maanantai 16. toukokuuta 2016

Erinäisiä salaatinsyöjiä sun muita puita

Tänään heräsin jo vähän yli neljä!! Alkaa mennä jo vähän mahdottomaksi. Eilen kyllä nukuin reilut päikkärit, kun päänsärky vaati troppia ja troppi väsyttää.

Jaahas, liitin tähän yhden kuvan, laittoi kaikki. Vaikken ollu merkannu laitettavaksi. Mua sitten ärsyttää tekniikka, joka ei toimi niinkuin sen kuuluu toimia. Mutta olkoon, sovellan sitten kertomukseni näihin kuviin sopivaksi...
 Huhtikuun lopulla huomasin, että joku ristihuulinen korvaotus on käyny syömässä tulppaaninalkuja. Muutakin sapuskaa kyllä on, joten kääräisin tulppaanit verkkoon. Kumma, että juuri nämä maistui, ei muita oo niinkään napsittu. No hiukan tuosta vierestä vähän vanhempaa; nämä on pantu maahan vasta viime syksynä.
 Hyvin ne siellä verkon sisällä kasvoi.


 Nyt näyttää siltä, että kohta saadaan ihailla aukinaisiakin kukkia.
 Uskalsin heittää verkonkin jo hiiteen. 
Tämmönen tukkakoira. Eilisellä lenkillä huilaushetkellä kuvattuna. Lämmin niillekin tuli, vaikka epäröin kun oli niin viileän tuntuinen ilma ja laitoin niille paidat. Sitten pilvet hälveni ja aurinko porotti niin että hirvitti, tai ainakin tuli kuuma. Tähän koiraan liittyy pieni salaisuus, jota en tohdi edes ääneen sanoa, ennenkuin tiedetään enemmän. Todennäköistä on, ettei ole mitään. 

En sitten voinut jättää valokuvien selaamista ennenkuin löysin kuvan hevoskastanjasta pienenä! Muistelin sen olleen vanhempi, mutta ei se ole kuin kuusivuotias - vuonna 2010 se on istutettu. Tai ne, niitä on siinä kaksi vieretysten.
Kyllä se jo semmonen kaksi ja puolimetrinen on, tuo pidempi. Ja on se sitruunapuukin, vaikka on moneen kertaan katkaistu, ruukkuineen minun mittainen melkein. Ja onhan se sentään 14-vuotias ainakin. En ihan varma ole, onko se istutettu kuopuksen syntymävuonna vai seuraavana.

Kävin seitsemän maissa aamukävelyllä, kun oli ennustettu taas sadetta. Ja ennusteet piti paikkansakin, melko tarkkaan jopa! Se on ihme. Just eilen pähkittiin miehen kans, että mikä siihen on syynä, kun tuntuu että ennen vanhaan sääennusteisiin saattoi jossain määrin luottaakin, ja nykyään ei. Sekin kun suunnittelee niitä kuvausreissujaan, ja harmittelee kun piti olla aurinkoista tai puolipilvistä ja sitten onkin umpipilvistä tai jopa sataa. 

Laihdutuskuurini voi huonosti. Miten voi olla vaikeaa nykyään pudottaa muutamaa kiloa, kun sekin oli ennen vanhaan ihan rutiinijuttu ja hoitui suit sait?! Muutaman päivän kevennetyllä. Ja mie jo muka suunnittelin polleana pudottavani seuraavaan BMI-luokkaan... kilomäärästä se viimeinen numero (ennen pilkkua) on muuttunut pienemmäksi, tullut taas suuremmaksi ja nyt en oo viitsinyt edes punnita. Suklaavanukkaat kermavaahdon kera on kyllä vielä kaapissa, en oo syöny, mutta muuta hyvää oon kyllä. Jätskiäkin oon syöny, viimeksi torstaina. Oli aikaa, kun lähdin ajoissa viemään tyttöä kouluun, kun tuossa matkalla on ollu pitkiä ja aikaavieviä jonoja aiheuttava päällystystyö, mutta ne oli lähteny jo viikonlopun viettoon. Keskiviikkona??!! Ei siis taida olla urakkahommia, muutenkin etenee tosi hitaasti verrattuna muutama vuosi sitten samalla tiellä toisessa kohdassa olleeseen asfaltointiporukkaan, ja jälki on surkeaa. Kauhean ryppyistä ja monttuista uudeksi asfaltiksi.

