Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Pitäs olla vaan ei ole

Kuva
Laittelin vähän kesävaatteita pois kaapista, vinttikomeroon, ja otin samalla sieltä muutaman pussukan ja yhen laatikon, että käyn läpi ja heitän turhia pois. Yhen ainoan roskapussillisen sain, ja toisen UFFin laatikkoon meneväksi. Oikeesti melkein kaikki mun vaatteet joutais pois, mutta onhan sitä jotain päälläkin pidettävä. Näitä virttyneitä resuisia rättejä. Niin monta teepaitaa on viime aikoina menny leikeltäväksi siivousliinoiksi, että pitäs melkein jostain hommata uusia. Mie ku en oikein osaa olla muutaku teepaidoissa, ja niihin tulee reikiä ja pesussalähtemättömiä tahroja varsin äkkiä. Tai mun mielestä äkkiä, jonkun toisen mielestä paidan käyttöikä ei ole ku neljäsosa siitä, mikä mun mielestä on sellanen hyvä ikä. Asia erikseen niiden lempipaitojen kohdalla, ja yöpaitojen, joita ei tarvi julkisesti esitellä.

Pitäs olla parempi mieli, ku sai raivattua pois asioita, mutta paha mieli on vain silti. Pitäs lähtee sitä viemään tuonne mettään haudattavaksi, mutta ei voi lähteä ku pesuk…

Inhorealismia

Kuva
Vuokraisitko huoneen (tosiaan - entisvanhaseen tapaan yhden huoneen pienestä huoneistosta) vuokranantajalta, jolla on tällainen ilmoitus? Ei kannata ihmetellä, jos linkki ei vie minnekään, tuohan varmasti menee kuin kuumille kiville ja ilmoitus tulee tarpeettomaksi...

Omituinen puolikipee ja pyörryttävän hutera olo vain jatkuu. Ehkä mulle tulee sepsis tuosta nenäpaiseesta ja kirjoitan nyt viimeistä bloggaustani. Eilen ja tänään oon tyhjentäny sieltä vetistä valkoista... juttua aika paljon. Aamulla oli vasen poski niin turvoksissa että hyvä kun silmän sai auki. Hain pihalta kylmän kiven muovipussiin ja "haudoin" sillä, niin ainakin se karsea silmäpussi pieneni. Meinasin, että soitan sairaanhoitajalle, että jos se on vaikka tulehtunut, mutta sitten aattelin että olis se kipeempi jos se olis tulehtunu.

Ennenkuin vein sen puhelimeni huoltoon, tyhjensin kuvat koneelle, ja siellä oli jotain sellasiakin juttuja, mitä olin aatellu laittaa tänne mutta unohtanu. Esimerkiksi käynti Loh…

Konvertteri apukäyttöinvertteri

Kuva
Nyt joku joutuu mun blogiin kun googlettaa tämän, minkä mieki googletin enkä tullu yhtään viisaammaksi... kuvan nappasin Allegro-junan kyljestä. Ukko-Pekan takia me kyllä siellä laiturilla seistiin:
Tuollaisesta veturista sentään näkee ja kuulee, miten voima jyllää, toisin kuin hiljaisista ja tasaisesti menevistä sähkömoottorijunista.

Olo ei ollu kaksinen, eikä oo nytkään. Yöllä ja osin aamullakin oli päänsärky, varmaan sen sysäs liikkeelle saunan jälkeen juotu siideri. Ja ehkä mulla on tulehtunut tuo paise naamassa ja se tekee kipeen olon... nenänpielessä olevasta näppylästä kai lähtenyt, neljäsosa naamasta turvonnut niin että näkökenttään asti yltää. Kumma miten näitä naamapaiseitakin on ruvennu tulemaan alvariinsa. Enkä oo ees puristellu tai näpläillyt tuotakaan, se vaan halus paisua.

