lauantai 17. joulukuuta 2016

Kuvia


Nyt ei irtoo kauheesti sanoja, mutta jos laitan kuvia... saattavat saada runosuonenkin eloon ne. Ylin kuva kertoo siitä, miten elää vilukoirat näinä päivinä. Ainakin, jos ei oo villapaitaa. Toinen viltin mutkassa ja toinen lämmittimen edessä. Joku vois kehitellä turvallisen, lämmitettävän koiranpedin tämmösille tapauksille :)

Tämä on ilmatieteilijän näkemys puolipilvisestä säästä. Sitkeästi pysyi sumupilvet koko taivaan mitalla koko päivän, ja yhtä sitkeästi puolipilvisen merkki säätiedotuksessa. Ja sitkeästi vääntäydyin lenkille.

Tänään taas oli aamulla ennusteessa pilvistä, mutta taivaalla näytti tältä. Kuukin siellä. En välittäny siitä, että lännen suunnalta nousi ne samat matalalla vyöryvät sumupilvet, jotka iltasella toi märkää tuulta ja jonkinlaista sadetta.

Metsässä tutkin uteliaana taas erinäisiä jälkiä. Tässä on luullakseni metsäkauriin jäljet - ja meidän koirien.
Tässä luulisin olevan valkohäntäkauriin jäljet, kun on vähän isommat - ja meidän koirien myös. Siinäpähän ovat mittakaavana :)
Tässä taitaa olla jo hirven jäljet. Piti panna jo omakin mono mittakaavaksi, mutta kyllä siinäkin on mejän koiran jälkiä. Ei vaan taho erottaa enää...

Ketun jälkiä oli paljon siellä, missä koirat ruukaa varsinkin kevätkesällä kovasti haistella; ehkä ne haistaa ketunpesän, joka kuulemma haisee pahalle. Selkeästi niitä oli useampia ja erikokoisiakin niillä nurkilla. Tämä jälki oli toisaalla, jättäjästä en ollu oikein varma, oli jo vähän vanhakin
ja kun se on noiden kanssa liikkuessa vähän sellasta, että jos kiinnostun jostain maassa olevasta ja kumarrun sitä tutkimaan, on maa hetkessä tämän näköinen:

Tänäaamuna oli vähän kirpakahko ilma koiruuksille, mutta pakkasin paljon vaatetta ja kävin katsomassa, miten aurinko nousee. Nousi kai se, mutta oli semmonen pilvivyö just siinä taivaanrannassa, enkä viitsiny palelevien koirien kans ootella. Kuvailin sitten sitä kuuta. Ja yhteen kuvaan sain koirankin, tosin meni vähän vinoon :)
Jaksetaan! Päivä kerrallaan.

13 kommenttia:

  1. Tuo alimmainen koirakuva on niin söpö!

    Meillä oli sakea sumu aamulla kun läksin liikenteeseen, hälveni aika pian kyllä.

    Jaksetaan, vaikka muutama tunti kerrallaan. Sinäkin jaksoit jälkiä seurailla ja kuvata. Hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sumu näköjään on jossain ja toisessa paikassa ei, johtuen ties mistä ilmastollisista seikoista ja lämpötilanvaihteluista. Matalaa ja maata pitkin makaavaa.

      Poista
  2. Siellähän onkin monenlaisia jäläkiä. Tuolla missä kuljen koiran kans ei näy, kun ketun, jänisten, oravan ja tietenki toisten koirien jälkiä :) Jaksellaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sillon ku olin pieni, näkyi sielläkin joskus porojen jälkiä. Ei taida enää nykyisin juuri näkyä?