Tuo on aika vilkas tie, ja helposti kerääntyy kymmenien autojen jono muutamassa minuutissa. Siinä määrässä on aikamoinen "tuuri", jos pääsee/joutuu jonon ekaksi, ts. valot menee punaiseksi edellämenijän jälkeen, ja mulle semmonen kävi kahdesti. Nyt ne on sentään edenneet silleen, että pääsee kiertotietä koululle eikä tarvi jonotella. Jos ei sitten oo niin pitkä jono, että yltää kiertotien risteyksen ohi. 

Hienosti laihdutuksesta tietyöhön. Kyllä taas ajatus rullaa. Ja maha murraa. Kävin kaupassa ostamassa tytölle synttärilahjoja, ja yritin etsiä jotain hauskaa uutta salaatti-ideaa - päädyin jälleen valkosipulitonnikalaan. Kinkut oli sietkuisen ja läskisen näköisiä, kalkkunaa en löytäny (semmosta valmista palaa) ja kala oli kallista. Muu kuin säilyke. Ostin sitten käyrän kurkun ja cashewpähkinöitä. Onneksi oli ihanan raikas ja tuore amerikansalaattikerä kotona... vai mitä jää- tai jäävuorisalaattia se nyt sitten onkaan olevinaan. Hyväähän siitä salaatista tuli, ei siinä mitään. On hernekeittokin hyvää, mutta ei sitäkään jaksa aina syyä. Mistä mieleen, että täytyykin ruveta ruuanlaittoon. Ja lahjatkin pitää paketoida.

7 kommenttia:

  1. Tuolle koiruudelle saa letit :)

    Täällä on paistanut aurinko nyt koko päivän, vasta nyt pilviä on kerääntynyt. Harvoin edes katson noita sääennusteita, mutta nyt tutkailin kun viikonlopuksi sadetta oli luvassa. Kyllä sitä tulikin. Hyvää teki kasveille.

    Minäkin yritin jättää taas suklaat ja muut makeat pois, se onnistuu kyllä jos en osta kotiin mitään. Mutta jossain vaiheessa, sen tiedän, iskee himo leipoa jotain. Ja siihen löytyy kyllä aina aineksia.

    Onnittelut sille jolla synttärit on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tänään oli toisella koiralla letti niskatukassa tytön koulupäivän ajan :)

      Ja kyllä sitä paremmin jaksais laihduttaa, jos se näkyis jossain!

      Huomasin muuten, että ajatus on tuossa tekstissä taas harhaillut, kun en kertonu mitä ennen mulla "oli aikaa". Mutta haitanneeko tuo. Psykiatriselle hoitajalle olin menossa samalla kun heitin tytön kouluun.

      Poista
  2. Tukkakoiralla on komeempi letti kun mulla ;-) NÄyttää sellaiselta miniatyyrivinttikoiralta!

    Salaateissa pitää kyllä olla vaihtelua että niitä jaksaa pidempään syödä. Ja aina jotain herkkua kuitenkin, kuten just (tonni)kalaa, juustoa, pähkinöitä, avocadoa tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ne hölköttääkin silleen vähän selkä köyryssä samalla askellajilla kuin vinttikoirat, että ei kaukaa haettu vertaus :)

      Mulla on sitten vissiin liikaa herkkuja salaatissa, kun ei paino putoa...

      Poista
  3. Koiran karva on tosiaankin kuin hiukset! Kauniin väriset. Noista sääennusteista, nykyisin ilmavirrat liikkuu tosi nopeasti ja ilmasto on oikeasti muuttunut, yhtään ei tiedä, miten luonto päättää. Ennen oli talvet talvia ja kesät kesiä, mutta eipä nykyään voida enää niin sanoa. Älä ajattele mitään laihduttamista, laihdut jos laihdut ja jos et, niin sanot vaan (niin kuin minäkin), että kylläpä ovatkin kalliita kiloja! (ja turha luulla, että lihavat olis leppoisia, hahhahhahah). Laita tänne kommentointimahdollisuudeksi URL.osoite , tämä googlen kautta meneminen on tosi työlästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei lihavat oo lepposia, niitten vaan täytyy hammasta purren kestää veetuilut ja näytellä iloista. Kiloista sopii vitsailla eikä saa loukkaantua, mutta sanopa jotain vitsailijan isosta nenästä, niin sinne menee heti herne.

      Bloggerin kommentointimahdollisuudet on tämmöset:
      -Kuka tahansa – sisältää anonyymit käyttäjät
      -Rekisteröitynyt käyttäjä – sis. OpenID
      -Käyttäjä, jolla on Google-tilejä
      -Vain tämän blogin jäsenet

      Eli jos haluan estää anonyymit, ei oo oikeestaan googletonta vaihtoehtoa :(
      Mulla on täppi nyt tuossa rekisteröityneessä käyttäjässä, joka sis. open ID.

      Poista