Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Konstit

Kuva
Tämä koira se aina tahtoo syliin, ja kokeilee kaikki keinot. Ensin tulee tuohon jalkaa vasten, venyttelee, heiluttaa häntää, saattaa jopa äännellä. Jos en anna lupaa tulla syliin, kokeilee toista reittiä.
 Sohvan kautta. Tästä se myös usein hivuttautuu selän taakse, jos "en huomaa". Hyvinkin hankalassa asennossa sitten on siellä selän takana pitkän aikaa, kunhan saa olla emännässä kiinni.
Tällä kertaa se joutui tyytymään siskonsa (jonka selkää ja korvaa näkyy oikealla alareunassa) viereen käpertymiseen. Hetken päästä puin niille kyllä vaatetta, ja toivoin että tulis sen verran lämmintä, ettei tarttis koiria sisälläkin pukea... saman tien torjuin ajatuksen hikisestä hellekesästä. Ei uskalla mitään toivoakaan, ettei vaan toive toteutuis ylen määrin...

Tuossa ylhäällä jo näkyykin osa mun ihanasta uudesta paidasta!

Niin keväinen ja pirteä. Sisko teki mun valitsemasta tähtikankaasta, yksivärisen se valkkas ite ku sanoin, että oranssi tai punainen tai vihreä tai keltainen. Orans…

Typerä

Olenko jotenkin erilainen muori, kun mua ei koske tämmöset jutut ollenkaan? Oon niin monesti tuolla käynyt, että keskikäytäväkään ei monesti yllätä. Loppusumma kassalla yllättää lähinnä ihan muissa kaupoissa, ja negatiivisesti. Ja Ikeassa oon käyny tasan yhden kerran. Ei siksi, ettenkö olis halunnu, mutta en mie sinne yksin lähe eikä kukaan mun kans lähe.

Kirja

Kuva
Päivän lounas: tosihyvää porkkana-perunasosekeittoa currykermalorauksella aivan ihanan ihmisen lahjoittamasta kulhosta :) Lämpimät ajatukset lähti sinnepäin lämmintä keittoa lusikoidessa.

Toissapäivänä kuulin ensimmäisen kiurun, tänään jo peipposen. (Äkkiä se puoli kuuta hujahti) Lähdin aamulla viemään tyttöä kouluun - tai no tähän aikaan keväästä vaille kymmenen on jo päivä - ja kuulin peipon, takaisin tullessa kuulin joutsenten huutelevan ja se kiurukin liversi. Ihanaa! Talitiainen vähän pärisi mulle, kun oli juuri tutkimassa pönttöä, jonka siirsin vähän aikaa sitten parempaan paikkaan ja asentoon. Samalla kun nautin lintujen keväisistä äänistä, tulee myös ilmeisen jokakeväinen kaipuu jonnekin, missä ei koko ajan kulje autot meluamassa. Ja vielä ei ole moottoripyörätkään suurin joukoin lähteneet tielle; nehän mua ärsyttää kaikista eniten. Kyllä niitäkin jo näkyy, ja eka lämmin viikonloppu niin ne on kaikki ajamassa tästä mejän ohi. Kuuntele siinä sitten linnunlaulua. Se mustarastas…

Linnut

Kuva
Vilkaisin tilastoja; suosituin teksti on Susi?, kakkosena Jänes ja kolmosena Mäyrä. Eläimet rulettaa.

Pääsiäinen alkoi ihan mukavasti, mutta ei tää sit ollukaan sen kummempi. Olis se kyllä voinu olla kauheampikin, että en valita. Paitsi sitä, että mies on vaan kuvannu, eikä oo mua huomioinu ollenkaan. Lidlissä oli kukkahyllyn yläpuolella teksti "Anna kukkia elämäsi naiselle!" ja se oli melkein tyhjä, ja mulle tuli sellanen itsesäälifiilis, että "kaikki kukat on menny jonkun elämän naiselle, ja mie en oo kenenkään elämän nainen kun en ees suklaamunaa saa" :)

