Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Koski

Kuva
Epähuomiossa latasin kuvat jo tänne, vaikka mun oli tarkoitus tehdä niistä ennen/jälkeen -parit, eikä niitä enää pysty poistamaan tuolta verkkoalbumista, joten laitan nyt sitten ihan omina kuvinaan nämä.
On siis pakkasen ja lumen aikana ja nyt suojakelin jyllättyä jotakuinkin samat paikat kuvattu.
 Yllä siis Nukarinkoski pakkasen aikana ja alla tilanne näihin aikoihin. 
 Tässä taas kuvapari kohdasta, jossa sillan yläpuolella oleva vesi syöksyy jään alle kauheaan syöveriin pulpahtaakseen sillan toisella puolella ulos. Yläpuolella pakkasen aikaan, alapuolella nyt.
Niin, ihan oikein, vaikka vois kuvitella toisin päin. Ilmeisesti lämpimän ilman johdosta vesi on löytänyt tiensä jään alla, eikä sen enää tarvi pärskyä pinnalla. Kyllä tuolta kolosta kumisi veden ääni, siellä se edelleenkin kulkee vaikkei sitä näy.

 Hieman toisesta kohtaa, yllä pakkasessa, alla suojakelissä. Jälkiä paljon :)

Tämmöstä nyt, on väsy joka ei poistunut ulkoilullakaan. Söin liikaa ja väsyttää vielä enemmän. Ei huvit…

Villi

Kuva
Käytiin katsomassa taas Nukarinkoskea, miltä se näytti suojakelien jälkeen. Romahdellut oli jääkansi ja vesi alhaalla. Saukon ja minkin jälkiä oli, ja jälkimmäisen näin kurkkivankin sieltä jäälohkareiden seasta. Hirveellä tsuumauksella sain jonkinlaisen otoksen siitä.
 Ilveskin oli jossain vaiheessa tallustellut siellä, vaikka asutustakin on ympärillä. Siellä ei kande pitää kissoja vapaana... vaikka eihän missään. Niin, luulen että tuo on ilveksen jälki, en tosiaankaan ole ekspertti ja olihan tuo jo aika vanhakin. Jäljet äkkiä "sulaa" kun on plussakeli, mutta on tuossa luonteenomainen kantapään ja karvojen jälkikin.
Mahaa kipristää nyt kyllä, ei tee mieli syödä niitä juustonaksujakaan, vaikka ostin. Puolikkaan suklaalevyn kyllä vedin, semmosen satarammasen, kuopus söi toisen puolikkaan. Tai melkein... mutta enpä totisesti ihmettelis, jos pitäs yöllä nousta yrjöään. Tai sitten se on psykosomaattista, kun pelkään ja ennakoin saavani sen mahataudin.

Palelenkin. Mies - joka oli…

Puhelin

Kuva
Ruusut alkaa päästä vapauteen jään sisältä.
Mutta onneksi on kahden päivän työputki takana, onneksi en lupautunut sen pidempään... huomasin että olen tosi herkästi hermostuva ja kirosanoja päästelevä, ja silloin on aika pitää taukoa. Etenkin, kun elävien olentojen kanssa tekee töitä. Olen oppinut, että tämä tauti oireilee mm. raivokohtauksina. 
Toisen taudin ehkä sain mukaani sieltä... miehän paikkasin lomittajaa, joka sairastui mahatautiin, ja myös tilan emäntä (joka kävi navetalla hoitamassa ne asiat, joita minä en pystynyt kun en osaa sitä tietokonelypsyä ja piti olla tarkkana, että antibioottimaidot menee oikeaan osoitteeseen eli viemäriin) oksensi toissayön. Eli on mahdollista, että minä oksennan ensiyön tai sitä seuraavan. Eilen jo mietin, että jos ostaisin ison pussin juustonaksuja ja vetäisin sen ja sitten tulis mahatauti, niin tulis inho juustonaksuja kohtaan eikä tarttis niitä enää ikinä syödä. Ehkä vois vielä vuorotella suklaan kanssa, niin mulla ei olis enää mitään paheit…

