Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Erinäisistä ruuista

Kuva
Pihabongaus. Lauantaina päivittelin samaa, mitä usein ennenkin; kun pitäs lintuja laskea, niitä ei näy. Vaikka oikein etukäteen tarkkailin, milloin on paras kellonaika niitä laskea, niin juuri lauantaina ne sitten loisti poissaolollaan, vaikka oli pähkinöitäkin tarjolla. Mikä siinä sitten lienee, ettei ruoka kelpaa. Pähkinärasvatanko kelpaa, ja siinähän ne vähät sitten pyöri. Lauantaina kävi käpytikkakin sitä hakkaamassa, ja oon ihmetelly, missä pikkuvarpusen kaverit on, kun se yksin siinä on ollu. Sunnuntaina se toikin sitten viisi kaveriaan mukanaan, ja 100 lintua -haasteeseenkin sain yhden ruksin lisää, kun kuusitiainen piipahti. Luultavasti niitä oli kaksi, mutta kun en ollut varma, laskin vain yhden. Sunnuntain saldo oli parempi, niin ilmoitin sitten sen sinne viralliselle tulossivulle.

Töyhtötiainen on kyllä semmonen, mikä saa aina hymyn huulille...

Harakka saa tulla kans. Tässä oli muutaman päivän aika, ettei niitä näkyny missään, mutta jos ne on jossain käyneet niin nyt ne on…

(Kuin) sumussa.

Kuva
Nyt taisi kastepiste olla hollilla, kun koko päivän vyöryili sumuja. Auringosta huolimatta tällasiin varjo- tai puolivarjopaikkoihin jäi häälymään sumulauttoja, ja illalla ne taas kasvoi ja sakeni. Koirilla oli niin paljon virtaa, että päästin ne tuonne vähän juoksemaan, vaikka eipä niillä sitten mihinkään oo kiire, kun irti ovat. Olisin mennyt tuonne metsään, minne traktorinjäljet menee, mutta sieltä kuuluikin melua ja sahan ääniä.

Auringonlaskun jälkeen joelta puski tämän näköistä. Käytiin miehen kanssa kuvailemassa siellä täällä, ja korkeammilta paikoilta tuli ihan hyviä kuvia.

Tuttu emäntä kysyi kaveriksi elukkakuljetukseen Saaren eläinklinikalle, ja mie olin heti valmis vaikka en ensin hieman kryptisestä viestistä oikein ymmärtänytkään. "Saarelle" oli pienellä ja vaikka heti lupauduinkin niin hetken aikaa kelasin, että miksi keskellä talvea pitää otus jonnekin saarelle viedä, ennenkuin muistin, että Saarella on eläinlääkäriopiskelijoita ja yliopistollinen eläinsairaala…

Tänään on jo vähän paremmin

Aurinko on täällä taas! Tälläsin sitruunapuun olohuoneen lattialle, kun siinä on ainoa paikka kämpässä, missä se saa edes jollain lailla aurinkoa tuon metsän läpi. Ja pitää siirtää vähän väliä eteenpäin, että pysyy auringonsäteessä. Tyttären viime kesänä istuttamat paprikatkin on säilyneet talven yli, sillekin tarjoan paikkaa auringossa.

Aamulla oli tosin niin paksu sumu, ettei auringosta tiennyt mitään. Tai tiesi sen siitä, kun kaakossa sumu hehkui erilailla.

Auton remontti on tehtynä ja uudet nastarenkaat kohisee alla. Ilmeisesti käsijarrukin oli vain jumissa, kun se ei enää ota kiinni vasta kuin ihan tapissa... oon tottunu siihen, ettei se tarvi kuin pari naksausta ja auto pysyy paikallaan, ja pajalta eilen tullessa toimin sen suhteen normaalisti ja auto lähtikin liukumaan. Onneksi huomasin, ennenkuin ehdin hypätä autosta ulos porttia aukaisemaan - olisin muuten voinut jäädä oman autoni alle.

Ajankuluksi tuli käytyä kaupoilla, löysin kolmella ja puolella eurolla puisen lintulaudan …

Hiukkavähäsen

Kuva
On tää välillä melkomoista kahlaamista, mutta pakkoko sitä on niin kovaa edetäkään. Tämä aamu meni sohvalla ulos tuijotellessa, odotin sitä luvattua puolipilvistä, jota ei tullutkaan. Olis ollu mukavampi lähteä lenkille. En ehkä jaksa lähteäkään. Jooga jäi välistä, kun oli lasten kuskaamisia. Kai se ilta kohta tulee, että voi mennä nukkumaan.

Ostin sit niitä tulppaaneita, ovat vähän kumman värisiä. Oransseiksi luulin, mutta tuommoisia ovat.

