Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

Surkeus

Saako mennä peiton alle möyröttämään koko päiväksi?

Aloitin uuden kutimen eilen, purin, aloitin uudestaan, kudoin puoli kerää ja purin taas. Aloitin uudelleen, ja muutaman kerroksen kudottuani huomasin, että silmukat ei täsmää - on vaikea lanka, silmukat huonosti luettavissa, paksut puikot jotka putoilee löysästä neulomuksesta... sanoin painokkaasti maailmalle, että olen huono ja heitin kutimen pois.

Kurjaa, kun olis intoa ehkä tehdäkin, mutta kun kaikki menee perseelleen koko ajan, tympii oma kädettömyys ja surkeus. Ehkä pitäs ottaa vaan harmaata villalankaa ja virkata ketjusilmukoita, niin vois kokea osaamisen iloa.

Valvoin pitkästä aikaa yöllä, yli kaksi tuntia tällä kertaa. Tuli juotua vettä liikaa illalla ja sit piti nousta vessaan eikä enää uni tullu. Sitten kun se tuli, mies nousi ylös (puoli tuntia sen jälkeen, kun viimeksi katsoin kelloa) ja taas heräsin, mutta onneksi en lopullisesti.

Ehkä kuitenkin ulostaudun, että saan syksyisen puolipäivävaloannokseni...

Suka ova täs ny

Kuva
Tässä ne nyt on, ne Marjaanan viime talvena antamasta langasta tehdyt sukat. Kuopus on mallina, ja tykkäskin sitten niistä niin että piti koko illan... hyvät sukat. Toisen kärkikavennus piti purkaa kaksi kertaa, ennenkuin onnistui - katsoin Pasilan Spin offia niin innokkaasti, etten oikein keskittynyt.

 Tänään pitäs sataa, ja kävinkin sitten koirien kanssa pienellä kävelyllä jo heti aamusta. Oli pilvinen ja harmaa ilma, ja yhtäkkiä taivas vaan repes tuolla lailla. Hirmuinen lieska.

Ja tää kynsi. Miehän jyrsin kynsiäni, oon tehny sitä koko ikäni (kuopuskin teki pienenä, mutta lopetti) ja kynsiaines on pehmeää ja helposti repeävää. Mulla siis ei ole koskaan pitkiä kynsiä. Paitsi nyt tässä yhdessä sormessa; ikinä ei ole ollu kynttä, joka olis kasvanu noin paljon suhteessa tuohon osaan, joka on kiinni sormen ihossa. Otin siitä oikein kuvan muistoksi, kun nyt siihen oli tullu repeämä ja sitä piti lyhentää.

Joo tiedän, että on typerää "kasvattaa" vain yhtä kynttä, kun pitäs olla…

Tyyten sekoamassa?

Kuva
Eilen lähdin ajamaan autolla kaverin luo, ja jossain vaiheessa hoksasin, että polttoainemittari näyttää ihan omiaan: siinä oli viisi pykälää ja varmasti oli aiemmin vain kolme. Ajattelin, että kauheaa, nyt ei voi siihenkään luottaa, loppuu pian bensa jossain kesken matkan kun se tolleen näyttää. Oikeasti olin käynyt edellisenä päivänä tankkaamassa kolmellakympillä, kyllä sillä sen kolme pykälää ehkä saa siihen kahteen lisää, ja yksi niistä sitäpaitsi lähtikin melko äkkiä. Mittari siis oli ihan oikeassa, minä väärässä. Kesti lähes koko reissun, että uskoin.

Tänään suunnittelin, että käyn koirien kanssa lenkillä tuolla kyläkeskuksessa samalla, kun käyn kaupassa. Katsoin kelloa, että puoli kaksi - esikoinen pääsee kohta koulusta, nyt se joutuu kaiveleen vara-avaimen kun en ehdi kotiin ennenkuin se tulee. Oikeasti kello oli noin 11.30, mikä tarkoitti mun mielessä puolta kahta...

Kylillä sitten mietin, että mihin parkkeeraisin auton, kun on viikonloppu, ja kun aattelin mennä kuntopolulle n…

Sumua joesta

Kuva
No niin. Katsottu käytännössä koko päivä sohvallamakaavaa ketoaineenhajuista miestä, joka sentään lämmitti saunan illalla. Mutta ei se onneksi ole tavallista. Siis että päivän vaan makaa. Ei jaksanu (tai ollu ajokunnossa) että olis käyny ostamassa edes evästarpeita tälle päivälle. Mie kävin kuopuksen kans hakemassa esikoisen poikakaverin luota ja mentiin yhdessä kirppikselle, jossa mie tosin en ehtiny katella juuri mitään kun yhytin kaverin, jonka kanssa oli paljon asiaa... :)

Kuopus oli aamulla pahoinvoiva, jäi kotiin ja nukkuu vuorostaan tuossa sohvalla. Minunkin tekis mieli mennä nukkumaan, mutta laitoinkin pyykkikoneen pyörimään.