Keli

Kuva
Niin, eihän mun ollu tarkoitus mollata oikeasti herkkiä, oon vaan niin kyllästynyt niihin, jotka on muotiherkkiä ja pilaavat typeryydellään niiden oikeasti kärsivienkin maineen, niin että kun nyt on - pitkällisen yrityksen jälkeen - annettu sairauskoodi ympäristöyliherkille, niin siellä on sitten samassa kategoriassa homealtistuneet ja ne mustan värin nanopartikkeleille herkistyneet. No en mie oikeasti tiedä, onko sellaisille herkistyneitä, mutta oikeasti sairaat ja luulosairaat on pantu siis saman sairausnumeron alle, ja se on minusta erittäin väärin. Ne on juuri ne luulosairaat, jotka aiheuttaa sen, että kaiken maailman markkusainiot dissaa oikeitakin yliherkkyyksiä.

Gluteiiniyliherkkyys on myös muotia nykyisin, ja siksi gluteenittomien tuotteiden myynti on kasvanut, ja esim. kahviloissa ja ravintoloissa gluteenittomia annoksia kysellään enemmän kuin ennen. Olen kuullut/lukenut jonkun keliaakikon valittavan, kun seisovasta pöydästä häviää muiden suihin gluteenittomat vaihtoehdot ja …

Pakko

Nyt on pakko avautua. Johonkin. Ja minnekäs muualle kuin tänne, anteeksipyyntöni tarjoan jo valmiiksi, jos loukkaan jonkun tunteita.

Kävin joogassa pitkästä aikaa, edellinen käynti oli joulukuun alkupuolella. Tai joskus. Monta viikkoa sitten joka tapauksessa. Kaksi tämän vuoden ekaa kertaa jäi välistä flunssan takia, mietin nytkin sinnemenoa kun aamulla niin yskitti, mutta menin kuitenkin, eikä onneksi siellä yskittänyt. Kälätys oli melkoinen, ja aloituskin viivästyi sen takia - joku jopa vetosi kellon "kulkevan omia teitään" ja sillä varjolla haahuili siellä, vaikka kello oli ihan oikeassa. Sitten kun viimein päästiin aloittamaan, niin alkajaisiksi ohjaaja esitti "erään ryhmäläisen toiveen" että matkapuhelimet laitettaisi ns. lentotilaan, että säteilyherkät ei häiriintyis.

Siis oikeesti. Asiaa on paljon tutkittu ja "Toistaiseksi ainoa varmasti tunnettu mekanismi, jolla matkapuhelimien säteily vaikuttaa eläviin kudoksiin, on lämpeneminen."* Sekin edellytt…

Raha

Kuva
Sen verran kylmenee kämppä aina lämmityskertojen välillä, että koiria viluttaa. Usein menevät heti lämmittimen eteen, kun sen laittaa päälle. Ja jostain syystä usein myös silloin, kun alkaa olla jo kuuma ja aattelee, että laitanpa lämppärin pois - siinä onkin koira edessä lämmittelemässä, eikä sitten raaskikaan sammuttaa.

Pakkasta ei kyllä enää ole, että sen puoleen... lintulaudaltakaan ei vähene ruoka ollenkaan niin kovaa vauhtia enää. Ja olen kyllä ollut kuulevinani joissakin sinitiaisen äänissä kevään sävelen :)

Säiden haltijan kyllä täytyy olla nainen, kun menee nämä kelit ääripäästä toiseen. Ensin on joulu, joka on yhtä lämmin kuin edeltänyt juhannus, sitten tulee helvetilliset pakkaset. Sitten sataa vettä. Oli muuten pikkuisen inhoittavaa ajella, kun kävin viemässä tytön kouluun. Annoin rahaa, että tulee bussilla kotiin, oli se niin stressaava matka... eikä siinä ajokelin huonoudessa ollu vielä tarpeeksi, kun alkoi moottorihäiriön valokin vilkkua kojelaudassa. Ajoin linja-autop…

