maanantai 21. toukokuuta 2018

No oli kivaa

Aikuisvieraita olikin lopulta jopa neljä, tai viisi jos aikuiseksi lasketaan 19-vuotias vävykokelas. Seuraavat juhlat onkin sitten ko. kokelaan ylioppilasjuhlat. Nuoriso istui sisällä syömässä karkkia ja katsomassa Netflixiä, aikuiset kahvitteli ulkona. Laitoin vanhasta pussilakanasta kertakäyttöliinat, kun toisessa ulkopöydässä on aurinkovarjo ja liinaan piti tehdä reikäkin sitä varten. Jollain lailla sain koottua tarpeeksi tuolejakin. Aamupäivällä kuurasin kaikki puhtaaksi, mutta kyllä oli jo rastaat paskonu hirveet skeidat yhteen tuoliin. Juuri siihen, mihin anoppi aikoi istua.

Pari päivää sitten kolusin jotain kellarissa, ja hoksasin että siellä oli 12 vuoden takainen mitälieainetta oleva levy, jolla oli ilmoitettu esikoisen synttäreistä, ensin 7v ja sitten seiska oli muutettu ysiksi. Nyt raahasin sen pihalle ja mobilisoin kuopuksen tuunaamaan siitä ajanmukaisemman ykkösellä, ja laitettiin sekin näkösälle. Kuopus oli kovasti apuna mulla juhlien järjestelyssä, ja mies myös. Esikoinen sai olla vieraana omissa juhlissaan. Myös pönötyskuva otettiin vanhanaikaseen malliin :)

Koirillakin oli balleriinamekot ja rusetit päässä - kuopus askarteli nuo rusettijutut, kun ei tavan nauha pelkästään olis pysyny ku hetken noiden tukassa. Varsinkin tämä tarkkaan kulkijoita vahtiva tapaus oli niin huvittava, kun se mekossaan ja rusetissaan sinkoili pyöräilijöitä jahdaten.

Oranssi teema!
Kuopus myös taiteili tuon perhosen kakkuun - tai mie sen aloitin mutta käsi vapisi ihan kauheasti niin että pyysin kuopusta jatkamaan. Se etsikin kivan mallin jostain pinterestistä ja teki sen mukaan. Oli tarkoituksena laittaa vielä kermavaahtotipluja renkaaksi ympärille, mutta taiteilussa kesti niin kauan että vaahto vetistyi, kun se ei mahtunut jääkaappiin. Sutaisin sitten vähän kukantapaisia tuohon perhosen ympärille.

Savulohta en oo koskaan digannu, esim. seisovassa pöydässä jättäny väliin, mutta ainakin tuo oli hurjan hyvää! Se oli jotain halpismerkin tusinakirjolohta, mitä voileipäkakkuun ostin, ja olisin peratessa voinut vaikka syödä kaiken siltä istumalta. Täytettä jäi yli, söin sen gluteenittoman makaroonin kera. Ekaksi voileipäkakuksi ihan ookoo, vähän ehkä kuivakas. Enemmän täytettä olis pitäny laittaa väleihin (ilmankos sitä jäikin yli) mutta kyllä sitä syö. Eihän sitä juhlissa menny ku neljännes... nuoriso ei moisista välitä. Kakusta lohkaisin mojovan siivun anopille mukaan, mutta kyllä sitäkin jäi. Hirveän iso ja painava valmiina!

Tänä aamuna heräsin ennen kolmea enkä saanu unta. Kolmen jälkeen lakkasin yrittämästä ja nousin  ylös. Tietysti piti sit käydä ulkona, kun oli niin epätavallinen aika olla ylhäällä, ja aamuvarhaiset nyt on parhaita aikoja tähän aikaan vuodesta.

Auringonnousuun oli tosin vielä melkein tunti aikaa, mutta tuolta jostain se sitten nousi. Monta käkeä kukkui ympäriinsä, kukkukkuu kuului kun ne huusi toistensa nokkaan. Ainakin kolme oli kerralla äänessä. Joutsenet mekasti lammella ja kurkienkin huuto kuului jostain. Yhden rekan näin, muita ei liikkunut. Hieman kylmä oli, vaikka puin fleecepusakan lähtiessä päälle, ei se mittari montaa pykälää nollan yläpuolella ollu. Ja tänään taas hellepäivä.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Kuva-arvoitus

Koira on ollut noivea, ja yöllä liikuksi, kävi alakerrassakin. Aamulla löysin ison läjän oksennusta keittiön lattialta, nähtävästi oli - kuten arvelinkin - nyysinyt toisenkin koiran luun, koska kasa oli enimmäkseen  vuotaluun paloja. Ihme otuksia, kun nielevät kokonaisina puruluita. No, eihän niillä oo järin paljon hampaitakaan, millä pureksia, though. Kummallakin puolella yhdet poskihammasparit vastakkain. Onneksi sentään vastakkain...

