maanantai 30. tammikuuta 2017

Erinäisistä ruuista

Pihabongaus. Lauantaina päivittelin samaa, mitä usein ennenkin; kun pitäs lintuja laskea, niitä ei näy. Vaikka oikein etukäteen tarkkailin, milloin on paras kellonaika niitä laskea, niin juuri lauantaina ne sitten loisti poissaolollaan, vaikka oli pähkinöitäkin tarjolla. Mikä siinä sitten lienee, ettei ruoka kelpaa. Pähkinärasvatanko kelpaa, ja siinähän ne vähät sitten pyöri. Lauantaina kävi käpytikkakin sitä hakkaamassa, ja oon ihmetelly, missä pikkuvarpusen kaverit on, kun se yksin siinä on ollu. Sunnuntaina se toikin sitten viisi kaveriaan mukanaan, ja 100 lintua -haasteeseenkin sain yhden ruksin lisää, kun kuusitiainen piipahti. Luultavasti niitä oli kaksi, mutta kun en ollut varma, laskin vain yhden. Sunnuntain saldo oli parempi, niin ilmoitin sitten sen sinne viralliselle tulossivulle.

Töyhtötiainen on kyllä semmonen, mikä saa aina hymyn huulille...

Harakka saa tulla kans. Tässä oli muutaman päivän aika, ettei niitä näkyny missään, mutta jos ne on jossain käyneet niin nyt ne on tullu takaisin. Neljä niistä ainakin. Kyllä niille leivänpalat kelpaa, ja tietty ne pähkinät. Kauroja eivät ole enää syöneet, tosin nyt onkin kuorimatonta. Se on kyllä kumma, ettei ne kuoritut auringonkukanjyvätkään kelpaa ees harakalle. Ja närheä ei ole näkynyt koko talvena.

Miehen on diagnosoitu nyt sairastavan punajäkälää etuliitteellä, jota en muista. Epäspesifinen on sana, mikä mulle tulee mieleen ja tarkoittaa jotain sinnepäin, mutta ei ollu se sana. Nää sanaset kun on mulla ihan hukassa välillä... voi hyvänen aika, kun kohta joudun varmaan jo holhouksenalaiseksi kun pää ei toimi. Perheen kanssa nyt vielä pystyy kommunikoimaan jotenkin, kun ne tuntee minut ja toisinaan täydentää mun puheeseen niitä unohtuneita tai väärinsanottuja kohtia, mutta kun vieraamman kanssa puhuu, hävettää välillä ihan kybällä kun puhe on ihme solkotusta. (2 virkkeessä 6 kun-sanaa!) No ei se nyt ihan sekavaa ole, mutta toisinaan on ilmituotava se tosiseikka, että unohdan sanoja. Pyydettävä anteeksiantoa.

Tyttö halus aamulla, että vien sen kouluun, kun sen ainoo kaveri on reissussa. Ei se uskaltanu syömäänkään sen takia, kun se vain ei yksin mee syömään, ja sit se olis halunnu mennä koulusta suoraa sen epäilyttävän poikakaverinsa kanssa hengaileen, mutta mie olin tiukkana ja sanoin, että kotona pitää käydä syömässä ensin. Ei hänen mielestään mitenkään kuulunu asiaan se, että se ei oo syöny koulussa mitään, mutta taipui kuitenkin. Äideille kun tuppaa olemaan tärkeä asia se, että lapsi on saanut ruokaa.

Mulle taas näköjään ruoka tekee huonoa, on sitä ylävatsakipua. Närästi, ja kun otin Samarinin, tuli palleakipu. Möykky siellä kipuilee. Oli jo eilen närästelyä, mitä mulla ei normaalisti ole.

En tiedä johtuiko tuommoisten syömisestä. Gluteenittomia tosin, mutta olen ollut huomaavinani että tuore leipä ja pullakin tekee mahakipua, vaikka olis vehnätöntä. Mietin noita sämpyläkökköjä pellille latoessani, että en kyllä välitä yhtään estetiikasta, kun itelle teen ruokaa tai leivon, vaikka silmänruoka ilahduttais mieltäkin.

Tänään ehkä käytetään mun kotteroni jälkitarkastuksessa, josko menis läpi.

lauantai 28. tammikuuta 2017

(Kuin) sumussa.

Nyt taisi kastepiste olla hollilla, kun koko päivän vyöryili sumuja. Auringosta huolimatta tällasiin varjo- tai puolivarjopaikkoihin jäi häälymään sumulauttoja, ja illalla ne taas kasvoi ja sakeni. Koirilla oli niin paljon virtaa, että päästin ne tuonne vähän juoksemaan, vaikka eipä niillä sitten mihinkään oo kiire, kun irti ovat. Olisin mennyt tuonne metsään, minne traktorinjäljet menee, mutta sieltä kuuluikin melua ja sahan ääniä.

Auringonlaskun jälkeen joelta puski tämän näköistä. Käytiin miehen kanssa kuvailemassa siellä täällä, ja korkeammilta paikoilta tuli ihan hyviä kuvia.

Tuttu emäntä kysyi kaveriksi elukkakuljetukseen Saaren eläinklinikalle, ja mie olin heti valmis vaikka en ensin hieman kryptisestä viestistä oikein ymmärtänytkään. "Saarelle" oli pienellä ja vaikka heti lupauduinkin niin hetken aikaa kelasin, että miksi keskellä talvea pitää otus jonnekin saarelle viedä, ennenkuin muistin, että Saarella on eläinlääkäriopiskelijoita ja yliopistollinen eläinsairaala. Olihan se reissu, jonkalaisia harvemmin tulee tehtyä... kamera jäi taskuun, ja ikuistin sillä vehkeen, jota myös harvemmin näkee:
Siihen menee sonni pukille ja siltä otetaan siemenet talteen. Lattialla näkyy tekovasikka, jolla ilmeisesti harjoitellaan synnytysvaikeuksien hoitamista. Ehkä tuota "pukkia" käytetään siihenkin tarkoitukseen, vaikka reikä on kyllä huomattavasti väljempi kuin luonnossa...

