perjantai 3. helmikuuta 2017

Runosuonenpullistuma

Herätys tuli vähän ennen kuutta, kun mies kauhistui, ettei oo herätys soinut. Sellanen ei oo ollenkaan tuolle miehelle tyypillistä, ettei olis asianmukaisesti herätys aamulla ja etenkään myöhästyminen. Ei se nytkään myöhästynyt, oli puoli tuntia aikaa ja mie tein sen eväät ja aamiaissämpylän ja keitin kahvit silläaikaa kun se teki muita aamutoimia. Ehti jopa istahtaa ja ryystää pari mukia kahvia. Autossa lähti lämmitys automaattisesti, siitä ei tarvinnu huolehtia. Mutta puoli tuntia on puolitoista tuntia vähemmän, mitä se normaalisti käyttää aamuunsa aikaa...

Kyllä mieki monesti havahdun siihen, kun mies lähtee, että ei mun aamuherätykseni ollu paljoa normaalista poikkeava, mutta olihan se aika vauhdikas. Ja oon sitten jo tähän mennessä käyttäny koirat, vieny tytön junalle ja kutonu monta senttiä tuota ihanaa sukkaa:
Sain langan joululahjaksi, ja kun se on melko ohutta, aattelin että silmukkamäärää pitää sitten hieman lisätä. Ja kun vasta opettelen kutomisen niksejä, kokeilin aloittaa kärjestä tällä kertaa ja jouduin kaksi kertaa purkamaan, kun aina tuli liian iso. Toisella kertaa purin aika paljonkin. Zen-mieltä tarvii siinä, kun valmistuvan sukan ilo vaihtuu purkamisen harmiksi... Olen myös harjoitellut uutta tapaa lisätä silmukoita.

Tietysti vois katsoa netistä ohjeita, mutta aina ohjeen lanka on jotain muuta, kuin itsellä käytössä oleva, ja heti siinä joutuu soveltaan. Sitten kun ei tekniikoita osaa niin ne ohjeet on hepreaa. Punomossa tosin on ohjeita ihan aloittelijoillekin, mutta ne on sitten taas niin alakoululaismeininkiä ("matto kännykkätelineeseen", "kananmunansuoja") ja sitten oon vaan niin kantikas mieleltäni, että järki ei tahdo taipua edes niihin rautalangallavääntämisiin, mitä tekniikoiden opetus on.

Esikoinen katteli eilen jotain 80-lukuisia kuvia netistä, ja kysyi olinko mieki sillon sellasen näkönen... sillonhan oli aika hassuja hiuksia. Tosin minusta vieläkin semmonen pöyheä pehko on hieno, mutta se johtuu vain siitä, että elin nuoruuteni parhaat vuodet pöyheäpehkoisena aikana. Koitin kaivella jotain vanhoja kuvia, mutta eipä niitä paljon oo. Oli mulla joskus sellanen kampaajalla tehty muodikas leikkaus, mutta siitäkään ei oo juuri kuvia. Tällasen löysin:
Sori se on hämärä ja epäselväkin, alkuperäinen otos on jo epätarkka ja sit ku kameralla valokuvasta ottaa kuvan ni onhan se vähän tollasta. Kondomimainos hyppää ekana silmille, mutta siinä olen mie rakkaissa punaisissa pillifarkuissani Koskikadulla Rovaniemellä ehkä vuoden 1984 keväällä. Toton kahvila ja pullapuoti oli kai tuossa taustalla ovi auki. Nykypäivän nuoret ei muuten pidä paitaa housuissa, mutta 80-luvulla jopa villapaidan helmat tungettiin housunvyötärön alle.

Samasta kohtaa en saanut googlemapsin kuvaa kaapattua, koska Koskikatu on tuosta kohtaa nykyään kävelykatuna, mutta vähän kauempaa kuvaajan selän takaa katsottuna mapsin kuva näyttää Koskikatua tällaisena:
No, taivas näyttää samanlaiselta. Niin se maailma muuttuu ja kaipa mieki oon vähän muuttunu noista ajoista. Vanhaa minua vaan ei voi purkaa ja rakentaa uutta tilalle.

Mejän koirien välinen dynamiikka on muuttunu. Toinen koira varsinkin on tullu ärhäkämmäksi, etenkin jos on kyse jostain pienestä puruluun nysästä tai muusta syötävästä. Ne on aiemmin olleetkin niin hyviä kaveruksia, mutta nyt kaks kertaa on pitäny ottaa luu pois, kun on meinannu riita tulla. Yhtenä päivänä toinen koira leikki lelulla, ja kun heitin sen kauemmas jotta se hakis sen, niin toinen lähtikin hakeen ja ärjähti toiselle. Leikki loppu siihen. Sen jälkeen tämä äksykoira käyttäytyi oudosti, liikuskeli hiipien pitkin olohuonetta ja silmäkulmasta pälyili sohvalla olevaa, joka tais pälyillä takaisin. En nähtävästi ymmärrä koiran elekieltä enkä osaa lukea omia koiriani, kun en yhtään ymmärrä mistä nyt on kyse.

Voi tietysti olla että on esim. jotain kipuja - onhan tuolla koiralla maha toisinaan niin kipee, että se vikisee ja etsii turvaa sylistä, kun vatsaa vääntää, mutta se menee aina nopeasti ohi. Kerran kun riisuin sitä, niin normaalisti kohotin sen takapäätä mahan kohdalta, että sain takajalat pois haalarista, niin se ulahti tuskaisesti. Oon vaan pitäny sitä semmosena herkkiksenä, johon sattuu heti kun vähän hipaisee (ja se usein välttääkin koskettelua, oon aatellu että se ei vaan pidä siitä eikä silleen hakeudu fyysiseen kontaktiin kuin toinen)  mutta ehkä sillä on oikeesti joku kipu. Sellainenhan tekee kyllä äreäksi.

