseilee ja lattiaan ovimaton molemmille puolille pinttyny jotain, en tiedä mitä, joka ei lähde pesussa, mutta silti se on ihana. Ja kyllä me sitä monta päivää siivottiinkin. Kävin aamukahviani juomassa siellä tänään. Mies on monta päivää tuuppinut meitä (ollaan esikoisen kanssa täällä päivät kotosalla) "raivaamaan" täällä sisälläkin, ja mie en ainakaan osaa. Osaan tyhjentää kaatopaikan kuistilta, kun on paikka minne sitä tyhjentää, osaan pestä seinät, lattiat, katot ja ikkunat, mutta en osaa siivota sisällä kun en tiedä toisten (tai omistakaan) tavaroista, onko ne roskia vai mitä niille tekis.

Mun siivous on sitä, että pyörin ympyrää joku roina kädessä enkä tiedä mitä sille tekisin. Esikoinen osaa paremmin, ja mieshän taas on sellanen että se tuuppii kaiken tavaran umpimähkään jonnekin kaappiin tai laatikkoon, ja vaikka sillä keinoin saakin nopeasti siistiä, se on sellasta sarjakuvasiisteyttä; kun avaa kaapin, tavarat vyöryy päälle. Melkein. Tai sit jos tarttee jotain, joutuu purkamaan kaapin jos toisenkin, että edes pääsee katsomaan, onko se kaivattu tavara siellä. Jos ei ole, niin latoo sit vaan tavaran takaisin ja siirtyy seuraavalle kaapille. Sen sijaan, että ottais sen jutun siitä, missä sitä on pidetty, mutta missä se ei saa olla jos "raivataan" paikat. Onhan se tietysti totta, että se vitamiinipurkki kaikkine pöydälläpidettävine kavereineen tuo epäsiisteyden vaikutelmaa.

Kyllä on kasvu ottanut spurtin tuolla pihalla, kun on ollu lämmintä. Tänään piti sataakin, vaan ei oo näkyny ja sitten pisaratkin hävis sääennusteesta. Mukava kävelylenkki koirien kanssa, linnut laulaa niin ihanasti - nyt on vuoden paras aika! Ainoo että pelottaa käärmeet mettässä...

perjantai 19. toukokuuta 2017

Vaan 25 astetta...

Just kommentoin toisaalle, että meille on luvattu 26 astetta lämmintä tänään, mutta sehän olikin "vain" 25.
Sitten kun aiotut synttärijuhlat pitäs viettää viikon päästä, on luvassa tämänkaltaista keliä:
Että se niistä pihajuhlista sitten. Jos ennusteet sitten sattus paikkansa pitämään tällä kertaa.

Pyykkäsin lakanapyykkiä ja vein ulos kuivumaan, mutta välillä on niin kovia tuulenpuuskia, että näyttää kuin pyykit tempautuisivat irti hetkenä minä hyvänsä, ja lähtisivät lentoon. Kuistia on siivoiltu ja saunakamaria kävin katsomassa - hiiret oli tehny pesän lasten vanhoihin pehmoleluihin, ja lelusäkissä oli ihan järkyttävä haju. Kippasin ne pihalle, ja ne lemuaa siinä pitkälle. Kauheasti olis kamaa kaatikselle vietävänä, tai sit jos joku haluis. Oon vaan saanu lukee niin paljon huonoja kokemuksia nettikirppiksistä... huuto.netissä mies myi kyllä ihan menestyksellisesti kamaa joskus, mutta ei se oo juuri suostunu sit mitään muuta sinne laittaan, vaikka sillä olis valmis ja hyvää mainetta kerännyt tili.

Kohta pitää viedä tytär viisaudenhampaan poistoon, ja meitä kumpaakin jännittää...

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Ehkä se siitä

Viime vuonna tähän aikaan tulppaanit jo aukes, kirjopikarililjat oli täydessä kukassa, kotkansiivet jo puolimetrisiä ja piha vihreä. Otin eilen kuvia innoissani, kun piha niin kovasti jo vihertää!
Kuinka säälittävää. Kirjopikarililjat on toki nousseet, mutta vielä kaukana kukkimisesta.

