lauantai 6. helmikuuta 2016

Kaksin

On hiljaista, kun molemmat lapset on yökyläilemässä ja mieskin nukkuu tuossa sohvalla. On krapulassa ja kävi valokuvausreissulla ja pössähti tuohon kaljan jälkeen. Vai kaksiko se joi.

Mie kävin koirien kans kävelyllä kun ilta hämärtyi, oltiin vähän ennen kuutta taas kotona. Ajattelin, josko olisin kuullut sen pöllön huutelun, mutta ei. Ei ollut oikein huutelukelikään; se pieni lumi"tihku" oli muuttunut huomaamattani oikein myräkäksi, piti vetää takin huppu pään ympärille ettei tuuli työntäny lunta kaula-aukosta sisään. Koiratkaan ei kovin tykänny, varsinkaan menomatkalla, kun vastatuuli oikein tuiversi. Käveltiin silti sitkeesti se vakilenkki.

Lumikin tarttui karvoihin, osa kyllä ehti jo irrota koiran säntäillessä kuistilla ennen kuin sain kameran käteen, ja toiselta koiralta piti isoimipia paakkuja päästellä jo matkan varrelle. Ulkona ei tullu mieleenkään ruveta mitään kuvaileen, varsinkaan puhelimella, kun semmonen tuisku oli.

Jos joku kävelee kohta mejän jälkeen samaa reittiä, saattaa ihmetellä koiran jälkiä tuollaisella puhtaalla lumella... varsinkin aina kun lähestytään jonkun koiran kotia, niillä on tapana edetä naru kireellä rinta rinnan siksakkia tien reunasta toiseen tasaisella kuviolla, tasaisen välimatkan päässä toisistaan. Kuin joku olis mutkitellut rattailla, joiden pyörät tekee tassunjälkiä.

Säästelin vähän niitä uusia Doc Martin -jaksoja, riitti vielä tällekin päivälle yksi... ihan selkeästi on Martin ja Louisa vanhentuneet sitten edellisten jaksojen, Bert laihtunut ja koirakin vaihtunut. Martin ja Bert on muuttuneet surullisemmiksi hahmoiksi. Kotiin takaisin -sarjaa lakkasin seuraamasta, oli ahdistavaa. Ja sisko, joka sarjaa katsoi, tiedotti jatkosta; meni ihan Kauniit ja Rohkeat -meiningiksi niilläkin. Kuollut aviomies onkin hengissä yms. Sitten bongasin jonkun "Naiskonstaapeli 56" -sarjan, joka sijoittuu 50-luvun lontooseen - mukava aika ja paikka, mutta sekin ahdisti. Liikaa ilkeyttä siinä sarjassa. Kyllä pahan kuuluu saada palkkansa ja mielellään saman jakson puitteissa! Ei saanut, kun sen ekan jakson katsoin. Ehkä mun pitäs ruveta katsoon vaan jotain My Little Pony -juttuja. Onko seitsemän ajatusviivaa liikaa yhteen kappaleeseen? Laitetaan vielä kolme --- niin tulee tasaluku.

Lapset kun on siellä kavereillaan molemmat, niin chattailtiin vähän ja puhuttiin ruotsia... mie sanoin lähteväni kuunteleen huutaako pöllöt, ja sitten iski epäilys, että onko skrika huutamista vai onko se kenties luistelua tai hiihtoa tai kirjoittamista... google kääntäjällä katsoin, ja jotenkin huvittavaa oli, kun luistelu on suoraan käännettynä "etenemiskengillä ajamista". Men ugglorna skrikade inte.

Kuopus on omin nokkineen opiskellut venäjää netin kautta... se sanoi, että jos hän viikonloppuna opiskelee, niin hän saa opiskella sitä mitä haluaa ja mitä voi kuvitella oppivansakin :) mutta kyllä se pitkät pätkät kirjoitteli ranskan sanojakin ja lauseita paperille... ne usein jääkin sillä tapaa paremmin mieleen imo. Siis ranskaahan se koulussakin opiskelee, venäjä on ihan omakeksimä. Eihän sellasta voi kuin kannustaa.

10 kommenttia:

  1. Lumitöitä on tiedossa huomiseksi, melkoinen myräkkä. Ja plussakeliä sitten, kevät kyllä keikkuen tulee.
    Onpa mukava harrastus kun Venäjän kieltä opiskelee kuopuksesi, hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mejän lumilinko ei oo suostunu käynnistyyn tänä talvena, joten luulen, että lumet saa olla kunnes sulaa :)

      On hienoa, kun netistä löytyy semmosia opetusvideoita - ei meinaan ole sitä ääntämistä ihan helppo opiskella ilman esimerkkiä. Sitähän ei tiedä, kauanko tuo into kestää, mutta niin kauan kuin voi "huvikseen" opiskella, niin siitä vain!

      Poista
    2. Tervetuloa kielikurssille, mun mies osaa venäjää jollain lailla. Minä voin laittaa sapuskat :D

      Poista
    3. Kiito! Voi tosin olla, että kovin vilkasta keskustelua ei synny :D

      Poista
    4. Takuulla ei, mun mies on kovin hiljainen :D

      Poista
  2. Voi, venäjä on upea kieli! Mulle oli ongelmallista ne kaikki seitsemän s-kirjainta, mutta toivottavasti into ei teillä lopu siihen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai seitsemän ässää... onpa hyvä, että otti sen ranskan ;) vaikka onhan siinäkin omat kiemuransa ääntämyksissä. Jotkut sanat on vain omituisia älähdyksiä. Suomen lipun värit on plöö ja plaa.

      Poista
  3. Täälläkin oli illan aikana huomaamattani satanut lunta. Ja lauhtunutkin näyttää keli olevan.

    Tuo on totta että aika karmivia ovat kaikki katsottavat. Solsidan alkoi tai vissiin alkoi kolmosella. En tiedä mikä kausi mutta en kestä sitä mainospuolta joten en sitä ala katsomaan.

    En tiedä millä perusteella ohjelmasta sanotaan että suosikkisarjaksi noussut.... ilmeisesti juuri Kotiin takaisin sellaiseksi tuli kun alkoi Kaunareita muistuttamaan. Tunsin itseni petetyksi mutta piti katsoa että ihanko tosi huononi noin loppua - ei sittenkään loppua - kohden.

    Pelottava telkkari on ihmisten muokkaajana. Syydetään paljon takuulla raaistavaa yms. materiaalia ihan siksi että ihmiset ovat turtuneempia kerta kerralta.

    Tuntuu pahalta kun työkaverit sitten innoissaan Salkkareita ja muita katsovat jossa kuulemani mukaan tehdään kaikkea julmaa kanssaihmisille. Toiset elävät sellaista livenäkin ja se ajatus kauhistuttaa minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mikään tavallinen ei enää riitä, pitää olla kauheuksia...

      Poista