Puoli tuntia sitten näkyi kaistale taivasta taivaanrannassa pilvien alla, toivoin että olis menossa pilvet pois ja hieno auringonnousu, mutta nyt on taivaan pilvet yhtyneet maan pilviin eli niihin sumuihin, ja on tasaisen harmaata. Ehkä kuitenkin syön aamiaista ja lähden ulos. Ennusteessa pieni lumisade ja sitten puolipilvistä ja jopa ihan aurinkoista päivällä. Pilvianimaatiosta kyllä olen näkevinäni, että aika nopeasti tulee suorareunainen uusi pilvirintama tännepäin.

Kyllä se tästä taas lähtee. Lähtis vaan tuo päänsärkykin.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Tänään on jo vähän paremmin

Aurinko on täällä taas! Tälläsin sitruunapuun olohuoneen lattialle, kun siinä on ainoa paikka kämpässä, missä se saa edes jollain lailla aurinkoa tuon metsän läpi. Ja pitää siirtää vähän väliä eteenpäin, että pysyy auringonsäteessä. Tyttären viime kesänä istuttamat paprikatkin on säilyneet talven yli, sillekin tarjoan paikkaa auringossa.

Aamulla oli tosin niin paksu sumu, ettei auringosta tiennyt mitään. Tai tiesi sen siitä, kun kaakossa sumu hehkui erilailla.

Auton remontti on tehtynä ja uudet nastarenkaat kohisee alla. Ilmeisesti käsijarrukin oli vain jumissa, kun se ei enää ota kiinni vasta kuin ihan tapissa... oon tottunu siihen, ettei se tarvi kuin pari naksausta ja auto pysyy paikallaan, ja pajalta eilen tullessa toimin sen suhteen normaalisti ja auto lähtikin liukumaan. Onneksi huomasin, ennenkuin ehdin hypätä autosta ulos porttia aukaisemaan - olisin muuten voinut jäädä oman autoni alle.

Ajankuluksi tuli käytyä kaupoilla, löysin kolmella ja puolella eurolla puisen lintulaudan (TÄLLANEN mutta pienempi) ja euron pussin sekalaisia siemeniä, joista en tiedä kelpaako ne kelleen mutta ovat pienempikokoisia ja toivottavasti liukkaampia kuin auringonkukansiemenet, että tulevat ulos vanhasta, huonostitoimivasta peltisestä ruokatalosta. Siinä on liian pienet aukot, ruoka ei liu'u ulos ja vesikelillä vesi jää kouruun ja siemenet jäätyy.

Ihmettelen kyllä, kun tosi huonosti on menny kaupaksi kuoritut auringonkukansiemenet. Jotain vikaa niissä selvästi on, kun mieluummin syövät kuorellisia. Niitä, joihin hiiri pissas, ja oravakin varmaan. Olin sen säkinlopun ripustanut varaston kattoon, mutta orava oli sen löytänyt ja kaivautunut sisään...

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Hiukkavähäsen

Salaattia tekemässä
On tää välillä melkomoista kahlaamista, mutta pakkoko sitä on niin kovaa edetäkään. Tämä aamu meni sohvalla ulos tuijotellessa, odotin sitä luvattua puolipilvistä, jota ei tullutkaan. Olis ollu mukavampi lähteä lenkille. En ehkä jaksa lähteäkään. Jooga jäi välistä, kun oli lasten kuskaamisia. Kai se ilta kohta tulee, että voi mennä nukkumaan.

Ostin sit niitä tulppaaneita, ovat vähän kumman värisiä. Oransseiksi luulin, mutta tuommoisia ovat.

Viimeksi kun kirjoittelin, että odotan nuoskaa, niin sitä sit sen verran tuli, että kovalla työllä sain aikaiseksi tällasen valopäisen lumiukon. Ei ollu oikein kunnon lumipallokeli.
Yritin tehdä siitä iloisen näköisen, mutta aika karmivalta se kyllä näyttää.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kaihomielellä

Tänä aamuna heräsin unesta, joka jätti minut niin haikeaan mielentilaan, että oikein itkut tirautin. Siinä katselin videota, jossa elettiin 25-30 vuotta sitten ollutta aikaa. Päälläni oli punaisen ja vihreän kirjava villapaitani, ja juttelin ensin äidilleni, sitten kellistyin sängylle ja lauloin kainalossani olevalle koiralleni - siihen aikaan minulla oli lakelandinterrieri. Taustalla näkyi kapeista, tummista, lakatuista paneeleista tehty seinä, jonkalaisia oli ennen esim. saunatiloissa ja kuistien seinissä. Lauloin jotain lastenlaulun tapaista, jonka viimeiset sanat oli "... ja rakastan." Laulu oli jokin, jota ei ehkä ole edes olemassa, mutta se ei estänyt sitä jäämästä päähän soimaan. Mietin unessa sitä videota katsellessani, että miksen enää nykyisin laula, mutta sehän johtuu tietenkin siitä, että aina tulee joltain kommenttia että "hilijaa". Ja samalla lailla kuin ruumiillinenkin voima, tuntuu myös lauluääni häviävän, kun sitä ei käytä.

