Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Valoa pimeyteen

Kuva
Ihana aurinko välähti pari kertaa, kun ulkoilin aljojeni kera. Nytkin näyttää paistavan jossain tuolla mäen ja metsän takana. Ihan mahtavaa! Aamullisen sääennusteen mukaan piti mennä pakkasen puolelle jo iltapäivällä, rakensin ulkotulelle jonkinlaisen lumikehän, mutta se varmaan ehtii romahtaa kun ennuste onkin muuttunut lämpimämmäksi. Tiede korjaa itseään, etenkin ilmatiede...
Sinistä taivasta! ♥ Pari naakkaakin näkyy, jos tarkkaan katsoo.

Lenkillä näin viiden korpin parven lennossa, ja perässä vielä kiirehti pari yksittäistä. Tykkään kun täällä on korppeja. Ei niitäkään jokapaikassa oo. Huono myyrävuosi nyt kyllä on, että pöllöjen huhuilua en odota juuri tänä keväänä kuulevani.

Lapioin sohjoa pihatieltä, ja siihen pysähtyi mies vaihtaan pari kohteliasta sanaa mun kans. Se on semmonen mies, jonka olen nähny tästä kävelevän ohi tän vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana aikasen monesti, alkuun sillä oli musta tukka ja viikset, nyt ne on jo ihan harmaat. Kerran näin sen kaupassa. Nyt ku…

Very nice perjantice

Kuva
Not.

Sadetutkassa ei näy taukoa, joten on kai vain yritettävä pukeutua säänmukaisesti (ei mulla semmosia vaatteita oo, niitä myydään vaan Partioaitassa hirmuiseen hintaan) ja työntyä sateeseen jossain vaiheessa päivää. Koirille kyllä ostin Lidlistä superhalvat, vuoratut ja ilmeisesti jossain määrin sateenpitävät manttelit - siitä taas näki, miten paljon merkki ja myyntipaikka tuo lisää koiran vaatteen hintaan. Ihan sama vaate on täällä tuplahinnalla, ja vastaavanlaiset merkkituotteet on kymmenen kertaa kalliimpia. Ja kun on kaksi koiraa, on oltava kaksi vaatettakin.

Ensimmäisen lapsen pitäisi palautua miehelästä tänään, ja taidan nakittaa hakureissun (mikäli tyttö ei saa muuta kyytiä) isällensä, koska keli on paska. Huonossa kunnossa kuulemma tuo miehen työmatkatiekin, joka on kuitenkin hoitoluokituksessa korkeammalla kuin tyttären miehelän tie. Tässä on mainio sivu, josta näkee missä luokassa mikäkin tie on. Jopa osa pyöräteistä. Huomasin, että meillä pyörätie on kiireellisemmässä l…

No jo nyt on

Kuva
Italiapostauksessa kerroin unesta, ja en ollut ihan varma oliko äitikin siellä, mutta kahtena yönä sen jälkeen se on mun unissani ollut. Pitkästä aikaa. Outoa. Viimeöisessä unessa se jopa oli ihan ookoo, eikä sairas, sekaisin tai juovuksissa, kuten useimmiten. Oltiin menossa Pekka Haavistoa tapaamaan, mutta satoi taas. Ja ukkostikin. Nousin  ylös jo viiden jälkeen, kun ei pystynyt nukkumaan. Jotenkin on joka aamu niin inhottava olo, ettei huvita viipyä sängyssä, vaikka tietäis nukkuneensa liian vähän. Päätä jomottaa, olkapäihin sattuu jne. Usein vielä niitä kurjia ajatuksia pyörii päässä.
Miehellä on ollu vähän huonoa onnea työpaikoissa - vaikka niin varmaan monella muullakin, kun viime vuosina on ollu mylläkkää ja luotettavana pidetytkin työpaikat on kadonneet ja vähentyneet. Kun oltiin vielä samassa työpaikassa, se myytiin ja uusi omistaja lupaili ettei irtisanomisia tule, mutta tulihan niitä toki sittemmin. Mies lähti kyllä muusta syystä ihan ite, tämä oli vain omakohtainen kokemus…

Italiaan

Kuva
Voi, näin niin ihanaa unta, jossa olin muuttanut Italiaan! Upeat näkymät korkealta, merikin näkyi jostain ja tuoksui tuulessa, siellä oli siskot myös eikä haitannut, vaikka satoi välillä... huokaus. Tosin painajaismaiseksi se hieman meni lopussa, kun olinkin koulussa ja yritin pukea ja vaatteet ei menny päälle ja kello kävi.

Eilen tyttäret meni kumpikin poikakaverinsa hoteisiin ja me miehen kans anoppilaan syömään. Anopista tulee vanhemmiten yhä kovaäänisempi, se sekaantuu yhä enemmän asioihin, mitkä ei sille kuulu ja epäilee yhä enemmän ettei me osata hoitaa omia asioitamme. Ehkei osatakaan, mutta ne ei silti kuulu anopille. Mutta antoi se rahaa joululahjaksi. Mie tein tuliaisiksi sille kaksi hienoa piparikuusta, joihin vatkasin elämäni ensimmäisen valkuais-tomusokeripikeerin, ja ihan turhaan - unohdin ne kotiin.

