sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Käki

 Kylläpä se vain nukutti hyvin! Siitä huolimatta, että mies kupitti aamuyön puolelle, ties kenen kans taas jaaritteli mesessä kiivaasti kun kävin vessassa joskus yhden ja kahden välillä. Onhan se hyvä, että on juttukavereita, ku mie taian olla aika tylsä enkä ihailekaan ehkä tarpeeksi.

Tämä päivä on taas menny paljolti pihalla, hurruuttelin trimmerillä vuohenputkikasvustoja matalammaksi ja touhuilin yhtä sun toista. Oravat käy vielä ruokapaikalla, tänään oli peräti kolme ihan sovussa yhtä aikaa. 

Oon sitten heittäny pari kertaa päivän aikana siemeniä kourallisen siihen, ajatuksena että imettävät emot saa nopeesti energiatankkauksen ja pääsee takaisin pienokaistensa luo. Eihän ne muut ymmärrä, että ne on oraville, vaan siinä käy yksittäisiä tiaisiakin ja jopa tikka. Naakkakin käy juomassa ja kattomassa, olisko pähkinöitä. Ja rotta vierailee edelleen...

Latasin kuvat koneelle kamerasta ja puhelimesta, ja niiden tarkastelu toi kaksi uutta lintua mun listalleni, tyllin ja tukkakoskelon. Ja ihan kotikonnuilla kuului käki.

Päivän lenkki suoritettiin metsään, ja olihan se kesä sinnekin tullut. Mustikat kukki ja kielossakin oli nuput. 


Siirsin sitruunan ulos ja taimetkin kävi siellä muutaman tunnin olemassa. Vähän näytti niinkuin samettiruusun lehdet olis vähän ottanu nokkiinsa, vaikka olivat puiden varjossa.

Nyt mun pitää vähän editoida ja laittaa uusi kuva oravista, mihin ne on merkattu, kun näkyvät niin huonosti!


lauantai 15. toukokuuta 2021

Liminka baylla

 


No nyt on reissu tehtynä, viisi yötä Liminganlahden hotellissa ja yö matkalla mennen tullen. Hotellin hintaan kuului aamiainen, mutta se oli koronan vuoksi muutettu sellaseksi, että se toimitettiin edellisenä iltapäivänä huoneeseen. Eikä tosiaankaan mitään tilausta voinut tehdä, vaan se oli aina pikakahvia (tai teetä, huoneessa oli vedenkeitin ja pieni jääkaappi), minimaitotetroja 1 per ihminen, jogurtit, kananmunat, margariininapit ja pikapuuropussillinen mieheen. Ja pienet täytetyt sämpylät, jotka ehti liota kurkkuineen ja tomaatteineen vetisiksi joku 17 tuntia ennen aamiaisaikaa. Ai niin ja mehua. Hotellista ei saanut ruokaa kuin viikonloppuna, kahvio oli auki 10-18 ja kahvi maksoi 2,5 euroa. 



Sinne saapuessa oli äitienpäivä, ja koko paikka oli täynnä häliseviä perheitä, lintutornikin oli valjastettu lasten viihdekeskukseksi, jossa ne kirkuen tömisteli eestaas. Kylteille, joissa kehotetaan liikkumaan rauhallisesti ja hiljaa viitattiin kintaalla. No kovin liki ei sitten lintuja ollutkaan. 

Maanantaina ja tiistaina oli sateista ja kylmää, ja silloin oli rauhallisempaa. Käytiin lähialueiden lintupaikoilla ja miehellä oli aamukoju varattuna kummallekin päivälle.

Kiintoisa maankohoamis"polku" siellä kyllä oli, mutta toukokuuksi luvattu uusi luontopolku oli aivan alkutekijöissään - tai hiekkapolku oli, mutta ei sitten mitään muuta. Sain erikoisluvalla kävellä sen eestaas, ja olihan siellä hienoa kun siellä nyt vaan on hienoa joka paikassa. Hanhet mesos rannassa ja rusakko pomppelehti polun yli.