Käytin lasta psykologilla, miehellä on arkivapaa ja se vei auton jakopääremonttiin joka viivästyy ties kuin paljon edellisen asiakkaan romun takia, joten mies hengailee sitissä. Onneksi mun ei tarvi …

Hermot menee

Kuva
Hermovika. Se mistä oon ennenkin puhunut jossain kohtaa, joka tuntuu siltä, kun ihon alle olis pujotettu lanka ja siitä sitten joku vetelis muutaman sekunnin välein. Mihin ei mikään venyttely tai jumppa auta, ainoastaan piikkimatolla makaaminen on hetkeksi auttanut, mutta nyt ei auta enää sekään. En jaksa tätä! Ja pakko on, kun ei pakoon pääse. Ei myöskään ajatukset pääse siitä irti, se on niin häiritsevä ja inhottava. Hiukan sitä vaimentaa, kun sen kohdalta painaa kovaa (esim. nyt mulla on sellanen varsinuija - keittiöväline - selän ja tuolin selkänojan välissä, ja heilutan kroppaa niin että se hieroo sitä kohtaa selässä) mutta se vain peittää tuntemuksen kovemmalla tuntemuksella. Toisin sanoen sattuu, etenkin tuntikausien piikkimatolla makuun jäljiltä vähän kaikki sattuu selkään. Ei voi edes googlettaa, mitä se vois olla, kun ei osaa kuvailla. Se kun ei ole varsinaisesti pelkkää kipua, vaan "inhottava tunne". Selkärangan oikealla puolella osapuilleen rintsikoiden kohdalla.…

Logiikka 5/5? Not.

Kuva

Zuppiloita

Kuva
Hieno metsäretki oli mulla eilen. Sain tytön mukaani, se keräs mustikoita pieneen hilloämpäriin ja mie kattelin niitä kanttarelleja. Tyttö kyllästyi jo jonkin ajan kuluttua ja tehtiin niin, että se meni koirien kanssa kotiin, mie lupasin kantaa sen mustikat kotiin. Intouduin keräämään astian täyteen, ja joko mun silmät oli sitten asemoituneet mustikkamoodiin tai sitten niitä kanttarelleja ei niin kauheasti ollukaan, miltä se eilen tuntui. Jonkin verran kuitenkin sain, ja onneksi oli sit pari muutakin pussukkaa mukana, kun yllättäen löysinkin suppilovahveroita!

Olin jo aiemmin viikolla nähnyt pari, mutta kuittasin ne rustonupikoiksi tai joksikin muuksi, kun ajattelin että ei syksy NIIN pitkällä vielä voi olla, että suppiksia löytyis. Mutta kyllä se vain on. Kävin sitten takaisintullessa vielä katsomassa sen montun, mistä niitä yleensä löytyy, mutta se metsäkone on niin rikkonu metsänpohjan, ettei siellä mitään ollu. Ja miksi ne hakkuujätteetkin pitää kasailla siihen polulle? Miksei ni…

Syksyä pukkaa

Kuva
Vai mitä tää tällanen on? 
Aamulla oli niin hieno sumu, että lähdin koirien kanssa oikein kävelylle. Yleensähän päästän ne vain pihalle käymään aamupisulla, mutta oli niin märän ja ankean näköistä, että arvelin niiden katsovan ovesta ulos ja kääntyvän takaisin sisälle, kuten ruukaavat tehdä jos siltä näyttää. Kuka nyt lämpöisestä ja kuivasta sängystä haluais suin päin märkään ja kylmään ruohikkoon lähteä tallustelemaan. Nyt oli pakko, kun oikein narussa vein. Jätettiin sitten terveiset portin pieleen naapurin poikakoiralle, joka siitä kahdeksan aikaan kulkee ohi.
Kyllä oli niiiiin syksyisen näköistä, mutta ei vielä hajuista. On liian lämmin siihen hajuun. 
Meinattiin tänään lähteä käymään siellä sairaalassa kattomassa sitä kuopuksen kaveria, viedään sen puhelimen laturi, mitä se oli kaipaillu. Sillähän jäi meille tavaraa, kun sen piti tulla toiseksikin yöksi meille mutta joutuikin sinne sairaalaan. Ja niiden piti lähteä viikonloppureissuunkin kuluvan viikon lopulla, mutta se meni nyt…