Kolhu

Kuva
Mistähän lie merkkinä se, että mulle on ruvennu tuleen kamalasti kirjoitusvirheitä... kirjoitan yleensä sokkona kymmensormijärjestelmällä, en nyt huippusihteerin vauhdilla mutta hyvin oon pärjänny (etenkin kun nykyään ei enää tarvi työn puolestakaan mitään näppistä käyttää) mutta nyt on alkanu hävitä sormien ja käsien koordinaatiokyky. En oo siihen sen tarkemmin perehtyny, mutta huomaan, että toinen käsi hidastelee eikä saa merkkejään painettua tai todennäköisemmin toinen yli-innokkaana painelee kirjaimia, jotka on vasta myöhemmin tulossa. Deletenappi on ahkerassa käytössä, sikäli kun itse huomaan virheen... livahtaa niitä seulan ohikin. Just äskenkin, kun kirjoitin Marjaanalle kommenttia. Piti kirjoittaa "maailma on" mutta toinen käsi oli maailman lopussa jo "on"-sanassa ja tuli ylimääräinen ännä sinne. Nämä yhdistettynä siihen n/t -ongelmaan, joka on aina ollut (esim. yritän kirjoittaa olen niin tulee olet tai päinvastoin) niin kohta mun kirjoitusajasta suurin os…

Pari

Kuva
Sain taas tänään ripustettua pari jäädytysjuttua, jotka on olleet ties kuinka kauan jo valmiina, mutta muotissa kiinni. Kertakäyttömuovijuoma-astiassa. Mikähän sitä kuvais parhaiten, ehkä "lasi" mutta ei lasi voi olla muovia, sehän on lasia. Suomenkielessä on tässäkin kohtaa aukko. Puuttuu kuvaava luonteva sana... juoma-astia ei ole kovin notkea, vaikka kertookin, mitä sillä kuuluu tehdä. Mutta eihän mun siitä pitänyt jaaritella vaan tuosta pariskunnasta, jotka pitää toisiaan kädestä. Ja joku väkivaltaisen näköinen tyyppi astalo kädessään hyppää niiden kimppuun ylemmästä raidasta. Liekö triangelidraama meneillään? Laitoin siis värivettä, annoin jäätyä, laitoin toisen väristä vettä ja annoin jäätyä ja toistin. Tuppas silti reunaa myöten värit meneen vähän toisen reviirille maagisia kuvioita muodostellen. 
Sitten se toinen blingblingjäädytys - samaiseen silikonivuokaan ihan vaan vettä ja hileitä ja kun ne jääty niin lisää vettä. Olis kannattanu jättää lisäämättä, tuli kuplia …

Ihra

Kuva
Tässä näitä ruusun tai useampia sisältäviä jääklimppejä. Toiseen on lirahtanut hieman punajuuriväriäkin. Useassa erässä jäädytetty, ensin pohja niin, että ruusut jää kiinni, sitten päälle lisää vettä.

Olof Palme maalaili skenariota liivate/hilejäädytyksestä, mie kokeilin maissijauhosuurustuksella, mutta jäi harmaaksi.
Ihan hauskan näköinen se kyllä on noinkin, mutta ihmettelen, miksi sitten kastike, jonka suurustan maissijauholla, jää kirkkaaksi niin, että jos haluaa siitä sakeamman näköistä, pitää laittaa kermaa. Vai vatkasinko vain liikaa ja se tuli kuplaiseksi, ja olisko se pitäny jäähdyttää hitaasti sisällä eikä viedä höyryävänä kuistille... Seuraava hilejäädytys on tulossa kyllä. Toisenlainen.