Itse sain tuliaisina migreenin siitä huutamisesta. Miksei voi puhua normaalilla äänellä, miksi pitää huutaa? Se on perustellut sitä sillä, että on työssään tottunu puhuun hu…

Äiti kiljuu vessassa

Kuva
No niin, olihan sitä taas siinä. Kun ei keksi muita lahjatoiveita (kohtuuhintaisia) kuin sukat, niin aattona voi saada kymmenen paria sukkia... yhdet kudotut, viidet ohuet ja neljät paksummat nilkkasukat. Ei tarvi nyt säästellä niitä läpinäkyviksi hiutuneita :)

Saunan siivousta toki toivoin myös, mutta sitä en saanu. Sentään apua hommaan, yhessä miehen kanssa siivottiin ja itse asiassa se oli oikein mukavaa. Siivous. Merkillistä. Ja aattona oli mukava mennä puhtaaseen saunaan. Kyllähän puhtaus ja siisteys on aina tyydyttävää, jos siihen ei ole liikaa tottunu.

Vaihteeksi paistoin ite pienen kinkun, kun tykkään harmaasuolatusta (ja paiston tuoksusta) mutta kun kaksi muuta kinkunsyöjää diggaa enempi palvikinkusta, niin sitäkin piti olla pieni pala. Sit ostin vielä kalkkunarullankin, kun halvalla sain, ja siitäkin veistin muutaman siivun joulupöytään, loput pakkaseen. Iso paketti graavilohta oli jääkaapissa menny pilalle, mutta onneksi ostin vielä pienen paketin limegraavattua, se oli hyv…

Joulukukka

Kuva
Meidän joulun sipuli"kukka" :) 
Luulin että sipulit on loppu, ostin uuden pussin ja oon käyttäny sitä - sen vähän mitä nyt käytän - ja sillävälin laatikon nurkkaan unohtunut sipuli alkoi työntää vartta. Löydettyäni sen lykkäsin lasiin, missä on tilkka vettä pohjalla, kasvakoon siinä vartta sen minkä tahtoo. On se minusta ihan nätti. Ehkei olis tarvinnu vettäkään yhtään.

Joulu vois jo tulla niin pääsis siitäkin.

Tällanen ihana tarina pelastetusta kissasta on omiaan joulunodotustarinaksi!

Tarvii Tuomaan joulun tuomaan

Kuva
No niin, lapset on joululomalla ja saattaa olla isäntäkin juuri päättyneen työpäivänsä jälkeen. Nuorempi vävykokelas vielä huomenna joutuu meneen. Ekaa kertaa ikinä oli tänään molemmat vävykokelaat samaan aikaan mejän katon alla! Olis pitäny kyllä ottaa kuva, vaan tuskin olisivat suostuneet ryhmäpotrettiin :)

Järkyttävä migreeni ollu. Yöllä alkoi, otin klo 02.42 ekan lääkkeen, joka ei auttanu, mutta sain hiukan nukuttua ja otin seuraavan sitten seitsemän jälkeen. Ei auttanu sekään. Yritin nukkua mutta nuorempi vävykokelas tykitti viestejä puhelimeen, kun hänen sydänkäpysensä eli meidän kuopus oli niinikään migreenissä, eikä jaksanut/pystynyt/halunnut katsoakaan puhelimeen päin ja poika oli huolissaan. Se on kyllä vähän liian riippuvainen. No se tuli sit tänne ku pääsi koulusta ajoissa, ja sitten mun piti siinä kunnossa vielä lähteä viemään kuopusta (joka oli kans huonossa kunnossa, oksensikin, mutta kuulemma migreenilääkesuihke hiukan auttoi) psykologille. En varmaan ollu kovin luotet…

Arg! Arg!

Kuva
Näinhän siinä tietysti kävi, kun joulukorttilistaa karsin, että tulee sitten tukuittain kortteja ihmisiltä, joille en oo ite lähettäny. Mutta vielähän sitä ehtii. Kiitos kaikille teille, jotka ootte laittanu mulle kortin! ♥

Hirveen fiksu idea ei muuten oo lämmittää nokista uunia samaan aikaan kun ripustaa vaaleanharmaata pyykkiä...

Eilen vähän siivosin - imuroin ja tuuletin sohvasta kaiken minkä sai ulos kannettua ja tuon vaahtomuovityynyistä kyhätyn rahintapaisen tyynyt myös. Tamppasin ja annoin olla jonkin aikaa, kauemminkin olis voinu vaan aloin vaan pelätä että kastuvat, kun ilma lämpeni. Osa vähän kastuikin. Ja mitään ei huomaa, vaikka kovasti huhkin ja ihan väsyinkin siinä.  Sohvakin on ihan yhtä pölyisen hajuinen. Turhauttavaa. Pyykkäsin ja nyt jyystää astianpesukone keittiössä, tulet on pönttöuunissa ja kristallikruunusta on pölyt ja hämähäkinverkot hinkattu pois. Vihaan sitä hommaa kun rätti on aina kristallien koukuissa jumissa ja käsien ylhäälläpito puuduttaa. Joku kuulemma…

Ääliöitä

Kuva
Reissut on nyt reissattu, ja jotenkin ihan kamalan äkkiä meni viikonloppu. Lahjat on annettu ja saatu muttei aukaistu, joulusiivousta ei ole tehty eikä varmaan tehdäkään, mitään ruokia ei oo ees aateltu vielä, mutta lunta on. Toistaiseksi.