Ei sillä että olisin niin kovin halunnut suklaamunaa, mutta huomio joskus olis ihan kivaa. Sellanen anomatta tuleva positiivinen huomio. Ei sellanen "siirrytkö vähän, että saan nämä kaljat sinne" -tyyppinen, tai "olisinhan minä tuonut sulle suklaamunan, jos olisit sanonut että haluat".  Te kaikki naiset tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Ja jos joku mies tätä lukee ja asian ymmärtää, niin hänell…

Pusakat

Kuva
Tällaset niistä koirien liiveistä Marjaanan bongaamalla ohjeella tuli mun hyppysissä. Kumpikin on hieman erilainen, toinen on ikäänkuin kireempi ainakin helmasta, ja kaulus on pidempi. Ja jalanreiät pienemmät. Mutta minusta ne on ihan hienot! Ei tuosta nyt kovin selvää kuvaa saa, mutta kuvaa suurentamalla vähän paremmin. Kampasinkin hiukan koiria ja laitoin niille taustaviltin, ettei ollu tavanomaiset pöly- ja ryjäläjät häiritsemässä :)

Hieman sain pähkäillä ohjetta, että mitä se oikein tarkoittaa, kun pitää toisaalta päätellä silmukoita, toisaalta neuloa ne "nurin oikealla ja oikein nurjalla" - keksin kyllä viimein senkin. Olin vähän anarkisti ja tein välillä oman pään mukaan. Esimerkiksi kun ohjeen tekijä tuntui tykkäävän nurjista silmukoista ja tarjos niitä tarpeettoman paljon, ja mie vihaan niitä, vaihdoin 2o 3n -> 2n 3o:ksi ja muutenkin rumia nurjakäskyjä vastustin. Kutomisen flow häviää, jos joutuu liikaa vääntään nurjia, joita oon inhonnu ala-asteen viimeiseltä lu…

70.

Kuva
Ou jee, kyllähän näitä postauksia alkaa kertyä. Ei mee kauaa kun on jo sata kasassa.

Eilen näytti sääennuste tältä:
 Totesin, että joo, sisäpäivä, taidan leipoa. Harmitti, kun en älynnyt illalla laittaa pataleipätaikinaa nousemaan, vaikka se käväs mielessä. Tein tähteeksi jääneestä riisistä ja jauhelihakastikkeesta vehnätaikinapasteijoita (chilitujauksella) miehelle ja gluteenittoman avopiirakan itelle, siihen tuli fetaa ja tavallista juustoa päälle. Kerrankin olen tyytyväinen omiin leipomuksiini! Niin, teinhän mie vielä ananaantähteistä gluteenittoman "pääsiäispiirakan".

Hyviä tuli kaikista ja miehellekin kelpas nuo pasteijat. Olin ihan varma, ettei syö jos ei pakota. Niin yleensä käy, kun jotain leivon. Piirakat joudun kyllä syömään yksin.

Siinä leipoessa kattelin ulos, että missäs se räntäsade viipyy. Yksi pieni räntäkuuro oli, ja hyvin pääsin käymään iltapäivällä koirien kanssa lenkillä, muuta ikävää ei ollu ku kylmä tuuli. Illemmalla sitten katoin, että oli muutettukin …

Jänes

Kuva
Kuvituskuvaksi pääsiäisjuttu kymmenen vuoden takaa. Ei ole meillä yhden yhtäkään höyhenoksaa, koska en jaksanut tehdä eikä virpojiakaan käynyt. Ei ole yhtään koristeita, kun en jaksanut kaivella esille. Ei ole rairuohoa, kun en huolehtinut. Eikä ketään muutakaan kiinnostanut. Lapset lähti muualle pääsiäisenviettoon, mie keräilin aamun ensi toimina toistakymmentä tyhjää kaljatölkkiä ja vein ne kuistille haisemaan.

Ajattelin kyllä pääsiäiskorttien tekoa jo varmaan kuukausi sitten, mutta en vain saanut ruvettua. Kaksi korttia toi posti meille. On tämä, kun aika kuluu ilman että siihen saa oikein mitään kosketuspintaa. Kuin istuisi kosken partaalla ja katselis roskia kuohujen keskellä, kuinka ne vilahtaa ohi eikä niistä saa kiinni, vaikka haluaisi. Päässä on vain tyhjyys.

