sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ei tule kesää

Aamulla kun heräsin, oli maa valkoisena ja lisää höytäili. 

No eipähän tarvi haravoida pihaa. Ensi viikonloppuna on ehkä päiviä, ettei sada, mikäli ennusteeseen on luottaminen - lauantai on eka päivä, ettei oo ennustettu sadetta. Potuttaa tämmöset kelit, mutta eihän niille mitään voi.

Kuopus kävi Helsingissä jonkun toisen junaharrastajan kanssa - tai meni sinne ollakseen sen kanssa, palasi sitten ulkomaanmatkalta kotiin tulevan kaverinsa kanssa. Kaveri jostain syystä nakitettiin meille yöksi, liekö kotona ollut jotain erikoista, minkä alta piti saada pois... eikä meillä oo kauheesti ees mitään syötävää. Leipää ja juustoa. Kaurapuuron keitin nyt aamuksi, mutta nuoriso nukkuu vielä ja puuro muhii tosi muhjuksi... saattaa olla aikamoista liimamassaa sitten kun suvaitsevat herätä aamiaiselle. Kaveri valitti, että on huonosti nukkunu koko reissun, ja minua vähän säälittiki ku ei se päässy sit ees omaan sänkyyn nukkuun. Eipä tuo kovin onnettomalta kyllä vaikuta. Suihkuunkaan ei oo päässy ja meillä kun ei oikein voi käydä suihkussa. Sauna lämpiää vasta tänään. 

No niin, nyt kuopus heräs - oksentamaan. Hurraa. Joku norovirus tietenki. Yäk. 




perjantai 21. huhtikuuta 2017

Tuulta ja bataattikanttarellikeittoa

Oli muuten  yllättävän hyvää soppaa kanttarelleista, bataatista ja sipulista. Keitetään ja soseutetaan ja lisätään sulatejuustoa. Mun mielestä se ei edes kaivannut muuta maustetta kuin sen, mitä liemikuutiossa oli.

Nautin, kun ei tarvinnut lähteä iltapäivällä mihinkään ajelemaan. Oon ruukannut hakea esikoisen TOPista ja tällä viikolla myös kuopuksen koulusta - tosin eilen muistin vasta, kun oltiin jo toisen tytön kanssa kotipihaan kääntymässä, että toinenkin piti hakea. Eikun uusi reissu. Eiku se olikin toissapäivänä. Menivät yhdessä junalla kaupunkiin hakemaan esikoiselle nenälävistystä, ja tulivat isänsä kyydillä kotiin.
 Viime postauksessa sanoin, että tulkoon tikat ja harakat syömään pötikkää, ja tulihan ne. Tikat oikein parittain. Koiras piti vahtia kun naaras söi.
Ja joku söi pötkölle toisenkin silmän.

Isossa kaupassa ei ollu enää niitä kevätkesäpötköjä. Oli vain talviruokaa. Mutta eiköhän linnut nyt jo ala pärjätä omillaan, kun ilmat lämpenee.

Käytiin kuopuksen kanssa kuvaamassa Fenniarailin veturi (mie tosin vain ihailin sitä, unohdin kuvata) ja kaupassa jossa kassakone tilttas kun yritin maksaa - piti käynnistää uudelleen ja siinä meni sitten aikaaaa mutta ei meillä ollu mihkään kiire. Mitä nyt koirat autossa ootteli.

Ihan hirveä tuuli oli kyllä sitten siellä avoimella paikalla.

Ukkosta ja juustokakkua

Jopa sattaa vettä! Porissa on ukkostanutkin. Aamulla ehdin tauon aikana vähän käydä koiria pissittämässä minilenkillä, takaisin tullessa alkoi jo tipahdella isompia pisaroita ja hetken kuluttua satoi kaatamalla. Onneksi aiempi sääennuste ei lämpötilan osalta pitänyt paikkaansa, silloin olis satanut lunta...

