Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2016.

Veriripulia ja suklaahippulättyjä

Kuva
Ei ollu mun päivä tämä leipomapäivä. Tein muun muassa samoja keksejä ku aiemmin, mutta luin niitä ohjeen kommentteja, joissa ihmeteltiin, kun keksit ei leviä, vaikka pitäs, ja toiset antoi ohjeita, miten saa leviämään. Joku ajatushäiriö mulle sitten tuli, kun noudatin ohjeita, vaikken edes halunnut keksien leviävän! Ne oli ihan hyviä semmosena, kuin olivat. Mulle aina välillä tulee tämmösiä juttuja, ajattelen tekeväni viksusti ja sitten ihmettelen että miksi piti semmosta tehä. Että olinpas ääliö.

Keksit siis levis ohuiksi, samoin teki sämpylät, kun keksienpaiston takia oli nousuaika liian pitkä. Hyviä ne kummatkin oli, ei siinä mitään. Noin niinkuin suhteessa. Se kai on se tärkein asia.

Koira oksensi tänäaamuna limaa, jossa oli veritäpliä. Myöhemmin tuli pihalle toisesta päästä silkkaa tummaa verilimaa. Ei sellasta mustaa, että olis sulanu, vaan pelkkää löysää hyytelöä, joka oli lähinnä maksanväristä. Tuli hätä ja paniikki, varattiin jo eläinlääkäriaikakin kauemmas eläinlääkäriasema…

Siivooja alkoi rätistä.

Tänä keväänähän on paljon kirvoja. Nyt on tullut uusi sukupolvi pikkukirvoja, ja se vastamaalattu pöytä vetää niitä puoleensa ihan käsittämättömästi! Niitä on siinä aivan kamalan paljon. Ei ne voi puustakaan sinne leijailla, kun siinä on se aurinkovarjo yläpuolella. No, tuoleillakin on - kuten ihan joka paikassa muuallakin - jonkin verran, mutta niitä suosivat sitten muurahaiset. Siinä pöydän jalan alla/sisällä on ollu muurahaispesä jo useana vuonna, tipautin sinne reikään nyt vähän muurahaissirotetta. Mutta kun äsken siinä saunan jälkeen istahdin, niin yhdellä tuolilla taapersi keltiäinenkin... ei ne nyt yleensä tuu tuoleille kiipeileen, ja ainakaan ne ei asu samassa pesässä pienten mustien murkkujen kans. Milläköhän sokerivedellä mie oon ne tuolit oikein pessyt?

Muuten kyllä oli ihana olla pihalla, edes sääsket ei ollu kimpussa. Eikä ne murkutkaan. Syreenit, omenapuut ja tulppaanit kukki, linnut lauloi. Tuuli hiukan, lämmintä pikkuisen yli 16 astetta ja aurinko on ollu koko päivän p…

Tuunailua ja tuunailemattomuutta

Kuva
Yhdellä spraymaalipurkilla ei sitten paljoa maalailla, tulin huomaamaan. Toisen tuolin kohdalla se jo yski, piti olla purkki tarkasti pystyasennossa, että tuli maalia, ja pöydän kohdalla sitten loppui kesken. Aloin vallattomaksi ja suoritin paikkamaalauksen ja viimeistelyn kullanvärisellä askartelumaalilla :) saa nähdä, kuinka kauan pysyy... pöydän jalka oli somasti ruostunut eteläpuolelta, mutta vedin senkin kevyesti kultamaalilla. Ihan samaa sinisen sävyä ei oo tuo vanha ja kauhtunut aurinkovarjo, mutta ei meillä välitetä. "Uusi" pihakalustus odottaa ihmisiä viettämään aikaa ulos ja tulemaan itikoiden syömäksi. Suunnittelin meneväni sinne tänäaamuna kahvikupillisen kera, mutta - - sataa? Ei pitänyt sataa, eikä edes sadetutkakuvassa näy. Tai nyt kun huomasin katsoa Ilmatieteenlaitoksen paikallissään paikallistutkaa, niin siinä näkyy pieni sadealue. Satakoon vain kaikessa rauhassa, kyllä mie joudan ulkona olemaan.
 Keväämmällä katkottiin noita nuoria vaahteroita tontin raj…

Pisaroita, valvomista ja rikkaruohoja.