Löysin Lidlistä niin hyvän maksapateen, että sitä on ostettava lisää! Hintakaan ei ole hurja. Vähän vierastan niitä kökköjä siellä seassa, mutta nehän voi pudotella lattialle, jos ehtivät sinne asti ennenkuin ahne koira nappaa suuhunsa. Oululaisen jälkiuunipalalle sitä ja juustoa... oi nam.

Vero

Kuva
Onhan se kaunistakin, pakkasella. Kuolemankaunista. Meillä on kyllä yllättävän paljon pikkulintuja tänä talvena vielä tähän aikaan, ehkä siihen on syynä pähkinätarjoilun lisääntyminen aiempiin verrattuna, ja onhan noita lämmittelypesiäkin siellä täällä. Ja ruokapaikkoja useampia, ei tarvi jonottaa eikä niin paljon pelätä ylempänä arvoasteikossa olevia. No, niitä tali- ja sinitiaisia ne enimmäkseen on, ei mitään erikoisia. Yksi mustarastas tässä vielä pyörii, syö niitä muserrettuja pähkinöitä ja kuorittua auringonkukansiementä tuosta laatalta. Maasta on nyt vaikea syödä pudonneita, kun on niin höttöinen hanki. Minusta on kyllä käsittämätöntä, miten voi tuollainen pieni höyhenpallo pysyä hengissä näin kylmällä!

Mutta muusta kuin talviruokinnasta on kiinni se, että töyhtötiainen on nykyään uhanalainen.
Nimittäin tehometsätaloudesta. Mutta eihän ne metsänkasvattajat siitä välitä, pääasia että itse hyötyvät.

Mutta asiasta toiseen niin auto meni läpi katsastuksesta ilman mitään huomautuksia…

Kakku

Kuva
Merkillinen migreeni. Oikean silmän yläpuolella. Tulee takaisin kun lääkkeen vaikutus lakkaa. Onneksi kuitenkin lähtee välillä... en tiedä, miten kävisi jos ottaisin tuplasti sen annoksen millä se pois lähtee, että pysyiskö sitten poissa. Nyt ei (lääkkeen haittavaikutusten takia) pysty, pitää ajaa hakemaan lapsi koulusta ja sitten ajaa sairaalalle käyttään sitä psykologilla ja sit ajaa kotiin ja tänään on vielä auton katsastusaikakin puoli neljältä. Saa nähdä mitä katsastussetä sanoo siitä sivutörmäyssuojasta, kun auton näyttö herjaa että "RE-ARM IMPACT SENSOR". Ja joskus sammuttaessa vilauttaa latausvaloa piipahduksen kera. Impact sensorille näkyy olevan englanninkielisiä korjausohjeita (liittyen siihen rotansyömään punaiseen painikkeeseen moottoritilassa, mitä ihmettelin blogissakin joskus) netissä, mutta en taida viitsiä näin just ennen katsastusta alkaa ropaileen - katotaan jos se saa jotain noottia. Sitäpaitsi helvetillinen pakkanenkin taas. Aina on kauhea pakkanen, kun…

Voima

Kuva
Ihanasta sateenkaarilangasta ei aivan riittänyt sekä sukkiin että lapasiin :(
Tuon verran toisen kärjestä ja peukalot jäi puuttumaan, just kun olisin saanut raidatkin osapuilleen kohdakkain.

On ollu taas matalapainetta, niin lapsen takia kuin kai muutenkin... ehkä se, etten ole saanut aikaiseksi lähteä lenkille pitkään aikaan, on vaikuttanu mielialaan huonontavasti. Yksi syy on se, ettei saa koiria mukaan (nurkissa pyöritty vähän, kun ne on kunnolla puettu ja kengätkin jalassa - on muuten  huvittavan näköiset jälkijonot...) ja toinen se, kun on ollu tätä flunssaa ja pakkasilma sattuu kurkkuun ja keuhkoihin. Ei millään tee mieli hengitellä sitä sen enempää kuin on pakko.