Kuvasin albumista teillekin näytiksi, mistä koirasta oli kyse:
Kukkaseppelekuva on varmaan ollu mun muinaisessa blogissa ennenkin. Olin äitin kanssa käymässä jossain Pakilassa siirtolapuutarhassa, äitillä oli siellä jonkun toisen tyypin kans palsta. Takana näkyy mustat pilvet, jotka päästi hurjan sateen valloilleen just, kun oltiin päästy bussiin. Oikeanpuoleinen kuva on Suomenlinnasta, oon laihassa kunnossa erittäin stressaavan työpaikan jättämisen jälkeen. Siksi kehtasin sen tänne laittaakin :)

Autossa alkoi nyt palaa moottorin häiriövalo. Katsastuksessahan todettiin jo lambda-anturin vaihtotarve, en tiedä indikoiko tuo valo sen vikaa vai onko moottorissa vielä jotain muutakin vikaa. Ei nimittäin mene sitten katsastuksesta läpi sen valon kanssa. Torstaina on aika korjaamolle. Uudet renkaat pitää myös hommata, ja mies vähän ihmetteli, että miten renkaatkin voi olla hylkäävä virhe. Jos olis viety kesärenkailla, niin olis menny läpi?! Eikä ollu kyse urasyvyydestä, vaan siitä, että nastojen määrä eri puolilla oli epätasapainossa. Puolivitsillä heitinkin miehelle, että jos nypitään nastoja pois toiseltakin puolelta, niin sittenhän ne on tasapainossa. Mikä hitto sitten lie vienyt nastat toiselta puolelta - ei mulla oo tapana ees suditella. Ja sekin on kumma, että jarrut laahaa, kun ne nimenomaan on uusittu kertaalleen mun omistusaikana. Olisko niissäkin vain ollu joku väliaikainen jumi, kun tulee aika paljon moottorilla jarruteltua ettei aina sitä jarrua ees käyttele.

Miehellä on niin kauhea ihottuma lehahtanut taas ympäri vartaloa, että se sai saikkua ja kolmensorttista lääkettä. Töissä kun joutuu ramppaamaan sisään ja ulos ja sisällä tulee talvikamppeissa hiki ja se pahentaa ihottumaa ja sen kutinaa. Se lähti kuskin hommiin hakeen apiketta sairaalasta. Toinen tyttö tutustuu kouluihin tänään ja toisella alkoi työelämääntutustumisjakso. Mie kärsin sisäsyntyisestä ahistuksesta ja itkutuksesta, mutta olen tyytyväinen että saan olla täällä yksin. Jotenkin pää pysyy paremmin kasassa kun ei ole muita. Oon alkanu olla ihan huolissani päästäni ja muististani, mutta eilenillalla kun puhuin siitä saunassa miehelle, se sano että vielä menee ihan normaalin piikkiin. Kaipa se huomaa, jos alan mennä ihan sekaisin. Jos asuisin yksin, niin ei olis kukaan sanomassa että nyt hoitoon.

Voi olla että menee ulkolämpötila nollaan - jos menee, meen tekeen jotain lumilyhtyä tai -ukkoa. Eilen kävin saunasta hangessa, mutta vissiin osuin johonki koiranpissaan...

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kun aamulla heräsin

... mulla oli silmäpussit. En tiedä miksi. Söin mie vähän sipsejä kyllä, ehkä ne keräs nestettä silmien alle. Pitäs vähentää suolan syöntiä, ja syöntiä muutenkin... kuulostaa verenpaine olevan välillä korkealla.

Käytiin eilen Kouvolassa.
Hiliasta oli ku Kouolassa lauantaina. Perheen kuvaajat kuvaili nähtävyyksiä ja mie vaan hengailin ku ei mulla ollu ku puhelimen kamera. Se kun on omanlaisensa, tuonkin kuvan ottanut ihan vinoon :) kuvaajassa ei toki voi olla vikaa... Kaupunki ei näyttänyt samalta kuin liki 30 vuotta sitten, kun olen siellä viimeksi (muistaakseni) käynyt. En kyllä muista, miltä se näytti silloin, mutta ei nyt ainakaan näyttäny tutulta. Miksi sinne on pitäny rakentaa semmosia rumia kauhian korkeita kerrostalojakin?

Enkä tiennyt nykyaikaisia narulla vedettäviä pönttöjäkään olevan, ennenkuin sellaisen näin ihan omin silmin. Ala-asteen koulussani tutustuin tuonkaltaisiin kyllä, istuimetkin oli vain kaksi pyttyyn kiinnitettyä kaarevaa puupalikkaa... nykyaikaistetussa mallissa sentään löytyi kunnon istuin. Tämä ei kyllä ollut Kouolassa. Sori, mutta minusta vaan on hauska kirjottaa Teuo ja Kouola. Äänneasuhan ei muutu miksikään vaikka veen pudottaa pois.

Tänään ehdittiin kirkkaalla kelillä (aurinko paistoi, mutta kevyt pilviverho oli edessä kuten eilenkin, Kouolassa) käydä mukavalla pitkällä kävelyllä. Ihan näin aurinkoista ei ollut, kuin tässä, pari päivää aiemmin kuvatussa videossa...


lauantai 21. tammikuuta 2017

Mama weer all crazee now

Otsikon biisi alkuperäisenä Sladen versiona pyöri aamulla päässä, kun heräsin. Kertosäe. On merkillistä, mistä ne tulee... unesta ei ainakaan, siinä olin loukattu ja suunnittelin kotoa lähtemistä. Ikuisiksi ajoiksi. Kunhan ensin leivoin ne sämpylät tai jotain, mitä oli työn alla.