Nyt on muuten komeita vaahteroita tuolla kylillä. Mejän vaahteran lehdet on niin kuivia käppyröitä, ettei niistä saa edes lehtikransseja. Sienet on kuulemma myös kuivia käppyröitä. Sais vähän sataa, mutta puoliväliin viikkoa on ennusteeseen merkattu hieman sadettakin.

On vähän ankeaa.


Mieliositus

Kuva
Junassa matkalla Helsinkiin kolme pissistä keskusteli, ja joku mainitsi, että kun siellä Helsingissä, heidän brunssillemenoaan häiritsemässä oli joku "mieliositus" - en ole ihan varma, oliko sana juuri näin, mutta jotain omituista kuitenkin - eivät osanneet edes sanoa sanaa mielenosoitus. Joku toinen kysy, että mikä mieliositus, mutta kukaan ei tiennyt. Ei ole paljon kuplansa ulkopuolelta asioita seuranneet.

Anoppi oli soittanu miehelle, ku olin jo lähteny, että ettekai te ole menossa sinne, kun on väkivaltaiseksi odotettu. Sitähän ne natsit ja rasistit haluaakin, että ihmiset pelkäis niiden väkivaltaa ja jäis kotiin. Pelolla ja hakatuksitulemisen uhalla ne haluaa hallita, niinku koulukiusaajat konsanaan. Mutta jos ihminen ei ole sellaiselta turvassa 15 tuhannen ihmisen seassa, niin missä sitten?

Toki poliisi meitä puhutteli, mutta toisen asian tiimoilta. Näyn jopa yhdessä Poliisin twiitissä. Hurja anarkistieläkeläinen! :D Seurattiin sivusta sitä ihmisoikeuksien polkemista …

Unohtui

Kuva
Niitä kuvia piti. Oli niitä enemmänkin kuin ne, jotka aamummalla laitoin... unohdin vain laittaa loputkin. Mihin lie ajatus karannu kesken kaiken taas.

Kävin siellä anoppilassa, sillä on kauniin pastellinsävyisiä krasseja ja nyysin muutaman siemenen siltä. No, luvan kanssa kyllä. Sillä niitä riittää, ja aikoo suurimman osan ottaa talteen enskesää varten.

Mie lähen saunaan.

Syyskuun 22.

Kuva
Jahas, aurinko teki tepposet tuon alimman kuvan kans, auringonkukat ei ees näy. Koirat kyllä näkyy. Ja mun varjo.

Niin että laitoin taas kuvia :) oli niin ihana aurinkoinen päivä käydä kävelyllä, etenkin kun ennuste lupaili pilvistä niin se oli erityisen mukavaa. Mittarissa oli hikiseen kymmenen astetta, ni puin koirillekin pusakat, mutta puolivälissä matkaa toinen jo alkoi läähättää ja piti riisua. Toinenkin tuli siihen sen näkösenä, että riisu multakin, ja tuntui tyytyväiseltä ilman. Itse pidin vaatteet päälläni.

Käytin kuopusta fysioterapiassa sen murtuneen, leikatun, kipsatun ja kuukauden ilman kipsiä olleen vinoonmenevän jalan takia. Musta oli outoa jo alunalkaen, kun ne ei sairaalassa kiinnittäneet huomiota siihen, että varpaat kääntyy sisäänpäin, ja vaikka tyttö ajatuksen kanssa kävellessään osaa kyllä kääntää jalan oikeaan asentoon, niin yleensä se kävelee sillä "väärin". Nyt tuli kinesioteippi ja kahden viikon päähän kontrolli. Onneksi saatiin uusi aika tuohon lähi…

Luiskahdus arjen uraan

Kuva
No niin, nyt ei tuu enää postauksiin tuhottomia määriä kuvia. Oli muuten vaikeaa valita mitä laittaa matkakertomukseen ja mitä jättää pois...

Maanantaina hain esikoisen kaupungista koulusta, tiistaina käytin kuopusta psykologilla ja samalla hain esikoisen - että vihaan kaupungissa autoilua! - ja tänään oli jooga. Parilta ekalta kerralta oon ollu pois, ja kylläpä teki hyvää. Olen kuin puupökkelö juntturassa kesän jäljiltä. Että arki on alkanut.