Mun päivät tahtoo mennä jotenkin niin sekaisin, jos mun pitää tehdä jotain rutiineista poiketen. Etenkin jos pitää lähtee johonkin. En pysty oikein alottaan mitään tai käymään lenkilläkään, ootan vaan sitä että kello tulee aika. Eilen kävin hakemassa tytön kaupungilta ja käytiin kirpputorilla, ja loppupäivä menikin sitten leipomis- ja ruuanlaittohommissa ja saunomisessa. Tänään lupasin hakea toisen tytön kavereineen koulusta ja viedä ne kuvausreissulle kun omin nokkineen kulkiessaan myöhästyvät sen tietyn junan kuvaamisesta, ja samalla noukin mukaan toisen tytön jota käytän kaupassa, ja ehkä vien sen sitten poikakaverillekin, ellei mies ehdi kotiutua sitä ennen ja tarjoudu kuskaamaan. Se tie sinne on vähän ikävä, en mielelläni talvikeleillä lähde sinne.

Vaikka onhan mun autossa nyt uudet testivoittajarenkaatkin. Ei oo paljon liukkautta huomannu niiden kans, vaikka viikonloppuna oli tuossa kaupunkiin menevän pikkutien varrella kaksikin autoa pöpelikössä. Mies tuntee sen toisen ajajan ja sanoo, että se kaahaa aina, kelillä kuin kelillä. Ei yllättynyt nähdessään ja tunnistaessaan rytätyn auton. Ja toinen oli aivan käsittämättömästi suoralla tiellä ajettu ojaan, tuttu auto sentään oli mutkassa karannut.

Lapsivapaa viikonloppu tiedossa, jos suunnitelmat toteutuu, mutta miehellä taitaa olla flunssa... kävi sen ihottuman takia lääkärikeskuksessa ja sieltä tietenki saanu jonku tavallista vahvemman pöpön - siellähän niitä riittää, kun sairaat kokoontuu köhimään odotushuoneeseen. Sitten kun se tuodaan kotiin ja tyttö käy ehkä toisen pöpön hakemassa kaverinsa äidiltä, niin "saan" mieki sairastaa...

9 kommenttia:

  1. Toi flunssan saaminen on kyllä harmillista, just mietin sitä kun vein yhden mummon tästä kylästä terkkariin ja hän makasi siinä petillä aulassa ja ainakin 2 henkilöä aivasti just kohdalla :(

    Noi 70- ja 80- luvun värikuvat alkaa haalistua ja tulla ruskeeksikin. Olen osan kuvannut/skannannut talteen. Vielä olisi paljon varsinkin mun reissuilta rahtilaivoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 70-luvun kuvat varsinki on tosi keltaisia. Eipä sillä että niitä meillä paljon olis, kun kuvien teettäminen oli kallista...

      Niin, sieltähän kulkutaudit saa, missä niitä mennään hoidattaan.

      Poista
  2. Ihana tuo lanka, totisesti!!!

    Mulla meni koko aamupäivä asioilla mutta nyt taidan vaan olla. Ja tavallaan lapseton viikonloppu mullakin, kun esikoinen nyt menee omia menojaan. Yöt se vielä viihtyy kotona ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuosta langasta kutominen tuottaa kyllä tyydytystä. Etenkin tuo ruskeanpunainen raita ilahduttaa :)

      Poista
  3. Minä en oo tiennykkään, että sukkaa voi kutoa tollai kärjestä aloittaen! En varmaan osais kun toisinpäinkin on tosi hidasta ja kömpelöä. Toi lanka on kyllä kaunista, oon ittekin kutonut tuon kaltaisesta; eipä tartte vaihdella keriä!

    Sinun postaukset on muuttuneet jotenkin paljon positiivisemmiksi nyt vähän ajan kuluessa. On mukavaa, jos/kun sulla on parempi olo ja mieli. Taitaa sen mieheskin kanssa mennä paremmin... hyvä jos niin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan ne sarjakuvissakin kutoo sukkaa kärjestä lähtien - ei sitä muuten ees tietäis sukankutimeksi :) ainakin kaksi eri tyyliä löysin, tuo neliskanttisesta lapusta lähtevä oli helpompi. Voi kutoa sitten vartta niin kauan kuin lankaa riittää <3

      Mukavaa, jos on postaukset ollu positiivisempia. Voi olla, että oon niitä surkeimpia olotiloja välttäny tänne laittamasta toisten kiusaksi, se näkyy nyt vain pidentyneinä postausväleinä... ja mies on ollu tosiaan kiltisti. Ainoo ärsyttävyys on nyt se, että se kai aikoo ostaa sen kuvauskopterin, joka maksaa ihan sikana ja kuitenkin talossakin luultavasti jonkinlainen remontti on tulossa ja siihenkin tarvii rahaa... epäilen, että se aikoo livauttaa remonttilainasta (jos sellanen saadaan) rahaa kopterihankintaansa.

      Poista
  4. Iloset sukat tulossa :) En oo tehny yhtään sukkaa kärjestä, enkä tiimalasikantapäätä, enkä palmikoita tai reikäkuvioita. Mulle sukka on vain sukka! Tuttua maisemaa vanhassaki kuvassa, paljon on vain muuttunu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua aattelin, kun kuvaa laitoin :) Tiimalasikantapää on just se, mitä ohjetta en kertakaikkiaan käsittänyt. En. Ehkä joskus. Palmikot ja kuviot tulee ehkä sitten, kun oon oppinu kutomaan...

      Poista