Suhteellisen lopussa

Kuva
Olen kyllä lukenut blogeja, mutta en ole juuri jaksanut kommentoida. Pää on toisaalta tyhjä ja toisaalta aivan liian täynnä kaikkia asioita, jotka sitten kuitenkin unohtuu. Liikaa muistettavaa, liikaa tehtävää, liian vaativia tehtäviä ja liian monessa paikassa käymistä - normaalille ihmiselle (ja ehkä mullekin 10 vuotta sitten) ihan normaalia touhua, mutta mie en tahdo selvitä siitä. Pakollista kaupunkiajoa, joka stressaa ihan hirveästi. Tänäaamuna viimeksi, kun huomasin, että kunnantalolla ei enää ole sitä laatikkoa, johon sai ennen jättää valmiiksitäytetyt Kelan hakemukset... koko ajan palvelut huononee ja siirtyy kaupunkiin. Nytkin piti tuota varten lähteä seikkailemaan keskustaan, tai toinen vaihtoehto tietysti olisi ollut etsiä osoite ja laittaa postin mukana, mutta mie vain en enää luota postiin ja nopeammin se meni noin. Kuitenkin tyttären vein kouluun siihen lähistölle joka tapauksessa.

Toinen tyttö piti viedä kouluun myös, koska ei uskalla mennä bussiin. Sen kaveri, joka on t…

Pientähän tää on...

Kuva
Esikasvatin keväällä samettiruusuja, mutta kun siirsin ne ilmojen lämmettyä ulos, ne lakkas kasvamasta. Eilen huomasin, että yksi oli kuin olikin tehnyt kukan!  Ei ole koolla pilattu, mutta ehta samettiruusu on hän.  Samalla kuvasin nupun, jota yksi kirotussa kukkaruukussa kituuttavista krasseista on kasvatellut. Jopas tuli kookirjaimilla alkavia sanoja paljon.  En tosiaan tiedä, mikä näitä tässä pännii, kun seinän vierellä kasvaa kuitenkin näin hyvin: Liekö syynä just se, että näitä ei ole vesisateet huuhdelleet niin hulvattomasti.
Kyllä tuli viimeyönäkin vettä taas tosi rankasti. Sadekuurot on tällä viikolla olleet ihan kamalan kovia. Ja mulla oli pyykit ulkona, kun ei pitäny sataa ennusteen mukaan, vasta tänään iltapäivällä. No, kello on nyt puolipäivä, kohta täytynee hakea märät pyykit sisälle, vaikka ihan yhtä todennäköistä on, että ei sadakaan.
(edit: heh, 30 km:n päässä alkoi salamoida 5min sitten, ennuste päivitettiin parilla salamalla... melkeenhän se on sitä, että kattovat …

Teknohidas uimahallimartti

Kuva
Nyt kun olen näitä kuvituskuvia ruvennut laittamaan, niin tässä on alkupalana kaunis valkoinen orvokki, sellainenkin näkyy kasvavan tuolla padassa.

Otsikko sensijaan on mun toissaöisestä unesta. Se on vastaus siihen, minkälainen ihminen etsii deittipalvelusta nörttinaisia/tyttöjä. Ei mitään hajua, miksi olen moisesta uneksinu ja mitä muuta, mutta tuo jäi mun mieleen... se tuntui unessa niin napakalta määritelmältä, ja kun heräillessä se "kaikui" päässä niin ajattelin että kaikkea kanssa. Päivällä yritin muistella, mikä se oli enkä muistanut, mutta illalla taas kun lähestyin sitä olotilaa, missä se oli ilmaantunut, se tavu ja kirjain kerrallaan palautui mieleen.

Palautui myös unen talo - sen kuistin päällä kasvo kaksi kuollutta (?) kuusta, jotka oli edellinen talon asukas osittain maalannutkin samalla värillä kuin talon seinät, ikäänkuin ne kuuluis osaksi taloa. Mietin, että kun talo usein unissa kuvaa itseä, omaa mieltä, niin kuvaako ne kuuset sitä turhaa ylimääräistä paino…

Supernopee teini

Kuva
Hieman on kukkanen muuttunut auetessaan, vertaa vaikka tähän.

Eilen ei satanut, tänään sataa taas. Ja se tuulikin tuli viimein. Heräilin yöllä, kun se kolisteli tikkaita katolla. Tai ränniä, jostain sellanen kirskuvan metallin ääni kuitenkin yläkertaan kuuluu, kun tuulee.