Ja pitäisi tehdä kukkapenkki, poistaa hiukan sitä syysleimua, joka on levinnyt ja josta en oikein tykkää edes, mutta ala nyt sitten kaiveleen ku niitä vähiä kevättähtiä kasvaa juuri siinä...
En raaski. Ja eka käenrieskakin on kukassa mejän pihalla
Muualla toki jo keltaisenaan, missä on suotuisammat kasvupaikat. Yllättävistä paikoista mejän pihalla olen tavannut myös sinivuokkoa. 

Hurjaan tilanteeseen jouduttiin taannoin, kun tässä kylällä on muuan (oikeesti ihan kiltti) narttukoira, jolla on mejän koirien kanssa se viha-rakkaussuhde, josta oon saattanu mainita ennenkin. Nyt kun satuttiin lenkillä liki, meni siltä talutin poikki ja se singahti mejän koirien kimppuun. Hirveä rähinä, toisen ehti tyttö siepata syliin mutta toista mie en kerinnyt kun siinä paniikissa meni flexi lukkoon niin että naru jäi pitkäksi, ja kun koira sitä kiskoo niin lukkoa ei pysty vapauttaan. Se sai siis jokusen naarmun siinä hötäkässä, joku saattoi tulla siitä narustakin mutta polvessa ja mahassa oli luultavasti hampaantekemät jäljet. Ei mitään verenvuodatusta, mutta semmosta mitä koirat nyt on sitten nuoleskelleet, molemmat sen yhden koiran naarmuja. Onneksi ei se irtipäässyt ollut tosissaan, tai sitten se vaan hämmentyi kun ennen on vain joutunut tyytymään narussa sinkoiluun ja yhtäkkiä pääsikin kontaktiin.

Tämä kuva on otettu tasan vuosi sitten. Nyt näiden tulppaanien alut on noin kymmensenttisiä. 

Nyt salaatintekoon. On se ehkä vähän vaikuttanu elopainoon, kun on korvannut osan aterioista salaatilla. Lidlissä on 85 senttiä semmonen mozzarellamötikkä, josta riittää kahteen salaattiin piristystä. Mutta nyt on ollu hankalaa, kun sitä pähkinäsekoitusta ei enää saa, mitä oon tykänny laittaa. Kurpitsansiemenet on vähän ankeita.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kesäkumit

Nyt ne on alla. Molemmissa autoissa. Mulla ihan iskemättömät, vasta ostetut, jotka mies osti omilla rahoillaan ja vielä ei ole suostunut kertomaan, paljonko maksan niistä sille. Totesi vain, että eihän sulla niin kauheesti sitä rahaa oo. Ne on ajaessa niin hiljaiset, että kuulee ajoviiman viuhinan. Mutta jarrut rahisee sitten entistä kovemman kuuloisesti. Tööttiäkin ihmeteltiin, joku johtokosketushärö siellä on, koska sieltä kuuluu pieni "yh" kun paukauttaa kovaa siihen nappiin. Normipainalluksella ei kuulu mitään.

Käki kuului. Sain vetää ruksin kun sattumalta nyt muistin. Olisko niitä lintuja nyt joku 82 tai 83 siinä listalla ruksattuna. Pikkutyllin luulen nähneeni eilen, mutta en oo varma ja tytön ottamasta kuvastakaan ei pystynyt täysin varmistamaan. Mutta jos se sata nyt yhestä jää kiinni niin uskon, että se oli pikkutylli. Paitsi tietysti sitten sitä ei voi laskea, jos pääsen ruksaamaan pikkutyllin muutenkin.

Sata lintulajia -somessa satuin mainitsemaan, etten erota iso- ja pikkukuovia, mutta ruksasin kuovin kun näin sellaisen, niin joku into-orni tuli selittään että "sulla on nyt vaan pinna kuovilinnusta" ja seli seli niinkuin se ei kelpais, mutta ihan turhaa saivartelua - jos en erota noita kahta, ja mulla on yksi ruksi kuovista, niin miehän en sitten ruksaa enää muuta kuovia, kun en tunnista. Kyllä minusta yhdeksi lintulajiksi sadan listalla käy kuovi, oli sitten kumpi vain, kun siinä kerätään ne sata lajia eikä minkään lintupinnojen kanssa pelata. Äänestähän sen kuitenkin tunnistaa, isokuovi huutaa joka kesä tuossa lähipellolla. Tai siis pelkkä kuovi nykyisin. Muuttavat nimiä niin ettei perässä pysy.