Viimeksi kun kirjoittelin, että odotan nuoskaa, niin sitä sit sen verran tuli, että kovalla työllä sain aikaiseksi tällasen valopäisen lumiukon. Ei ollu oikein kunnon lumipallokeli.
Yritin tehdä siitä iloisen näköisen, mutta aika karmivalta se kyllä näyttää.

Kaihomielellä

Kuva
Tänä aamuna heräsin unesta, joka jätti minut niin haikeaan mielentilaan, että oikein itkut tirautin. Siinä katselin videota, jossa elettiin 25-30 vuotta sitten ollutta aikaa. Päälläni oli punaisen ja vihreän kirjava villapaitani, ja juttelin ensin äidilleni, sitten kellistyin sängylle ja lauloin kainalossani olevalle koiralleni - siihen aikaan minulla oli lakelandinterrieri. Taustalla näkyi kapeista, tummista, lakatuista paneeleista tehty seinä, jonkalaisia oli ennen esim. saunatiloissa ja kuistien seinissä. Lauloin jotain lastenlaulun tapaista, jonka viimeiset sanat oli "... ja rakastan." Laulu oli jokin, jota ei ehkä ole edes olemassa, mutta se ei estänyt sitä jäämästä päähän soimaan. Mietin unessa sitä videota katsellessani, että miksen enää nykyisin laula, mutta sehän johtuu tietenkin siitä, että aina tulee joltain kommenttia että "hilijaa". Ja samalla lailla kuin ruumiillinenkin voima, tuntuu myös lauluääni häviävän, kun sitä ei käytä.

Kuvasin albumista teille…

Kun aamulla heräsin

Kuva
... mulla oli silmäpussit. En tiedä miksi. Söin mie vähän sipsejä kyllä, ehkä ne keräs nestettä silmien alle. Pitäs vähentää suolan syöntiä, ja syöntiä muutenkin... kuulostaa verenpaine olevan välillä korkealla.

Käytiin eilen Kouvolassa.
Hiliasta oli ku Kouolassa lauantaina. Perheen kuvaajat kuvaili nähtävyyksiä ja mie vaan hengailin ku ei mulla ollu ku puhelimen kamera. Se kun on omanlaisensa, tuonkin kuvan ottanut ihan vinoon :) kuvaajassa ei toki voi olla vikaa... Kaupunki ei näyttänyt samalta kuin liki 30 vuotta sitten, kun olen siellä viimeksi (muistaakseni) käynyt. En kyllä muista, miltä se näytti silloin, mutta ei nyt ainakaan näyttäny tutulta. Miksi sinne on pitäny rakentaa semmosia rumia kauhian korkeita kerrostalojakin?

Enkä tiennyt nykyaikaisia narulla vedettäviä pönttöjäkään olevan, ennenkuin sellaisen näin ihan omin silmin. Ala-asteen koulussani tutustuin tuonkaltaisiin kyllä, istuimetkin oli vain kaksi pyttyyn kiinnitettyä kaarevaa puupalikkaa... nykyaikaistetussa mallis…

Mama weer all crazee now

Kuva
Otsikon biisi alkuperäisenä Sladen versiona pyöri aamulla päässä, kun heräsin. Kertosäe. On merkillistä, mistä ne tulee... unesta ei ainakaan, siinä olin loukattu ja suunnittelin kotoa lähtemistä. Ikuisiksi ajoiksi. Kunhan ensin leivoin ne sämpylät tai jotain, mitä oli työn alla.

Eilen juhlistettiin syntymäpäiviä, ja ku sankari ei halunnut kakkua niin ostin pakastepullia ja tein laskiaispullia sille, niistä se tykkää.
Samalla kun uuni lämpisi (olivat siis vain esipaistettuja) niin siivosin, ja tietysti imuroidessa unohdin että piti pullat paistaa ja nopeesti ohimennen heitin ne uuniin, kun taas muistin. Ja kun ne oli paistunu sopivan määrän, aloin laittaa kananmunaa lasiin, että voitelen. Siis paistamisen jälkeen!!! Kyllä mie taas ittiäni päivittelin, kun en enää ymmärrä edes sitä, että pullat kuuluu voidella ennen paistamista. Mutta lieventävänä asianhaarana olkoon se, ettei meillä ole vuosiin leivottu sellasia pullia, joihin olis laitettu kananmunaa; nämä kun oli valmispullia niin n…

Aurinko!