No, tuossa se nyt mun yöpaidan alla lämmittelee. On kovin tarvitsevan oloinen, eikä huolinut ruokaakaan. Toinen koira vuorostaan sitten tyhjensi molempien ruokakupit, mutta ei se haittaa ku se on muutenkin niin laiha.

Sain taas postissa lahjan! Lehmän :) En ihan tiennyt mitä sillä tehdään, siinä on silmänreiät mutta se on naamariksi liian pieni (ainakin mun isolle naamalle!) ja siinä on kaulakorun mittainen naru... pidin sitä siis kaulassa keittiössä touhuillessani, kunnes ripustin sen muiden roikkuvien lehmien seuraan:
Kiitos kuuluu Marjaanalle tästä! Alhaalla näkyvä taulu on kuopuksen pienenä mulle öljyväreillä maalaama, ja ylempi tauluhan on ollukin jo täällä. Hoksasin vasta kauempaa katsoessani, että samantapainen kuu on kuopuksen papan maalaamassa taulussa viereisellä seinällä :) hauska yhteensattuma. Ne mun isänkin taulut on ollu joskus blogissa esillä. Tietääpähän mistä ne taidegeenit on tyttärelle tulleet...

Tänään ohjelmassa on voilepäkakun ja täytekakun pohjat ja täytöt, viime hetken ostokset ja sit museojunaa pitää käydä kattomassa. Ja ne rikkaruohot oottaa edelleen kitkijää tuolla pihalla, ku eilinen päivä meni ihan harakoille. Aurinko paistaa ja kivaa tuulista vilpoisaa keliä luvattu! Saattaa olla, että huomennakin voi kahvitella ulkona.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Terveydeksi!

No niin, nyt ei ole enää kuuma!

Tuntuu, että järjetön touhuaminenkin laantuu, kun ei aurinko paista. Mitä nyt äsken kitkin padallisen vesiheiniä - olin kattonu, että kiva kun orvokinalut on noin voimissaan, mutta koko orvokkipata olikin täynnä vesiheinää... onneksi se on suht vaivaton kitkettävä. Muutama vaahteran- ja voikukanalkukin siellä oli, ja jotain ruohoa. Nyt olis hyvä rikkaruohojenkitkuupäivä, kun on viileää ja hieman tuulista, mutta jotenkin se homma ei kiehdo... nokkosia riittäis.

Puskissan opeihmettely sysäsi minut ajattelemaan kuopuksen koulun opettajaa, jolla on jotain suurta, painavaa ja pahanmakuista hampaankolossa kuopusta ja hänen poikakaveriaan kohtaan. Tyttö oli koulutuskokeilussakin Pk:n luokalla, jossa tämä eukko on opettajana ison osan aikaa, ja ope huusi joka välissä niille. Ne ei saanu missään tapauksessa istua vierekkäin, ja ope jopa uhkaili, että jos Pk tekee jotain - ei tuu kouluun tjsp. - niin kuopus lentää ulos koulutuskokeilusta. Siis wtf??! Ei oo ensinnäkään sen open asia päättää siitä, ja toisekseen miten ihmeessä voi vastuuttaa jonkun oppilaan toisen oppilaan tekemisistä? Välitunnilla se huusi niille, että koulun alueella ei saa halailla, sille oli kauhea triggeri nähdä ne käsikkäin tai halaamassa - muut koulun parit sai olla rauhassa, mutta nämä sai heti yhen rääkyjän kimppuunsa.

No, mie sanoin että tuo on täysin asiatonta käytöstä opettajalta, ja kuopus kysyi neuvoa opolta ja ne sopi, että kuopus kirjoittaa viestin asiasta ja opo toimittaa sen koulutuspäällikölle. Päällikkö kysyi, haluaako ne tulla mukaan keskusteleen sen open kans, mutta kyllähän sen tiesi jo tuon open aiemmasta käytöksestä, että se on mielin kielin ja vähättelevä silloin, kun asiasta sen kanssa puhutaan. Kaikki oli hyvin muka, ja seuraavalla välitunnilla kuitenkin taas huutoa ja raivoa. No, koulutuspäällikön keskusteltua ko. opettajan kans se on lakannu raivoamasta ja huutamasta, mutta mulkoilee vihaisesti. Viimeksi eilen se oli vastannu Pk:n ystävälliseen tervehdykseen "mee pois". Ei oo ihan terve ihminen sekään, eikä ainakaan oikealla alalla. Se on vastuussa nuorten elämään valmentamisesta, tuollaisella asenteella! Luulen, että se on rakkaudessa pettynyt siinä määrin, ettei kestä nähdä sitä ympärillään. Hänellä on kuulemma oikeus olla työpaikallaan näkemättä sellaista.