Eilen siellä psykologikäynnillä ei löytynyt parkkipaikkaa siitä tk:n kyljestä - kukahan mahtaa hallinnoida tuollaista parkkialuetta, tk itse vai kaupunki vai mikä instanssi? Voisin valittaa siitä, että muutenkin ahtaalla parkkipaikalla pidetään pitkäaikaisparkissa täysin ulkopuolisia ajoneuvoja
(eilen siellä näkyi olevan lussukuminen auto, joka ei varmasti ollu ajossa) ja ehdottaa, että siihen tulisi esim. kahden tunnin kiekkoparkki. Tuskin sen enempää kenelläkään menee paikassa, jossa ei ole päivystystä eikä tarvitse jonotella eikä suoriteta …

Matkalla 12.-16.9.2016

Kuva
12.9. Tuulisen ja sateenropinaisen yön jälkeen piti haikein mielin ruveta lähteen etelää kohti. Mies söi aamiaisen keskuksessa, täytettiin ja tyhjennettiin erinäisiä tankkeja autosta, tiskattiin ja kirjoitettiin pari korttia ja sitten lähdettiin.
Iiton palsasuota käytiin katsomassa ohimennen, Pellossa tankattiin naftaa ja Torniossa käytiin Lidlissä, mutta melkolailla yhtä soittoa mies ajeli yli 600 km Pudasjärven Hirvisuolle asti, jonne P-paikalle jäätiin yöksi. Mie olisin "saanu" ajaa, mutta olo oli tosi väsynyt ja päänsärkyinen, enkä uskaltanut kun niitä porojakin ruukas hypellä tielle ja olis pitäny olla terävässä ajokunnossa.

Loppuajasta mun päätä särkikin kyllä lähestulkoon joka päivä, mietin mahtoiko autossa olla jotain sellasta, mikä sitä aiheutti. Aamuisin heräsin monesti särkyisenä. Tuuletuslävet oli kuitenkin auki (siellä mun petipaikan alla; ilmankos paleli välillä) että olis luullu ainakin ilman vaihtuvan. Ulkoillessa kuitenkin helpotti.

13.9. Aamulla kävin koiri…

Luontoa Lapissa

Kuva
Pallas-hotellin viereisessä ojassa oli pienenpieni sammakko, jota en olis huomannukaan ellei se olis mun jalan alta hypännyt veteen: Eihän sitä tahdo edes silmällä erottaa, vaikka mun kenkäkin siinä vieressä isona möllöttää.  Tässä siis suurennos:


Tähtirikko:
Vaivaiskoivu:
Ruohokanukka:
Kultarikko, luulisin... tätä ei monessa paikassa näekään:
Tätä pilkisti joistain kivenkoloista Saanajärven rannalla, jäi arvoitukseksi mikä se vois olla. Koristeellinen yhtäkaikki:
Riekonmarjan lehdet hehkui punaisena:
Luonnon oma asetelma:
Kissankello, saattaapa olla ihan tunturikissankello:  Kissankellot kukki siellä kovasti, samoin ne jo nähdyt kurjenkanervat. Jotain väinönputken tapaista oli Saanajärven rannalla. Yhden metsäkurjenpolven kukan bongasin, huopaohdakkeita, voikukkia pari, samoin voikukan näköisiä keltanoita joiden lajista en sen enempää osaa sanoa. Niittyleinikkiä, harakankelloa, puna-apilaa ja olihan niitä kukkia, ihmisen liepeillä oli nähtävästi siemenestä levinnyttä orvokkia porras…

Matkalla 10.-11.9.2016

Kuva
10.9. Toinen matkaviikko alkoi.
Saanan huipulla pyöri pilviä, mutta sinne aikoivat mies ja kuopus suunnata. Vuorta valloittamaan. Lähtö oli vain vähän kankeaa, epäilen että johtui osittain siitä, että mies oli löytänyt edellisenä päivänä Alkon ja ostanut väkevää, ja sitä naukkaillut iltasella. Itse en halunnut lähteä könyämään sinne, kun ei sieltä olisi minnekään edes nähnyt - pilven sisällä ollut Taivaskero riitti minulle. Kartasta katsoin, että Saanan ympäri kiertää polku, joka kulkee osittain lehtojensuojelualueella ja sitten Saanajärven rantaa, ja päätin lähteä koirien kanssa sinne patikoimaan. Lainasin mieheltä repun (niin, eväsreppu multa jäi pakkaamatta mukaan matkalle) kun se oli ostanu itelleen kalliin hienon vaellusrepun jostain Pallakselta. Sen omat kahden viikon kamat mahtui reppuun, jonka tyhjensin ja lainasin. Pakkasin eväät ja vesipullon ja koirille villapaidat ja läksin.

Heti leirintäalueen nurkalla oli ensimmäinen tunturipuro. Tuollainen aitaus puron vieressä on, ja k…