sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Pique-nique ja muut velvollisuudet

Pikkusen välillä ripsi vettä ja välillä paistoi aurinko kuumasti, ja välillä myös kylmä merituuli löysi tiensä talojen välistä Koffarille, niinkuin tuota puistoa alkuasukkaat kuulemma kutsuu. Ne stadilaiset. Sanoisinkohan mieki niin, jos olisin jääny sinne asumaan enkä vaan käyny seittemää vuotta asumassa... Helsingissä aina näkee kaikenlaista hassua, nytkin siellä kulki Rambo joka piti kainalossaan pumpattavaa Barbaraa. Ja ukkonenkin jyrähteli.

Rippijuhlissakin käytiin tyhjentämässä herkkupöytiä, tosin mun vehnäkiintiö tuli täyteen ennenkuin kukaan korkkas mansikkakermakakun (ite en tohtinu alottaa sitä) joten jäin sitten ilman sitä kun en uskaltanut ladata ylen määrin sitä pehmeää vehnämössöä mahaani. Mustikkakakku oli kyllä hyvää sekin. Ja tapasin erään karjanhoitopiireissä varsin tunnetun herrapariskunnan, joista toisen puolikkaan kanssa ollaan oltu samassa navetassa töissäkin, tosin hieman eri vuosikymmenellä. Olivat juhlakalun kummeja.

Tällasten ryhmäaktiviteettien jälkeen mulle tulee aina sellanen olo, että käyttäydyin typerästi ja olen turha ja pöljä, mutta olen silti tyytyväinen, että menin. Tiedostan vahvasti erakoitumistaipumukseni, ja työskentelen että saisin sitä hidastettua. Pääasia että on mukana, vaikka sitten ei niin kauheasti kommunikoiskaan ihmisten kanssa. Kuitenkin on tilanne semmonen, että ympäristöllä on tietynlaisia odotuksia mun sosiaalisesta toiminnasta - enemmän kuin esim. kaupassa, missä myös on joskus paljon ihmisiä. Ei se nyt niin vaikeaa pitäs olla, normaali käyttäytyminen seurassa...

Mutta kylläpä huomasin, miten mun jalat on valkoiset käsiin verrattuna! Ehkä pitäs hommata vaan pitkiä juhlamekkoja.

Päivän hyvä työ: pelastin kimalaisen koirien juomakupista. Luulin sen jo kuolleen, mutta kun kippasin vedet pois, se alkoikin mönkiä. Laitoin talouspaperille hunajaa ja kimalaisen siihen viereen kuivumaan ja vein aurinkoon, ja kyllä se siitä hetken päästä oli ainakin hävinnyt. Aika laiha semmonen märkänä on.


4 kommenttia:

  1. Hienoa kun menitte sinne juhliin kumminkin, hyvää se tekee kun saa mentyä. Ja saitte herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain pidettyä kuitenkin rajat herkuilla, ettei maha pullistunut ihan järjettömästi :)

      Poista
  2. Mä harrastan samaa pelastamista ;-)

    Jalat on ruskeat polviin asti tai vähän ylikin, mutta sitten sitä valkoista osaa ei kyllä kukaan kotiväen lisäksi näekään, koska niin lyhyitä mekkoja en käytä. Tänään taas paistateltiin aamupäivä ihan pihalla kuopuksen kanssa. Iltapäivä ja ilta menikin sitten muuttohommissa.

    Niin, ja hyvä että menitte. Mullekin tulee jälkikäteen sellanen "mitä mä oikein sanoin" tai tein tms mutta parin yön auts-fiilisten jälkeen se yleensä helpottaa. Toivottavasti sullakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on yleensä housut, näin kesällä caprimittaiset (kun ei oo ollu lämmin) niin ei ees polvet rusketu.

      Pelastamisesta tulee hyvä mieli!

      Poista