Eilen juhlistettiin syntymäpäiviä, ja ku sankari ei halunnut kakkua niin ostin pakastepullia ja tein laskiaispullia sille, niistä se tykkää.
Samalla kun uuni lämpisi (olivat siis vain esipaistettuja) niin siivosin, ja tietysti imuroidessa unohdin että piti pullat paistaa ja nopeesti ohimennen heitin ne uuniin, kun taas muistin. Ja kun ne oli paistunu sopivan määrän, aloin laittaa kananmunaa lasiin, että voitelen. Siis paistamisen jälkeen!!! Kyllä mie taas ittiäni päivittelin, kun en enää ymmärrä edes sitä, että pullat kuuluu voidella ennen paistamista. Mutta lieventävänä asianhaarana olkoon se, ettei meillä ole vuosiin leivottu sellasia pullia, joihin olis laitettu kananmunaa; nämä kun oli valmispullia niin niissä tietysti oli ja aattelin sit tehä niistä pullan näköisiäkin sokereineen. Sekin on kumma, kun ei leipomot muka voi tehdä pullia ilman munaa. Se yksi muna siinä pullataikinassa ei vaikuta juuri mitenkään (kuulemma vanhentaakin pullan nopeemmin) mutta se estää kananmuna-allergikkoa syömästä sitä.

Tänään on reissupäivä, käydään ehkä vähän kauempanakin ajelulla kuvaamassa ja junia bongailemassa.

torstai 19. tammikuuta 2017

Aurinko!

Aurinko alkoi pilkahdella puiden lomasta siihen malliin, että pysäytin pyykkikoneen ja lähdinkin ulos. Silloin se on mentävä, kun on sen aika, pyykit joutaa odottaa! Meille aurinko ei vielä paista, kuin tosiaan pari hassua sädettä tuikkaa puiden takaa, mutta paremmalla paikalla se kyllä loisteliaasti tarjoili valoaan. Takaisintullessa piti oikein pipo kaivaa taskusta, kun kuumotti takaraivoa. Ei se nyt ehkä ihan auringonpistosta ehdi toimittamaan, mutta muun päänsäryn kyllä.
Tuolla pilkottaa se talo, jonne voisin muuttaa, jos se olis mahdollista.

Riistakameran ottama kuva minusta ja koirista matkalla aurinkoatulvivalle kävelyretkelle, joka tosin jostain syystä tuntui heti alussa kumman raskaalta, ja lopulta oli aikamoinen raahustaminen kotiin pääsyssä. Miten voi vajaa viisi kilometriä viedä mehut ihmisestä silleen? Olen mie nyt pitempiäkin reissuja tehny. Ehkä kunto on vaan päässy laskemaan pakkasilla ja muuten ankeilla ilmoilla, kun on tehty lyhyempiä lenkkejä.

Inhoan sitä, kun jotkut sanoo "se tunne, kun..." - en tiedä mikä siinä on, ehkä jään miettimään että mitä niin siitä tunteesta, jostain syystä se vaan ärsyttää. Mutta tänään oli kyllä varsinainen "se tunne", kun lenkin jälkeen olin ihan poikki, väsytti kaikin tavoin, ja kuitenkin piti ne pyykit ripustaa ja sitä ennen viikata kuivat vaatteet pois ja tehdä ruoka ja tiesin että pitää lämmittää saunakin ja kantaa sinne vedet - no torkahdin tuossa sohvalla, ja ehkä jaksan sitten sen saunan vielä. Mutta se tunne, kun on pakko tehdä kaikenlaista, ja raajat painaa sata kiloa kappale ja ruho tonnin, ja pääkin on väsynyt.

Auto ei mennyt katsastuksesta läpi, seitsemisen sataa euroa pitää siihen laittaa ja sittenkään ei oo kaikki vielä kunnossa. Hylkäävät virheet vain. Seitsemän sataa euroa!!! Hyvästi säästöt. Mutta olen siinä hyvässä tilanteessa nyt, että saan sen kokoon - mitäs sitten, jos mulla ei olis niitä säästöjä ja kulutusluottotilillä varaa? No, ei kai siinä muuta kuin auto rekisteristä pois tai myyntiin katsastamattomana. Jatkossa lapset sais hoitaa menonsa omin nokkineen, kävellen ja junalla. Ja minä myös. Kaipa se on jossain vaiheessa edessä.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Ei valitusta tällä kertaa... kovin paljoa

 Ei-niin-tavallinen heräteostos mulle, Lidlistä purkillinen helmililjoja. Alkavat nyt olla aukikin. Keväällä voi tyrkätä ulos, jos eivät mätäne sitä ennen. Taustalla näkyy päivän sää. Harmaata.

Just tuli kyllä Ilmatieteenlaitoksen tiedote, että kovia tuulia on tiedossa; tänäiltana alkaa puhuroimaan Etelä- ja Keski-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla oikein myrskylukemissa asti, ja torstaista lähtien sitten täällä etelämpänäkin tuuleskelee.
Sain taas ruksattua lintuhaasteesta yhden lajin, kun parvi pyrstötiaisia tuli vierailulle. Kuusitiaisia en oo nyt tässä nähnyt, mutta hyvällä säkällä senkin saa "saaliiksi" kotoa lähtemättä. Närhikään ei ole tässä nyt pyörinyt näkösällä, ääniä on kyllä kuulunut. Ja höyhenistä päätellen joku tiainen on päättänyt matkansa tuossa ruokintapaikalla jonkun ravintoketjussa itseään ylemmän otuksen toimesta.