Tuli kylmä, laitoin lämmittimen päälle, se puhalsi vaan pahat hajut eikä syttyny... nyt istun avonaisen ikkunan ääressä ja palelen vielä enemmän. Mutta tuleepahan edes raitista ilmaa.

Muutenkin oon alkanu epäillä viime …

Sutti

Kuva
Koira nautti harjauksesta äsken tässä mun sylissä. Mun piti itse asiassa tässä välissä (lapsen viennin ja haun sun muun) pyykinpesun lisäksi katsoa pari jaksoa Vera Stanhopea, mutta juutuin lukeen mielenkiintoista keskustelua netistä. Eikä se oikeastaan ollu ees mielenkiintonen. Kyllä mie nyt ihan liikaa oon kiinni tässä koneessa... toisaalta ei ollu mikään ongelma siellä Joogaopistolla olla ilman. Ehkä se on vaan se, että kun ei ole niin mielekästä muuta tekemistä, että ryntäis sitä tekeen, niin passivoituu ja jämähtää tähän. Ainahan netistä jotain luettavaa löytyy. En sentään vielä oo alkanu pelaan mitään pelejä, jotka koukuttaa...

Toisaalla oli puhetta siitä miesten ja naisten erilaisuudesta, mitä mieki sivusin taannoin täällä, ja mulle linkattiin tämmönen juttu, jossa sanottiin ensinnäkin, että "Noin 45 prosentilla naisista on naismaiset ja 15 prosentilla miesmäiset aivot. Vastaavasti 45 prosentilla miehistä on miesmäiset ja 15 prosentilla naismaiset aivot. Lopuilla on tasap…

Mäyrä

Kuva
Tytär sai terveydenhoitajalta ohjeen käydä tiistaisin ja torstaisin kolmen vartin lenkillä niin, että tulee hiki ja hengästyy. Lähdettiin koirien kans oikein metsälenkille, hankikin kantaa vielä jossain määrin, ettei tarvi poluistakaan välittää. Seurattiin päinvastaisessa järjestyksessä jonkun toisen koiranulkoiluttajan jälkiä, ja yhtäkkiä huomattiin, että jäljet on vaihtuneet toisiksi ja samaan suuntaan meneviksi. Välillä oli koiraa juoksutettu talutin perässä roikkuen; ainakin siihen tulokseen me tultiin näistä jäljistä:
Nythän on tosiaan jo se kiinnipitopakko, mutta kyllä mejänki villapaitapuudelit tuolla metsässä juoksenteli. On tuskallista edetä risuisessa maastossa kiinniolevien koirien kans, kun ne on aina eri puolella risua kuin taluttaja. Kyllä ne aika hyvin osaa puut kiertää oikein, mutta eivät ilmeisesti rekisteröi pienempiä risuja kiertämisen arvoisiksi objekteiksi. Eikä tuollakaan liene niitä maapesiä vielä. Ja jos onkin, niin ketun jäljistä päätellen ei kauaa.

Pari päiv…

Yllätin

Usein, kun puhutaan miesten ja naisten erilaisuudesta, mainitaan miesten parempi hahmotuskyky, ja esitetään että ne on naisia parempia mm. lukemaan karttaa sen takia. No, MBTI-testissä sain joskus tuloksen, jota kuvailtiin sanoilla "tyypillinen suomalainen mies", ja ehkä se on sitten syynä siihen, että tykkään kovasti kartoista ja niiden selailusta - ei umpimähkään niinkään, mutta jos olen käymässä jossain, mielelläni selvitän, minkälainen alueen kartta on. Joskus autolla tai junalla matkustaessa seuraan kartasta missä mennään. Joogaopistolla oli kiva tietää, minkä niminen oli viereinen mäki tai järven saari. Kansalaisen karttapaikka on lempisivustoni, kuten olen varmaan aiemminkin maininnut.