Kuva
Nyt on jo kaksi yötä menny silleen, että oon valvonu. Edellisyönä en saanut unta pitkään aikaan, ja heräsin parin tunnin unen jälkeen uudelleen valvomaan. Koirat oli levottomia, saattoi olla jano eikä ne jostain syystä taida tohtia mennä keittiöön juomaan, vaikka reitti olis selvä. Tosin hieman pimeä. Nyt laitoin yläkertaankin juomakupin, täytyy vaan varoa, ettei loiskuta sitä ja muistaa vaihtaa vettäkin siihen...

Viime yönä heräsin yhden jälkeen koirien levottomuuteen, mies kuorsasi, oli kuuma. Vähän ennen kolmea nousin keittämään teetä, joka ei yhtään unettanut. Avasin ikkunan, kuuntelin sateen ropinaa ja lintujen aamulaulua villasukat jalassa, kirjoitin pari kirjettä ja join sitä teetä. Puoli viiden jälkeen menin takaisin sänkyyn, kun mies oli noussut ylös, ja voi kuinka makealta uni maistuikaan silloin! Edes lähistöllä möyrynnyt kaivinkone ei häirinnyt pahasti.

Ja vettä on tullut sadevesisaaviin ehkä kahden kastelukannullisen verran, ei edes "linturappusiin" asti. Oltiin…

Miehen tyylillä

Kuva
Eilen oli päivä, jolloin mun muisti toimi kummallisen hyvin. Sain kaupasta kaiken, mitä piti, paitsi rautakankea, ja sekään ei jäänyt ostamatta muistin huonouden takia, vaan siksi, että kaupassa oli kankihylly tyhjä. Ja onneksi oli: se malli oli varmaan jalometallilla silattu, kun hinta oli yli kaksinkertainen yleiseen hintatasoon nähden.

Pakotin miehen valitsemaan kaupasta ne ruuvitkin, joiden puutteeseen pihapöydän korjaaminen kaatui jo viime kesänä. Lisäksi ostin poraan sellaisen terän, jolla saa viritettyä sen meidän halonhakkuuvehkeen. En tiedä mikä se nimeltään on, kuva saattais jossain olla, jos alkais selaamaan. Se vaatii kaksimillisen reiän pölliin, ja siihen reikään tulee tanko, jonka varassa terä liikkuu. Tätäkin olen pyytänyt tehtäväksi jo ajat sitten, mutta se kaatui poranterättömyyteen.

Kiitettävällä ripeydellä asiat alkoi hoitua kyllä, kun oltiin ostosten kanssa kotiuduttu, mutta ruuvit oli liian pitkiä, pöytälevy pehmennyt, kaikki pöllit lahonneet, mihin halonhakkuuveh…

Luettelointia

Kuva
Sääennuste näytti aamulla siltä, että koirien kanssa piti lähteä lenkille heti, että saa sen tehtyä ennen kuin alkaa sataa. Oli pari tuntia aikaa, ja siitäkin toinen tunti 30% sateen mahdollisuus. Siitä on nyt kohta viisi tuntia, eikä sada vieläkään.

Mutta tuli tehtyä vähän pitempikin lenkki, kuin ajattelin. Oli mukavan vilpoisaa kun aurinkokin meni pilveen, mitä nyt hyttyset sitten ahdisteli. Vaikka ripeästi käveli metsän keskellä menevää tietä, ne kävi kimppuun. Sain päähäni ryhtyä luetteloimaan kuulemiani lintuja, ja luettelo on nähtävillä tässä, vaikkei se ketään kiinnostakaan:

Palokärki, metsäkirvinen, laulurastas, tiltaltti, kukko (naapurissa), peippo, pajulintu, keltasirkku, käki, varis, sepelkyyhky, lehtokerttu, punarinta, sirittäjä, kiuru, kulorastas, naakka, leppälintu, kirjosieppo, hippiäinen ja pari mitä en tunnistanut. 