Ja sain sen mammografialähetteen terveyskeskuksesta :) helmikuussa pääsen litistettäväksi ja ultrattavaksi. Pääsee siitäkin. Sitten alkaakin jo seulonnat pyöriä parin vuoden päästä.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Raivoa, verta ja lintuja

Riistakamera tuottaa lähinnä tyhjiä ruutuja. Tai siis sellaisia, missä ei ole mitään minkä takia olis voinu kuvitella kuvan otetun. Tässäkin koiran on pitänyt oikein pysähtyä poseeraamaan, että on kuvaan päässyt. Muutama kuva miehestä, joka tekee lumitöitä ja yöllä taas on käynyt se kissa. Kameran pitäs ottaa se kuva sekunnissa, mutta oon mitannut, että vähintään kolme sekuntia menee, ennenkuin kuva otetaan. Mittasin silleen, että menin kameran eteen ja nostin sekunnin välein sormen ylös, kolme sormea oli kuvassa pystyssä. Ja miten kaukaa se liiketunnistin sitten ottaa, voi olla ettei kaikki liike mahdu kameraan. Säädöt on asianmukaiset, mutta kaikkea ei edes pysty säätämään.

Tänään heräsin ihan väärällä jalalla! Ensinnä unta häiritsi outo korvajuttu, mikä mulle on viime aikoina tullu. En muista, olenko tänne sitä valittanut - ihme, jos en - mutta kuin joku tökkis tärykalvoa, tai kuin paine lievästi vaihtelisi omia aikojaan, tai kuin olis elohiiri jossain lihaksessa, joka nykii sitä. Eihän siellä mitään lihaksia oo. Semmosta kumahtelua tai humahtelua, joka on todella ärsyttävää ja aamulla se rikkoi mun unta. Sain sen hiljeneen sillä, että panin nyrkin korvan ja tyynyn väliin, mutta sehän tiesi sitten sitä, että nyrkki puutui ja herättyäni oli pitkän aikaa puoli päätäkin kumman tuntuinen. Ei se kyllä hyvää tee semmonenkaan nukkuminen.

Kaikenlaisia kummia ärsyttäviä kehollisia juttuja mulla, niinku se mysteerinen selkävaivakin, joka aina joskus tulee. Varmaan hermosto vetelee viimeisiään.

Alakerrassa heti osu silmä tiskipöydän kaaokseen - tiskikoneessa puhtaat astiat, joihin kukaan ei ollu kajonnu. Kun tyhjensin niitä kaappeihin, niin muovirasiahyllyn kamat meinas kaatua päälle ja kulho-ja vuokakaapin ovi ei mahtunut kiinni. Vessanovea avatessa se otti kiinni kenkiin, joita eteisen lattialla lojui, kun ei ne mahdu muuallekaan. Laitoin lämmittimen päälle pukemaan mennessäni, ja kun se on niin keskellä kun ei mahdu muuallekaan, jalka osui siihen ja se närkästyi ja sammui. Vituttaa niin välillä tää jumalaton tilanahtaus! Ja se kun koko ajan on joku typerä vaiva, joka on niin turha ja pieni, ettei siitä voi ees valittaa muutaku blogissa, mutta niin ärsyttävä että estää nukkumasta ja häiritsee keskittymistä ja kiristää pinnaa.

Varasin katsastusajan autolle, epäilen ettei mene läpi. Niitä ääniä kuuluu... Kävin eilen verenluovutuksessa, hemoglobiini 145 ja hoitaja kysy onko mulla rautatabletteja. Sanoin, että on, mutten oo syöny - en  huomannu kysyä eikö tuo nyt riitä, vai oliko kyse siitä ettei tartte syyä, jos olenkin syönyt. No otin mie yhen eilenillalla ihan vaan toipumisen edistämiseksi.

Ajattelin osallistua BirdLifen 100 lintulajia -haasteeseen. Johan mulla onkin melkein viidennes koossa, kun lappuun on ruksattu 18 :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ja taas on sumuu...

Eilen nousi sumu lumihangista lämpötilan muuttuessa. Oli aika hienon näköistä paikkapaikoin.

Mieli on raskas. Se on tämä äitiys taas...

torstai 12. tammikuuta 2017

Pastakeittoa ja pahaa hajua

Inha myrsky ollu, tuuli kuskas lumitornadoja avoimilla paikoilla ja heitteli roskaa ja tavaroita, heilutteli autoa vaikka vain vähän ajelin. Ja liukasta oli. Onneksi ei tarvinnu pitkälle ajaa. Onneksi ei tarvi lähteä aamuisin säässä kuin säässä töihin.

Soitin terveyskeskukseen. Ei oo tuota rahaa yhtään liikaa, niin keskustelin mahdollisuudesta saada se mammografialähete sitä kautta. Kun sieltähän mie ensiksi apua hain, mutta unohtivat minut. Olin oikeasti ollu jossain jonossa, josta olin vain pudonnut - liekö siinä listassa sellainen kätevä eläkeläisen kokoinen aukko, mistä b-luokan kansalaiset luiskahtaa pois... vieläkin se hoitaja intti siitä että arpikudosta, mutta lääkäri lupas harkita asiaa kunhan saa kopiot siitä yksityislääkärin lähetteestä. Ilmeisesti täytyy varmistaa, että asiantuntija on todellakin suositellut sitä mammografiaa, eikä oo vaan mun yritys huijata.