Anoppi oli tehny vehnättömän kakun ja mie olin ilonen. Muutenkin olin varmaan vähän omituisenkin iloinen siellä käydessä. Itseänikin ihmetytti. Vitsailin ja nauroin ja höpötin. Mutta se niiden koira on kyllä, voi hyvänen aika kun se pitäs lopettaa mutta kun sillä on kuulemma niitä hyviä päiviä. Se hoiperteli, jalat vapisi, ei meinannut pystyä menemään makuulleen (painoi ensin kantapäät lattiaan ja siitä hitaasti ojensi etujalat ja jäi kuulosteleen mun mielestä kipeen oloisesti) ja kun se tuli mua tervehtiin, se poispäin siirtyessään törmäs aukinaiseen autonoveen. Ojennettua kättä se ei nähnyt, vasta herkun haju sai sen kuonon hakeutuun kohti. Haukkui miestä, vaikka tunsi sen kyllä hyvin. Eipä sillä, haukkuu mejänki koirat välillä tuota miestä.

Ja toinen koira alkoi uikuttaa kun kuuntelin Luontoportista turkinkyyhkyn ääntä. Oli jotenkin ihan hädissään. Mitähän lie siinä äänessä kuuli.

Riistakamera on ihan pöljä. Ei kuvaa ku sen edessä liikkuu ja kuvaa kun kukaan/mikään ei siinä liiku. Varmaan jotenkin huono paikka.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Pallurat

Rapskut on vasta tämmösiä. Varmuuden vuoksi peittelin ne takaisin kuivien lehtien alle, kun on ollu niitä reippaita yöpakkasia - vaikka kyllähän raparperi pienet pakkaset kestää. Niiden takia ehkä ei oo sit tuon enempää kasvaneetkaan.

Ihana aurinkoinen päivä! Lähdin kävelylle ekaa kertaa niin, ettei koirilla ollu vaatteita. Niille on tullu aikamoiset rusketusrajat, mutta niitä oli vaikea saada kuvattua niin, että ko. rajat näkyiskin.
 Yritelmiä.
Kyllähän tuo raja äkkiä häipyy, kun ruskettuvat, mutta maltillisesti nyt ensin ettei pala. Ihmisillä rusketusrajat on yleensä niin, että peppu on valkoinen ja muu ruskettunut, koirilla päin vastoin :P

Mie oon saanu olla ihan itekseni koko lauantain; mies on töissä, tyttö poikakaverin luona ja toinen kans kaverillaan. Pari uutta lintua bongasin listalle - pajulinnut oli tulleet ja ruvenneet laulamaan, ja metsässä koppelo rämähti lentoon läheltä niin, että säikähdin hitosti. Monta hyvää kirjaa luettavana ja yksi kirje pitäisi kirjoittaa ennen ruuanlaittoa. Yritin vihjaista miehelle, että meillä on sit vaan tällasta ruokaa, "ellei syödä muualla", se sano että ruoka on ok ja sitten alko kyseleen että no pitäisikö sitä sitten syödä ulkona. Pitäisikö. Sanoin, että jos ruoka on kerran ok eikä akuuttia tarvetta ole niin miksi pitäisi. Oli kuulemma äitinsä kysynyt, syödäänkö me siellä kun huomenna käydään ja vaihdetaan samalla renkaatkin autoihin, niin oli kieltäytynyt. Kyllähän se akka kotona ruokaa laittaa, pitäisikö se muka johonkin syömään viedä tai antaa jonkun muun tehä sille ruokaa? Poltan sen kalapuikot.

Huomenna on äitienpäivä. Yritän olla ajattelematta koko asiaa, ainakaan en odota mitään.

Ilon aihe tänään oli se, että sain vaeltaa koirien kanssa ilman, että oli koko ajan joko hiki tai vilu, ja kun pihalla käpsehtiessäni totesin, että piha on tärkeimmistä paikoista siivottu. Kyllä se mieltä piristää, kun ei oo rumaa ja roskaista, ainakin jos huomaa ajatella asiaa. Mieshän sen on suurimmaksi osaksi haravoinut.

Riistakameraa en taas ymmärrä. Se lataa tulemaan kuvia välillä kauheasti, mutta nyt kun tahallani kävelin siitä edestä, niin ei reagoinut. Eihän tuommosesta mitään tuu.