Kuva
Aurinko alkoi pilkahdella puiden lomasta siihen malliin, että pysäytin pyykkikoneen ja lähdinkin ulos. Silloin se on mentävä, kun on sen aika, pyykit joutaa odottaa! Meille aurinko ei vielä paista, kuin tosiaan pari hassua sädettä tuikkaa puiden takaa, mutta paremmalla paikalla se kyllä loisteliaasti tarjoili valoaan. Takaisintullessa piti oikein pipo kaivaa taskusta, kun kuumotti takaraivoa. Ei se nyt ehkä ihan auringonpistosta ehdi toimittamaan, mutta muun päänsäryn kyllä.
Tuolla pilkottaa se talo, jonne voisin muuttaa, jos se olis mahdollista.

Riistakameran ottama kuva minusta ja koirista matkalla aurinkoatulvivalle kävelyretkelle, joka tosin jostain syystä tuntui heti alussa kumman raskaalta, ja lopulta oli aikamoinen raahustaminen kotiin pääsyssä. Miten voi vajaa viisi kilometriä viedä mehut ihmisestä silleen? Olen mie nyt pitempiäkin reissuja tehny. Ehkä kunto on vaan päässy laskemaan pakkasilla ja muuten ankeilla ilmoilla, kun on tehty lyhyempiä lenkkejä.

Inhoan sitä, kun jotku…

Ei valitusta tällä kertaa... kovin paljoa

Kuva
Ei-niin-tavallinen heräteostos mulle, Lidlistä purkillinen helmililjoja. Alkavat nyt olla aukikin. Keväällä voi tyrkätä ulos, jos eivät mätäne sitä ennen. Taustalla näkyy päivän sää. Harmaata.

Just tuli kyllä Ilmatieteenlaitoksen tiedote, että kovia tuulia on tiedossa; tänäiltana alkaa puhuroimaan Etelä- ja Keski-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla oikein myrskylukemissa asti, ja torstaista lähtien sitten täällä etelämpänäkin tuuleskelee.
Sain taas ruksattua lintuhaasteesta yhden lajin, kun parvi pyrstötiaisia tuli vierailulle. Kuusitiaisia en oo nyt tässä nähnyt, mutta hyvällä säkällä senkin saa "saaliiksi" kotoa lähtemättä. Närhikään ei ole tässä nyt pyörinyt näkösällä, ääniä on kyllä kuulunut. Ja höyhenistä päätellen joku tiainen on päättänyt matkansa tuossa ruokintapaikalla jonkun ravintoketjussa itseään ylemmän otuksen toimesta.

Ja sain sen mammografialähetteen terveyskeskuksesta :) helmikuussa pääsen litistettäväksi ja ultrattavaksi. Pääsee siitäkin. Sitten alkaakin jo s…

Raivoa, verta ja lintuja

Kuva
Riistakamera tuottaa lähinnä tyhjiä ruutuja. Tai siis sellaisia, missä ei ole mitään minkä takia olis voinu kuvitella kuvan otetun. Tässäkin koiran on pitänyt oikein pysähtyä poseeraamaan, että on kuvaan päässyt. Muutama kuva miehestä, joka tekee lumitöitä ja yöllä taas on käynyt se kissa. Kameran pitäs ottaa se kuva sekunnissa, mutta oon mitannut, että vähintään kolme sekuntia menee, ennenkuin kuva otetaan. Mittasin silleen, että menin kameran eteen ja nostin sekunnin välein sormen ylös, kolme sormea oli kuvassa pystyssä. Ja miten kaukaa se liiketunnistin sitten ottaa, voi olla ettei kaikki liike mahdu kameraan. Säädöt on asianmukaiset, mutta kaikkea ei edes pysty säätämään.

Tänään heräsin ihan väärällä jalalla! Ensinnä unta häiritsi outo korvajuttu, mikä mulle on viime aikoina tullu. En muista, olenko tänne sitä valittanut - ihme, jos en - mutta kuin joku tökkis tärykalvoa, tai kuin paine lievästi vaihtelisi omia aikojaan, tai kuin olis elohiiri jossain lihaksessa, joka nykii sitä.…

Ja taas on sumuu...

Kuva
Eilen nousi sumu lumihangista lämpötilan muuttuessa. Oli aika hienon näköistä paikkapaikoin.

Mieli on raskas. Se on tämä äitiys taas...

Pastakeittoa ja pahaa hajua

Kuva
Inha myrsky ollu, tuuli kuskas lumitornadoja avoimilla paikoilla ja heitteli roskaa ja tavaroita, heilutteli autoa vaikka vain vähän ajelin. Ja liukasta oli. Onneksi ei tarvinnu pitkälle ajaa. Onneksi ei tarvi lähteä aamuisin säässä kuin säässä töihin.

