Tekstit

Tyhjentelen välillä.

Kuva
No jes. Parin kuukauden herkkujenpuutteessa eläminen ja yhdeksän päivän ruokapäiväkirjan pitämisen jälkeen paino on liikahtanut pienen piirun alaspäin. Hurraamista siinä ei vielä ole, mutta suunta on oikea. Painoindeksin toinen numero muuttui yhtä pienemmäksi, ainakin se vaikutti motivaatioon positiivisesti. Synkeä syksy on nyt alkanut. Puista alkaa olla lehdet enimmäkseen pudonnu, pihatammessa on vielä kauniit keltaiset lehdet. Nyt ennustellaan lämmintä, lumetonta talvea - hyvä että ennustetaan, niin voi pitää toiveet sopivan alhaalla eikä ruveta odottelemaan mitään lumisateita. Olen vähitellen alotellu lintujen ruokinnan, ja jestas miten paljon on syöjiä! Enimmäkseen talitiaisia, mutta myös sini-, kuusi- ja hömötiaisia, viher- ja pikkuvarpusia, punarintakin siinä käy. Mustarastas syö vielä omenoita, mutta närhi ja tikka on löytäny apajan. Naakoista ja harakasta puhumattakaan. Välillä olen noille viimeksimainituille laittanu sopivaan paikkaan lihanperkuujätettä tai muuta syötävää, j…

Rumat mantrat

Kuva
Voi iesus, miten voi tämän ikänen "käsityöihminen" olla näin kädetön ompelutöissä! Aivan kertakaikkiaan onnetonta yrittää värkätä noita paitoja koirille, oon pitkän aikaa antanu niiden vaan olla keskeneräsenä ja oottanu inspistä. Nyt sain toiseen paitaan hiharesorit. Kone tökki, alalanka liian kireellä, löysäsin sitä, meni vielä kurjemmaksi, kiristin sitä ja löysinkin vian jostain muualta ja korjasin sen. Kiroillen. Ompelin noin 7 cm jousto-ommelta, kun taas tuli syltty, jumittu kangaskin sinne neulalevyn reikään. Kiroilin. Nyt oli syynä jostain syystä ristiin menny ompelulanka.  Ompelin vahingossa vääränmittaisen resorinpalan ympyräksi, kun en muistanu että sitä piti lyhentää. Kirvausta. Pistin kaksi kertaa neulalla sormeen. Huutoa ja sadattelua.
Mutta siinä ne nyt on. Kaksi resoria. Verta, hikeä ja kyyneleitä täytyy nyt säästellä toisen paidan resorien ompelua varten. Puhumattakaan kaula- ja helmaresoreista.Miehen tädin mies kuoli - sillä oli maksasyöpä. Mun täti kuoli, si…

Hyvää ja huonoa

Kuva
Ihana pieni lomanen Siikarannassa! Niin lämmintäkin. Mies halusi sinne kuvaamaan auringonlaskuja, kun paikan omistaja kehuskeli että melki joka ilta on. No ei ollu sit nyt, kun siellä oltiin. Mutta aika erikoinen oli lauantai-iltana; kuin aurinko olisi keskeltä pilvipeittoa pullahtanut esiin ja laskeutunut. 
Mie venäytin jotenkin jalkaterän, ja se on nyt kipee. Tai useemmankin kerran siihen sattui perjantaina, muun muassa metsässä kun kömmin polullekaatuneen puun yli ja hyppäsin alas, sattui juuri siihen jalan alle alastulossa. Siellä oli metsä aika surullisen näköinen sen taannoisen myrskyn jäljiltä...Pää oli hyvä sielläolon ajan, mutta kun tultiin kotiin ja tavaroidenpurun jälkeen menin päikkäreille, alkoi päätä vihloa heti kun olin päässyt sänkyyn. Ja jatkuu edelleen, eli jotain vikaa täällä täytyy olla, jolle mie oon altistunu. Olen allerginen kodilleni. Sunnuntaiaamuna nimittäin oli aikainen herätys, kun mies halusi mennä kuvaamaan auringon nousunkin. En sitten saanut nukutuksi t…

Tähtiä ja salamoita

Kuva
 En oikeesti tajua mikä mun vasemman puolen hampaita/yläleukaa/kalloa vaivaa; taas on ollu eilisestä asti jatkuva kipu, johon ei mikään auta. Ei käsikauppalääkkeet eikä migreenilääkkeet. Ja poski tuntuu kuumemmalta kuin toinen poski. Mut ei mitään flunssan oireita, että vois epäillä poskiontelontulehdusta. Ja hampaissa ei vikaa. Ihanan lämpimiä päiviä ollu! Ja iltoja. Ukkonenkin oli yhtenä yönä. Jo päivällä lenkillä tuntui siltä, että vois tulla vaikka ukkonen, kun oli niin hiostavan oloista - sitten kun kotona katsoin sadetutkaa (koska ripsautti vähän vettä vaikkei pitäny) niin huomasin, että pohjoisempana oli kovastikin ukkosta. Sitten se tuli puolenyön jälkeen tännekin - istuin tässä keittiön ikkunassa ja ihailin valo- ja ääninäytelmää. Sitten kun salamointi harveni, kurkistin ovesta ulos ja oli yläpuolella ihan tähtikirkas taivas! Oli aivan epätodellinen fiilis, sattui tulemaan vielä sähkökatkoskin niin että kaikki valot sammui, seisoin ulkona lämpimässä pimeydessä tähtitaivaan al…