 

Keskiviikkona käytiin sitten Hailuodossa, jonne olin jo kauan haaveillut pääseväni. Hienoja hiekkarantoja sieltä löytyi, karikukonkin bongasin, mutta ei se oikein täyttäny mun odotuksia. Sieltä ei löytyny ees mitään paikkaa, mistä olis voinu ostaa matkamuiston tai lähettää kortin että terveisiä Hailuodosta. Toin sitten kiven Marjaniemen rannasta. No Kirkkosalmen lintutornista näky paljon lintuja, ristisorsiakin ja merikotkia. 

Pöllännokka

Kirkkosalmen lintutorni

Pökönnokan tienoilla

Silloin myös tuli lämmin, puiden silmut pullahti auki ja maa alkoi vihertää aivan hetkessä. Kirjosieppo, pensastasku ja pajulintu tuli - ja hyttyset! Ei ne juuri vielä pistäneet, mutta polulla keskuksesta lintutorniin oli niin sakeana, ettei kannattanut paljoa puhua tai muutenkaan suuta pitää auki. Samoin oli lintutornin portaikon kaiteiden välissä, siinä oli varmaan hyvä tuulensuoja. 

Torstaina miehellä oli taas aamukoju, ja mie nukuin. Hotellihuoneen huono puoli (kalustuksen vähyyden= laskutilan puutteen lisäksi) oli se, että tuuletusritilästä kuului toisen huoneen asukkaiden kälätys, ja siellä oli kaljaporukkaa jotka jorisi ja äänenvoimakkuus vaan kasvoi yön edetessä. Mun piti ottaa nukahtamislääke ja se väsytti enemmänki sitten. Vaan olipa aamulla jokunen tyyppi kalpeana hiljaa pihalla. Tai oikeastaan punaisena. En minä. 


Oikeestaan oon ollu siitä lähtien ihan väsyny. Perjantainen matka Limingasta välietappiin meni nuokkuessa - selän ja jalkojen epämukavuudet ja kivut piti kyllä hereillä, mutta olin ihan poikki, kuten koiratkin. Lauantaina kotimatkalla ajattelin, että kunhan pääsen kotiin, niin kaadun sänkyyn ja pysyn siellä loppupäivän. 

No, täällä oli pöytä koreana kun tytär oli tehnyt myöhäiset äitienpäiväyllärikuppikakut hienoilla kuorrutuksilla ja keittänyt kahvit valmiiksi, en voinut mennä nukkumaan. Sitäpaitsi pihalla oli tullu kesä ja riensin tekemään asioita, joita olis pitäny tehdä jo ennen lähtöä. Punoin sen korintapaisenkin valmiiksi ja alotin toista pientä koria, ei ollu pajut vielä menneet ihan kuiviksi. Kuskasin linnunruokahäkin pois ja laitoin laatalle ruuan tilalta vesikupin. Valitettavasti vanha kaunis betonikuppi oli talven aikana hajonnut, nyt siinä on vain vanha alumiinivuoka ja siellä keskellä laakea kivi ettei kukaan huku. Suunnittelin kyllä muovailevani ite siihen kupin, mutta meni into kun Sinelli ei vastannu mun kysymykseen siitä niiden myymästä "savesta" että kestääkö se ulkona ja voiko siitä tehtyjä alusia käyttää elintarvikkeiden tarjoiluun. No betonista vois tietty värkätä, mutta on ne mulla aina vähän surkeita yritelmiä. 

Jotain uusia kevätkukkiakin on ilmaantunut, en edes muistanut tuollaisia istuttaneeni syksyllä. Osa zinnianaluista on kuollut, kun kotivahti ei kai ollu muistanu että niitäki pitää kastella ja vielä ahkerammin kuin noita muoviruukuissa olevia alkuja. Mutta muuten se oli hyvin pitäny huolen kaikesta, siivonnu ja pyykännykin. Maksoin avokätisesti. 

Nyt oon ihan kyllästynyt ravintolaruokaan, kun joka päivä piti noutaa annos jostain. Kotipizza, kebabbila, Hese, kiinalainen ja sit joku kaupan lounasravintola, josta vahingossa tilasin lasten annoksen mutta siitäki tuli kyllä maha hyvin täyteen. Ei ranskanperunoita eikä pizzaa mulle nyt hetkeen. No Hesestä ostin salaatin. 

Ensyönä pääsee omaan sänkyyn nukkumaan!

Auringonlasku hotellihuoneen ikkunasta.


torstai 6. toukokuuta 2021

Nonni.