Kamera oli mukana reissussa, lumiset maisemat  (pyrytti alkuun) oli upeat, mutta kun tyhjensin kameran niin siellä oli tasan yksi kuva. Tämä:
Pizzeriasta, josta mies haki vakipizzansa, mikä sen on saatava vähintään kerran Keski-Suomen reissulla. Valkoisia nastoja pistelty puiseen karhupatsaaseen.

Isän sädehoidot on lopetettu ja uusi lääke aloitettu, ja siinä on kauheat sivuvaikutukset. Suukin saattaa mennä ihan haavoille ja kynnet irrota. Siskojen kanssa mietittiin, että onhan se eri asia miettiä sitä kun se ei ole omakohtainen, mutta me ei ehkä ite tuossa tilanteessa käytettäis tuollaista lääkettä. Mutta isä on niin elämänhaluinen ja optimistinen, luottaa täysillä lääketieteeseen ja on valmis koettelemuksiin, vaikka ne huonontaiskin sen viimeisten …

Työ tekijänsä näköinen

Kuva
Rillit vaan puuttuu.
Talven eka lumiukko, oon aina vaan kattonu sääennustetta että kohta sataa vettä, sulaa kumminkin, enkä oo tehny. Nyt tein, kun en uskonu ennustetta. Piti sattaa roilottaa ihan kahen pisaran verran vettä iltapäivällä, mutta lumena se tuli - tämänkin ukon naamalla on nyt lumihuntu. Mutta kerrankin oli oikeita hiiliä mistä tehä silmät ja napit :)
Ihan sikapainavaa oli lumi, kun iltapäivällä kolasin! Mutta sitä oli niin paljon, että piti tehä isännän autolle paikka ja varmuuden vuoksi pihatienkin putsasin, jos vaikka omaa autoakin pitää käyttää joskus. Tänään piti vielä lumitöiden jälkeen satanut lumi lapioida portin edestä, ja kyllähän oli pottumaista lunta! Ei irronnu lapiosta kuin kopauttamalla. Turhauttavaa ja hikistä hommaa. Onneksi tänään menivät isänsä kyydillä, tyttäret, toinen kouluun ja toinen kuraattorille. Mun auto saa olla lumikinoksen sisällä vielä. Siellä kirjastossa kyllä pitäs käydä, toisesta mun lainakirjasta on jo varauksiakin. 
Piti illalla kuiten…

Arkiongelmia

Kuva
Näin unessa tosi kauniita jäämuodostelmia järven tai meren rannalla, mutta kamera - vaikka oli taskussa - oli aivan lumessa eikä toiminut. Aika usein toistuva painajaisentapainen, että näen jotain erikoista, ihmeellistä ja kaunista, enkä saa taltioitua sitä jälkipolville.

Jonkinlainen lumimyräkkä pitäs oleman, mutta kun tutkakuvaa katsoo, niin jännästi sukkuloi rankimmat sateet taas mejän sivuitse. Ajattelin pitää sisäpäivän, mitä nyt tytön vein junalle. Pyykkikone myllyttää, on likavaatelaatikot taas luvattoman täynnä ja pitäs koittaa saada tyhjemmäksi. Kyllähän sitä pyykkikone pesee niin paljon kuin pestäväksi laittaa, mutta kun muuta kuivausmahdollisuutta ei oikein ole kuin täällä pienen mökin sisällä, niin ei pysty kovin tiuhaan pesukonetta pyörittään. Meillä on kaksi pyykkitelinettä, ja kun koko perhe on kotona niin ne on aina tiellä. Teline ei voi olla uunin edessä jos sitä lämmitetään, telkkarin edessä jos sitä katsotaan (esikoinen katsoo hyvin paljon telkkaria) alkovissa jos s…

Eerie hum

Kuva
Eerie hum on se ääni, jota maapallo kuulemma pitää. Aavemaista hurinaa. Eerie hum oli jotenkin taas sellanen sanapari, joka soitti kieliä mun sanoista tykkäävässä aivon osassa, ja jäi pyörimään päähän.

