Tekstit

Kyösti

Kuva
Käsittämätöntä, miten voi koskettaa täysin vieraan koiran poismeno. Monta kertaa ollu kyyneleet silmissä. Varmaan kuolen surusta sitten, kun oma koira lähtee. Toisaalta onhan niitä lähteny, ja vielä hengissä oon. Joku sairaskohtaus tullu, jotenki en oo aatellu, että koirillekin voi tulla semmosia. Sydänkohtauksia tms. Mistä sen lopulta tietää, mikä sillekin tuli.



Isälle soitin, sille oli jo aamulla mun isosisko tuonu kakun ja jotain, mistä en saanu selvää. On sillekin tullu semmonen vanhuksen kimakka ääni, kuulostaa että senkin aikaansaaminen on työlästä. Omien lasten isä sai kortin, ja lupasin viiä sen Heseen, kun se sitä toivoi. Vaikkei se ookkaan mun isä.

Äsken huomasin, että oon viime aikoina alkanu aika sujuvasti välillä käyttään "mä" sanaa "mie"n sijasta toisinaan. Ei se ottanukaan ku 35 vuotta Rovaniemeltä poismuuton jälkeen. Luokkakaveri alkoi määkiä heti kun muutti Helsinkiin. Pakko kai sen oli koittaa sulautua massaan, semmonen pinnallinen pissis kun oli.…

Raahautumista tihkusateessa

Kuva
Pakko päästä kirjottaan, vaikkei mitään kivaa kirjoitettavaa edes ole. Mutta se helpottaa aina oloa. Toisaalla juuri oli juttua blogiystävien tärkeydestä - miehän en oo tästä blogista kertonu lähimmilleni (paitsi perheelle, joskus saattavat lukeakin, ainakin mies) just sen takia, että a) on sitten jotain puhuttavaa jos livenä tapaa b) voin marmattaa täällä niistäkin :) marmatanhan toki perheestänikin, mutta sen voin hyvin sanoa niille kasvotustenkin. Ja mistä sen tietää, kuka tätä lukee...

Miksiköhän näen aina vaan unia, että muutan uuteen asuntoon? Viimeksikin oli niin paljon tilaa, että lasten pieniksijääneille vaatteille oli oma iso vaatehuone :) tosin sen lattialla meni sokeritoukkia, jotka oli isoja ja lihavia ja ne pomppi ainakin metrin korkeudelle. Sit jos niitä kädellä läiskäs alaspäin (niinku olis pompottanu palloa) ne räjähti harmaaksi pölyksi.

Viime yönä en kyllä uneksinu asunnosta, vaan oli koira ollu isossa leikkauksessa, ja mun auto oli hukassa parkkipaikalla, jossa oli …

Nihilistin murinoita

Kuva
Pimiää on. Ja päivällä harmaata.

Kaivelin kynttiläkaappia, ja löysin sellasen lasisen tuikkujutun, missä oli tuikunpidikkeen alapuolella geelimömmöä, jossa "kultahippuja". Ajattelin, että siihenpä nyt laitan tuikun palamaan, mutta sitä ennen se täytyy putsata. Pestä ei mömmön takia voinu, joten otin "laiskan emännän siivousliinan" (niitä valmiiksi märkiä paketissa) ja hankasin semmosella. Se räksähti hajalle mun käsissä! Onneksi oli enimmäkseen sen liinan sisässä, mutta ainakin yksi siru putosi allaolevaan koirankoppaan. Ja yksi siru löytyi sormenpäästä. Hyh. Halpislasia.

Löysin ne aikaisemmin syksyllä ostamani tuoksutuikutkin, mutta ei niitä nyt passaa poltella ku keittiössä palaa iso ruusuntuoksuinen kynttilä. Eilen laittelin ulos tulia, mutta ne on niin lohduttoman näköisiä tuollaiset tuikkutulet siinä valtavassa pimeydessä, joka syö kaiken valon. Sellanen ulkotuli löytyi saunapolun varteen, se nyt vähän näkyykin.

Saatiin tytön kanssa ite lämmittää sauna, ajoiss…

Niitä luontokuvia vielä.

Kuva
Viikonloppuna käytiin taas kuvametsällä, lauantaina pääsin jopa ilman koiria liikkeelle kun kuopus oli niiden kans kotona. Oli kyllä ihanaa! Ehti tutkia maailman ihmeellisyyksiä paljon paremmin, kun ei ollu kärsimätön, kitisevä ja jalkoja vasten pomppiva otus mukana. Oltiin Paalijoen rotkossa, ja siellä oli kyllä aika vaarallista pienen koiran kulkeakin. Mutta siinä on paikka, jonne haluan toistekin! Jotenkin ihan taianomainen.