Eilen lueskelin kirjaa sohvannurkassa, pyykkikone mylläs pyykkiä, tytär puuhaili pastakeittoa keittiössä ja toinen tytär katteli telkkaa, mies tietokonetta, ja yhtäkkiä tulin tietoiseksi kaikesta siitä. Laskin oikein kirjan kädestäni ja elin sitä hetkeä. Olin niin tyytyväinen siinä, koirat sylissä ja rakas perhe lähellä, kaikki sopuisasti läsnä, vaikka omia puuhaillen. Oli hyvä.

Tänään taistelin lämmittimen kanssa, se savusi ja kärysi pahalle ja mie tuuletin. Joku sitä pänni huolella. Ajattelin, että hyvä kun ei ollu nyt niitä pakkasia, kun piti pitää kaikkia läpiä auki pitkän aikaa, ja silti vieläkin tuntuu haju.

Leivoin pitkästä aikaa vehnäsämpyliä yhden pellillisen, ja kuulemma hyviä ovat. Vehnättömiä tein myös. Ristikkoperunoita ja kananuggetteja ja wokkivihanneksia.

Tähän on tultu. Ei oo paljoo muuta kirjoittamista kuin sää ja päivän ruoka.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Mysteeri riistakamerassa

Pari iltaa sitten laitoin riistakameran kuvamaan pihaa, ja siellä loisti valo. Tuossa halonhakkuupölkyn juurella. Se näkyi kahdessa kuvassa ja lisäksi videolla, mutta olin hajamielinen ja poistin kaikki muistikortilta, ennenkuin olin tallentanut. Luulin tallentaneeni. Tämä on sähköpostiin lähetetystä kuvasta. Ajattelin, että sinne on isännältä pudonnut taskulamppu tai sitten siellä maassa on joku heijastin, mutta ei siellä mitään oikeasti ollut. Eikä ole, kävin silloin tutkimassa ja vielä tänään päivänvalolla kaivelemassa. Pelkkiä rankoja, mitkä jäi keväällä pätkimättä. Sitäpaitsi myöhemmin sitä ei enää näy, kun asemoin kameran silleen paremmin, ettei se kuvaa tuota tietä taustalla, kun se ei sais sitä lain mukaan kuvata.

Kävin naistenlääkärillä, perinpohjainen täti oli hän, kun oli aikataulusta myöhässä ja vielä minunki kans meni yliaikaa. En oo ennen käyny, sille "mun" vakilääkärille on aina monen viikon jonot ja ajanvaraussysteemi oli muuttunu sellaseksi, että siitä ei suoraan voinu valita kenelle haluaa, vaan se tarjos ekoja mahdollisia aikoja. Olis kai sieltä voinu sen kaivella esiin ja varata suoraan sillekin, mutta en sit alkanu ja hyvä niin. Suositteli ehdottomasti mammografiaan menoa, mutta yksityislääkärin reseptillä ei kuulemma saa julkiselta puolelta sitä, vaan pitää mennä yksityiselle lääkäriasemalle sen kans. Myös kaikenkirjavia papa- ja hpv-testejä kirjoitti lähetteelle, mutta sano että ne ei oo niin tärkeet ku se mammografia. Labraan kuulemma voi mennä terveyskeskukseenkin sillä lähetteellä.

Vähänkö tunsin itteni vanhaksi, kun se lääkäri rintasyöpägeenin testaamisesta puhui, että "teillä on kotona varmaan nuoria, jotka voi etsiä sulle internetistä" o_O eikä se nyt niin  hirveän nuori ollu ittekään, ryppyjäkin jo naamassa. Kierukan poisottoahan se ehdotti, kun siinä on sitä estrogeeniä, joka kuulemma aiheuttaa rintasyöpää, mutta mie en suostunu. Edellinen lääkäri sanoi, että se voi olla vielä viis vuotta (2014) ja mun puolesta saa ollakin, jos vaikka siihen mennessä olis kierto kuivahtanut.

Kova tuuli tänään. Kyllä se sää osaakin vaihdella! Puolipilvistä piti olla tänään, ja osutin ulkoiluni siihen, mutta turha toivo. Paksut pilvet melkeen maahan asti. Illalla viiden jälkeen sitten näkyi kuu muutaman sekunnin, eli puolipilvistä oli sillon :) Nyt pitäs olla peräti pilvetöntä, mutta en tarkene käydä kattomassa... nakitin koirien iltapissityksenkin isännälle.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Ruoho kasvaa lumikolan jäljissä

 Tiklejä ja urpiaisia. Jälkimmäisiä on kuulemma nyt paljon liikkeellä. Ite en taho niitä tunnistaa kuin tälleen kuvasta ja ehkä kiikarilla, kun ne on semmosia "tavallisen näkösiä" harmaankirjavia, paitsi tuo pieni punainen läntti päässä. 

 Eilen menin lenkille lähikylään samalla kun kävin kirjastossa ja kaupassa. Koirat oli ihan lumipaakuissa kun päästiin takaisin autolle; autoharjalla koitin niitä putsata ettei sulais kaikki lumet takapenkille. Sitten ne höyrystyy nimittäin lasien sisäpinnalle. 

Tänään olikin ankeampi ilma, aamulla satoi vettä... ennusteessa oli puolipilvisen merkki, mutta kun sitten harmaata taivasta katseltuani aloin tarkastamaan, että millon sen piti olla, niin ei siellä säätiedotuksessa enää auringonpilkahdusta ollu. Ei tosin pitäny sataakaan, mutta satoi silti. Ihmettelin, kun taivas kuitenkin näytti tältä:
Vettä vaan sinisyydestä huolimatta mejän päälle tippui, ja yhdistyneenä kovaan tuuleen teki lenkistä aika inhottavan. Sateesta märkä naama jäätyi tuulessa. Onneksi myötätuuli oli takaisin tullessa.

