keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Voi äitiys...

Mieli on nyt parempi, mutta aika hajamielinen ja helposti uupuva kyllä olen. Eilen tytöllä oli tutustuminen mahdolliseen tulevaan opinahjoon, jonne ei koulun puolesta ollu kyytiä (tutustuvia oli muutama) eli piti omin neuvoin kulkea, ja sit vein ja ja hain, yhteensä vietin yli 2 tuntia auton ratissa ja ajoin varmaan yli 130 kilsaa. Oon kyllä huomannu aikaisemminkin, että ajaminen väsyttää.

Käytin kyllä tilaisuuden hyväkseni ja kävin kaupoilla. Ostin tytöille vielä yhet joululahjat, vaikkei oikeastaan olis ollu enää varaakaan... miehellekin olisin ostanu, muttei ollu kokoja kuin siinä kaikista kalleimmassa mallissa. Rahallisesti ei kyllä oo ollu näin köyhää joulua ennen, mutta muuta hyvää sitten on. Kuten lunta maassa - toistaiseksi - ja rakkaita ihmisiä... ja voisipa sanoa että hyvää mieltä, mutta kun vielä muistan, mitä se "hyvä mieli" oli, voin vain sanoa että ei oo niin huono mieli kuin joskus on ollu ja vois olla :)

Aamulla tuli ahdistus, kun tyttö ei uskaltanu mennä bussiin... meni se sit lopulta ja ehtikin, mutta se vaati multa suuttumista ja pakottamista, ja sellanen aina ahdistaa. Mutta ei se varmaan muuten olis menny. Oon toivonu että pelko hellittäis ajan oloon, mutta ei se näytä itsekseen poistuvan. Psykologilla ei tunnu olevan joko käsitystä tai keinoja vaikuttaa asiaan - enhän tosin tiedä edes, puhuuko ne siitä niissä tapaamisissa. Ei mulle kerrota enkä mie mitenkään painosta kertomaan. Äitinä olo on kyllä välillä ahdistavaa. Nyt se sit itkee siellä koulussa kun on paha olla enkä voi tehdä asialle mitään.

Ihmiset raportoi joululeipomisista ja semmosista, mutta minun lie turha mitään tehdä, kun ei niitä täällä kukaan syö. Ehkä yhen piparitaikinan saatan ostaa ja paistaa jossain vaiheessa.

Tänäaamuna satoi lunta. Saatiin koirien kans jättää jäljet tuoreeseen lumeen melkein ekana; kissa oli kävelly pyörätiellä meitä ennen.


17 kommenttia:

  1. Tytön olo tuntuu kurjalta. En oikein luota, että se psykologi osaisi keksusteluilla asiaa edistää. Toivon toki. Mutta tuossa kuitenkin luodaan pohjaa myöhemmälle selviämiselle, niin olisi hyvä jos se ammattilainen osaisi asiansa.

    Ei oikein jouluoloa tule enää, kai se on tämä kun ikää tulee. Eikä meilläkään enää vietetä niitä isoja sukulaisjouluja, kun kaikki ovat jo ympäri maailmaa miehen suvustakin. Mutta oma rauha on ihan hyvä, jos siis kaikki pysyy hyvänä, tiedät mitä tarkoitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon joskus kirjoitellukin sille psykologille näistä asioista, mutta tuntuu, että sillä on vaan sitä kirjasivistystä, joka ei kerro, miten kirjaesimerkeistä poikkeavia tapauksia käsitellään...

      Poista
  2. Mukavaa kumminkin, että olosi tuntuu vähän paremmalta.

    Meillä ei lahjoja osteta muuta kuin lapsenlapsille. Teillä tietty toinen tilanne, kun tyttäresi ovat vielä niin nuoria. Meillä on aikuisten kesken päätetty jo vuosia sitten, ettei osteta. Joulusta on nautittu yleensä ruuan muodossa; enpä tiedä miten tänä vuonna käy. Jaksaisin kyllä tehdä ruokia ja leipoa, mutta tuo jalassa oleva haava siitä pystyssä olemisesta aina ottaa nokkiinsa ja turpoaa. Katotaan nyt.

    Tyttösi tilanne tuntuu tosi kurjalta. Toivon kovasti parannusta tilanteeseen. Ja äiti se pysyy aina äitinä, oli ne lapset minkä ikäisiä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä sanoa, että ostamisia rajoittaa aika lailla sekin, että sain eilen just sairaalasta laskun, jonka loppusumma on 643 €. Olenhan toki saanut vastinettakin rahoille, tosi ison ja henkeni pelastaneen leikkauksen ja todella hyvän hoidon. Onpa sitä kyllä verojakin maksettu...

      Poista
    2. Niin, Suomessa vielä toistaiseksi ollaan siinä onnellisessa tilassa, että julkisessa terveydenhoidossa ei tarvi maksella kymppitonnien leikkauksia itse!
      Toivottavasti sun olo pian kohenee ennalleen!