Niin kylmä tuuli on käynyt, vaikka on aurinkokin välillä paistanut ja sisältä kattoen lämpimältä näyttänyt. Tänään, kun ei enää ollut niin kylmä (vaikka taivas onkin pilvessä) kuului heti uuden muuttolinnun ääniä; laulurastas on palannut. Kylmällä kuulin tosin kaulushaikaran tuolla ison kylän laitamilla, kun vaihteeksi siellä eilen kävin koiria lenkittämässä. Sadan linnun listassa on nyt 64 lajia.

Olisin ostanut vielä yhden kevät/kesäpötkön linnuille, mutta en päässyt isoon kauppaan (lue; en viitsinyt lähteä sinne sen takia ajamaan) ja nappasin lähikaupasta talvipötkön. On kaiketi sen verran kasvispitoista, ettei punarinta enää siihen ole kajonnut, vaikka ahkerasti kesäpötköllä kävikin. Hajotin pötkön vahingossa, kun työnsin istumatikun liian pitkälle, ja sitten siitä tuli hauskan nauravan näköinen, kun linnut nokki sille silmän:
En nyt laittanut verkkoon, syököön tikka ja harakat mielin määrin. Hassua, nyt paistaa aurinko ja sataa yhtä aikaa. Niinkuin M. Alatalon laulussa, jossa sanotaan "taitaa tulla kesä". Jossain vaiheessa vois käydä kattoon, löytyykö näsiän kukkia. Tuolla mäen eteläpuolella yhdessä pihassa kukkii krookukset merenä. Kesemmällä siellä on jotain leimukukkaa merenä. Mie en oo saanu ees esikasvatukseen mitään, mutta niinhän mie taisin joskus sanoakin, että en ikinä enää laita mitään.

Juustokakun tein. Laihdutuskuurissa on se huono puoli, että hyvän nälkä kasvaa kasvamistaan, ja sitten on pakko tehdä jotain tällasta ja pilata kaikki. Ku eihän muut tätä syö. Kuopus söi yhen palan. Mutta tein melkeinpä omasta päästä, ja silti tuli hyvä! Se on poikkeuksellista. Ja äidyin tekeen jopa tuollaisen hyydykepäällisenkin. Oli tarkoitus panna persikanpaloja tuonne täytteeseen, mutta tuli kiire kun ryhdyin tekeen hommaa vähän viime tingassa ennen tiedettyä lähtöä, ja sitten se unohtui enkä olis oikein ehtinykään. Tein sitten tuollaisen ratkaisun.

Sisällä on kylmä. Koitan säästää lämmittimen polttoainetta ja puen vaan vaatetta lisää, kun alkaa palella. Koirillakin on villapaidat, mutta kun ne tuossa uinaili niin viluisen näköisesti, laitoin peittoa lisäksi. Toinen ei vaan tykkää, se tulee aina pois peiton alta ja asettuu siihen päälle, peiton alla olevan siskonsa kylkeen kuitenkin. Sisko taas tykkää olla kuonoa myöten peiton alla...
Niilläkään ei tunnu olevan mitään hinkua minnekään. Tietävät, että ulkona on ankea keli, vaikka aurinko koittaa välillä näkyä pilvien raosta niinku ei olis mitään ankeutta.

Tässä välissä - nyt kun tuli puheeksi - kävin kokoamassa aiemmin talvella ostamani esikasvatuslaatikon, ja hermo meinas mennä siinäkin. Ja ihmettelin, kun en löytänyt krassinsiemeniä - ne oli edelleen siinä kertakäyttömukissa, johon keräsin niitä siltä lautaselta, jolla niitä kuivatin syksyllä. Muki oli vain ajautunut keittiön työtason nurkkaan, kahvinkeittimen ja verhon taakse. Ja kyllä mie talven aikana ainakin kaksi kertaa pyyhin koko työtason... en vain ole älynnyt siirtää siemeniä kaappiin, tokko edes tajunnut että ne on siinä. Mulla on aina ollu semmonen siivoussilmä. Tai ei siivoussilmää ollenkaan. Kyllähän sen täällä näkee, etten osaa järjestellä.

