perjantai 17. kesäkuuta 2016

Nurinaa, pelkoa ja huonoutta

No joo... tuli sitä vettä vähän, olis ehkä tullu sadevesitynnyrikin täyteen, jos en olis toiveikkaana välillä lappanu ämpärillä toiseen tynnyriin muutaman litran. Mutta mahtipontisista ennustuksista huolimatta aika latteaa. Tein oikein tutkimusta, miten hyvin ennustukset pitää paikkansa, sori että spämmään nyt näitä kuvia tänne, vaikkei ketään kiinnostakaan.
Tästä lähdettiin edellisiltana

Puolillepäivin, ennen ennusteen päivitystä

Oli kerätty salamat pois ja pantu ne pareittain illalle.

Ennusteeseen lisättiin rajun ukkosen varoitus iltapäivällä.

Toki menin nukkumaan ennen kymmentä, mutta jos jossain vaiheessa olisi ollut rajua ukkosta, voitte olla varmoja, että olisin herännyt siihen. Herään ohiajavan moponkin ääneen, joskus jopa sateeseen.

Nyt ennustellaan juhannussäätä; joko sataa tai paistaa. Semmostahan se on, kuten joku meteorologi jossain lehden jutussa sanoi: jos sade osuu kohdalle, niin sitten sataa. Ennusteetkin joko pitää paikkansa tai sitten ei, sään näkee kun katsoo ikkunasta ulos. Aamun ennusteessa oli kello yhdeksälle vesipisara, ja ulkona näytti tältä:

Jossain joku leikkasi ruohoa.

No, tää on tätä Suomen kesää.

Mutta rahat on huvennu taas johonkin. Nyt, kun esikoinen täytti 17, ei saa enää lastenlippua junaan - onneksi on syksyyn asti opiskelijakortti voimassa, sitten ei enää oo kun ei sitä valmentavaa oppilaitosta lasketa kai opiskeluksi - eikä siitä makseta enää lapsilisää, mikä haukkaa mun "tuloista" vajaan satasen. Yhdet junaliput Keski-Suomeen tytöille ostin, ja maksoin polttoainekuluja lankomiehen tilille niiden tulevaa Norjanreissua varten. Toiset junaliput sitten vielä pitäs ostaa, ellei niitä viedä sinne, mistä reissu alkaa. Eikä sekään ilmaista ole. Saati että tohtisin yksin lähteä niitä autolla viemään. Matkalla on kaupunkiajoa ja moottoritieajoa, joita vihaan. Ehkä vois löytyä joku reitti, mikä menis pikkuteitä pitkin, mutta se taas tekis kolmetuntisesta ajosta vielä kauemmin kestävän. Jyväskylää lienee aika mahdoton kiertää pikkuteitä pitkin, ja Jämsän kautta tullessa piti kääntyä jostain ihme kohdasta, missä navinkin kanssa on ajettu pari kertaa harhaan. ( No jaa... kun valkkasin välietapiksi Petäjäveden, niin löytyi vain vajaan tunnin pidempi versio, joka näyttäs menevän pikkuteitä pitkin... sitähän ei sit tiedä, mitä haiveitä siellä oikeesti on, ja taajamien läpi kiemurtelevia monen käännöksen reittejä) Sitä täytyy nyt vielä miettiä ja laskeskella. Tiedän kyllä, kuka vastustaa suunnitelmaa että minä veisin lapset...

Ja mie oon niin saamaton äiti. En yhtään ole tsempannut tuota vanhempaa tyttöä etsimään edes kesätöitä. Kun tuntuu, että mikään sitä ei kiinnosta ja se kokee, ettei se kumminkaan osaa mitään. Ja täältä maalta on ihan helkatin vaikee käydä töissä missään, jos ei ole autoa. Ja varsinkaan, jos ei viitsi oikein pyöräilläkään. No siinä olen ollu kyllä "saava", että oon kuskaillu sitä niin, että se ei enää viitsi omin voimin mennä minnekään. Huono ja laiska äiti. En osaa olla hyvä. Olen lukenut Timo Parvelan "Murrosikäisen käyttöohje" -kirjan, mutta ei siinä olekaan mitään ohjeita. Tutunkuuloisia tilanteita vain.

Oma mieliala on nyt vähän parempi, mutta masennus vaanii koko ajan. Kunpa vois olla ajattelematta tätä kaikkea! Onhan se hienoa olla avaramielinen ja seurata maailman menoa, mutta kun se menee niin ytimiin asti... kuinka voi ylläpitää tulevaisuudentoivoa, motivaatiota elämän parantamiseen, ajatella elämällä olevan jotain merkitystä, kun tietää olevansa vain yksi pieni ja tyhmä organismi avaruudessa kiitävän kivipallon pinnalla? Kun tietää elävänsä - siltä välillä tuntuu - itseäkin tyhmempien, ahneempien, ymmärtämättömämpien, omahyväisempien ja ajattelemattomampien organismien (joita itse ihmisiksi kutsuvat) ylläpitämässä yhteiskunnassa, joka kaikkien merkkien perusteella ajautuu juurikin noiden organismien ääliömäisyyden takia tuhoon. Kivinen pallo jatkaa eteenpäin kyllä senkin jälkeen. Ihmislaji on vain käymässä täällä, kuten moni muukin jo hävinnyt laji, mutta kuvittelee olevansa jotain suurta ja pysyvää; luomakunnan kruunu. Siitä on nöyryys kaukana.