Kyykkäämisestä on ollu puhetta siellä ja täällä, tai en tiedä onko tuo edes oikea sana sille, siitä tulee kyykkä mieleen. Videoita pyllähtelevistä ihmisistä, jotka ei pysty meneen kyykkyyn kaatumatta. Se on outoa. Miten voi menettää kyvyn mennä kyykkyyn? Ymmärrän, ettei se välttämättä onnistu, jos on pukeutunut tiukkoihin housuihin, mutta noin muuten. Mulla tuo kipeytynyt jalka on silleen jäykkä, että sellaisessa "lepokyykyssä" sen kantapää ei ole aikoihin yltänyt lattiaan, mutta kun oon sitä pari päivää venytellyt, niin nyt se meni. Oli aika hienon tuntuista, kun aikani siinä kyykyssä kökötettyäni alkoi koko jalkapohja painua lattiaa vasten. En vielä ole ihan menetetty tapaus ja pökkelö, vaikka liikkua kyllä pitäs paljon enemmän.

Eilen vasta järkyttävän liukasta olikin! Jalka…

Entschuldigen Sie für meine Deutsch

Kuva
Ach, scheiße että ihmiset on tyhmiä! Jotkut, ei kaikki. Mutta välillä mun usko ihmiskunnan tulevaisuuteen on tosi heikoilla. Tuhoutuuhan se toki ennemmin tai myöhemmin, mutta nähtävästi ennemmin.

Kauhea jalankulkukeli ulkona, mutta mitään varoituksia ei tällä kertaa ole annettu Ilmatieteen laitokselta, joka sentään varoittelee kaikenlaisesta aina. Eilen illalla ja tänä aamuna meinasin vetää lipat kun olin koirien kanssa tallustelemassa, kun yhtään ei tiedä onko märän näköinen asfaltti märkää vai jäässä, eikä pimeässä tietenkään näe senkään vertaa. Paikoitellen vaan märkää ja paikoitellen jäässä. Vaikka on lämpöasteita. Lumiaurat on työntäny lumen ja loskan mukana kaiken hiekoitussepelinkin pois.

Katsoin eilen uuden sarjan aloitusjakson, Durrellin perhe. Odotukseni olivat korkealla, olenhan lukenut Gerald Durrellin kirjat moneen kertaan läpi ja tykkään niistä kovasti. Olisihan se pitänyt arvata, että painotukset on aivan erilaiset ns. normaaleille ihmisille tarkoitetussa televisiosarja…

Kerran elämässä- asia

Kuva
Lähdin sitten sinne Helsinkiin, ja kyllä se kannatti! Mies halusi ajoissa, että ehditään etsiä kunnollinen paikka ilotulituskuvauksiin ja kuvata muitakin juttuja, ja oltiin kaupungissa kaks ja puoli tuntia ennen ilotulituksen alkua. Siellä oli hirveästi poliiseja eikä sataa lipputankoa päässyt kuvaamaan lähempää, paljon sinisiä valoja (myös poliisiautoissa ja -veneessä) ja valaistuja rakennuksia ja ihmisiä, hyvin paljon ihmisiä.  Rasittaa vähemmän mahdollisia lukijoita/katselijoita, kun on usiampi kuva klimpissä. 
Olin varsin suopealla päällä näin misantroopiksi, ja selvisin tungoksessa ihan hyvin. Edes junassa en tullut kovin murhanhimoiseksi, mutta siitä myöhemmin. Ilotulitus oli hieno, mies sai monta upeaa kuvaa raketeista mutta miehän en niitä voi tähän laittaa, ja lähmälinssisellä pokkarilla otetusta videosta kuvakaapatut otokset on pikselisiä ja muutenkin kehnoja. Kuvia en viitsinyt sillä edes yrittää ottaa, se ei osaa pimeässä tarkentaa edes pimeäasetuksilla. 
Ostin Tuomaan ma…

Otava pään päällä

Kuva
Kuvalla ei ole mitään tekemistä tän hetken kanssa, otettu vuosi sitten kun eihän vielä oo niiden kynttilöiden aika. Nyt oon ekaa kertaa elämässäni ostanu oikein sinivalkoiset kynttilät. Yhteen ikkunaan ne ja kahteen muuhun sitten ledikynttilät, ettei syty talo tuleen. Periaatteessa vois jotku ledtuikut käydä teippaamassa vintin ikkunoihinkin. Onhan nyt kumminkin erityispäivä.

Pari vuotta sitten olin itsenäisyyspäivänä navettatöissä enkä ollu kotona polttelemassa kynttilöitä, mutta oon kyllä aina ruukannu panna ainakin yhteen ikkunaan sellaset. Rovaniemellä asuessa kävin kattomassa Kemijoki Oy:n taloa, kun joka ikisessä ikkunassa paloi 2 kynttilää. Ja niitä oli monta. Ikkunoita. Kynttilöitä vielä tuplamäärä. Sillon kakarana en omia vielä sytytelly, en muista että meillä kotona olis millään lailla koskaan juhlittu itsenäisyyspäivää. Sentään äidin isäkin haavoittui sodassa. Isän isästä en tiedä, mutta isän äiti kuoli sota-aikana keuhkotuberkuloosiin.

Päänsärky ajoi tänäkin aamuna minut …

Ooh!

Kuva
Aamulla kuuden maissa kun kävin koirien kans pikkulenkin, näkyi superkuu ja äsken muutaman minuutin aurinko! Ja siinä välissä satoi lunta ohuen kerroksen, mikä kuvassakin näkyy. Nyt auringonpuoleinen taivaanranta onkin taas pilvessä.