Kyseisessä koulussa on jonkin verran myös maahanmuuttajia, ja kuopus oli neuvonut jotakuta vasta 10kk Suomessa asunutta ihmistä jossain tehtävissä, jotka oli kirjoitettu suomeksi. Kuopus oli aivastanut, ja maahanmuuttaja oli ilahduttavasti ollut perillä suomalaisesta(kin) tavasta reagoida toisen aivastamiseen, ja toivotti "Terveyskeskus!"

Kyllä ihan ihmeellisesti eilen ne ukkoskuurot väisteli meitä. Istuttiin miehen kans pihalla, ukkonen jyrisi usealla suunnalla väliin kovastikin, mutta meillä ei satanut ja aurinkokin paistoi. Sadetutkasta näkyi, että rankkoja kuuroja oli etelässä, idässä, pohjoisessa ja kauempana lännessä, mutta meille ne ei eksyneet. Vasta puoli ysin aikaan illalla oli lyhyt sadekuuro, muutama litra tuli sadevesitynnyrin pohjalle. Salama löi 2 kertaa parin kilsan päähän. Oli hienon näköistä, kun aurinko paistoi vaaleanvihreisiin lehtipuihin matalalta, ja taustalla oli mustat pilvet.

Nyt ei oo tuoreita kuvia, mutta laitanpa muutaman päivän takaisia grillikauden avajaisruokia tähän.
Esikoinen veti kerralla yhden tuollaisen kyljen, mie illan mittaan napsin yhden, ja esikoinen seuraavana päivänä toisen. Hyvin kypsyi pallogrillissäkin, vaikka epäilin riittääkö tarpeeksi kauan lämpöä. Kolmas hautui muhevaksi jälkilämmössä kauan. Oli myös kesäkurpitsaa ja grillijuustoa - miks niiden juustojen pitää olla niin julmetun suolaisia? Ettei niitä söis niin paljon, että tulee ummetus? Vai liittyykö suolaisuus siihen paisto-ominaisuuteen, ettei se sula heti?

No joo. Meen taas kitkemään tai pyykkäämään tai jotain.

torstai 17. toukokuuta 2018

Iloa

Värikäs vaate, parempi mieli?
Masennuksen kourissa tuskaillessani olen monesti miettinyt, että olis edes joskus pientä manianpoikasta, ettei elämä olis ainaista itkua ja hammastenkiristystä - vaikka tiedänkin, ettei se maniakaan mikään kadehdittava asia ole - ja nyt jo mietin, olenko saanut sen mitä haikailin. Oon ollu tässä viime päivinä niin puhtia täynnä, hääräilly pihalla ja jopa välillä vähän sisälläkin; pyykkilaatikot ei oo kuukausiin ollu näin tyhjiä. Paljon olis vieläkin tekemistä, ei vain aika ja voimat riitä. En edes inhoa ihmisiä niin paljon, kuin yleensä. Kirjoitusripuli kipulikin lienee sitä, ja välillä on niin kiire kirjoittaa että virheitä tulee kauheasti. Onneksi on tuo delete-nappula.

Tänään trimmeröin rikkaruohoja "oikeiden" kasvien ympäriltä, teippailin uskollista ratsuani Pabloa - sillä on pieni helmaongelma, joka pitää koota teipillä aika ajoin - ja sitä ennen "pesin" sen. Meni n. 10 litraa vettä, eli lähes kuivapesu :) mutta onpahan näkyvimmät pintykset poissa, ja linnunkakat. Mejän tienoon rastailla on aika ajoin tilanne päällä ja auto osuu toisinaan tulilinjalle. Pyykkiä pesty ja tiskikonekin täynnä puhtaita, mutta märkiä astioita.

Ja minä, joka en pidä juhlista, oon innolla suunnitellut viikonlopun kahvikestejä, ajattelin kokeilla tehdä jopa pienen voileipäkakun, en oo ikinä ennen tehnyt. Pienen siksi, koska aikuisvieraita on tulossa tasan kaksi. Vaikka kyllähän vävykokelaistakin toinen on jo 19, eli ihan aikuisiin lukeutuva... mutta sen tulo ei oo vielä varmaa. On siis mun ja tyttären synttärikahvit samalla kertaa. 69-vuotissynttärit :) Kakusta tulee oranssi! Ostin jo sokerimassan sitä varten. Ei tiiä mimmonen helle on, joten kermakakku pitää peitellä jollain varmuuden vuoksi. Ei kyllä toistaiseksi ole luvattu kuin vähän yli kahtakymmentä.