Kävelin sen pellon viertä, missä viime kesänä kuului ruisrääkkä, mutta sitä en tänään listaani saanut. Pöpeliköstä kuului ääntelyä, joka olis voinu kuulua …

Murheiset muistot

Kuva
Sisälletuoduissa omenanoksissa on nyt aukinaisia kukkia. Joita ei kukaan pölytä, joista ei kukaan kerää mettä eikä niistä ikinä kehity omenoita. Tosin eihän meillä ole niille omenille syöjiäkään, paitsi madot ja anoppi.

Niin, koulut lähenee loppua, ja aina tämmöisissä tilanteissa tulee lapsuusmuistoja mieleen. Toisaalla oli puhetta lukiosta, ja mie suren kun vanhempi tyttö ei kokenut lukiota omakseen vaan jättää sen käymisen tuohon ensimmäiseen luokkaan. Ysien ja jopa kymppien oppilas tuo sieltä pääosin hylättyjä. Olihan sillä varsinkin syksyllä ihan selvä kouluväsymys ja masennuskin, oli tosi hilkulla ettei jättänyt kesken lukuvuotta.

Harmittelen asiaa hiljaa mielessäni, mutta ei mulla oo siihen oikein mitään sanomista, kun en itsekään lukiota käynyt. Oli mullakin kouluväsymys ja kävin vain äkkiä jonkun koulun mitenkuten, että sain ammatin ja toisen asteen koulutuksen. Mulla ei ollu kyllä käytännössä mahdollistakaan se lukion käynti, tai se olis vaatinu sellasia asioita, mitä mie en…

Meillä niitä on :)

Kuva
Tähän kuvaan sain neljä, kolme siivillään ja yksi vasemman reunan kukassa. Hirmunen pörinä käy.
Hommia niillä piisaa. Jos noista kolmasosakaan tekee omppuja, niin mihin me niiden rupisten ja matoisten hedelmien kans joudutaan? En tullu kevätruiskutustakaan tehneeksi.

Kirvoja on ainakin hitosti. Auton tuulilasi aina ihan mähnässä, ja tänään vasta tulin aatelleeksi, että se saattaa ollakin kirvojen mesikastetta, jota ihan sataa puista, kun auringonvaloa vasten katsoo. Lisäksi pyyhkimen sulasta meni joku osa rikkipoikki, kun putsasin roskia sen ja tuulilasin välistä. Ei oo montaa kuukautta vanhat pyyhkimet, hyvin pyyhkineetkin, mutta pakko on nyt ostaa taas uusi. En ota sitä riskiä, että lentää sulka hevonkuuseen kesken ajon, kun alkaa peseen tuulilasia. On tarpeeksi naarmuinen jo muutenkin.

Se on ihan ääliömäinen systeemi, että kun laittaa viiksestä tuulilasinpesunestettä lasille, lähtee pyyhkimet automaattisesti liikkeelle ja pyyhkii monta kertaa ennenkuin pysähtyvät. Siitä ne naarmut…

Kenen hammas?

Kuva
Purupinta  "Nurja" puoli
Kuistin siivouksen yhteydessä löytyi se kivipussi, jonka olin kantanut Visbystä viime kesänä. Siellä oli myös tämä rannalta löytynyt, aaltojen hioma hammas. Noin 2,5 cm kanttiinsa. 
Kevätlinnunherne kuvattuna Evon mettäkoulun rannassa. En oo monesti nähny tämmöstä.
Mutta miksi oon ollu taas monta päivää ihan vetämätön? Tuntuu, että ei jaksa kävellä olohuoneesta keittiöön, ja pitäs kumminkin lakanat vaihtaa sängystä ja imuroida siellä... sängyssä... ja muuallakin. 
Mies poltti eilen roskia ja nyt mulla on olevinaan velvollisuus sitten tehdä täällä sisällä jotain. Muutakin kuin salaatin itelleni. Paikallisaviisissa joku selitti, kuinka voikukan kukintoja voi laittaa salaattiin, ja mie innostuin että haenpa vähän niitä sinne... mutta nehän on niin täynnä niitä pieniä ötököitä ja vähän isompiakin koppiaisia, meni ruokahalu. Napsin sitten vain potagerista persiljaa ja tilliä. Ja nyt tosiaan vois mennä vaikka nukkuun. 
Kävin kuitenkin kävelyllä koirien k…

Kukkia, koiria ja koskia

Kuva
Se kaikkein aikaisin onemapuu availi kukkiaan eilen! Alempana oli vielä nupulla, mutta korkeammalla ihan auki. Tuoksuu ihanalle pihalla nyt. Ja norjanangervokin tuoksuu, tosin kaksi niistä leikattiin alas aiemmin keväällä ja jäljellejääneet ei kaikki voi oikein hyvin.