      Poista
  3. Tosi ikävää, ettei psykologista ole apua, kun ei niitä noin vaan lennosta vaiheta, jos ollenkaan! Toivottavasti asiat muuttuu paremmiksi, ahdistaahan ne nuorta kuten äitiäki(joskus mummoaki).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooei, onnellinen pittää olla siitä, että on ees jonkinlainen hoitosuhde. Ja helpompi olis hoitaa, jos tietäis, mistä vaiva johtuu... ehkä.

      Poista
  4. Meillä on jäänyt piparitkin, saa nähdä, saadaanko ollenkaan taikinaa aikaiseksi. Jotenkin nyt vaan ei jaksa.

    Äitiys on kyllä vaativa laji - voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on vielä aikaa ennen joulua, vähän :)
      Kiitos voimista.

      Poista
  5. No voi mährä.:( Tsirppausta sulle ja tytölle.

    VastaaPoista
  6. Vanhemmuus on tosi rankka laji. Sitä ei vauvaoppaissa kerrottu, kun joskus niitä luin. Mutta näistä selviää hengissä - luulisin. Kukaan ei lupaaa kuitenkaan, että täysissä järjissä selviäis :)

    Piparit on hyvä valinta: tuoksuvat tosi hyvälle ja säilyvät vaikka kevääseen asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei sitä vauvaa tilatessa oo tilannu vaikeaa teiniä. Ja piparit säilyy, jos ne ei tuu syötyä :)

      Poista
  7. Tsemppiä sinne teille!

    Minä en leivo mitään, eikä kukaan sitä onneksi odotakaan. Jouluruokiakaan en tee itse, mitä nyt kalkkunarullat paistetaan. Muut ostetaan valmiina kaupasta. Paitsi että tytär tekee kaikenlaista meille aina ihan itse.

    Elämään kuuluu joskus järkyttävän paljon vaikeuksia. Hienoa, että joitakin parempiakin asioita kuuluu elämään :-) Tsemppiä ja sydämen kuvia. Joulu lähtee ajatuksista. Ei siihen paljon muuta tarvita kuin hyvää mieltä ja lähimmäiset. Tuntuu minusta. Ja tiedän, että niin monet ovat kanssani aivan eri mieltä. Niin minäkin aikaisemmin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tilanteet vaihtelee välillä tiuhaankin tahtiin, mutta jos mie putoan mutaan niin mie jumitan siellä vieläkin, vaikka syy olis jo poispyyhitty tai ohitettu.

      Mieki oon jo kauan ostanu suurimman osan jouluruokia kaupasta, koska sitten ne ainakin maistuu sille mitä odotetaan. Jotain ihan harrastuksen vuoksi teen joskus ite - sinappi- tai valkosipulisilakoita, punajuurilaatikkoa tms. Oon tässä perheessä ainoa, joka tykkää harmaasuolatusta kinkusta, joten jotain kypsää palvattua sitten vaan ostetaan... ehkä ostan tarjouksesta joulun jälkeen sitä "oikeaa" pikkuisen, itelleni :)

      Jos on rahaa

      Poista
  8. Just luin juttua että ihmiset ahdistuu siitä kun ne yrittää väkisin tehdä joulua ja sitten kun ne korkealle viedyt odotukset eivät toteudukaan, niin ihmiset masentuu. Toisin sanoen tänä päivänä ihmiset rakentaa turhan kaupallista joulua joten ei meillä Sanna ole se joulu yhtään sen köyhempi kuin muillakaan koska meillä on kaikki mitä jouluun tarvitaan eli ne rakkaimmat. Kinkuista, pipareista sun muista ei ole niin väliä ja siksipä mä haluan toivottaa sulle ja sun pesueelles mitä parhainta joulun odotusta. Katsos kun minäkin vietän joulun yksikseni eikä mua harmita se ettei mulla ole kinkkua tai komeaa kuusta. Mulla on lämmin katto pään päällä ja kaikkea muutakin mistä voi olla iloinen.
    Pusuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aina vois olla huonomminkin. Vaikka että katto olis kylmä, kun eristeet on kastunu... ;)

      Voin kokemuksesta sanoa, että ei ne odotukset aina ole rahallisia, vaan hyvin monella menee joulu pilalle vaikkapa juopottelun takia - jos ei oman, niin jonkun toisen. Niin monia viinan pilaamia jouluja lapsena/nuorena vietin, että oon päättäny että mun jouluja ei enää silleen pilata. Eikä mun lasten, ainakaan niin kauan kun kotona ovat.

      Sitä kun moni - varsinkin moni äiti - yrittää tehdä joulusta samanlaisen "kuin ennen" eli perinteikkään, kun oli jännää ja pukkia ooteltiin ja haudoille vietiin kynttilät, ja jos homma ei sujukaan tai ei jaksa, tai anoppi tuleekin kylään jouluksi ja sotkee suunnitelmat, niin kyllä sitä masentuu. Ihan samalla lailla kuin kesäloman mönkäänmenosta tai muusta vastaavasta. Siksi olenkin opetellut olemaan odottamatta mitään. Tosin vaikeaa se on, kun jonkinlaiset tiedostamattomat odotukset kuitenkin aina jossain taustalla häälyy...

      Poista