Lopullisesti heräsin puoli kasilta, kun katsoin kelloa ja tajusin, että kuopus varmaan nukkuu vielä kun ei ole herättänyt, ja koulu alkaa kahdeksalta. Kuopus, joka oli pienenäkin sellanen, että lähtökiireessä sai koko ajan hoputtaa eikä sillä ollu mitään vaikutusta, lapsi vain tutkaili lattialla istuen, haalarit puolitangossa jotain hupun nauhan koostumusta tai muuta, ja omaa vielä nytkin vähän samankaltaisia piirteitä, oli kahdessakymmenessä minuutissa valmis kouluunlähtöön! Meikattuna, tukka hyvin, vaatteet päällä (tosin taisi nukkua ne päällä) ja kipsi kelmutettuna kun satoi. Tein sille aamiaisleivän mukaan, söi sen (melkein kokonaan) ja joi pillimehun autossa matkalla kouluun. Kehuin sitä, miten nopeesti se selv…

Byta och växla

Kuva
Purtojuuren kukalla oli vieraita.
Tänään piti olla ennusteen mukaan puolipilvistä/aurinkoista, mutta sakea pilvistö tuolla näyttää olevan. Toiveikkaasti kuitenkin laitoin pyykkikoneen päälle, josko sais jotain ulos kuivumaan. Tai "kuivumaan", niinkuin se viime aikoina on ollut. Myös kovan tuulen varoitus on voimassa - nyt ei kyllä liiku lehtikään. Paitsi pikkulintujen hypellessä jasmikkeessa. Siellä ja lumipalloheisissä on varmaankin paljon syötäviä ötököitä, kun niissä niin paljon lintuja näkyy. Pajulintu ja talitiainen on tunnistettu, muuten ne lymyilee aika piilossa. Ihme, ettei rastaita ole enempää, kun kuitenkin olis marjapensaissa niille marjoja vaikka kuinka paljon. 
Tänään alkaa tytön kuskaus nuorisopsykiatrialla taas, kesätauon jälkeen. Vastaanotto on muuttanut eri paikkaan, jonne on hiton vaikea löytää parkkipaikkaa. Tai ainakin ennenvanhaan oli. Ehkä nyt on eri tilanne, kun toimintoja on vekslattu edestakaisin. Kaipa ne jotain säästöjä sillä hakee, että vaihtavat…

Perseidittömyyttä

Kuva
Hienon pitsiseksi syöty lehti. Huomasin vasta kuvaa koneella tarkastellessani, että siinä on syöjät vielä paikalla. Olivat liian pieniä mun vanhoille silmilleni. Pitkästä aikaa tuli eilen otettua kaikenlaisia kuvia, ei oo oikein sekään innostanut aikoihin. Käsitöitäkin oon joskus aina koittanu tehä tässä kesän aikana, mutta sekään ei... kuopus tilasi sukan kipsijalkaansa, ja oli kiva tehdä vain yksi sukka :) Sekin vähän hassu; iso kantapää ja nopeasti kavennettu kärkiosa.

Hommansa se on  hoitanu ja kertaalleen oon jo yhden reiän siitä paikannut, kun tyttö käyttää sitä ulkona ja nythän se jo saa sillä kipsillä ihan kävellä. Ei halua käyttää sitä oikeaa kipsikenkää. Niin se kuusi viikkoakin kului, ensi viikolla on jo kipsin poisto.

Niin ja boleron virkkasin, enimmäkseen siellä sairaalassa kun tyttöä leikeltiin. Siitä tuli vähän kippana, virkkasin reunaakin mutta silti kainalo vilkkuu. Ei hyvä. Ehkä puran, ehkä en. Ehkä en mokomalle kesävaatteelle viitsi tehdä mitään ennen ensi kesää, j…

Kokoelmassassamme

Kuva
Kuten huomataan, kiukkuinen viiksekäs naama tahtoo olla vallalla... toisilla viikset on risuisemmat.

Mysteerikukan sisälle voi kurkata.