Toisella lapsella alkoi joululoma, mutta se pitää viedä psykologille ja matikan tukiopetukseen vielä. Ja kuraattorillakin se ennen joulua tulee käymään ainakin kertaalleen. Ei saanut jatkaa koulutuskokeilua ja toisessa paikassa, mihin sen piti mennä, tehdään vaan jotain joulujuhlaa joten koulutuskokeilu ei onnistu.

En tiedä, johtuuko lääkityksestä (oon muuten tainnu unohtaa parina aamuna syödä lääkkeen, menen heti...) mutta mua ei stressaa ja rassaa tuo lasten koulunkäynnin epäonnistuminen enää niin paljoa. Aiemmin syksyllä se ahdisti ihan kybällä. Satasella.

No, nyt vien yhen psykalle ja haen toisen koulusta (opettajilla on joku OAJ:n mielenilmaus eli laiton lakko) ja käyn kaupassa. Piti itse asiassa ostaa sille joululahja, mutta en nyt sitten taida kun…

Suola- ja umpikurkkua

Kuva
Tänään ei oo ollu pää kipee!! Jippiaijee! Eikä oo satanut vettä. Vasta ensyönä pitäs sataa.

Vein perheen kaupungille, jossa menivät kuka minnekin (osa Helsinkiin katsoon illan ilotulitusta) ja itse menin Prismaan ajatuksena, että ostan jotain herkkuruokaa itelleni. En keksiny mitään. Valmiiksi grillattujen hyllyssä oli vaan kokonaisia broilereita ja yksi rasiallinen läskisen näköistä nyhtöpossua ja itsepalvelusalaattivyöhykkeen antimet näytti ankeilta. No, ostin pari tomaattia ja salaatinkerän, ja sammiosta suolakurkun. Salaattia en olekaan tehnyt pitkään aikaan, ja se nyt kyllä on hyvää eikä ees lihota. Jälkiruoka lihotti sit senkin eestä, mutta se oli jo valmiina kotona.

Olin aatellu, että kattelen muutenkin siellä kaupassa, mutta siellä oli niin hirveästi porukkaa, että alkoi tulla ahdistus ja piti vaan päästä pois. Ei huvittanu muihinkaan kauppoihin mennä. Meen sit joskus viikolla keskellä päivää, jos ei olis niin paljon muitakin.

Lidlin hyvä salmiakkisuklaa on muutettu erilaiseks…

Paholainen sukassani?

Kuva
Sain valmiiksi viikkokausia nyhertämäni sukat, ja siitä tyytyväisenä yritin ottaa niistä jonkinlaista kuvaa, että pääsisin tänne leuhkiin aikaansaannoksellani. Sukkaan ilmestyi mustat "silmät" muistuttamaan, että ylpeys on synti!
Jahas, taas se kääntyi kylelleen. On tää ihme systeemi. Mutta tosiaan, mitään mustaa sukissa ei ollu eikä ole, otin useemman kuvan ja muissakaan ei näy. Suurennettuani kuvaa se näytti ihan siltä, kuin lanka olisi mustaa - ei niin että siinä olis joku roska edessä vaan se musta on neuloutuneena sinne muun värin sekaan. Enpä hoksannu ottaa siitä sitä suurennosta talteen ennenkuin pienensin kuvan.

Enkä jaksa taas tätä päänsärkyä! Monta päivää särkeny. Tiistai-iltana taisi alkaa, ke ja to oon ottanu migreenilääkettä mutta jälleen tänäaamuna särky palasi. Otin pienen annoksen migreenilääkettä ja sisuuntuneena lähdin lenkille, ettei mee taas yks päivä pilalle päänsäryn takia. Jonkinlaista uhmaa, että särky ei hallitsis elämää... ulkona oli hirveä ilma var…

Rokotettu

Kuva
Kävin tässä yks päivä tankkaamassa kylmäasemalla, kun vielä oli tilillä rahaa. Maksoin kortilla, laitoin maksimimääräksi 60 euroa ja eikun tankkaileen. Tankki oli viimeistä viivaa vaille tyhjä, se kuus kymppiä humahtaa silloin helposti eikä yleensä riitäkään näillä hinnoilla. Ihmettelin sitten, kun mittari alkoi hidastaa ihan liian aikaisin, sitten pysähtyi lopullisesti kun euroja mittarissa oli 39,50. Wtf??! Mikä summa tuollainen on pysähtyä, kun tankki ei ole lähelläkään täynnä? Eikä se edes pysähtynyt silleen, niinku tankin tullessa täyteen (naksahtamalla kerrasta poikki) vaan tosiaan hidasti ensin, niinkuin se tekee jos on tankannut tietyllä summalla ja se tulee täyteen. En tajua. Mutta niin kauan kun ottaa tililtä vain sen verran, mitä on tankattukin, niin ihan sama. Kyllä sillä vajaallakin tankillisella taas ajaa jonkun matkaa. Sitäpaitsi olipahan sitten parikymppiä enemmän rahaa tilillä.

