Tekstit

Enontekiöllä

Täällä sajetta piellään asuntovaunussa ja ootetaan leirintäalueen hoitajaa hakemaan maksua. Ihme touhua, kun sanotaan vaan että ettikää mieluinen paikka ni tullaan sit rahastaan, ja sit tässä joutuu oleen hälytysvalmiudessa tukka hyvin ja asialliset vaatteet päällä. Kohta kolme tuntia odoteltu. Tosin ulkona on satanu lähes koko ajan välillä kovastikin, ehkei ne viitti tulla sateessa. [Edit. asia oli juuri niin, kun maksu suoritettiin ulkona]

Ollaan siis ajeltu reilusti yli 2000 kilometriä, käytiin Utsjoella ja sieltä nyt tullaan polveillen takaisinpäin. Tosin Sodankylän jälkeen on taas tultu pohjoisemmas, mutta tänne länsirajalle, Sonkamuotkaan. Sade hieman rajoittaa ulkoliikuntaa, ja flunssa myös. Mie sain sen ekana, sit tytär ja nyt on mies kipeenä. Liekö tämä sadekin, joka painaa mielialaa, mutta oon nyt vähän väsyny jo tähän reissaamiseen. Lapin syksy on ♥ihana♥ mutta siihenkin turtuu.

Lapissa mejän ensimmäinen yöpyminen oli Korvalassa, siellä oli joku Usvatanssin kennelkin samass…

Jännittää

Kolme päivää aikaa pakata. Kaivelin mie jo laukun esille ja aukaisin sen... mies on jo paljolti pakannut - muovikassiin. Miehet! Siistejä laukkuja ja reppuja olis, niin eiku kaupan muovipussiin työnnetään tavarat. Sitten ne pyörii aukinaisena ja kamat leviää ja sotkeentuu, eikä niitä saa nätisti sujautettua sängyn alle tms. 
Vaunu on pihassa, ja ensi töikseni kuskasin sieltä pois anopin koristetyynyt ja poppanaliinat ja pöytätabletit... sillä on vissiin joku pakonomainen tarve peittää kaikki pinnat, kun jopa kaksirappusisen jakkaran (jota pidetään ulkona, jotta voi nousta helposti vaunuun) askelmille oli leikattu jostain paksusta kankaasta sopivat palaset! Aiemmin puhuin siitä sen autosta, jossa oli virkattu liina hattuhyllylläkin, ja valkoinen matto takapenkillä. Ja kun se siivos mun autoa kun auto oli siellä korjatteilla, se peitteli minunki auton takapenkin valkoisella matolla ja takakontin räsymatolla ja myöhemmin toimitti sitten vielä muovia ja muoviliinaa (vanhaa pöytäliinaa) jol…

Äiti on vähän väsynyt

Kuva
Tää on sit taas näitä päiviä, ettei herää ollenkaan. Ja maailma ahdistaa, elämä ja tulevaisuus etenkin. Makeaa tekee mieli syödä äskenkin join puoli kuppia mikrokahvia ja söin puoli viipaletta pullaa. Sen toisen viipaleen söin aiemmin jäätelön seassa. Älkääkä luulkokaan, että olis ainoo pullaviipale tänään... Onneksi oli miehelle eilistä ruokaa kaapissa, ja tytär lähtikin aamulla muuttamaan poikakaveriaan opiskelija-asuntolaan toiseen kaupunkiin kauas... se oli eilen yöhön asti Red Carpet -staffina, tuli taksilla kotiin joskus ja heräsi aikaisin aamulla kun poikakaverin veli haki sen reissuun.

Hieno ilma, kävin kyllä lenkillä aamupäivällä, mutta sekin oli kuin tervassa kulkua. Yritin pihalla olla, mutta ei jaksa. Pelkkä istuminen ja lukeminenkin alkaa nukuttaa niin. Kumminkin heräämisen jälkeen menin takas nukkuun ja nukuin jonnekin yli yhteentoista, että ei kyllä unenpuutteesta oo kiinni. Unen laatu voi sit olla niin ja näin. Mihinkään hommiin en saa itteeni ollenkaan tarttumaan. Pa…

Sattumuksia, soijaa ja solvauksia

Kuva
Tässä yhtenä päivänä kävin kaupassa, sorruin ostamaan yhden karpalosämpylän. Punnitusnumero oli 47. Sitten vihannestiskillä oli ihanaa kesäkurpitsaa, punnitusnumero 47. Kurkku oli 46, mutta omenat (tuoksui nenään niin hyvältä, että tuli mieliteko) olikin numerolla 74. Hassuja numerosattumuksia. Juu, ostin arvan samalla "onnella", mutta en oo vielä raapinu sitä loppuun asti, se on semmonen ajankulutusarpa. Ei toistaiseksi näytä kovin onnekkaalta.