 

Siinä se mandariinisorsa nyt sitten on. Kyllä tuon linnun takia on sitten kilometrejä taitettu! Seitsemäskymmenes ensimmäinen mun lintulistalla. Hirveän mustat pilvet oli yläpuolella ja pokkarikin unohtui autoon, täytyy tulla toimeen vain tuolla kännykkäkuvalla. Mulla oli mukava rupattelutuokio vanhemman rouvan kanssa samalla kun mies räpsi 200 kuvaa sorsasta.

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Peppukipua

 Nyt on tullut vähän harjoiteltua ensviikon reissua autossaistumisen osalta. Prius on todella huono istua pitemmillä matkoilla, mulla tulee jo reilussa tunnissa selkä ja jalat kipeeksi. En tiedä mitä mun pitää sille ensviikonlopuksi suunnitellulle reilun viidensadan kilometrin automatkalle keksiä, että pystyn edes kyydissä olemaan. Kuskin istuimessa on vähän enemmän säätimiä, ehkä saan välillä ajaakin vähän...

No, mandariinisorsaa on tuloksetta käyty etsimässä aika monta kertaa. Lisäksi on käyty Suomenojan lintualtailla, Villa Elfvikissä ja Nuuksiossa. Vissiin liian kylmää ja viheliäistä, linnuston osalta huonoja reissuja. Tosin eilen, kun Nuuksiossa oltiin, oli aurinkoista ja mukavaa, mutta metsä oli tosi hiljainen. Se oli omituista, kuitenkin parasta kevätaikaa eletään. Kuveja ja muuta sälää -sivulla on kuvia reissuista. 

Rokotuksesta sain tosiaan oudon allergiatyyppisen reaktion, silmät turpos ja kutisi ja ne on vieläki etenkin aamuisin turvoksissa ja kiinniliimautuneet. Oon rasvannu, muuten iho halkeilee kuivuuttaan, jos sattuu hieraisemaan. Voi olla että olen tällanen ruttusilmä lopun ikääni, mutta ei se haittaa. 

Huomenaamulla on aika laboratorioon verikokeisiin ja sydänfilmiin, oon mittaillu paineita nyt muutamana päivänä ja on ne vieläki vähän yläkantissa. Voi olla että painelääkettä titrataan.

Tälle päivälle luvassa tuulta, vettä ja räntää. Hurraa. Äkkiä kävelylle, ennenku sää huononee.

Kuvitukseksi kuva Nuuxiosta. 


perjantai 30. huhtikuuta 2021

Hyvää päivää

 Sain kumminkin Pfizerin rokotteen, enkä Modernaa niinku oli mainittu. Heti tuntui ikävältä ja illalla oli käsi tosi kipee, tänään ei enää niin kipee mutta pää on, eikä siihen auta mikään. Ja väsyttää armottomasti, voi kyllä johtua niistä lääkkeistä suurimmaksi osaksi.

Aurinko taas paistaa, mutta onpahan silti kylmää! Tuulee navakasti ja kylmästi ja oon hukannu korvaläppäni. Pajuaskartelu on kesken vieläki, kun ei tarkene punoa ja nyt ei edes voi tuon käden kans. 

Miehellä alkaa loma ja tänään lähdetään taas etsimään sitä mandariinisorsaa.

Hauskaa vappua kaikille!



perjantai 23. huhtikuuta 2021

Otsikko!

 Heräsin kolmen jälkeen kun koira oli levoton, ja lähdin sitä viemään pihalle kun sen maha piti niin kovaa kurinaa. Aattelin että jos sillä on ripuli. Aika mielellään se ulos menikin, mutta ite menin tiukasti mukana, kun kettu huusi lähistöllä. En oo koskaan ennen kuullu ketun ääntä luonnossa, mutta englantilaisissa sarjoissa kyllä, ja muutenkin tiesin mikä se on. On se sen verran karu, että sitä muuten olis voinu säikähtää.

Keittelin siinä kahvit ja käytin jossain vaiheessa koiria pikkukävelylläkin - ei ollu satanu eikä tutkakuvassa edes ollu sadealuetta kohdalla, mutta niin vain taivas aukeni ja sieltä tuli rakeita ja vettä niskaan. Valvoskelin miehen töihinlähtöön asti, ja menin takas sänkyyn. Ai kun olin tyytyväinen - sain mennä peittoröykkiön alle kun muut raahautui työmaalle. 