Sharlotka

Kuva
Ei kaatunut vaahtera eikä myrsky kaadellut juuri mitään muutakaan täällä meidän nurkilla. Yhden muovituolin pihalta, ja sadevesitynnyrin suojaverkon siirsi muutamia metrejä. Tai ei se ole varsinainen sadevesitynnyrikään, vaan siihen on tyhjennetty lähinnä kellarin kosteudenpoistajan vesisäiliötä. Hammaskin korjattiin, ei siinä vielä reikää ollu, mutta oon ilmeisesti purrut sen niin araksi, että puudutuksesta huolimatta sattui välillä kovaa, kun poistivat vanhaa paikkaa. Ylähampaista ei löytynyt muuta vikaa, kuin joku purentajuttu, jonka hioivat. Aina hiovat hampaita, ensin yhestä paikkaa ottaa kiinni ja kun se hiotaan, ottaa toisesta paikkaa kiinni. Kohta ne on hionu mun hampaat pois. Eikä se kipua edes poistanut. Sanoin hammaslääkärille, että en tiedä johtuuko päänsärky hampaista vai hammassärky pään kivuista, mutta käski tulla uudestaan, jos ei auta. Oottelen nyt vähän aikaa.Sitä on niin vanha jo, että hajoaa vähän joka paikasta. Ja muutenkin aika on jo vähissä.Eilen piti olla hien…

Hammassärkyä myrskyä ootellessa

Kuva
Onneksi on hammaslääkärin puolikiireellinen aika huomenna! Eilisestä lähtien on jomottanut ja jatkuu, ja yks paikkakin taas hajos jokunen päivä sitten. Ammottava kolo, johon menee ruuanpalasia. Söin eilen vadelmarisifruttin, ja tietysti siemen jänkkäytyi sinne koloon niin ettei meinannu saada pois. Aina rassaamisen jälkeen on vähän aikaa kipee, lienee ehtinyt reiänkin jo kehittää.Vaikka oon ollu ihan ilman herkkuja ties kuin kauan... pakko saada painoa alas, kesällä tuli monta kiloa lisää. Ensalkuun oli tosi vaikeaa sen makeannälän kanssa kamppailu, mutta nyt menee jo helpommin. Vaikutusta ei herkuttomuudella paljoa näy, ainakaan puntarilla, mutta pakkohan sen on jossain vaiheessa alkaa näkyä. Oltiin kuopuksen kanssa eilen kuuntelemassa esitelmää kananpidosta, mitä se vaatii ja mitkä on kanojen menot ja ongelmat ja sensellasta. Aika vähän mitään uutta, mutta kiva ilta oli. 
Aila-myrsky  ei vielä oo iskeny meille, mutta iltapäivällä voi jo iskeä kun tuuli kääntyy. Sillon tuulee just ni…

Viikkojen varsilta

Kuva
Mietin tässä, että on aikaa kulunu edellisestä kerrasta, ja tuli mieleen sanonta että "vuodet vierii". Ei nyt sentään tässä tapauksessa ole vuosia vierinyt, mutta mistä on keksitty että ne vierii? Siksikö kun moni ajattelee vuoden olevan pyöreä? "Vuodenkierto". Yhtä hyvinhän se voi olla neliskanttinen, joka kulmassa yksi vuodenaika. Jotku näkee ajan spiraalina ja jotku janana. Itse kyllä hahmotan vuoden kuten kellotaulun. Joulu on ylhäällä ja kesä alhaalla.
Yksi auringonkukka ainakin on meillä kukassa. Tämä on niitä luonnollisesti kylväytyneitä. Oli pakko tukea se, kun taannoinen myräkkä meinas ihan lakoon sen laittaa.
Joskus pidin näitä avokassukkia ihan turhuuksina, mutta nää onki käteviä. Ja jotku söpöjäkin. On se mukava laittaa joku sukka kenkään, paitsi tietty sandaaliin tms. Tuolla kerralla menin käymään kaupungissa kangaskaupassa - ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan! 
 Purin koiran yhen rikkimenneen hyvänkokosen puseron, ja ajattelin sen mukaan tehdä niille…