Eilenillalla jo miehelle puhuin, että taitaa olla tauti talttumassa, mutta tänäaamuna oli taas jo kurja olo ja kaupassa jonottaessa tuntui, etten saa henkeä. Siitä taas ei tiedä, vaikka olis johtunu jonkinlaisesta paniikki/ahdistusjutusta, kun sydänkin pakkaa nakuttaan normaalia kovempaa. Ihmettelen vain, miten voi tul…

Aamu

Kuva
Venyin pitkään sängyssä ja mietin untani, josta heräsin. Siinä oli mm. pitkä, varmaan kilsan mittainen kylmävesiuima-allas, jossa oli tasaisin välimatkoin vaaleanpunaisia, soikeita lämminvesialtaita sitä varten, että niissä lämmitellään matkan varrella.

Alakertaan tultuani huomasin, että molemmista lämmittimistä oli tankki tyhjä, joten laitoin vain paljon vaatetta ja puin koiratkin. Ulkona -19, sisällä keittiön ikkunan vieressä (patterin yläpuolella ikkunalaudalla) 17 astetta ja olkkarin ikkunalla 10 astetta. Sitruunapuulle laitoin valon, koirien kanssa pihallakäynti, sitten koirien vanha juomavesi sitruunapuun juurelle ja kuppiin uusi vesi sekä toisiin kuppeihin ruoka koirille. Kahvinkeittimen lataus. Tiskikoneen tyhjennys ja täyttö ja päällelaitto.

Oon sanonut sen ennenkin, mutta sanon vieläkin, että se lämmittimien tankkaus on miehen hommaa, koska se kiristää tankin korkit niin kireelle, etten saa niitä auki. Muutenhan tässä ei värjöteltäis.


Aalto

Usein, kun on vaikka huono olo, migreeni, väsymys, masennus tai mikä tahansa "este", tulen ajatelleeksi, että sata vuotta sitten ei olis voinu jättää hommia tekemättä ja mennä sohvalle peiton alle potemaan. Ei edes ollu sohvia. Ei ollu kaikilla kenkiäkään. Kamala pakkanen ulkona, mutta siellä piti silti käydä, oli kenkiä eli ei. Hoitamassa elukat, huussissa, hakemassa puita... tekemässä puita, jos ei ollu valmiita. Ja jos ei ollu ollenkaan puita, niin jäätyi hengiltä. Ihmeen sitkeitä nämä pohjalaiset on olleet, kun kuitenkin on hengissä säilyneet näihin päiviin.

Luen just kirjaa "Neandertalin ihminen -kadonnut lajitoveri" ja on ne muinaiset ihmisetkin olleet melkoisia sissejä. Tosin ei neandertalilaiset ole lumessa selvinneet, ei ainakaan jos lunta ja pakkasta on ollut viikkokausia joka talvi. Jäännökset, joita on löydetty pohjoisempaa, on olleet peräisin lämpimiltä jaksoilta jääkausien välissä, kun Suomessakin on ollu Keski-Euroopan ilmasto jossain vaiheessa.

Taan…

Huisaa

Kuva
Kirjoittelin tätä blogia kaikessa hiljaisuudessa ensin, ennen kuin virallisesti siirryin tänne. Kukaan ei käynyt katsomassa, paitsi ehkä ne botit maailmalta, koska ainakin Yhdysvallat oli hieman vihertävä tilastokartassa. Nyt mulla on huimat kolme lukijaa ja sivulla käyty eilisen "julkistuksen" jälkeen yli 150 kertaa :) Vuodatuksessa on yksi hyvä puoli - se etusivu, jolle tulee (tai sitten ei) uudet kirjoitukset. Sieltä kautta kai on jokunen "vieras" käynyt kurkistamassa, ainakin linkin kautta oli moni tullut käymään. Hauska seurata tälleen alussa, kun luvut on pieniä ja ne muistaakin jotenkin. Edellisessä Bloggerin blogissa haamulukijoita oli paljon muinaisilta ajoilta, ja Vuodatuksessahan ei semmoisia listoja ole, eikä tilastoja.