Reilun kolmen tunnin unosten jälkeen havahduin ja hapuilin puhelinta käteen. Oli tullu tekstiviesti: 50-> vuotiaiden koronarokotuksen ajanvaraus auennut! Pomppasin sängystä saman tien ja kiisin läppärin ääreen, sain ajan ensviikolle. Hätäilin niin, että en ole ihan varma rokotteen merkistäkään, saattaa olla Moderna, eikä sillä mulle oo väliäkään.

 Viimeksi kun katsoin, niin mun ikäsarja oli rokotusvuorossa vasta heinäkuussa, joten tämä oli mukava yllätys. Olin taas tyytyväinen, suorastaan onnellinen! Tänään on hyvä päivä, vaikka ilma onkin tuollainen. Kovimmat sateet jää taas tuonne etelään, mutta jospa tännekin vähän tulis, että luonto sais lievitystä janoonsa. Ja se ruohikkopalovarotus lähtis pois. 

 Lumikellot on nimensä mukaisia.


torstai 22. huhtikuuta 2021

Yllättävä tapaaminen

 Niin kaunista kevättä ollut, mutta nyt odotellaan sadetta. Kävin koirien kanssa pitkällä kävelyllä (siitä enemmän täällä) että sais vähän varastoon kun on tarjolla kolme päivää silkkaa sadetta. Ostin uudet sadetakitkin niille, toiveena että olis vähän väljemmät ja mahtuis puseroa alle - koko L - mutta ne oli liian pienet silti. Katsoin vissiin kokomerkinnät huonosti. No, annan ne tyttärelle, jolle on varattuna pentu, oletettavasti. Kasvattajan viestit on vähän tulkinnanvaraisia, ja nythän on myyjän markkinat mitä koiranpentuihin tulee.


Ei olis aamun kelistä uskonut, että niin kaunista tulee. Onneksi se kylmä tuuli vähän hellitti, vaikka olen mie välillä nytkin joutunu käyttään korvaläppiä, kun korvat on kamalan arat tuulelle. 

Eilen tapasin mettässä luontokartoittajan, ja ilahduin tapaamisesta. Se ettiskeli mahollisia uusia kangasvuokkoesiintymiä. Tunsin yhteenkuuluvuutta, molemmat römssyisissä mettäkamppeissa. Koiratkaan ei yhtään meuhkanneet sille, vaikka yllättäen putkahti vastaan kapealla polulla, jolla ikinä ei oo tullu ketään vastaan. 


Pitkästä aikaa keräsin vähän pajua ja aattelin tehä jotain omaksi ilokseni. Saa tulla körsyä ja vinoa, ei haittaa. "Itsekasvatettua" vihreää pajua, joka kasvaa vähän miten sattuu vänkkyrään. 





Koivustakin saattaa löytää jo silmuja. 

Kurkkasin uudelleen sääennustetta, kun mielestäni sateen olis pitäny jo alkaa, niin sehän on poistunu kartalta kokonaan. Tässähän pääsee vielä pihahommiin :) vaikka en ehkä jaksa, eilen pätkin talonvierustan vaahterikkoa lyhyemmäksi, ja se oli tosi rankkaa kun piti painavilla oksasaksilla kurotella korkealle. Kädet oli aika poikki sen jälkeen, ja vielä enemmän poikki sitten kun vielä punoin pajua sen jälkeen. Vähän haravoin lenkiltä tultua, niin kyllä kädet oli aika hervottomat. 

En tiedä olenko sanonut, että esikasvatan zinniaa. Hyvin selvisivät harventamisestakin, vaikka liian tiuhassa ne kasvaa vieläkin. Kuusitoista ruukkua, joissa kasvaa 4< tainta kussakin. Eihän mulla ole tilaa sadalle esikasvatusruukulle, ja kasvivalojakin on vain kaksi.

Zinnia.

Käki

 Kylläpä se vain nukutti hyvin! Siitä huolimatta, että mies kupitti aamuyön puolelle, ties kenen kans taas jaaritteli mesessä kiivaasti kun ...