Mies taas on koukussa siihen valokuvaamiseen. Kun se laittaa niitä kuvia sinne kuvasivustolle, pitää tietää mistä kuva on otettu, että voi paikannimenkin kertoa. Tässä pari iltaa takaperin se pyysi mun apua erään maatalousrakennuksen paikannukseen, kun siinä meni kunnanrajakin ja mies e…

Susi?

Kuva
Mulle vaan ei taida sopia auringonpaiste. Lauantaina en edes paljon ulkoillut, ja migreeni iski päälle kaupungilla. Eilen kävin siellä hangilla tallustelemassa, ja iltapäivällä piti taas heittää särkylääkettä huiviin - tällä kertaa talttui ibumaxilla. Tänään on migreeni heti aamusta, vaikka oon nukkunu pimeessä... enkä oo juonu alkoholia... suklaata olen kyllä syönyt. Pitäsköhän pitää suklaalakko, ja katsoa, tehoaako toivotulla tavalla? Mutta kauheaa se kyllä on, olla ilman suklaata...


Koirat oli niin iloisia, kun pääsivät juoksemaan irrallaan tyhjälle pellolle. Ei sais enää irti pitää, mutta ei vielä mitään maapesiä linnuilla oo.

Hirmu isoja koiran (suden???) jälkiä näkyi, kymmenisen senttiä leveitä ja hiukan sitä pidempiä, menivät samaa reittiä kuin kahdet tosi lujaa painelleet jäniksenjäljet. Mejän koirat ei ainakaan reagoineet mitenkään erikoisesti, että kallistun sen koiran kannalle. Mutta mikä mettäverinen koira olis niin isojalkainen?

Oja oli ihan sula. Tai joki se on kartan mu…

Huoli

Kuva
Onko kukaan kuullut Oudosta Paimenesta mitään? Siitä on nyt kuukausi, kun kirjoitti menevänsä magneettikuvaukseen, lupasi palata vaan ei ole näkynyt. Huolettaa sikana. Vaikkei mulle kuulukaan. Ollaanhan tässä vähän niinkuin yhtä blogiperhettä...

Eilen kävin kiertämässä kirpputorin, siellä ei ollu niin mitään. Ainoa saaliini oli valkoista metrivetoketjua pussillinen, vetimiä muutama mukana. Jos sais joskus tehtyä niitä koirien haalareita ja laitettua niihin just sopivan mittaisen vetskarin, vaikkakin valkoisen. Ja taas yksi mukava pikku kahvila oli lopettanut. Kiinteistö on ison kauppakeskuksen vieressä, ja siellä ei ole enää kirppiksen lisäksi kuin yksi myymälä, muut on lähteneet. Pienessä kaupungissa ei tahdo riittää putiikinpitäjiä (lähinnä asiakkaita niille) niin paljon, kuin olisi liiketilaa. Sitä on tuossa lähikaupungissa ihan liikaa.

Sitten sain isännän houkuteltua "viemään mut ulos syömään" :) Munhan se piti taas ehdottaa, mutta kun se oli nälkäinen, niin oli helppo p…

Onni

Kuva
Koin tänään onnenhetken.

Vein lapsen kouluun kymmeneksi, ja menomatkalla pahoitin mieleni rekan takia, kun se roiskutti aivan hillittömän kuran mun auton päälle, tuulilasikaan ei meinannu puhdistua sitten millään! Hyvä, että on ehtaa Lasolia lasinpesunesteessä. Mutta nyt on auto kyllä niin hirveän näköinen, että vaikka en ole turhantarkka auton puhtaudesta, hävettää jopa minua ajella tuon näköisellä kotterolla. Harmaa rapakuori keulan ja vasemman kyljen peittona. Pesua on pakko harkita.

Takaisin tullessa sensijaan näin kevään ensimmäisen joutsenparin! Lensivät lähekkäin tien yli ja kaarsivat luultavasti sinne lammelle, josta joskus kuvasin joutsenen liukujäljet, kun ne oli käyneet katsomassa, olisko lampi kenties sula. Ne oli niin kauniit auringonpaisteessa, kirkkaan valkoiset harmaita pilviä vasten! Karkas suusta ihan ääneen OOOIIIII ja suupielet pysyi hymyssä melkein kotiin asti. Ajattelin jo, että pakkaan koirat mukaan ja ajan sinnepäin ja käyn niiden kanssa kävellen katsomassa lam…

Huijaus

Suomalaisnainen menetti jättisumman tutustuttuaan netissä "amerikkalaiseen upseeriin"
Määennn....