Ja taas satoi, rakeitakin, ja ukkonenkin jyrähti. Nyt putoilee katolta raekasoja, pöts pöts vaan kuuluu kun ne jysähtelee maahan. Kaivelin pakastimesta kanttarelleja ja alan tekeen soppaa.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Mien taho

Perheellä on ongelmia kellä minkäkinlaisia, ja ovat huonolla päällä. Mie en olekaan nyt suvereenisti se synkistelijä. Lähdin heti ennen seiskaa jo kävelylle, ettei tarvi koittaa olla jotain.

Kävin viimeisen kerran sillä nuopsyn vanhempien tukihenkilöllä, ja se lohdutti mua sanomalla, että ei kukaan vanhempi osaa ratkaista kaikkia lapsen ongelmia, eikä sen tarvi sitä tehdäkään. Mutta on niin vaikeaa vetää raja curling- tai helikopterivanhemmuuden ja tavallisen, kannustavan ja välittävän vanhemmuuden välille. Kun ei ole koskaan ollut sellaisen mallia elämässä.


Naakat ei ota uskoakseen, ettei saunan piippuun ole enää menemistä. Vein silloin taannoin verkon, jonka ne sit rikkoi ja jatkoi pesänrakennusta, sitten mies vei lisää verkotusta. Eilen huomasi, että ovat kasanneet keppejä, risuja ja ruohonkorsia siihen verkon päälle. Vei tiiliskiven siihen, mutta ei jostain kumman syystä peittäny sitä reikää sillä kivellä, ja näin kun naakka meni taas nokka täynnä pesäaineksia siihen piipulle, ja pudotti tavaransa sinne. Täyttävät sen hormin ryönällä, vaikkeivät pääse sinne pesimään. Säälittääkin. Jotenkin pitäisi järjestää se sijaispesäkolo niille kahdelle parille...


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Puksutusta ja patpatusta

Perjantaiseen tekstiin liittyen löytyi erään eläinlääkäriksi valmistumassa olevan henkilön kirjoituksesta tällainen määritelmä: " Myötätuntouupumus on sisäsyntyinen loppuunpalamista muistuttava sairaus, jossa uupumisen syynä on voimakkaasta empatiakyvystä ja auttamistarpeesta johtuva väsymys."

Että kaikenlaista sitä on.

Me käytiin Pikku-Jumboa kattomassa, se sahas Tampereen ja Nokian väliä ja me asettauduttiin Tampereen päähän sitä odottamaan.

Tässä vaiheessa, kun se tuli asemalle, mie pääsin aika hyvin kuvaamaan kun porukat oli tuonnempana, mutta myöhemmin pällistelijöitä ja kuvaajia riitti niin, ettei kauempaa pystynyt veturia kuvaamaankaan. Ainakaan tuolta laiturilta, viereiseltä sitten. Kun otin koirat kainaloon ja menin liukuportaisiin vaihtaakseni kuvakulmaa toiselle raiteelle, kuulin takaani sulkimen räpsähdyksiä, ja sitten kun noustiin toisia portaita ylös, kyseinen kuvaaja pyysi kuvauslupaa ja räpsi meistä kuvia edestäpäinkin. Sanoi että on koirat hauskan näkösiä. Kohtelias nuori mies. Paljon oli kuvaajia laiturilla.