Hyvin luonnontilaista on siellä, rungot on saanu kaaduttuaan jäädä maahan, kasvualustaksi kaikelle pienelle.
Sammalta ja kuusikkoa.
Rotkon pohjalle saavuttuamme oli tosi hiljaista, mutta yhtäkkiä kuului aika läheltä RYSKIS ja mentiin katsomaan, niin sieltä löytyi vastakaatunut laho haapa. Tai luulen haavaksi.  Joki oli matala ja sameavetinen. Toisella puolella meni kunnollinen, karttaankin merkitty polku, me rymyttiin tämän puolen pikkupoluilla, jotka loppui sitten kokonaan. Palattiin siis omia jälkiä takaisin, mitä nyt kierrettiin se valtava mäki, jonka yli tu…

Pyhäinpäivänä pössähtää

Kuva
Blogi näytti niin synkältä, piti ihan ensitöiksi ruveta säätämään iloisemman väristä taustaa, kun muutenkin on otettava kevät tähtäimeen. Sanokaa, jos joku ottaa liikaa silmänpohjaan, niin muutan. Jos osaan.

Meillä on jotain ihme häikkää katuvaloissa - eilen ne oli päällä, kun lähdettiin kuopuksen kanssa katsomaan, joko hautausmaalla lainehtii liekkimeri pyhäinpäivän kunniaksi (eipä juuri) mutta kun tultiin takaisin siinä puoli yhdeksän maissa, oli katuvalot pimeenä. Tänäaamuna ne paloi, kun kuudelta heräsin, mutta kohta sammuivat eikä oo sen koommin syttyneet. Häiriöt alkoi viime viikonloppuna, kun kelloja käännettiin ja valojen sammumisaikaa siirrettiin myös. Täällähän säästetään sammuttamalla katuvalot puolenyön ja viiden välillä. Onneksi kuopuksella oli tehokas lamppu mukana, se tiiraili sillä peurojen kiiluvia silmiä :) sillä on nyt semmonen harrastus, peurojen ja muiden eläinten bongailu.

Ihana, rakas kuopukseni myös irtokarkkeja kerätessään otti mullekin maissipalloja, joissa …

Summittainen sana otsikoksi tähän

Taas kuudelta hereillä, vaikka sais nukkua myöhään. Päätä särki, nyt on ollu jo ainakin vuorokauden putkeen - lääke vähän vaimentaa välillä. Eilen aamulla herätessä oli säryn lisäksi jotenkin kipeeksitulevan oloinen olo, lämpöä vähän yli 37 mutta särkylääke kohensi olemusta sen verran, että pääsin joogaan. Ehdin jo varautua siihen, etten lähtisi, mutta kun aika tuli niin heitin vain joogavaatteet päälle ja läksin. Hyvä kun läksin.

Paitsi että poissaollessani koira oli kaivellut mun lankapussukasta purkkaa (!) en edes muistanut/tiennyt, että siellä sitä oli, kun käsityöpussi oli autossa mukana metsäreissuilla ja minigrip-pussi solahtanut sinne repun sijasta. Syönyt sitä ja oksennellut pitkin kämppää. Siitä oli varmaan jo jonkin aikaa (jooga kestää puolitoista tuntia) mutta kun koira oli pirteä, oksennutin sen vielä kerran. Ja sit se oksentaminen ei meinannut loppua ollenkaan... koira parka. Mutta ainakin maha tuli tyhjäksi. Varmuuden vuoksi syötin sille ruokanappuloita koko päivän ilta…

Jäiset varpaanjäljet

Kuva
Joo kyllä nää tylsät luontokuvat kohta loppuu, kun tulee talvi ja nyt kun kukaan ei mua raahaa mukanaan, kun on arki ja kylmää ja raadantaa.

 Tiesittekö, että osterivinokasta kasvaa Suomessakin ihan luonnossa? Mie en. Luulin, että niitä saa vaan kaupasta. Nimikin niin eksoottinen, eihän ostereitakaan oo Suomessa. Tää on ihan jonku tuntijan ("sieni-ihmisen"?) tunnistama, tosin ei sataprosenttisesti kun näki vaan kuvan, mutta kun lueskelin intternetistä tuntomerkkejä niin hyvinkin voi olla se.

 Tämä on ufo. (Kaikki mikä intternetissä lukee, ei ole totta.)
 Vanha kivilouhos umpeenkasvaneen lammen reunalla.
Kyllä on melkoisia jysäyksiä ollut, kun tuolla on kalliota räjäytelty.
Isoja kantikkaita kiviä ympäriinsä, ei pelkästään kasoissa. Tuohon olis taas näköjään tarvinnu koiran tai jotain muuta mittakaavaksi, mutta ihan yhtä kantikas se on tuollaisenakin. Olisin vieny sen kotiin, jos olisin saanu. Pihalla olis komee, ja vois talvella aina pitää tulia sen päällä. Siis sellasia pih…