Eilen tuupin lunta kärhöjen päälle, ja tänään tuupintajäljissä kasvoi ruohoa... jota koirat innolla mäykytti. Ei ne lumet sentään tällä kertaa taida ehtiä sulaa ennen seuraavia lumisateita. Illalla, yöllä ja huomenna pitäs taas olla pakkasen puolella ja sataa.

Tänään menen naistenlääkärin pakeille, kun on vielä joululahjarahoja jäljellä. Toivottavasti se antaa mun hormoonikierukan vielä olla. Kerran vuoteen pitäs naisen gynellä käydä, mulla on varmaan kaks ja puoli edellisestä...

perjantai 6. tammikuuta 2017

Sitä samaa. Mutta kyllä se siitä.

Koirat "lenkillä" illan kiristyvässä pakkassäässä. Kyllä ne kummasti tarkenee, kun niitä ensin kymmenen minuuttia pukee monikerroksisesti ja laittaa tarranauhalla villasukat jalkoihin - inhoavat sitä touhua melkein  yhtä paljon kuin sadehaalarin pukemista. Mutta tuntuu, että sukat pitää paremmin lämpimänä kuin kengät.

Eilen oli lintulaudalla kuusi tikliä. Ja tänään orava temppuili pähkinärasvapötkön kanssa.

Kauheesti piti lauhtua tänään, ja toki se viitisen astetta lämpenikin aamusta iltapäivään, ja kun ei tuullut, oli hieman helpompi ulkoilla. Silti kyllä jäätyi näpit välittömästi kun vähän koitin kuvailla pakkasnäkymiä. Kuten tällasta jättimäistä punatulkkua :)
Varis se siellä koitti lämmitellä vaipuvan auringon kylmissä säteissä. 

Ja toisaalla tekolunta kovasti valmistivat, kun oli mainio keli taas siihen hommaan. 

Kasoittain sitä näkyi siellä olevankin, vaikka kuvasta vois päätellä sen kaiken leijuvan tiehensä. Ja puolikuukin oli taivaalla. 

torstai 5. tammikuuta 2017

It's kylmää out siellä

Puro, oja, jossa menee vettä, alkaa jäätyä. Jokihan se suureellisesti on kartassa. Tuonne asti kävelin, mutta juuri sen pidemmälle ei tarjennut. Muuten kyllä, mutta naama ja kädet jäätyy hetkessä.

Koirien pukemiseen menee enemmän aikaa, mitä ne kestää ulkona.

Tähtitaivas on hieno.

Meillä on taas rotta.

Sen selkä se oli silloin riistakamerassa, kun jotain näin siinä hääräävän suurimmaksi osaksi kuvan ulkopuolella. Kylmähän tuollakin on, mutta en vaan tykkää kun voivat tulla sisälle ja tulevatkin. Jyrsivät, rikkovat, sotkevat ja syövät kaikkea. Ostin rotanmyrkkyä ja siivosin tuon laatan (jonne aamulla viemiäni pähkinöitä se tuossa kuvassa napostelee) illanhämyssä kokonaan, ja jatkossa pidän lintujen ruuat yläilmoissa roikkumassa - tosin ainahan ne tiputtelee kuitenkin. Päivällä en viitsiny sitä vielä siivota, ku linnut kuitenkin kävi siinä syömässä. Lisäsin heiniä lintujen yöpymäpesiin. Laitoin riistakameran alakuvassa näkyvään aitaan kiinni.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

354 päivää jouluun

Kamerasta oli akku lopussa, niin en saanut kuvaa hauskan näköisistä koirista, jotka vein tänä aamuna pikkiriikkiselle (reilu puoli kilsaa) kävelylle. Laitoin niille villasukat ja paksusti vaatetta, ja silti toinen oli jo surkeana käpäliään nostelemassa ennen kuin ehdittiin takaisin pihaan. Hirmuinen tuuli! Siihen nähen, että pakkastakin on ihan kiitettävästi. Pari astetta jo sen jälkeenkin kylmentynyt, että rivakasti se jäähtyy. Mutta miksi nenä (ja silmät) alkaa vuotaa pakkasessa? Luulis, että märkyys olis viimeinen asia, mitä naama kaipaa pakkasessa ja tuulessa.

Päätin, etten tee enää typeriä jääjuttujani, mutta taas on pari tulossa. Kun on kerran pakkasta.

Viime yönä en saanu nukutuksi. Oon käyttäny melatoniinia apuna, mutta tuo "pitkävaikutteinen" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Iso kova pilleri, joka ei ilmeisesti sula ennen aamua mahassa... jos sopivaksi vaikuttavan aineen määräksi on todettu se 1mg, ja se tehoaa jossain määrin purutablettina - kun imeytyminen alkaa jo suussa ja on nopeaa - niin järjellä ajateltuna jos tuo 1mg vapautuu hitaasti yön aikana, niin eihän sen pitoisuus elimistössä lie missään vaiheessa ole vaikuttavalla tasolla. Olenkin laittanut veitsellä halki sen yleensä aina - silloin se vaikuttaa - mutta eilen ei tullu laitettua ja sen huomasi.

Sydänkin jyskytti taas kummasti eikä reilussa tunnissa helpottanut. Kokeilin piikkimattoa, ja se auttoi jyskytykseen ja nukahdinkin ehkä puoleksi tunniksi, mutta sitten heräsin kun koira lähti haahuilemaan ja veti sillä toisen koirankin ylös sängystä ja alakertaan. En ymmärrä miksi se silleen tekee melkein aina, kun toinen koira vähän jalottelee yöllä. Luuleeko se, että nyt herätään? Sitten se värjöttelee täällä kylmässä. Nuo koirathan ei tarkene nukkua näillä huoneenlämpötiloilla ilman vaatteita tai peittoa.