Flunssa on kiusannut nyt viikon verran. Sais oikeesti mennä jo pois. On olo vähän kohentunut, mutta nuha kiusaa - aivastelen pakonomaisesti ja aina kolme kertaa peräkkäin, ja vaikka oon näin kipee niin aina joku sanoo terveydeksi :) Yle…

Jää

Kuva
Jäätymisen fysiologia tuntuu olevan mielenkiintoinen juttu... kun vain tietäisi, miten se oikeastaan tapahtuu. Mitä tässäkin on tapahtunut?
Tasaisen sininen vesi onkin jäätyessään kuin taidelasimaljakko.
Kuplat ovat liikkuneet ilmeisesti jäätymisen edetessä ulkopinnalta sisäänpäin, ja sinisen värin jäätymispiste lie alhaisempi kuin varsinainen veden jäätymispiste. Sisällä loiskui vielä vapaa vesi, mutta tuosta päältä on kaiketi päässyt pakkanen puraisemaan niin nopeasti, ettei ole väri ehtinyt paeta.
Jäädytyskokeiluja. Sininen sekä vaaleanpunainen on elintarvikevärejä, samaa merkkiä, mutta punainen onkin valunut pohjalle eikä kerääntynyt keskelle kuten sininen. Oranssissa on tuota punaista et-väriä sekä vähän keltaista tuubivesiväriä. Takana näkyvä vihreä on tasaisesti vihreäksi jäätynyt, siinä on sinistä et-väriä ja keltaista tuubia. Tuo ruman värinen on tullut, kun pudotin purkin pohjalle palasen punajuurta :)

Tällä hetkellä on tulossa jääruusuja, kun ostamani ruusut alkavat nuupa…

Karma

Ehkä tämän elämän jaksaa raahautua läpi, kun tietää, että sitten se loppuu eikä mitään ole sen jälkeen. Ei samsaraa eikä reinkarnaatiota, ei taivasta eikä helvettiä, pelkkä rauha ja olemattomuus.

Kukaanhan ei oikeasti voi sitä tietää, mutta tiedän sen samalla tavalla kuin uskovaiset tietää pääsevänsä taivaaseen. Tällainen tietäminen rauhoittaa meitä kumpaakin omalla tavallaan.


Pää

Mulla on ikää kohta 48 vuotta, ja olen tässä jo odotellut tovin, että alkaisi tukka harmaantua. Pidän harmaasta tukasta, vaikka se vanhentaakin niin minusta sellainen kauniisti harmaantunut tukka peittoaa monet värjäykset mennen tullen. Sitäpaitsi jos sellaisen haluaa värjätä, niin väri näkyy paremmin kuin tällaisessa tummanruskeassa pehkossa.

Olenhan vaalentanut ja värjännyt jokusen kerran, mutta edellisestä on jo sen verran aikaa, että melko pitkä pätkä oman väristä ja terveemmän oloistakin hiusta on jo kasvanut. Ei ole niin kulunuttakaan, kun ei enää tarvi pitää joka päivä ponnarilla, kun ei ole töissä.

Sisko syynäsi päätäni reilu viikko sitten ja sanoi, ettei ole montaakaan harmaata hiusta, eli aika turhaa taitaa olla odotella sitä teräksensävyistä lettiä. Lienen tullut isääni, joka alkoi harmaantua vasta kasikymppisenä, vielä nyt 85-vuotiaanakaan ei ole täysin harmaa tukka. Äidillä oli oikeastaan valkoinen jo alle 7-kymppisenä.

