tiistai 26. heinäkuuta 2016

Merenrantaloma

Merenrantaloma on takana, ja alkaa jo mieli jollain lailla asettua tänne trooppiseen, hautovankuumaan ja kosteaan sisämaan kotiin. Rantalomalla oli taas vaatetta liian vähän, kun siellä on aina viileämpää sen meren ja tuulen vuoksi. Piti käydä Halpa-Hallista ostamassa vitosella semmonen bolerontapainen, jota varmaan tulee kyllä myöhemminkin käytettyä kun oli niin mukava ja lämmin. Ja taas ihmettelin, onko laillista pitää kaupan nimessä sana "halpa" jos kauppa on yhtä kallis kuin kaikki muutkin kaupat... pelkkä markkinointikikka, jolla saadaan massat sisään. Ruokapaikka siellä kyllä oli ihan hyvä, mie söin lounaan (muusia, lihamureketta ja jälkkäriksi pannukakkua kermavaahdon ja hillon kera), mies kerrosaterian ja tytär pelkät ranskanperunat, kolmen ihmisen ruokailu maksoi jotain 17 euroa. Halli, jossa on Halpa kahvila?

Säät oli kyllä hyvät, vasta lähtiessä pikkuisen ripsautti vettä. Ensimmäisenä aamuna kävin juomassa aamukahvinikin rannalla.
Siinä oli kyhmyjoutsenia enempi vähempi, yhdellä parilla oli peräti seitsemän poikasta, ja reviiri oli kaiketi niiden. Yksi lapseton pari siinä myös välillä ruokaili ja lepäili, ja viimeisenä aamuna ennen lähtöä sinne tuli kolmilapsinen perhe. Reviirin haltija tuli paikalle, ja toinen emoista lähti johdattamaan poikasia pois, kun toinen alkoi ihmeellisen paritanssin reviirinhaltijan kanssa, höyhenet pörhöllään, kaula mutkalla ja pää selässä.


Mutta ennenkuin ehtivät pois, tuli tappelu. Se oli ihan kauhea tappelu ja kesti kaikkineen varmaan yli kymmenen minuuttia! Purivat toisiaan kaulaan, hartiaan ja siipeen ja hakkasivat siipipankoilla.
Poikasten kanssa ollut emo koitti välillä käydä apuna, mutta sai itsekin köniinsä. Yksi joutsen taisteli kahta vastaan ja luulin jo, että ne taistelee viimeiseen asti, kun kumpikaan ei näyttänyt siltä, että aikoisi luovuttaa. Sitä oli kamala seurata, mutta pakko oli tietää, miten se päättyy.

Viimein toinenkin reviirinhaltija saapui kovaa vauhtia uiden paikalle, oli varmaan ollu kauempana poikasten kanssa eikä voinu niitä yksin jättää että olis lentäny paikalle.



Sori rakeinen kuva, zoomilla otettu, mutta vesi kuohuu "kokassa" ja peräaallotkin on aikamoiset, kun vauhtia on niin paljon, ettei poikasetkaan perässä pysy.

Taistelu siirtyi vähitellen kauemmas, ja loppui melko pian sen jälkeen, kun toinenkin vakituisista asukkaista tuli apuun. Olivat jo niin kaukana, että en nähnyt, miten siinä kävi, mutta mies - joka kuvaili niitä - kävi siellä kauempana, sanoi, ettei nähnyt kuin kolme aikuista joutsenta siellä enää. Sen vakiparin sekä sen kolmen poikasen kanssa uivan. Vaikka en tykkääkään, että tullaan toisten alueelle tappeleen, toivon että se toinenkin taisteluparista kuitenkin jäi henkiin... haavoja ja ruhjeita taatusti on kummallakin, höyheniä ja sulkia ajautui rantaan paljon.

Miehen valokuvakansiossa on kuva siitä voittajasta levittelemässä siipiään, ja kyllä se aika surkealta näytti.

Jäi paha mieli lähtiäisiksi, nytkin kun katson kuvia niin surettaa. Mutta se on luonnon meininki, elukat tappelee elintilastaan ja siinä on turha ahdistuneen ihmisen surra mitään. Hyvästä reviiristä kannattaa pitää kiinni vaikka henkensä uhalla - hyvä sen täytyy olla, kun ovat saaneet seitsemän poikasta pysymään elossa noinkin isoiksi. Lisää samanlaisia tappelemaan niistä reviireistä tulevina vuosina... Yksi leirintäalueen vakikävijöistä sanoi alkukesästä laskeneensa jopa 80 joutsenen parven siinä. Kyhmyjoutsenhan on hurjaluontoinen, laulujoutsenkin jää kakkoseksi jos riita tulee.

Toinen, mikä vähän himmensi lomailoa, oli motoristin kuolema siinä tiellä. Oltiin tulossa kaupungilta mökille, kun ambulanssi meni ohi ja pysähtyi linja-autopysäkille, jossa elvytettiin. Myöhemmin kuulin sivukorvalla, kun joku puhui että oli ollut valkoisella lakanalla peitetty ruumis siellä.