Myöhemmin mies ja tyttö kävi kuvaamassa veturia Viinikan ratapihallakin, siellä oli jotain mallikuvauksia oikein meneillään, parista vanhoihin puetusta naisesta mieskin otti kuvia. Ja sellasesta vähän kummallisiin remeleihin ja systeemeihin (mm. pyssykotelo, yltiökrumeluurattu silinteri ja kävelykeppi) sonnustautuneesta naisesta, jolla oli tissivako esillä kureliiveissä. En ymmärrä mikä itu oli sellaisissa vermeissä poseerata vanhan veturin kanssa, ennemminkin kuului jonnekin burleskilavalle tai punaiseen makuuhuoneeseen. Erilaisia vöitäkin oli ainakin kolme, ja yksi vielä näytti olevan kaulan ympärillä. Liikaa kaikenlaista, puolet yksityiskohdista kun olis jättäny pois niin olis ollu hyvä.

Oon taas vähän alamaissa, oli pari ihan hyvää päivää välissä. Jotenkin niin tympii tuo kylmyyskin, vaikka oon aina sanonu että ei tartte olla lämmin kunhan on kuivaa, mutta semmonen viimakin käy vielä kaupan päälle, että ei tarkene. Tosi vaikea pukeutuakaan asianmukaisesti, kun tuulettomassa paisteisessa paikassa tulee heti hiki, ja kun on päinvastainen tilanne, jäätyy. Ja ne vaihtelee. Mies lähti sitkeesti lintuja kuvaamaan. Mie oon saanu pääsiäisen aikana surkeat kaksi uutta lintua sadan linnun listaani, lehtokurpan ja järripeipon. Järrejä ei viime keväänä tässä pysähtynytkään matkallaan pohjoiseen.

Nyt näin unta että mun siskot sotki mun asunnon. Eikä suostuneet siivoamaan.

Aamulla mua olis vielä niin nukuttanut... oon monesti heräilly siinä kuuden jälkeen, mutta nyt oli kello yli 7 ja nukutti vain. Heräsin kylkeä kääntämään ja toinen koira ilmeisesti ylösnousun toiveissa heilutti häntäänsä peiton alla, ja siitä kuului sellanen "pat pat" -ääni, samanlainen kun jos kutsun koiraa tulemaan taputtamalla patjaa kädellä. Silleen sen kai käsitti sitten toinen koira, joka kömpi pois peiton alta ja ilolla tuli. Ja sitten tuli toinenkin. Tallusteli mun päällä ja heilutti häntää... ajattelin, kun juomisen ääniä kuului useamminkin yön aikana, että voi olla pissahätä, ja nousin käyttään ne ulkona. Sitten menin sohvalle ja koirat rauhottui viereen - yli kaksi tuntia vielä nukuin siinä! Kylmäkin tuli, kun oli vain ohut peitto päällä, vaikka koirat lämmittikin.

Taidan pyykätä vielä lisää, vasta yksi koneellinen on valmistunut...

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Eväiden syöntiä ja linnunlaulua

Suurin osa tästä lankalauantaista aikoo olla pilvistä, joten kävin sitten heti aamusta koirien kanssa lenkillä. Otin aamiaisenkin taskuun ja söin sen matkalla. Tämän näköisellä raiskiolla:
Näkipä ainakin kauas. Siitä aina tykkään. Tuulikin oli selän takana olevan kiven takana, koska se oli tosi kylmä. Tuuli siis. Oli varmaan kivikin, en kokeillu. Pari astetta pakkasta mutta auringossa tuli kuuma ja varjossa kylmä.

Hiljaista oli, peippo ja kulorastas vähä lauleli. Ihmisen ääniä kuulin kerran mutta en nähny ketään - jäljet näin, ja koirien käytöksestä päättelin että niillä menijöillä oli myös koira. Ja pari ratsukkoa nähtiin myös, mutta siirryttiin toiselle polulle pois niiden tieltä. Ilma on kaunis, mutta kalsea; torstaina sataneet lumetkaan ei ole kaikki sulaneet.

Mun korvasta vuotaa verta. En tiedä mistä kohtaa sieltä, mutta korvakäytävä on ihan kuivuneessa veressä. Pari päivää se oli märkää verta, ja eilen korvaa särkikin. Sen tiedän, että tärykalvo ei ole puhki, ainakaan ei ilmaa vuoda. Ja tietysti se kutiaa, oon laittanu pumpulipuikolla Bacibact -salvaa. Täytyy odotella että haava paranee ja koittaa huuhtoa sitten.