Viikonloppu meni aika tohinassa; sisko tuli jo torstaina koirinensa, perjantaina vietettiin tyttöjen päivää käymällä pitkällä kävelyllä koirien kanssa ja sitten Hesessä syömässä akkaporukalla, ja illalla trimmattiin koiria. Siskon toinen, se kiltimpi koira oli se, minkä kuopus halusi viedä lauantain Match showhun, missä sen piti käydä dogsitterkurssiin liittyen. Laitoin myös toisen meidän koirista hienoksi, jos esikoinenkin menisi kehään sen kanssa. Ensin aioin mennä itse, mutta paise leuassa äityi niin rumaksi ja sitä piti laastaroida, etten kehdannut esiintyä semmoisella naamalla. Sorbact-kangas kyllä teki ihmeitä, mutta ei sekään leuassa mikään kaunistus ollut. Pääsin kyllä viralliselle valokuvasivulle yhdessä kuvas…

Yhdeksäntuhatta sanaa ja risat

Kuva
Orvokkien takaa paistaa ilta-aurinko.   Tää on mun "keittiöpuutarha". Pari vuotta vanha kaupasta ostettu ruukkuruohosipuli. Vielä vanhempi mansikka; yksi taimi. Sivuversot paleltu talvella, mutta kovasti se yritti levitä kaivonrenkaan ulkopuolellekin. Vasta ostettu ruukkupersilja ja ruukkutilli, ruokakaupasta. Musta multa sisältää kehäkukan ja unikon siemeniä, miksei nekin voi kuulua keittiöpuutarhaan :)  Ostin viimein nurmikon reunanauhaa ja laitoin tuon mun kuivakkokasvi"penkin" ympärille niiden rumien vanerilevyjen tilalle, vaikka kasvit onkin paleltuneet enimmäkseen talven aikana. Huomaa sydämen muotoinen kivi - sen oon parikin kertaa blogiin kuvannut kun se on vielä ollut tiessä, mutta nyt syksyllä kaivelivat ja lanailivat sitä tietä niin rajusti, että kyseinen kivi nousi pintaan ja miehän sen sieltä kotiin ronttasin. Tai kerran pyysin miestä ajamaan siellä mutkan, että sain sen nostettua kyytiin. Aika painava olis ollu jalkaisin sitä matkaa kanniskella.
 Tä…

Kiireiset madot

Kuva
Mmmyäääh, nyt muistan kesän ikäviäkin puolia... kävin nimittäin nyhtämässä hiukan vuohenputkea ja rönsyleinikkiä (tai jotain leinikkiä) irti kohdasta, joka voisi olla kukkapenkki, jos siellä ei kasvaisi niin paljon rikkaruohoja, ja sain hyttysenpistoja. Ja jotain ryömi äsken tukassakin. Ja nokkosia on taas paljon. Myrkytinkin niitä muutama päivä sitten, mutta ne ei ole moksiskaan. Humpuukia nuo myrkyt. Pitää vissiin taas ostaa sitä laimennettavaa maatalouskäyttöön tarkoitettua, millä tapettiin jättiputkea... tai sitten vaan ottaa trimmeri tai viikate kauniiseen käteen.

Niin, luonto on hädin tuskin herännyt kasvuun, ja mie oon sitä jo tappamassa.

Sellanen outo juttu tapahtui kesken kitkemisoperaation, että yhtäkkiä kolme kastematoa hyökkäs siitä mun kitkentäkohdan vierestä ylös maasta, kauhean kiireisenä ja ohuiksi kymmensenttisiksi suiruiksi venyneinä lähti kovaa vauhtia jokainen eri suuntaan. Merkillisen näköistä. Kuin pakenisivat jotain. Ei madot yleensä oo moksiskaan siitä, että mu…

Erinäisiä salaatinsyöjiä sun muita puita

Kuva
Tänään heräsin jo vähän yli neljä!! Alkaa mennä jo vähän mahdottomaksi. Eilen kyllä nukuin reilut päikkärit, kun päänsärky vaati troppia ja troppi väsyttää.