Edellisiin Reposaaren reissuihin verrattuna tämä oli erilainen, kun aika paljon aikaa vietettiin autossa matkalla erinäisiin kuvauskohteisiin kaupungissa. Reposaaren kylässä käytiin vain kaupassa ja kertaalleen ajettiin sieltä vierasvenesataman puolelta, kun yleensä on siellä käveleskelty ja aallonmurtajallakin käyty.

Kolmena iltana grillattiin.

Yhtenä iltana oli upea auringonlasku.
Viimeisenä iltana käytiin hakemassa suositellusta paikasta sapuskaa... olin iloinen, että siellä oli gluteenittomia pizzapohjia 1,50 lisähintaan, mutta se olikin sitten pieni, ehkä 25cm halkaisijaltaan, teollisesti valmistettu pohja, jolla oli täysin mautonta kinkkurouhetta, vähän jotain juustoa ja homejuustoa ja ananaan ja persikan paloja. Harvoin oon niin mautonta pizzaa syönyt! Paikka kehui makunsa salaisuudeksi jotain omaa tomaattikastiketta, mutta ei se kyllä maistunut millekään. Mies otti jonkin kebab-pizzan, joka ei myöskään ollut kaksinen - sillä jäi jopa osa syömättä, ja se on merkillistä. Mie sentään söin omani seuraavana aamuna loppuun. Tytär tilasi hampurilaisen ilman kurkkua ja sipulia (muut hörteet oli salaatti, majoneesi ja ketsuppi listan mukaan) ja sillä jäi kanssa syömättä, kun sinne väliin oli työnnetty tomaatinsiivu mainitsematta sitä missään. Hyvä ettei sillä yrjöt lentäny siihen paikkaan. Onneksi oltiin ulkona... No, ainakin tiedetään, että sieltä ei kannata sapuskaa enää hakea.

Takaisintulomatkalla oli niin paljon yliajettuja elukoita, kissakin, että teki pahaa. Ja muutenkin oli matkaltapaluumasennus taas. Tänä aamuna alkaa olla taas oma itsensä.

Kävin heti aamulla koirien kans pienellä kävelyllä, ja jokin aika sitten käytiin pidempi lenkki, kun on luvattu liki kolmeakymmentä astetta lämmintä ja tuuletonta. Päivemmällä lenkkeily olis jo liian tukalaa koirille. Ja mullekin. Nyt jo juomapullo tyhjeni. Pitäs keksiä joku vettäsäästävä, siisti konsti juottaa koirat... kouransilmästä menee paljon haaskuuseen, ja kun olen juottanut niitä muovipussilla peitetystä kouransilmästä, on se pussi sitten ollut märkä ja hankala. Tosin ei se varmaan enää näillä kuumuuksilla kovin hankala olis...

Juoksukin tuli sopivasti toiselle koiralle, haju oli varsinkin autossa paluumatkalla aika karu. Ja mun päätä on särkeny taas monta päivää. Voi, olispa saanu olla vielä viikon siellä meren rannalla!

8 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia, varsinkin auringonlasku on aivan upea. Mullekin tuli ihan lomafiilis - ja onneksi se perjantaina alkaakin.

    Parempaa mieltä sulle <3

    VastaaPoista
  2. Komeat merimaisemat siellä olikin.

    Kyllähän se luonnossa on sellaista, että reviiristä pitää taistella. Katseltiin vatsaavanlaista joutsenten taistelua muutama vuosi sitten mökillä. Jotenkin silloin yllätyin miten rajulta se tosiaan näytti, verissä päin olivat. Sen jälkeen onkin yksi pariskunta pesinyt siellä ja tänä kesänä niillä on kaksi poikasta.

    Kyllä reissun jälkeen aina on hyvä tulla kotiin mutta toisaalta 'sielu tulee aina perässä'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielu tulee perässä. Hyvin sanottu. Ei ole evoluutio varustanu sielua kyvyllä liikkua paikasta toiseen auton (saati lentokoneen) nopeudella. Vielä.

      Ja noista maisemista en varmaan saa koskaan tarpeekseni...

      Poista
  3. Todella hieno auringonlasku :) Minua ei tää kuumuus haittais, jos ei sattus just nyt olemaan töitä, torstaina kuulema viilenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki saa olla lämmintäkin aina välillä. Ainakin niillä, jotka ei käy töissä... Kattelin ennustetta, ja huominen on jo monta astetta kylmempi; max. 25 astetta :)

      Poista
  4. Hauska makkara :)
    Auringonlaskuja on ollut tänä kesänä ihan huikeita, monta. Varmasti meren rannalla on vielä oma upea tunnelmansa.
    Parempaa mieltä toivottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Toiseen ryynäriin ei mahtunut kirjoittamaan "makkara", niin kirjoitin siihen "nakki". Ryyninakki. Kuulostaapa ällöltä.

      Meille ei tänne kotiin näy auringonlaskut, on liikaa mettää eessä... oli se siellä kalliolla hienon näköistä, ja paljon oli ihmisiä myös kuvaamassa ja ihailemassa sitä.

      Poista