Ulkona on hirmu märkää! Meän pihalle ei enää aurinko paljoa paista, se on niin matalalla jo päivisinkin, mun kesällinen aurinkokylpypaikka on enimmäkseen varjossa. 

Ruoho pitäs leikata, mutta eihän se kuivu ku vasta ties millon illalla, jos sillonkaan. Kastuin lenkillä tiheikössä ja kengät oli tietysti ihan märät, samoin koirien jalat.

Ja kun multaisilla poluilla ja hiekkateillä kuljettiin, niin ne koirien jalat oli sitten ihan mustat, kun kotiin päästiin. Oon ollu aikeissa pestä ne näillä viimeisillä (?) lämpimillä päivillä ulkona sill…

Uvia ja kunia

Kuva
On kyllä epistä, että joillain ei oo juuri koskaan päänsärkyä, ja sit on meitä, joilla särkee melki joka päivä! Toisaalta on ihmisiä, joilla on joku muu vaiva, mitä mulla ei oo. Että tasanhan ei käy vaivat eikä lahjat. Mutta omituiseksi mun pää on menny, siinä on kyllä jotain vikaa. Vihloo sieltä täältä ja joskus vaan häviää - kipu siis, pää ei valitettavasti häviä - ja joskus jää jäytämään päiväkausiksi. Naamaluita myöten. Nytkin eilen illalla alkoi, särki koko yön muttei niin paljon, että olisin jaksanu nousta hakeen särkylääkettä, aamulla noustessa tuntui häviävän mutta sitten hetken päästä vyöryi oikein voimalla.


Tänäaamuna oli hieno sumu.
Satuin huomaamaan ikkunasta heti herättyäni, ja kipin kapin vaatteet päälle (paita meinas kiireessä unohtua) josko ehtis ottaan jotain hienoja kuvia. Vähän myöhästyin, oli aurinko jo ehtiny nousta, mutta hieno sumu joka tapauksessa. Naakat vielä lenteli siellä sumussa. Syksyistä. Vaikka päiväksi on kyllä ennustettu 26 astetta, että hellettä viel…

Tuhkatkin vietiin

Kuva
Nonni. Peru on kirjoitettu, perintö jaettu ja tuhkatkin kuistilla oottamassa ripoteltavaksi viemistä. Sisko sai uuden asunnon halvalla ja toinen sisko kivasti rahaa - mieki jonku euron, vaikka jo pari vuotta sitten sen ennakkoperinnön sain sitä kattoremppaa varten.
Kesä jatkuu! Tillissä on hauskoja pieniä kukkasia - ja kukkasissa paljon ötöjä, kun isompana tuota katsoin. Ei niitä kuvatessa kaikkia huomannu. Hajuherne tekee paljon siemeniä ja näköjään se metsänätkelmäkin on tehnyt ainakin yhden alun. Siirrän sen syksyllä parempaan paikkaan, missä saa monivuotisena olla. Jos muistan, että oon sen sinne pannu, pittää muistaa laittaa kirjaan ylös.

Viimein saatiin seinään tuo siskon synttärilahjakin! Savesta tehty perhonen. Ite laitoin sille tuntosarvet kontaktiliimalla, saa nähä kauanko pysyy. Savi on saman väristä kuin tuo tummanruskea lauta.

Sen verran tuhlailin perintöjäni, että ostin maton. Oli niin upean värikkäitä mattoja tuolla matkan varrella kaupassa, että ihan heräteostona tuli …

Pedon tuoksu

Kuva
Tohtori Google osa XVIII tai jotain: plantaarifaskiitti. Syynä varmaan ylipaino, koska rasitus mun kohdalla ei ole kovin kummoinen. Ja ne mun rakkaat sandaalit, jotka ei oo kovin ergonomiset, pelkät kovahkot lätyskät. Omahoitona venytykset, joita pitää tehdä "useita viikkoja" mutta kuitenkin jos se ei auta, hoitoon pitää hakeutua 1-2 viikossa. Mistä tiedän parin viikon aikana, tuleeko usean viikon omahoito auttamaan? On kantapää kipuillut jo jonkin aikaa, mutta viimeyönä sitä oikein särki niin että haittas.

Muutenkin saattoi ne eiliset kolmen tunnin päikkärit olla vähän liikaa yöunia ajatellen, mutta kylläpä sitä silti nukutuksi tuli kuuteen asti. Pätkittäin.

Lenkille laitoin sitten sandaalien sijasta ne uudet lenkkarit, joita en oo vielä kertaakaan aiemmin käyttäny.
 Hyvät ja pehmeät, on oikeen muistivaahtopohjalliset. Koitin ottaa tännelaitettavaksi kuvan hienon lahokannon vieressä, niin koira taas heti tunki kuvaan mukaan. Pitihän sitä sitten kuvata kun se siihen niin po…