Näitä juttuja on vähän väliä lehdissä, ja norjalainen dokumenttikin tässä taannoin kertoi ilmiöstä norjalaisesta näkökulmasta, sama meininki sielläkin. Aina "kerron, ettei muut haksahtais", ja kuitenkin aina löytyy joku, joka ajattelee että "ei koske mua ja mun ihanaa amerikkalaista upseeriani".  Että voi juku kun tuolle on käynyt huono tuuri, mutta menenpä tästä siirtämään kymmenentuhatta euroa indonesialaiseen tai nigerialaiseen pankkiin omalle rakkaalle amerikanupseerilleni, jolla on nyt vähän vaikeaa. Kohta se sieltä tulee ja mennään naimisiin ja sitten kaikki on mulle kateellisia. Ja miten moni tapaus kuitenkin jää ilmitulematta, kun viimein valkenee, että on vedetty nenästä... nolottaa liikaa, niin nuolee haavansa ja kokoilee särkynyttä sydäntään ihan hiljaisuudessa.

Kyllä mie olen aina pitäny omista rahoistani aika hyvin kiinni, toisaalta ei ole kohdal…

Uneton

Juu. Kyllä kannatti pikkusen nukkua ja vasta sitten yrittää sinne lenkille. Ihan kelpo lenkki - en varmaan oo yhtä pitkää tehny kuukausiin - ja vielä lyhyt kävely illalla esikoisen kera. Päänsärkyä se päivälenkki kyllä lisäsi, vaikka oli aurinkolasit ja osa lenkistä varjoisassa metsässä.

Taisi vain olla puolessatoista tunnissa vähän liikaa... ja sittenkin havahduin ylös vasta puhelimen soidessa. Ei nimittäin nyt sitten saa nukutuksi. Tai nukuttaa kyllä, mutta kaikki on niin hankalan tuntuista, ettei pysty nukahtaan. Liian kuuma on, ja kun koirillekin tulee kuuma, ne hakeutuu peiton päälle nukkumaan ja sitten mulla on entistäkin tukalampi olla kun oon makaavien koirien jumittamana. Mies korahtelee vieressä ja saa minut tarkkaileen sen hengitystä, että millon se taas korahtaa, ja uneliaisuus kaikkoaa, korvautuu kiukulla. Vaikka eihän mies sille mitään voi.

Tänne alakertaan tultuani alkoi kurnia nälkäkin. Oon selkeästi lihonut; vaikka en saanutkaan vaakaa toimimaan kun siitä oli patteri l…

Ruhjottu

Kuva
Kuudeskymmenes postaus on tämä. Yöllä oli jälleen migreeni, ja aloitin sen särkypäiväkirjan pidon. Itse asiassa tässä on nyt ollu sen särkypäivien lisääntymisryöpyn jälkeen pitkä särytön jakso. Liekö retriitillä osuutta asiaan?

No, neljän jälkeen kävin ottamassa lääkkeen ja autuas uni pelasti kärvistelyltä vielä noin kolmeksi tunniksi, mutta särky ei ollut vielä kahdeksan maissa kokonaan poissa. Lisänä oli vielä niitä inhottavia sivuoireita - tinnitusta, kurkun arkuutta, lihassärkyä, väsymystä... muutenkin on jotenkin kummallinen olo, esimerkiksi tämä kirjoittamani teksti tuntuu aina välillä olevan jotenkin ihan hassusti. Tarkoitan, että mietin, onko tämä nyt oikein sanottu ja oikeaa kieltä, vai kirjoitanko jotain puutaheinää. Mutta ei kai sillä ole niin väliä.