Jaahas, liitin tähän yhden kuvan, laittoi kaikki. Vaikken ollu merkannu laitettavaksi. Mua sitten ärsyttää tekniikka, joka ei toimi niinkuin sen kuuluu toimia. Mutta olkoon, sovellan sitten kertomukseni näihin kuviin sopivaksi...
 Huhtikuun lopulla huomasin, että joku ristihuulinen korvaotus on käyny syömässä tulppaaninalkuja. Muutakin sapuskaa kyllä on, joten kääräisin tulppaanit verkkoon. Kumma, että juuri nämä maistui, ei muita oo niinkään napsittu. No hiukan tuosta vierestä vähän vanhempaa; nämä on pantu maahan vasta viime syksynä.
 Hyvin ne siellä verkon sisällä kasvoi.

 Nyt näyttää siltä, että kohta saadaan ihailla aukinaisiakin kukkia.  Uskalsin heittää verkonkin jo hiiteen.  Tämmönen tukkakoira. Eilisellä lenkillä huilaushetkellä kuvattuna. Lämmin niillekin tuli, vaikka epäröin kun oli niin viileän tuntuinen ilma ja laitoi…

Ei menny taaskaan niinku piti

Kuva
Yritin eilen etsiä valokuvista sitä aikaa, kun sain tuon hevoskastanjan siemenet ja pistin sen kasvamaan, kun en tarkkaan muista sen ikää. En löytänyt! Sitruunapuun löysin "pienenä", mutta sen iänhän mie suurin piirtein tiiänki, ku se on melkeen saman ikäinen kuin kuopus. Kaikenlaisia muita ihania ja kaihoakin aiheuttavia kuvia löysin. Edesmenneitä ihmisiä ja eläimiä. Ajan, joka ei koskaan palaa. Mutta sellainenhan se on tämäkin aika, mitä justiin nyt elän. Ei tämäkään koskaan palaa, ja kymmenen vuoden päästä katson nyt rapistuneelta näyttävää itseäni, että olinpas vielä nuoren näköinen. Ja lapsetkin oli vielä lähestulkoon lapsia. Sitähän ei tiedä, missä olen kymmenen vuoden päästä... saatan olla tässä ja hoitaa lapsenlapsiani, saatan olla kuollut tai mitä vain. Että nyt hartiavoimin vaan olemaan onnellinen tästä, kun ei tiedä miten huonoksi menee... huokaus.

Heräsin taas ennen kuutta, mutta tänään ei viitsinyt lähteä aamukävelylle, kun satoi. Sellasta mukavaa kesäsadetta...…

Kasa kuvia ja harvinainen pihavieras

Kuva
Ikkunasta ulos katsoessa huomaa valon luonteen muuttuneen. Poissa on kovuus ja räikeys. Ehkä se johtuu siitä, että talon yllä kasvavaan koivuun on puhkeamassa lehdet? Tosin huomasin eilen, että koivu on aika huonossa kunnossa, liekö lahovikaa siinäkin... vai liekö sen juurella viime syksynä myllännyt kaivuri katkonut fataalisti koivun juuria. Kuivia oksia paljon. Koivu on kunnan maalla ainakin osittain, joten täytyy varmaan konsultoida virkamiehiä jos siitä haluaa eroon, ennenkuin kaatuu talon päälle.
Kirjopikarililjat. Ne on kuin varkain puhjenneet kukkaan, ja pieniä, siemenestä lähteneitä alkuja on niiden juurella. Sisätiloissa olevat siemenet ei oo itäneet. Ehkä kylmäkäsittelyn puutetta?

Omena.
Omena ja viinimarja poseeraa yhdessä. Tämä on se pensas meillä, josta voi poimia omenoita, viinimarjoja ja villivadelmia. Punakoisoakin, jos ei oo ajoissa huomattu.
Haisevaa kauneutta. Karviaisen kukka. Mun nenään se haisee ihan hirveälle! Enkä tiedä, johtuuko tuosta hajusta kun välillä tu…