Äidistä puheen ollen, vein muistokivelle ruusun, jon…

Peite

Auton lasien skrapaaminen on ankeaa puuhaa, etenkin aamulla, kylmissään, kiireisenä. Etenkin kiireisenä. Näkyvyyttä pitäisi saada, ja jos huonosti käy, joutuu raaputtamaan sekä sisä- että ulkopinnan tuulilasista. Ja jos oikein huonosti käy, kuuran laatu on sitä sitkeintä kun on se kovin kiire. Sileäpintaista ja paksua, skraba vaan liukuu sen päällä.

Toki pikaratkaisu on Lasol. Haisee vain aika railakkaasti, mutta tehoaa.

Peitteellä on myös kannattajansa. Olen käyttänyt joskus räsymatonpätkää tuulilasilla - on tarpeeksi painava että pysyy paikallaan - mutta ku se kastuu, niin se on kelvoton. Nyt ostin Lidlistä ison hupun, kun halvalla sai. Ei se ole tuolle autolle nimetty, mutta farmariautolle kuitenkin, ja kyllähän se päälle joten kuten yltää. Jos sen yksin sattuu sinne päälle saamaan. Peilit pitäisi kääntää, antenni ruuvata irti tai ajaa sisään, auto pitäisi pestä ja kuivata ennenkuin peitteen saa laittaa päälle. Hirveä homma valmistella auto peitteen alle laitettavaksi (ainakin ohje…

Ylös

Niin, se mielenmaailman valoistuminen tuo sitten negatiivisiakin asioita, kuten tuon aiemmassa mainitun syyllisyydentunnon. Tällä päällä varustetulle ihmiselle ainakin.

Kiitollisuudentunteita on kyllä tullut myös. Osaa olla edes jollain tasolla tyytyväinen siihen, mikä on hyvin, sen sijaan että piehtaroisi siinä, mikä on huonosti. Eräänä iltana sängyssä aloin oikein luetella itselleni, mitä kaikkea on hyvin, alkaen siitä sängystä ja edeten ulospäin. Eilenillalla yritin samaa, mutta nukahdin.

Ihmisiä ihmettelen kyllä yhä. Miksi he ajattelevat, kuten ajattelevat - eivätkä kuten minä ajattelisin samassa tilanteessa :D Esimerkiksi eräs nainen on saanut lapsen miehelle, joka ei sitä halunnut, ja "kostaa" tuolle miehelle etsimällä netistä sen sukulaisia, kavereita ja naisia, joille ilmoittelee miehen tekosesta. Toki ymmärrän katkeruuden ja toisaalta abortinteon kamaluuden, mutta oma päätöshän se oli, ja tiedossa oli miehen mielipide. Ei sitä myötämieliseksi varmaankaan tuollaisell…

Ei

Olen päässyt masennuksesta yli sen verran, että suunnittelen asioita. Vessassa istuessa ainakin. Pitäisi saada järkevä varastointijärjestelmä kaikelle sille kamalle, jota roikkuu suihkutangosta epämääräisissä pusseissa, ja kaikelle muullekin roinalle, mitä teinityttöjä kasvattavassa huushollissa sijaitsee. Kiharrus- ja suoristusvehkeitä, pumpulilappuja, monenmoista purnukkaa, suihketta ja tuubia. Hiusharjoja. Huulirasvapuikkoja. Erilaisia värikyniä ja -paletteja sekä tököttejä.

Sitten on huono omatunto, kun taas istuu siinä eikä ole saanut mitään aikaiseksi.

Autossa istuessa tulee ajatuksia kaikenlaisen tekemisestä, mutta niitä ei muista muualla. Ei silloin, kun se tekeminen pitäisi suorittaa. Ja taas autoillessa tulee ajatelleeksi ja soimaa itseään, kun ei ole sitäkään saanut aikaiseksi.

Sängyssä, unta odotellessa, muistaa kaikenlaista, mitä ei tehnytkään.