Tekstit

6h 51min juhlapäivän pituus

Kuva
No nyt on se päivä, kun kuopuksestakin tulee (tuli jo) täysi-ikäinen! Loppui mulla huoltovelvollisuudet, vaan samanlaisenahan se jatkuu tämä elämä. 

Aina kuulee marmatusta Kelan ja muiden instanssien yrmeydestä ja tukien pienuudesta, mutta mie nyt vähän kehun: kuopuksen opintoraha nousi noin 150%! Se saa "hirmusti" rahaa sen takia, kun asuu asuntolassa. Esikoisen opintoraha sensijaan laski entisestäänkin, ja muutenkaan se ei ollu ku jotain 38 euroa. Keskimäärin meidän perhe kuitenkin jäi saamapuolelle, vaikka raha vähän epätasaisesti jakaantuukin. Kuopus vielä varmisti Kelalta sen, että se on oikein. 
Perjantaina oli tuollaista häkärää hankien päällä aurinkoisen päivän jäljiltä. Vaikee sitä kyllä oli kuvaan saada. Monta kertaa aattelin, että olispa mahdollista jäädä kuvaamaan, mutta oli mentävä sinne ja tänne ja auton parkkiin saaminen on oma hommansa tien päällä.

Lauantaina kävin lahjaostoksilla (Tigerissä kaikki max. 2 euroa sattumalta just sillon) ja iltapäivällä leivottiin …

Kyllä tässä pärjätään

Kuva
Kauhea myräkkä piti oleman, oli tavan lumisade. Mutta niin se usein on. Tuuleen yhdistettynä se lumisade vaan alas tultuaan asettui hieman epätasaisesti - mun auton tuulilasilla ei ollu mitään, mutta takalasilla oli 20 sentin lumikerros, miehen auto oli eri päin tuuleen nähden, niin sen autossa se lumikasa oli tuulilasilla.
Päivemmällä oli mukava sateeton hetki käydä lenkillä, tosin paikoin sai kahlata lumessa ja kantaa koiria, joiden jalat ei tahdo oikein yltää lumessa kahlaamiseen.
Jostain syystä tuo mustapukuinen koira ei olis halunnu kävelläkään, alkoi vaatia syliin jo kolmensadan metrin kävelyn jälkeen. Tai ainakin alle puolen kilometrin. Sillä kun on välillä ollu jalka kipee, niin nostin sitten syliin, mutta kun toinen on sylissä niin toinenkin haluaa, enkä jaksa kanniskella molempia kovin pitkään. Ja pöljäähän se onkin olla koirien kans lenkillä ja kantaa niitä... samoin tein voisin hommata sellaset koirien rattaat. No en.
Pihatien edessä oli koirankorkuinen, ellei korkeampikin…

Uni

Kuva
Aamulla oli ihan järkyttävän raskas olo kun heräsin, en meinannut edes tajuta missä olin. Oli niin jotenkin voimakastunnelmainen uni. Varmaan tuli siitä, ku eilen hieroja otti puheeksi talven ja Lapin ja selitti omista kotiseuduistaan liittaan laattaan kauheesti, omista syntymäpäivistään jolloin se oli ollu Lapissa ja blabla. Ei olis kiinnostanu. Sitten näin unta että olin (oltiin jnkn kanssa) ostanu kotitaloni takaisin. Makuuhuone oli ihan kiva, mutta keittiössä oli kamala siivo (niinku siellä yleensä oli mun lapsuudessakin) ja joku oli leikelly suodatinpusseista pitsimäisiä. Joku sanoi, että pitää ottaa pois se joulutähti pihalta, kun kaikki sitä ihmettelee. Menin kiskoon sitä pois, niin menikin palohälytys päälle ja tuli palokunta. Hirveen pitkä ja paksu uni, vaikka aikaa ei ollu ku ehkä 20 minuuttia edellisestä hereilläolosta.

Luin kirjaa ja join mukillisen lämmitettyä kahvia ja lähdin joogaan, väsymyksestä huolimatta. Koko reissulla sanoin vaan 2x huomenta ja 2x kiitos. Eiku joo…

Aleksia

Luen parhaillaan Oliver Sacksin kirjaa "Kirjailija, joka kadotti kirjaimet", ja siinähän se on, isän kuvailema lukemisen häiriö. Kirjaimet muuttuu täysin vieraiksi symboleiksi ja kirjoituksesta ei saa mitään tolkkua. Syynä vaurio vasemman aivolohkon takaosassa, ja isän kohdalla tietysti tulee mieleen metastaasi, kun keuhkosyöpä niitä aivoihin ruukaa lähettää. Ja kun isän syöpää ei enää hoideta, hoidetaan vain niitä oireita, mitä se aiheuttaa. Eikä tutkita mihin se leviää.