Tässä Anskulle SE kuva, tiedät-kyllä-mikä :) ♥

Kävin aamupäivällä puolentoista tunnin kävelykierroksen koirien kans, ja sain mukavasti sienimunakasainekset kerättyä. Tai siis sen sieniosuuden, en sentään mennyt naapurin kanalan kautta. Inhoan sienten (ja melkein minkä tahansa) perkausta, puhdistusta, mitä se nyt onkaan, mutta kun sen tekee ihan kaikessa rauhassa ulkona, mukavan lämpimässä auringonpaisteessa ja leppeässä tuulessa, koirien hoitaessa pihan vahtimisen etenkin vaarallisten ohipyöräilijöiden varalta niin ei se niin kamalaa ole.

Musta tuntuu taas, että mun silmät on eri paria. Omituisilta tuntuvat. Ja välillä ihanku olis elohiiri silmänliikuttajalihaksessa, nykii silmämunaa niin että kuva keikkuu.

Lihansyöjäkasvin näköinen

Kuva
Tältä se näytti tänään. Mstr flwr. Toinen nuppu oli auennut kukaksi asti, mutta ei sitä kyllä mitenkään kauniiksi voi sanoa:
Vinossa ja länässä ja epämääräisen värinen. Ei jatkoon.
Anoppi kävi poimimassa viinimarjoja ja karviaisia, mie poimin jonkin verran kaverina ja tein vähän muitakin pihahommia siinä ohessa. Ja höpötin. Oli mukavaa, kun oli juttukaveri. Sen lähdettyä laitettiin esikoisen kans sauna lämpiämään (tyttö sai harjoitella kun se joutuu lähiaikoina pärjäämään  yksin kotona jonkin aikaa) ja haravoitsin vielä miehen eilen trimmerillä tekemiä jätteitä kasaan. 
Kuopuksella alkoi siis koulu, vein sen kun bussi on ihan sikatäynnä kun kaikki tulee samaan aikaan kouluun, ja tunge sitten sinne täyteen bussiin kipsijalan ja kyynärsauvojen kans... ja hainkin. Ja kotona alkoi heti puheet siitä, että haluais vaihtaa luokkaa kun sitä ja tätä. Stressi alkoi samantien.
Mutta kai tää tästä. Jos ei hyvin niin huonosti.

A mysterious plant

Kuva
Tämä mustasilmäsusannana myyty kasvi on siis osoittautunut kelloköynnökseksi. Oikeasti violettilehtiseksi, ettei lehtien väri johdu mun hoitovirheestä. Kohta aukeaa ekat nuput, mutta oli vaikea saada taaskaan kunnon kuvaa. En oikein jaksanut paneutua.
Ja hauskannäköisiä orvokeita on taas ilmaantunut. Tänäaamuna niitä tarkastelin, ja olin hyvin hyvin vihainen, kun etanat(t) oli syöny auringonkukista lehdet melkein kokonaan! MUR. Yksi iso lihava etana siinä mönki silimät tapilhan, nappasin sen ja nakkasin helevethin. Tai isännän auton katolle se tais laskeutua. Toivottavasti joku nälkäinen lintu hoksas sen siitä.

Kuopuksella alkaa koulu huomenna. Mulla taas lievää lomanloppumisangstia ilmassa.

Helsinkiä ja hirveää hajua

Kuva
Kuopus aikoi osallistua kaverinsa rippijuhliin oikein kirkkoa myöten, ja viisitoista minuuttia ennen lähtöään pyysi minua henkiseksi tuekseen kirkkoon, kun se sosiaalinen pelko. Mulla oli siis vartti aikaa yhden kahvikupillisen jälkeen, yöpaitasillani, sonnustautua siihen kuntoon, että kehtasi mennä juhlaväen joukkoon, jossa kaikki oli tälläytyneinä ja hienoissa vaatteissa. No, siskon tekemä ja mulleantama (kun mulla on nykyisin pienempi rintamus kuin sillä, ja teki vahingossa itelleen liian pienen) kietaisupusero, tai -tunika oli tarpeeksi siisti, ja niin pitkä että leggingsit saattoi pukea alle. Ja uutuuttaan hohtavat valkoiset sandaalit, jotka ihan vasta ostin 70% alennuksella, kun entiset hajos jalkaan. Onneksi hajosivat tämmöseen aikaan, että kesäkamppeet on alessa.