Sain jo postissa lahjan; sydämen á la Cara! ♥
Kiitos!

Lääkärin piti soittaa jo alkuviikosta, mutta ei ollu laittanu itelleen ylös ja soitti tänä aamuna. On se kiltti ja huolehtivainen! Seuraaviin verikokeisiin meen sit aikaisintaan kahden viikon kuluttua.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Matka

 Kaipasin tälle peltotielle, mutta tiesin että sen kummemmin minä kuin koiratkaan ei kuumuudessa (ja raudanpuuteanemiassa) jaksa kotoa asti sinne kävellä ja vielä kun takaisinkin pitäs, niin ajoin puolitoista kilsaa autolla lähemmäs. Käveltäväksi jäi sitten vain kolme.
 Metsä oli täynnä linnunlaulua! Laulurastas, peippo, pajulintu, pensaskerttu... käki oli ihme kyllä hiljaa. Varjopaikoissa pideltiin pari juoma- ja levähdystaukoa.
 Varsinkin nousut on edelleen rankkoja. Ja täällähän noita korkeuseroja piisaa! Alakuvassa osasuurennos ylempänä olevasta - tuota peltotietä pitkin tulin ja kiipesin.

Ja tongin kiviä ja roskia kengistä vähän väliä...

tiistai 15. toukokuuta 2018

Hän missä on luuraillutkaan

Mietin, onko sopivaa taas olla kirjottamassa, kun just eilenillalla kirjotin. Kai sitä on kirjoitettava silloin, kun mieli tekee?

Vein tyttären junalle (se puhui mut taas ympäri) ja samalla käytin koiria pienellä aamukävelyllä kylän koirien jälkiä nuuhkimassa. Tai niin piti, silleen ehkä vartin pikkukävely oli suunnitelmissa, mutta se venyi toista tuntia pitkäksi kevään ihasteluksi. Pupunkin näin. Ja paikan, missä kasvoi kieloja niin paljon, että jos haluan poimia sellaisia niin tiedän, mistä poimin ilman suuria tunnontuskia.
Tuolla oli jotain erikoisempaa voikukkalajiakin, jännän tiiviit mykeröt ja lyhyet terälehdet.

Voikukkiahan ne kaikki on, vaikka Suomessakin on yli 500 erilaista lajia.

Mutta taas oli yksi kaunis metsänvieruspolku muuttunut hakkuuaukonvieruspoluksi :(
Siellä kävellessäni mietin, meneekö muilla ihmisillä kävellessä koko ajan kiviä ja hiekkaa sandaaleihin, vai onko vika minun kävelytyylissä tai jossain? Sandaaleissa etenkin, mutta myös kaikissa muissa kengissä. Jopa kumppareissa kävellessä toinen kenkä heittää toisen varresta sisään mustikoita, lehtiä ja havuja. Kengistä puheenollen, jouduin heittään vanhat rakkaat kangaskenkäni roskiin kun ne rupes ratkeileen saumoista, ja kaupassa kattelin löytyskö uusia edullisesti. Mies sanoi, että juurihan sinä ostit kengät - tarkoitti niitä vaelluskenkiä! Miehet! Ei ne ymmärrä, että eri keleillä on eri kengät, etenkin jos on kyse miehestä, joka käyttää joka kelillä ja joka paikassa samoja TYÖkenkiä. No suolle se laitto vettäpitävät vaelluskengät, jotka kumma kyllä ei pitäneet vettä kun astui niin syvään silmäkkeeseen, että hulahti vesi varren yli.

No, Lidlistä löyty halvat kangaskengät.

Nyt on kuulemma jotain jääkiekkokisoja menossa. Hirvee hönkä joillakin päällä, ainakin somessa. Meillä ei enää esikoinenkaan seuraa, yhteen väliin se katsoi - mutta luultavasti vain siksi, että oli ajan hermolla ja pysty keskusteleen koulussa siitäkin. Mutta niinku oon sanonu; on se hienoa, että ihmisellä on jotain, mistä olla innoissaan.