Oli viimeinen jooga tälle vuodelle, ja koska edellinen jäi väliin eläinlääkärireissun takia…

Konstit on monet, sanoi akka...

Kuva
...kun tukalla koiran tassuja kuivaili. Itse asiassa sanoin ensin että "kerta se on ensimmäinenkin". Sattui letin häntä livahtamaan pyyhkeen ja tassun väliin ja ennenkuin huomasinkaan, sillä oli kuivattu koiran tassua. Onneksi pesin ne tassut ensin. Vaikka samapa tuo, vaikka olis letti vähän aikaa kurassa ja liejussa, kun tänään on saunapäivä.

Tukkaa ei olekaan leikattu taas aikoihin - lukuunottamatta etutukkaa, jota aika ajoin kynsisaksilla nyrhin lyhyemmäksi - ja kampaajallahan mie oon käyny viimeksi... en muista millon. Useita vuosia siitä on. Kyllä ne latvat jo vyötärön alapuolelle ylettyy, jos suoraksi vetää. Enkä ole enää värjännytkään vuosiin, odotan sitä kaunista harmaata tukkaa tässä nyt sitten. Ei taida yhdessä yössä tulla. Nautitaan sillävälin sit harmaattomasta luonnollisenvärisestä tukasta.

Olen tyytyväinen siihen, että olen päässyt melkein joka päivä käymään kävelyllä. Tällaisilla sadekeleillä oon sovittanu sen hetkiin, jolloin sateen todennäköisyys on mahdolli…

Tänne jäätiin.

Kuva
Kuvan näköistä oli eilen kun kävin lenkillä, mutta eipä oo enää kun vettä lotisee. Maassa on vielä litimärkää loskalunta, mutta eiköhän sekin kyytiä saa näillä keleillä. Koirille tarttui jalkakarvoihin lumipalloja. Ja ne löysi loppuunkalutut linnunjäänteet, tai osan sellaisista. Hyvä hajuaisti se on noillakin, lähtivät määrätietoisesti vetämään ykskaks pois polulta varvikkoon, ja sieltä mättäältä löytyi sitten pitkiä mustia sulkia ja luita.

Kaverin luona oli mukava käydä, rupateltiin vissiin kolme tuntia. Siellä aina viihtyy ja oli ihan mielettömän hyvää juustokakkuakin. Ihan mua varten tehty :)

Tänäaamuna mun ei tarvinnu lähtee viemään tyttöjä junalle, kun mies vei töihin mennessään. Jäin sohvalle puoli-istumaan, koirat makas mun mahan päällä. Ne on tottunu siihen, että mie vien tytöt, ja nykyään ne ei paljoo eväänsä liikauta kun tietävät, että tuun kohta takasin. Nyt muiden lähdettyä sanoin ääneen "Tänne me nyt sit jäätiin." niin koirat ihankuin hämmästyneinä, silmät suur…

Ihme nimeltä siivousinspiraatio

Kuva
Yöllä olin kuulevinani vesisateen ropinaa katolla, ja yllätyin aamulla, kun olikin maa valkoisena. Ja lisää valkoista sataa. Piristää maisemaa edes hetkeksi. Pikkulinnut parveilee ruokintapaikalla. Harakkakin; on se sentään tehokas rasvatangon syöjä. Hirveitä paloja haukkailee. Ostin sellasen vähän halvemman kuin pähkinärasvatanko, siinä ei oo metalliverkkoa ympärillä ja harakkakin pääsee sitä hyvin syömään. Jossain kaupassa oli vielä halvempia tankoja, mutta kun katsoin valmistusaineita ja ensimmäisenä listassa oli vehnäjauho, niin jätin ostamatta... talvilinnut ei mitään vehnäjauhoja tarvi, silkkaa mahantäytettä ilman energiaa. Ilmankos oli halpaa.

On ollu varsin rauhallinen viikonloppu; mies on töissä ja lapset muualla. Eilen tosin sain perin harvinaisen siivousinspiraation - imuroin ja pesin lattiat. Imuroin myös telkkarintakusen - sinne jää nurkka, jonka lattia on täynnä johtoja - ja viimeinkin päätin siivota myös pöytäkoneen pömpelin ympärystän. Sähkölaitteet kun kerää sitä pöl…

Tokkurassa

Kuva
Koirat kävi eilen hammaskiven poistossa, ja varsinkin toinen oli ihan poissa pelistä melkein koko päivän. Vasta illalla seitsemän maissa uskalsin viedä ne kävelylle, ja sitten kyllä virtaa riitti. Jännä miten erilailla ne heräsi anestesiasta, toinen kimposi istualleen jo eläinlääkärillä, ehkä kolme varttia ekan lääkeannoksen saamisesta (tosin silmät seisoi päässä eikä se tainnu tajuta paljon mitään mistään)

mutta toinen nukkui täysiä kolme tuntia. No kyllä mie tietysti tarkistelin vähän väliä, että on hengissä ja reagoi, ja pudotin pari pisaraa vettä sen kuivalle kielelle. Ymmärrän kyllä, miksi se oli vedetty siihen sivuun (ettei tuki hengitystä) mutta säälitti. Toisella kerralla se sitten jo veti kielen suuhun ja maiskutteli.