Tytön vein kouluun ja kaupassa kävin, ja sielläkin oksetti ja piti vaan tehä ruokaostoksia. Mutta mieltä piristi semmonen ilonen setä kassajonossa edellä, se tervehti oikein sydämellisesti kassaneitiä ja rupatteli mukavia, sitt…

Todiste

Kuva
Viimeinkin todiste siitä, että meilläkin on vieraillut pyrstötiaisia :) Tämä kuva on sunnuntailta, olin sohvalla kun huomasin vierailijat, ja pyysin tässä koneella ollutta miestäni kuvaamaan äkkiä, ennenkuin lentävät pois. Kaukaa otettu kuva (se ei huomannu zoomata, järkkäriä kun on tottuneempi käytteleen) mutta kyllä tuosta jo lajin tunnistaa.

Eilenkin kuulin äänen ja näin vilauksen, kun olin lähdössä pihasta. Että kyllä niitä tässä pyörii. Töyhtötiaisia en oo nähny aikoihin, paitsi siskon lintulaudalla.

Niin ja mustarastaan laulu kuului viikonloppuna ekan kerran illansuussa! Sen jälkeen en ole kuullutkaan, paitsi äsken ulkona olin kuulevinani mutta ei sitten enempää kuulunutkaan, kun seisahduin kuuloa tarkentamaan. Tosi mielenkiintoista tää mun jaarittelu...

Otin pois linnunpöntön tuosta vaahterasta, joka lumisateen ja sienikasvuston aiheuttaman kaatotuomion sai. Ei vaan tiedä, tohtiiko itse kaataa, vai pitääkö tilata ammattilainen kepsauttaan se. Piti pönttö ottaa pois, ettei joku…

Kevät

Kuva
Kun torstaina kotiuduin, oli keittiön pöydällä paperikassissa kolme narsissia. Anoppi oli kuulemma isännälle ne toimittanut. Otin talvisen lyhdyn pois pidikkeestä ja laitoin keväisen narsissiastian siihen, ja ajattelin että unohdan kumminkin ottaa sen lämpimään kun tulee pakkasia...


Ja unohdinkin sitten. Oli ollu kai enemmän kuin viisi astetta pakkasta. Viime yöksi otin ne kuistille. Yksi on pöydällä ja kohta poiskukkinut. Niinhän ne tuppaa sisätiloissa tekeen.
Viikko sitten (?) kylvämäni herneet on terhakat :)
Eilen aamunsarastuksessa taas naakat näytti söpöiltä vierekkäin.
Jännä keltainen sumu... tänäaamuna sumuilee kanssa, mutta aurinko on sen takana kokonaan piilossa. Kyllä sen silti valosta huomaa, että siellä se ohuen sumupilven takana paistaa. Tällekin päivälle on kyllä luvattu puolipilvistä, että kai se siitä... eilinen raaka auringonpaiste meinas kyllä ottaa koville.
Oltiin Hirvihaaranjoen koskella taas. Koskikarakin siellä teutaroi, ei tosin tässä kuvassa kun oli sillan to…

Opisto

Kuva
Borta bra men hemma bäst?  Joka tapauksessa olen kotona. Mies sanoi nukkumaan mennessä, että kiva kun oot taas siinä, mutta yö oli kyllä aika kamala sen ihanan vapauden ja HILJAISUUDEN jälkeen, mitä oli opistolla yksin omassa sängyssä. Piti tunkee silikonit korviin ja korina kuului niidenkin läpi, omituista hytkymistä niin että minunkin sängynpuolisko heilui, yöllä heräsin kun koirat makas peiton päällä molemmin puolin niin, että olin tiukassa paketissa enkä päässyt kääntymään, yöpaita kuristi, katsoin kelloa että joko kohta on aamu että pääsee tästä, niin se näytti aikaa 01:54... aloin unelmoida siitä, kuinka mulla on oma huone, avara ja valoisa, ja maalaan sitä violetiksi. Ja saan nukkua siellä rauhassa! 
Parhaimpia asioita rauhan, yksinäisyyden, hiljaisuuden ja oman sängyn lisäksi opistolla ollessa oli ulkoilut. 
Sai kävellä jäällä, kun ei kotinurkilla voi... Säynätsaari tuli kierrettyä pariin kertaan, ei se kaukana oo (linnuntietä 700m) mutta olihan se tietysti astetta raskaampaa…