Siinä taas aikani pyörittyäni sängyssä lähdin kans alakertaan, ja sohvalla hetken pyörittyäni luin kirjan loppuun ja sen jälkeen sain taas ehkä puolen tunnin unet, kun koira jälleen herätti. Kolmeen mennessä olin nukkunu ehkä tunnin. Ihme napsahtelut ja koiran levottomuus piti hereillä. Sohvalta siirryin yläkertaan miehen herättyä ja taas pyörimistä, sit aamulla ennen kaheksaa ylös. No, josko ensyönä nukuttais.


tiistai 3. tammikuuta 2017

Kissa

Influenssa jyllää ja ihmisiä kuolee siihen. Lehdessä oli puhetta, että vieläkin kannattas ottaa se rokote, mutta ainakin täkäläinen terveyskeskus on tiedottanu vain riskiryhmien rokottamisista, ei mitään niille, jotka ei kuulu riskiryhmään. Itse pitäs olla kauheen oma-aloitteinen ja soitella sen perään, edes hinnasta ei oo missään mitään puhetta. Ja mulla lienee kuitenkin niin vähän kontakteja ulkomaailmaan, että riski on aika pieni. Kuopus ei ottanu rokotusta, ja nyt se kauhistui... sanoi että olis ottanu (koulussa tarjottiin) jos olis tienny että influenssaan voi kuolla.



Riistakamera on poiminut monta kertaa kissan. Tuossa se näyttää öisin käyvän pyörimässä, varaston edustalla. Hyvä vaan, jos pyydystää hiiret pois. Juuri äsken tuli kuva, missä näkyi oravan jäljet, ja sitten kuva, mistä voi päätellä oravan pompanneen kameran päälle. Kuva näytti alaspäin. Oli jo virittelyvaiheessa tosi vaikea saada säätöruuveja tarpeeksi kireälle, ja nähtävästi ne ei kestä sit yhtään ylimääräistä painoa.

Mukava kevyt lumivaippa on tullut. Hieman on sääennusteet ainakin lumisateiden osalta muuttuilleet, mutta olen iloinen, että tulee edes vähän lunta ennen ennustettuja paukkupakkasia. Kaksi peräkkäistä talvea, jolloin tulee pakkaset ilman lumieristettä voi olla kohtalokasta niillekin kasveille, jotka viime talven jaksosta selvis.

Oon stressannut lievästi tänäistä tytön psykologireissua lumenliukastamilla teillä ja siellä karmeassa sumpussa, mutta se peruttiinkin just äsken. Sairastapaus. Valitettavaa sairastuneelle, mutta olin tyytyväinen, ettei tarvi lähteä. Saa pyöriä vaan tässä omalla kylällä.


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Ensimmäistäkin viedään jo

Ostin jouluksi "korvikealkoholia", alkoholitonta punaviiniä Lidlistä. Monesti mietin, että oliko sen nimi Dawson's Creek, mutta se oli Rawson's Retreat. Kukaan muu meillä ei ymmärrettävästikään sitä juonut, ja mieki ekan lasillisen jälkeen mietin, jääkö loppu juomatta. Ei se pahaa ollut, mutta... no, se oli punaviiniä. Sitten hoksasin lantrata glögiä sillä, ja sepäs olikin hyvää. Mukavasti taittoi makeutta pois. Eikä tehnyt migreeniä! Eli punkussakin taitaa olla vaan se alkoholi, joka migreenin laukaisee. Voin ostaa joskus toistekin holitonta punaviiniä - valkoviiniä en, kun se maistuu yöksi lasiin pöydälle jääneelle mehulle.

Uuden vuoden saapumistakaan ei millään krapulalla juhlistettu, tai mie en ainakaan. Käytiin illalla pari yleistä ilotulitusta kattomassa, kotikylän tarjonta oli säälittävää nyt, kun mejän isäntä ei ollu ostanu mitään. Naapurissa oli pari hassua pierurakettia. Kuten kuopus kuvaili: SIUUH "jee, nyt se räjähtää!" --- prut. Toisella naapurilla oli paukkeesta päätellen jotain hienompaa, mutta ne paukutteli jo alkuillasta, en viitsinyt pomppia sisään ja ulos ettei koirat hätäänny, ja aina kun välillä rauhallisesti menin ulos niin pauke loppui, ja vuoden vaihtuessa ei ollu enää paukkuja niillä. Mutta eipä siinä mitään, nähtiin me niitä hienoja kyllä aiemmin. Tää kylä on kyllä tosi hiljainen, vaan en pane pahakseni. Melkoinen jyly kyllä kuului ympäristöstä. Koirat oli vähän kummissaan, mutta rauhallisia.

 Päikkärit piti vetäistä, vaikka ihan pitkään nukuinkin. Myöhäisimmän nukkujan herätin kahdelta.

Riistakamera oli ottanu kuvan kissasta :) tai osasta siitä. Kirjava kissa, väristä ei voi sanoa kun oli mustavalkokuva... en tunne kyseistä yksilöä. Neljän maissa aamulla kävellyt.

Tässä vielä tulos siitä väriterapiastani:

Jonkulaiset sekuhäntätossut, kun lanka piti laskea tosi tarkkaan, sitä oli niin vähän. Keittiövaa'alla punnitsin, ja lopuista tein kiristysnauhat ja rusetin. Joka on törpön näköinen, mutta nyt en jaksa paneutua.