Tarkoitus oli kai, että vaan saattaisin tytön kirkkoon ja liukenisin sopivassa kohdassa sit pois, mutta olinkin koko kaksituntisen siellä, olihan se harvinaisen nuorekas jumalanpalvelus. Kolehtihaavi toki kiersi, eikä…

Ihmeellinen päähänpisto

Kuva
Mies ehdotti matkaa Ruokolahden Kummakivelle ihan extempore kun kotiutui töistä perjantaina. Siis sinne on  yli kolmen tunnin ajomatka meiltä... no, kun lapset vakuutti pärjäävänsä ja olivat suorastaan iloisia, että aikuiset häipyy, niin mikäs siinä. Ylläoleva kuva on Lietvedeltä. Siellä oli hienoja kalliosaaria.

Kummakivestä on niin paljon niitä tavanomaisia kuvia, niin laitan tämmösen. Mun huomio kiinnittyi siihen, miten sileä ja pyöreämuotoinen oli se alempi kivi, ja miten särmikäs lohkare itse kivi... Hyvin siellä olis sadetta voinu alla pitää, jos olis sattunu sataan. Ei satanu, oli leppeä ilta ja kun hyttysmyrkkykin sattui olemaan mukana, niin mikäs siellä metsässä oli vaellellessa. Kumisaappaat olis ollu hyvä olla jalassa märkyyden, mutta myös kyykäärmeen vuoksi. Sellainen nimittäin oli poluntapaisella ja oli hyvin lähellä, etten astunut päälle. Tuossa Kummakiven vieressä on pari semmosta korkeaa kalliota, kiipesin toiselle ja katsoin, että sille korkeammallekin pääsee jotain …

Voi rähmä

Kuva
Tuntuu, että tässä perheessä pahin lomanloppumis- ja koulunalkamisangsti on mulla, jolla on vähiten syytä siihen. Tai sitten se on vaan joku muu syksyangsti. Nämä kelit ei yhtään paranna sitä... aurinko parantais. Nyt on sääennusteiden osuvuus sitten niin päin, että ei pidä sataa niiden mukaan ja sataa kumminkin. On ollu pyykit pari päivää pihalla kuurosateiden huuhdottavana, kun ei pitänyt sataa. Piti olla puolipilvistä. Satoi niin  hirveästi!!! Hiekat huilas taas harjun päältä asfalttitielle, mutta siitä on se etu, että raivopäisesti moottoripyöriään pärryyttävät meluterroristit ajelee vähän rauhallisemmin. Kunta ei nyt oo harjannu tietä, ehkä tekee sen sitten kun tämä sääkausi on ohi.

Äsken huomasin, että toissapäivänä leipomani gluteenittomat sämpylät on edelleen viilentymässä kuistilla... vein ne sinne, että viilenisivät nopeemmin jääkaappiin laittoa varten, ja siellä hetken olleena oli tarkoitus siirtää ne pakastimeen. Gluteenittomathan alkaa huonontua heti, kun ne on uunista ot…

Sienekkyyttä

Kuva
Sanovat, että on hyvä sienisyksy. Että löytyy kanttarellejakin. Menin sitten metsään jälleen tsekkaamaan "omia" kanttarellipaikkojani, mutta niin skeptisenä lähdin, että en ottanut edes sieniveistä mukaan, pari pientä pussia sentään. Yllättävästä paikasta löytyi pari rellia, mutta muuten alku ei ollut kummoinen.  Kuvasta ei ehkä kovin hyvin näe, mutta ihan selvästi oli potkittu hajalle ihan tahallaan. Toisaalta jäljet ei näyttäny kovin inhimilliseltä, ikäänkuin asialla olis ollu sorkat tai kaviot, niin teräväreunaisia olivat. Tai sitten jollain raggarilla (jolla on jotain sieniä vastaan) on ollu metsäpolulla jalkineina jotain muuta kuin kumpparit tai lenkkarit.
 Sitten löytyi pienenpieniä pikkaraisia pipanoita, joista ehkä viikon päästä vois sanoa, että sieniä. Jos olisivat vielä tuolla. Ehkä käyn katsomassa.
 Löytyi niitä sitten kuitenkin sieltä kaistaleilta, jotka moto oli jättänyt murskaamatta. En muista, että olisin näin painavaa saalista puolen tunnin reissulta ikinä s…