Euroviisut oli toinen semmonen - en kattonu. Tiiän mikä maa voitti kun siitä on spekuloitu eri suunnilta, mutta en oo kuullu Suomen kappaletta enkä kai kenenkään muunkaan. Joskus niitäkin tuli katottua, ja varmaan kattoisin nytkin jos olisin sellasessa seurassa, joka kattoo. No, meillähän ei edelleenkään ne telkkariohjelmat ees näy.

Paras Suomen euroviisukappale kautta aikain mun mielestä on tämä:

https://youtu.be/kUmE5d0-QeA
Voi tietysti olla, että siihen on vaan liittynyt joku mukava muisto lapsuudesta, mutta onhan tuo mukavasti rullaava ja kivasti soitettu kappale. Edelleenkin. Ja kyllähän se aika hyvin menestyi kisassakin.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Mana mana moks

Olisin laittanu maanantaikuvan, mutta en onnistunu saamaan kunnollista. Laitan kuvan sitten äitienpäiväkimpusta:
Aah, olin varma että blogger kääntää sen, kun meillä on toisinaan erimielisyyksiä siitä, miten päin kuvan kuuluu olla. Niinku muillakin tuntuu sen kans olevan. Mutta oikein päin meni.

Vaklasin kokeiden tulokset omakannasta; hb on noussu kaks pykälää, punasolut edelleen vähissä mutta hyytymistekijät nousussa. Tohtori googlen mukaan liittyy anemiaan se. Tulehdusarvo oli palannut viitealueelle. Lääkäri soittaa huomenna. Kai. Jos oikein ymmärsin. Tänäänkin lämpöä 37,4.

Puuhailin helteestä huolimatta pihalla, kylvin viime vuonna saatuja siemeniä (antaja oli saanut ilmaiseksi ison kasan ja sain valkata niistä) sinnetänne, kasvaa jos kasvaa. Riipparissa makailin ja nautin olostani, koirat oli pihalla ja nautti olostaan ja ohikiitävien polkupyörien haukkumisesta ja jahtaamisesta - aidan takaa siis.

Labrareissulla kävin Tokmannilla, siellä oli eurolla ja puolellatoista teepaitoja ja toppeja alessa. Ostin pari. Koirille "pihaluut" ja itselleni iloksi lewisian. Se näkkyy olevan kivikkokasvi, joten taitaa joutua siirtään sen tästä pois...
Jahka saan siivottua kivikkoni. Jos siitä enää mihinkään on, kun siinä on pöllien ja  halkojen kans myllätty. Googletin muuten tuon lewisian, ja suomenkielinen sivu oli otsikolla "Levisiat". Kauhea nimitys kauneille kukkasille! Kuin muutaman vuosikymmenen takaiset pippaloitsijat Lapin tunturihotellissa.

Kuistia oon koittanu siivoilla, hieman huonolla menestyksellä, vaikka siinä onkin murto-osa siitä viimekeväisestä hommasta. Silti toin sinne jo tuomenkukkia, ja tänään on alkanu täällä tuomet kukkia muuallakin kuin maljakossa. Tuoksu on huumaava paikkapaikoin!
Jotenkin olen huomaavinani, että fyysisestä helpostiväsymisestä huolimatta mieli on innokas tekeen kaikenlaista. Vielä vähän aikaa sitten mikään ei kiinnostanut, tekemisen ajattelu aiheutti vain syyllisyydentunteen ja itsesoimausta, kun ei saanut mitään aikaiseksi. Oon vähän sensorttinen, että mun pitäs saada kaikki kerralla valmiiksi ja mieluiten heti, mutta nyt oon selittäny itelleni, että mulla ei oo työnantajaa, jolle mun pitää olla tilivelvollinen tekemisistäni, voin pitää taukoa ja vaikka lopettaa siihen taukoon senpäiväisen työn, jos en enää jaksa. Ei Ole Pakko. Paitsi tietysti jotkut asiat.

Nytkin on juttuja levällään ja suunniteltuja asioita tekemättä, eikä oikeestaan paljon haittaa. Enemmän haittaa ajatus kuumaan vinttiin nukkumaan menosta... voiskin valvoa koko yön, niin säästyis siltäkin epämukavuudelta. Päätäkin kuitenkin aamulla särkee.

Viime yönäkin heräsin puoli kahden (taas) aikaan, päätä särki armottomasti ja otin migreenilääkkeen. No en saanu sit unta, ku oli kuuma ja sit tuli vessahätäkin. Kävin ulkona (en tarpeillani!), kun kerran alakertaan tuli asiaa - kuulostelemassa, miltä kuulostaa yöllinen ulko. Töyhtöhyyppä huuteli, muuten oli hiljaista. Ja pimeää.

Parempia unia toivoo minä.