Pidän itseäni pienissä ympyröissä elävänä, mutta silti niihin on joskus vaikea keskittyä, kun tällaiset globaalit ja universaaliset ajatukset masentaa. Miksi yrittää mitään, kun kaikki voi hajota hetkessä? Miksei voi olla tyytyväinen ja vaikka sitten onnellinenkin, kun se kaikki on vielä koossa, ja nauttia siitä? Miksi pitää pelätä pahinta melkein koko ajan? Miksei voi olla uskovainen, joilla on se uskon vaaleanpunainen harso tämän kaiken todellisuuden edessä? (Jopa utopiaan asti joillakin...) Mieli on kyllä ollu avoinna Jeesukselle, Trimūrtille, Jahvelle, Allahille ja ties mille, mutta ei oo näkyny ketään tyrkyllä. Se kun on asia, jonka on tultava ulkopuolelta. Tai sisäpuolelta tai jostain, mutta sitä ei voi itse vain päättää. Että alanpa nyt buddhalaiseksi ja rupean uskomaan siihen filosofiaan. Tai käännynpä tästä helluntailaiseksi. Tästä oli puhetta psykiatrisen hoitajan kanssa, ja se tuntui vähän yllättyneeltä siitä, että mun mielestä niin ei voi tehdä, tai se on teeskentelyä. Pitää oikeasti uskoa, eikä vain olla uskovinaan. Eihän se muuten tuo mitään helpotusta. Placebokaan ei auta, jos ei siihen usko. Toisaalta "uskovissa" voi olla paljonkin niitä, jotka helvettiinjoutumisen pelossa on uskovinaan - vai voiko Helvettiin uskoa, jos ei usko Jumalaan? Tai koska ympäristö edellyttää niin.

Niin, pitäs vissiin olla jotain tekemistä ja ns. muuta ajateltavaa.

5 kommenttia:

  1. Vettä tuli meillä reilusti enemmän kuin teillä. Tynnyri oli vuotanut yli kun vaihdoin toisen ja sekin täyttyi ja meni reilusti yli. Mutta ukkosesta ei ollut tietoakaan. Varauduttiin kyllä koneitten kanssa kun lähdettiin kaupunkiin, mutta ei siellä eikä täälä kotukylillä jyrissyt yhtään.

    Kyllähän noita mietteitä saa poäässä pyöritellä, mutta toisaalta juri tuo mitä sanoit: voi olla ihan tyytyväinen omaan oloon ja elämään, usien apäivinä ainakin. Ajattelin monesti niin, että tässä näin on hyvä juuri nyt.

    Masennuksen kanssa ei aina noin pärjää, se ryökäle sotkee minunkin pasmat joksu totaalisesti. Mutta olen opetellut nauttimaan niistä vaiheista, jolloin onparempi olo. Ja se on muuten totta, jotain muuta tekemistä pitää ajatukset poissa murheista. Minulla esim tuo järvessä lutaaminen.

    Ei kai se mieheltä ole pois jos sinä tyttöjä jonnekin viet. Luulisi aikamiehen pärjäävän yksinkin, vaikka, no, hm, eihän se siitä kiinni olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa sie vissiin kirjotat taas tabletilta :)
      Sillon, kun se olo on parempi, niin siitä täytyy pitää kiinni kynsin hampain ja käyttää se hetki hyödyksi.

      Poista
    2. Tabletilla olin. Se mokoma ei opi minun ajatuksiani :)

      Poista
  2. Mulla ei tablettia ole, tällä läppärillä vaan länksyttelen.
    Kovasti sinä itteäs analysoit ja mietit. Hyvä niin, minä taas annan olla ja mennä. Hyvä äiti sinä mielestäni oot, toisaalta voisit sitä tyttöä ehkä vähän persuksille potkia, että pyörälläkin pääsee ja kunto kohoaa!

    Mulla toi mies on (korostan edelleen) ihan Super kiltti, hakis kai kuun taivaaltaki...enkä minä oo siihenkään aina tyytyväinen. Melkein aina marisen, jostakin. Lapsiini kyllä oon tyytyväinen, nehän ei ton miehen olekaan, ja lapset on aikuisia ja elävät omillaan ja hyvin tulevatkin toimeen. Miehenkin kanssa tulevat tosi hyvin juttuun, mulla se vaan on aina valittamista.

    Noh, nyt lopetan. Ehkä nyt erityisesti, kun anopin muistotilaisuus on täällä meillä tänään lauantaina, ja mun vastuulla on kaikki tarjoilut...Huoh...itte tarjouduin! Jos kaikki menee hyvin, niin lupaan olla kiltti...piiiiiitkän aikaa :)

    Jaksamista sulle!

    Minusta sinä tunnut ihan hyvältä äidiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voisin potkia kyllä. Tuo kyytiminen vaan tuli vähän tavaksi, kun yritin kaikkeni, että se olis siellä lukiossa jaksanu ees sen yhen vuoden käydä. Ei ollu ainakaan koulumatkan rasittavuudesta kiinni. Nyt kun se lähtee syksyllä kaupungin kouluun, niin matka on kinkkisempi - vähän liian pitkä (12,5) pyöräillä säällä kuin säällä, junat kulkee huonosti ja bussit vielä huonommin.

      Itten analysoinnin vois kyllä jättää vähemmälle...

      Poista