Nyt salaatintekoon. Vai tekiskö soppaa sen sijaan. Kyllästyttää tämä. Eilen söin kyllä pääsiäisen kunniaksi vähän suklaata.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Aurinkoisena aamuna

Ruumiillinen rasitus toisinaan tuo hyvän unen, niin kävi mulle ainakin viime yönä. Jossain vaiheessa kyllä huomasin, että käsiä särkee, mutta puoli seitsemään asti riitti nukuttavaa. Heräsin siihen, kun koira nuoli käsivartta.

Mutta tulipahan tehtyä hommia. Yksi vasikka oli syntynyt hieholaan ja vissiin saanu joltain tällin alaleukaan, ties vaikka olis luita rikki. Hampaat ainakin heilui. Voi olla että se lopetetaan. Kävin sitä silittelemässä ja peittelin, kun se tärisi lämpölampunkin alla ja vaikka oli saanut kipulääkkeen. Säälin. Siksi minusta varmaan ei olis tullu kovin hyvää emäntää maataloon, kun suren ja säälin niitä eläimiä ihan liikaa. Olisin varmaan romahtanut henkisesti siinä hommassa. Kun kerran vähän muutenkin.

Hieno ilma nyt vielä, päivemmällä pilvistyy. Kävin kevyellä aamulenkillä, pakkasta muutama aste ja varsin hiljaista kylänraitilla. Laitoin lähtiessä kahvin tippumaan, oli mukava ulkoa tultua päästä kahvikupposen ääreen. Painoakin on vähän pudonnut.

Mie en siellä navettahommissa pitäny puhelinta, ku tuossa haalarissa ei ole kunnon taskua, ja mies oli laittanu kysymyksen että haittaako jos saunotaan vasta huomenna - meillä on yleensä torstai ollu saunapäivä. Ei sitten tullut ajatelleeksi, että jos ihminen painaa töitä navetassa paskan keskellä (ja tällä kertaa ihan lapioin sitä ihtiään) se mitä todennäköisimmin haluaa käydä saunassa tai ainakin peseytyä sen jälkeen. No, ei sitten ollu saunaa lämpimänä. Menin paskanhajuisena nukkumaan. Haisen vieläkin, mihinkä se olis lähteny. Pesin tietty vessan lavuaarilla yläkropan tukkaa lukuunottamatta, mutta juuri tukkaanhan se haju jää. Ja jännästi myös silmälaseihin.

Huomenna mies menee töihin vanhaan työpaikkaansa. Tekivät sopimuksen, että se tulee aina silloin tällöin lauantaitöihin. Saapa nähä miten jaksaa, kun uusi työ on aika rankkaa. Puolikuolleena se tällä viikolla on sieltä kotiin tullu. Mutta se raha on niin kiva olla olemassa, kun laskuja pukkaa. Kyllä muakin lämmittää palkkaraha, silloin harvoin kun sitä tulee... Hyvin paljon myös vähentää ahdistusta, mulla kun on tapana murehtia turhiakin, saati aiheellisia. 

Koirien rokotuksetkin vanheni viime kuussa, pitäisi hoitaa ne kuntoon. Ja toisen hampaat, hammaskiveä on kertynyt, kun sille ei oikein puruluut maistu. Samalta koiralta pitäs ottaa myös verinäyte ja lähettää se Hannes Lohen geenitutkimukseen, kun sitä oikein erityisesti on sieltä pyydetty. Sekään ei ole ilmaista, mutta mulla ei ole mitään käsitystä, paljonko se maksaa, eikä täällä ole niiden kanssa yhteistyössä olevia lääkäreitäkään.

Joo. Pitäkää hyvät pääsiäiset!