      Poista
    2. Jestas, minusta on tullu ihan keskikaupunkilainen, kun en oo nähny pitkään aikaan poroja saatikka jäläkiä :)

      Poista
  3. Sä oot kuitenkin jaksanut lenkille, me ollaan vaan möllötetty kotona (no, se on vähän viikonloppujen tarkoituskin ;-)

    Jaksetaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mie möllötän kotona kaiken muun ajan :)
      Kyllä ulkoilulla on niin iso merkitys ololle, että se on ihan pakko. Mutta sitten taas jos menee liian huonoksi, ei pysty eikä jaksa eikä se välttis sillon autakaan...

      Poista
    2. Koirat on kyllä paitsi silitys- ja lähellätouhuamismielessä terapeuttisia myös siksi hyväksi, kun ne pistää liikkeelle!

      Me lähdetään tänään lähikaupunkiin, kummitäti haluaa antaa kuopukselle aineettoman lahjan ja vie sen kattomaan Harry Potterin "otuselokuvaa" ;-)

      Poista
  4. Kiitos kuvista, tykästyin Rantiksen lailla alimmaiseen kuvaan koska siinä on sitä jotakin! :)

    Kuules, siehän oot käsityöihmisiä joten nyt kaupasta hakemaan sitä samaa kangasta josta sammutuspeitteet on tehty (ei taida olla ihan puhdasta asbestia) ja teet vetoketjullisen punkan jonka sisään voi laittaa esim. kiukaan päällä lämmitettyjä liuskekiviä tai vaikkapa kuumavesipulloja!
    Pohjaan ja sivulle (sisäpuoli) kun vielä ompelet pultsarinlakanaa tai oikeastaan ne "hopeiset" tuulilasin suojat ovat vielä parempia kun ovat vahvempaa kangasta, niin lämpö hohkaa ainoastaan ylöspäin ja jo vain koiruuksilla on mukavaa. Niitä saa nykyään keraamisia kiviä jotka ovat hieman reilumman kokoisia, suorakaiteen muotoisia kappaleita joita sitovat hyvin lämpöä ja jotka saat nopeasti kuumiksi vaikka hellan levyllä niin takaan ettei koirat palele!

    Ihan sillä koska sulla on tuo kädentaito sitä luokkaa ettei tälläinen ole sulle yhtään mitään ja helpomallahan tietysti voi päästä jos löytyy sellainen valmispunkka jota vois tuunata mutta taitaa purkaminen olla sen verran hankalaa ettei kannata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööh, en mie kyllä oo käsityöihmisiä, mitä tulee ompeluun ja sensellaseen... näköjään myöskään piparkakkujen leipomiseen, huomasin juuri. Luulen kyllä, ettei koirat tykkää kivien päällä maata, mutta ne kuumavesipullot vois kyllä käydä. Meen takaisin tappeleen piparien kans ja kehittelen ideaa...

      Poista
    2. Kyllä sä osaat tehdä kaikenlaista - minä oon sen nähnyt!
      Kivet on kyllä enhä turhan kovia mutta kuumavesipullot on nykyään aika kestävää materiaalia joten ne vois menestyäkin.
      Kerro jos teet!

      Poista
  5. Niin kuin moni muukin on sanonut, myös mun näkökulmasta sinä jaksat vaikka mitä, kun jaksat lenkilläkin oikein seurailla eläinten jälkiä. En minä vaan, vaikka olisin tervekin.

    Sinun koirat tuntuvat olevan yhtä palelevaisia kuin minäkin. Ostin leikkaukseni jälkeen ittelleni huopatossut (kamalan kalliit!) mutta pysyy jalat melko lämpiminä kumminkin, ei mitenkään kuuminä niissäkään niin kuin "normaaleilla" ihmisillä. Meilläpäin huopatossuja muuten sanotaan vilttitossuiksi ;D

    Jaksetaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, enhän mie tänne kirjottelekaan juuri niistä päivistä, kun istun koneella koko päivän saamatta mitään aikaiseksi :) tänään sataa vettä, ei huvita yhtään lenkille mennä. Koirillekin pitäs pukea sadehaalarit, ja ne inhoaa niitä ja mie inhoan niiden pukemista...

      Poista