Sain olla paikalla kun toista hoidettiin (ei kuulemma koirat tykkää laitteen äänestä ni lueskelin jonottavan koiran kans odotushuoneessa) ja olihan se mielenkiintoista, paitsi että tuntui omistakin hampaista paikat irtoovan siinä "poran" ääntä kuunnel…

Ei itketä maanantaina

Kuva
Sovelsin vähän vanhan laulun sanoja, kun rallattelin auton takapenkillä vinkuville koirille, ja tietysti siitä tuli sitten korvamato. Mä niin arvasin. Pitää kuunnella jotain muuta musiikkia. Aamulla kuuntelin Vivaldia ja koira katto kaiuttimeen pää kallellaan, kun viulu vinkui.

Olen saanut aikaiseksi. Huomasin sattumalta jääkaapin oveen laittamani muistutuksen "käy pankissa" ja ensiharmistuksen jälkeen totesin, että siinä samallahan mie voin hoitaa kaikkee muutakin. Käytin koiria päiväkävelyllä (kurja sää vissiin aiheutti sen, ettei sielläkään, "keskustassa", nähty ku yks jalankulkija, kaks pyöräilijää ja yks pyörällisellä potkukelkalla huristeleva pappa), ostin joulukorttimerkkejä ja täydensin eiliseltä jääneitä kauppaostoksia sekä kävin kirjastossa. Nyt sain salaattiini tomaattia, saan myöhemmin tehtyä hyvän sopan ja on lukemistakin taas.

Saa nyt nähdä, tallonko jonkun varpaille kun pyysin soittoajan tk-lääkärille kuopuksen asioissa, kun se lääkäri laittoi jo syy…

Surullinen sunnuntai

Yöllä heräilin kuuntelemaan sateen ropinaa, mutta se ei entiseen tapaan rauhoittanutkaan, vaan mielessä pyöri ikävät asiat - menneet mokat ja typeryydet - ja aamulla jostain syystä, ehkä jonkin unen takia, mietin, miten lapseni kuvailisivat lapsuuttaan. Ja se johti tietysti siihen, että aloinkin itse kuvailla omaa lapsuuttani kuvitteelliselle kysyjälle ja siitä fiiliksestä ei sitten ole päässyt irti. Mun lasten lapsuudessa on kuitenkin ollut läsnäolevia aikuisia, jotka on kuunnellu ja ottanu todesta ja jopa tehny asioiden eteen jotain. Niitä ei ole jätetty selviämään yksin.

Tänään tai viimeistään huomenna pitäisi tulla taas maailmanloppu. Tulis vaan. Ei haittais yhtään.

Tänään on myös itsemurhan tehneiden muistopäivä. Isän isä, isän pitkäaikainen naisystävä ja yksi mulle tärkeä ihminen (jota en kyllä ikinä livenä tavannut) on tehneet itsemurhan. Itsellä se on ollut lähellä pari kertaa. Suunnitelma on hiottu, mutta tuskin ikinä sitä käytän. Siksihän hoitoakin olen yrittänyt hakea, mutt…

Viiskymmentä tulossa

Kuva
Jouluun on 36 päivää ja mun viisikymmenvuotispäivään 184 päivää.

VIISIKYMMENTÄ! En ole koskaan edes ajatellut sitä, että täyttäisin viisikymmentä - paitsi sen verran, kun joskus jotkut kyseli että eikö me sitä poikaa tehdä ja blabla niin oon aatellu ja kai sanonutkin, että lapset pitää saada ripille ennen äidin viiskymppisiä. Siis mun pitää saada omat lapseni, toisten lapsista ja viiskymppisistä mulla ei ole mielipidettä, jaksaminen on erilainen jokaisella. Oman jaksamiseni laita on usein hieman huonosti, eikä lasta voi jättää hoitamatta sellasina päivinä, kun ei jaksais.

Jokin aika sitten muistelin sitä kauheaa aikaa, kun lapset oli pieniä ja mie masentunu, ja pelkäsin että tuun vielä raskaaksi vaikka oli kierukkakin...  sterilisaatiokaan ei sitä pelkoa tosin poistanut kokonaan, onhan niitä tapauksia, että luonto on korjannut ihmisen tekemät värkkien rikkomiset ja raskaus saa alkunsa steriloinnista huolimatta. Ehkä sellaiset on nykyaikana jo saatu minimoitua, on tullut klipsejä ja se…

Pienentyy mun ympär' elon piiri

Kuva
Leinon Nocturne on yks lempparirunoistani, ja joskus olen ajatellut että olis hyvä värssy kuolinilmoitukseen siinä... mutta nykyisellään en suunnittele kuolinilmoitustani, en halua sellaista. Haluan että minut vaan unohdetaan, kun läheiset unohtaa.