Koitin googlettaa aleksiasta enemmän tietoa, mutta ei siitä suomenkielisiltä sivuilta ainakaan löydy oikein mitään. Sen verran, että mitä se tarkottaa

Toissapäivänä kuulin lehtopöllön huudon! Olin saunasta tulossa, puin äkkiä ja menin takaisin pihalle kuunteleen. Se on sitten ihana pöllö. Olin kuulevinani eilenkin, mutta taisi huutaa vain sen yhden kerran. Mies hääräs pihalla lumi-ynnämuissa töissä pitkään, olikin paljon lunta kun koko päivän satoi. Mie työnsin pariin otteeseen kriittiset paikat kolalla päi…

Keväthanget!

Kuva
No oikeesti keväästä ei nyt voi vielä puhua, mutta ihana auringonpaiste ja pikkupakkanen, oli tosi kiva ulkoiluilma! Olisin vielä enemmänkin tallustellut, vaan ei riitä puhti kropassa.
 Tuli kuitenkin käveltyä ylimääräinen kaksi ja puoli kilometriä, kun löysin sellasen vilkkuvan valosysteemin maasta, ja jäljistä päättelin, että se on pudonnut mahdollisesti lastenvaunuista. Seurasin vaunujen jälkiä ja kun ne kääntyi pihaan, laitoin valohärvelin siihen roskiksen kannelle. Jos ei oo niiden, niin sit ei voi mitään. Jos on, niin sitten ihmettelevät.
 Siinäkin muinaiset portinpielet, joiden välistä on hevonen ja rattaat menny varmaan monesti. Ei mee enää. Sivumennen sanoen; tätä pohtiessani vierähti taas tovi vanhojen karttojen parissa :)
Latujakin olis vedetty. Millonkahan sais vedettyä vanhat voiteet suksien pohjasta ja uudet tilalle...

Vaihteeksi hyvää

Kuva
Jännästi nää päivät on erilaisia. Eilen oli pieni autokeikka aamulla, ja piti herätä vaikka väsytti. Tosin ei ihan viideltä olis tarvinnu herätä, mutta nousin sillon kun nyt satuin hereillä olemaan. Kolme tuntia hereillä ja taas kolmeksi tunniksi nukkumaan. Brunssi ja lenkille ja sitten kohta jo hierojalle. Olikin ihan mahtavaa monen vuoden välin jälkeen! Hieroja oli vähän semmonen hipsuttelija, mutta ihan se hommansa osasi. Loppuviimeksi päähieronta, jota en olekaan saanu ikinä ennen.

Ainoo mikä ärsytti oli se, että se ensin kysy onko joku erityinen ongelma ja sitten kun koitin selittää, se pani sanoja mun suuhun. Ku selitin tuosta ikävästä selänkohdasta, se ei meinannu ymmärtää ku siihen ei päde ne normaalit selkävaivan kuvaukset. Ja sit mun leuka jäi jotenkin siihen pääreiän reunalle niin, että niskan möyhyttäminen heilutti leukaa, jonka toinen nivel on muutenki ollu kipee.

Miehän kävin sillon viime vuoden puolella hammaslääkärissä ajoittaisen säryn takia, hiottiin hieman purentaa…

Villasukkia ja samettimaitoa

Kuva
No nyt on parempi päivä. Eilen oli kyllä kauheaa, ei nukkuminenkaan auttanu. Koitin tehä lumitöitä lenkin jälkeen, ja ryydyin totaalisesti. Eli väsy oli ihan fyysistä. Olisin illemmalla tehny lisää, mutta mies kielsi kun ropas lumilinkoa, että tekee sitten sillä. Mutta eihän se lähteny käyntiin. Taas on tullu lisää, meen kohta tekeen ne ettei tarvi miehen marttyyroida illalla. Tänään onkin energiaa ihan erilailla! Kävin joogassa - se oli pitkästä aikaa tosi ihanaa - ja sen jälkeen kaupassa, oli vanhaksi meneviä maitoja alennuksessa, ostin kaks litraa ja piimäpurkin, kotona tein juuston tekeytymään ihan enstöikseni.

Sitten salaatin. Eilen (olikohan se eilen...) kun pohdiskelin niitä syömisiäni, niin kyllä mie salaattia syön sillon tällön, mutta paljolti se ruoka on leipää. En jaksa itelleni tehä muuta ku perhe tykkää syyä makaroonia ja sitä sitten on usein. No eilen oli riisiä, ja se ei sitten oikein kelvannutkaan. Paljon on sen ruokahommankin kanssa tullu mentyä siitä, missä aita on …