Tuota runoa mietin tänään lenkillä, rivi "onpa kädessäni onnen kulta" pätee minuun, mutta en vain saa siitä kiinni. Kullasta. Pudotan sen kädestäni ja kurottelen jotain muuta. Jotain jota ei ehkä ole edes olemassa. Kuuta kuusen latvasta. Kuvajaista vedestä. Varjoa sumun seasta. Sitten itken ja ruikutan, kun menetän vähänikin ja suren, kun en osannut olla onnellinen siitä, mitä oli.

Onni vaan ei tule käskien, eikä järki siinä auta. Se on korvien välissä, ja sen puute on korvien välissä. Onnellisuudettomuus. Se tietoisuus siitä, että kaikki on ihan ok ja tän kaiken voi menettää minä hetkenä hyvänsä lisää vain pelkoa siitä, että kohta se tapahtuu. Kohta kaikki on huonosti. Kohta tämänhetkiset huonot asiat on pikkujuttuja sen todellis…

Tympeä veeärrä

Taas piti tehdä rautateiden hommat ja viedä lapsi kouluun, että kerkesi. Kaikenlaisia ehtoja ne kyllä asiakkaille latelee, mutta itse eivät täytä niitä vähiäkään, mitä niiden toiminnalle on. Kuten että juna kulkisi niinkuin on määrätty. Ehkä tuo yhden sentin lumikerros oli nyt kalustolle liikaa. (No Juliasta kun katsoo, niin syynä on ollut "Liikenteenhoitojärjestelmät: Ratainfran laiteviat, vaihde" eli nähtävästi oli liikaa. Lumi tukkinut vaihteen XD)

Aamukahvi on peräpohjalaiseen tyyliin: leipäjuustoa palasina seassa. Ei vaan oo tuo keittimen kahvi ehkä tarpeeksi kuumaa pehmentämään juustoa.

Ei riittänyt, että kuopus kipuilee koulun ja väärinvalitun alan kanssa, nyt esikoinenkin totesi että ei halua enää tuota koulua. Työssäoppiminen päiväkodissa ei maita. Olen paska kasvattaja, nyt siitä lepsusta toiminnasta kerätään satoa. Kirjoitin tähän pitkän pätkän, mutta poistin... ihan kaikkee tarvi tännekään laittaa.

No, lunta on sentään se yksi sentti. Eilen just ääneen sanoin, et…

Ennustuksia, vaikutuksia ja saavutuksia

No ei luvata enää kuivempaa ja kylmempää. Eilen piti olla poutaa, ja ihan koko päivän tihutti vettä. Illalla olikin sitten sääennusteet muuttunu sateisempaan suuntaan.

Eilen ku tultiin hakemasta esikoista, kattelin miten seisoo vesi pelloilla ja ojat on täynnä. Maa ei jaksa vetää, vaikkei se nyt enää jäässäkään ole. Hyvin upposi lyhtypidikkeet maahan, kun viikonloppuna niitä tökin pari kappaletta pimeää yötä valaisemaan. Vaikka eihän ne valaise, pieni liekki saa pimeyden näyttämään vaan pimeämmältä.

On taas ollu päänsärkyä joka päivä. Lääkkeen (jota syön vieläkin vain puolikasta) sivuvaikutuksissa yleisenä on kyllä se, mutta en muista että olis aiemmin ollu... vai liekö se ollu aina mun kaverina niin, että en oo ajatellu sen johtuvan lääkkeestä. Ei oo hääviä, että yhden lääkkeen sivuvaikutuksiin täytyy ottaa kolmea eri lääkettä... ja kaikki aiheuttaa väsymystä, eli luultavasti en jaksa lähteä lenkille vaan menen nukkumaan jossain vaiheessa päivää. Ennakoin sitä väsymystä pyykkäämällä …

Venyvä naama

Kuva
Pitkän aikaa on ollu sellanen olo (ja peilikuva) että mun naama on alkanut oikeasti roikkua. Nahka on valahtanut sentin pari alemmas, luomet roikkuu silmillä ja kun kasvot rentoina avaa suun, näkyy alahampaat. Ne ei oo ennen tolleen näkyny. Mulla on kasvot sitä mallia, että nuorena on korkeat poskipäät ja vanhana tulee bulldogiksi. Poskiluut on alkanu tuntua ihon alla selkeästi. En oikeastaan ihmettele, miksi kauneusjulkimot vanhetessaan ottaa niitä poskitäytteitäkin. Rasva alkaa totella fysiikan lakeja ja painua maata kohden. Ja muuttaa sisäelimiin. 
Soitin isälle aamulla, se oli ihanan pirteän kuuloinen. Sen syöpäkasvain on isontunut, joten lopettivat sen kamalan Iressa-lääkityksen ja siirtyivät sädehoitamaan, ja lääkkeen sivuvaikutusten loputtua on isänkin olo kohentunut. Onhan se varmaan rankkaa sekin, että pitää päivittäin liki sata kilsaa matkustaa sen sädehoidon takia.
Joulukorttitehdasta oon koittanu pitää, mutta vähän huonolla menestyksellä. Ideoita on vähänlaisesti ja nekään…