Soitin terveyskeskukseen. Ei oo tuota rahaa yhtään liikaa, niin keskustelin mahdollisuudesta saada se mammografialähete sitä kautta. Kun sieltähän mie ensiksi apua hain, mutta unohtivat minut. Olin oikeasti ollu jossain jonossa, josta olin vain pudonnut - liekö siinä listassa sellainen kätevä eläkeläisen kokoinen aukko, mistä b-luokan kansalaiset luiskahtaa pois... vieläkin se hoitaja intti siitä että arpikudosta, mutta lääkäri lupas harkita asiaa kunhan saa kopiot siitä yksityislääkärin lähetteestä. Ilmeisesti täytyy varmistaa, että asiantuntija on todellakin suositellut sitä mammografiaa, eikä oo vaan mun yritys huijata.

Eilen lueskelin kirjaa sohvannurkassa, pyykkikone mylläs pyykkiä, tytär puuhaili pastakeittoa keittiössä ja toinen …

Mysteeri riistakamerassa

Kuva
Pari iltaa sitten laitoin riistakameran kuvamaan pihaa, ja siellä loisti valo. Tuossa halonhakkuupölkyn juurella. Se näkyi kahdessa kuvassa ja lisäksi videolla, mutta olin hajamielinen ja poistin kaikki muistikortilta, ennenkuin olin tallentanut. Luulin tallentaneeni. Tämä on sähköpostiin lähetetystä kuvasta. Ajattelin, että sinne on isännältä pudonnut taskulamppu tai sitten siellä maassa on joku heijastin, mutta ei siellä mitään oikeasti ollut. Eikä ole, kävin silloin tutkimassa ja vielä tänään päivänvalolla kaivelemassa. Pelkkiä rankoja, mitkä jäi keväällä pätkimättä. Sitäpaitsi myöhemmin sitä ei enää näy, kun asemoin kameran silleen paremmin, ettei se kuvaa tuota tietä taustalla, kun se ei sais sitä lain mukaan kuvata.

Kävin naistenlääkärillä, perinpohjainen täti oli hän, kun oli aikataulusta myöhässä ja vielä minunki kans meni yliaikaa. En oo ennen käyny, sille "mun" vakilääkärille on aina monen viikon jonot ja ajanvaraussysteemi oli muuttunu sellaseksi, että siitä ei s…

Ruoho kasvaa lumikolan jäljissä

Kuva
Tiklejä ja urpiaisia. Jälkimmäisiä on kuulemma nyt paljon liikkeellä. Ite en taho niitä tunnistaa kuin tälleen kuvasta ja ehkä kiikarilla, kun ne on semmosia "tavallisen näkösiä" harmaankirjavia, paitsi tuo pieni punainen läntti päässä. 
 Eilen menin lenkille lähikylään samalla kun kävin kirjastossa ja kaupassa. Koirat oli ihan lumipaakuissa kun päästiin takaisin autolle; autoharjalla koitin niitä putsata ettei sulais kaikki lumet takapenkille. Sitten ne höyrystyy nimittäin lasien sisäpinnalle. 
Tänään olikin ankeampi ilma, aamulla satoi vettä... ennusteessa oli puolipilvisen merkki, mutta kun sitten harmaata taivasta katseltuani aloin tarkastamaan, että millon sen piti olla, niin ei siellä säätiedotuksessa enää auringonpilkahdusta ollu. Ei tosin pitäny sataakaan, mutta satoi silti. Ihmettelin, kun taivas kuitenkin näytti tältä: Vettä vaan sinisyydestä huolimatta mejän päälle tippui, ja yhdistyneenä kovaan tuuleen teki lenkistä aika inhottavan. Sateesta märkä naama jäätyi tu…

Sitä samaa. Mutta kyllä se siitä.

Kuva
Koirat "lenkillä" illan kiristyvässä pakkassäässä. Kyllä ne kummasti tarkenee, kun niitä ensin kymmenen minuuttia pukee monikerroksisesti ja laittaa tarranauhalla villasukat jalkoihin - inhoavat sitä touhua melkein  yhtä paljon kuin sadehaalarin pukemista. Mutta tuntuu, että sukat pitää paremmin lämpimänä kuin kengät.

Eilen oli lintulaudalla kuusi tikliä. Ja tänään orava temppuili pähkinärasvapötkön kanssa.

Kauheesti piti lauhtua tänään, ja toki se viitisen astetta lämpenikin aamusta iltapäivään, ja kun ei tuullut, oli hieman helpompi ulkoilla. Silti kyllä jäätyi näpit välittömästi kun vähän koitin kuvailla pakkasnäkymiä. Kuten tällasta jättimäistä punatulkkua :)
Varis se siellä koitti lämmitellä vaipuvan auringon kylmissä säteissä. 
Ja toisaalla tekolunta kovasti valmistivat, kun oli mainio keli taas siihen hommaan. 
Kasoittain sitä näkyi siellä olevankin, vaikka kuvasta vois päätellä sen kaiken leijuvan tiehensä. Ja puolikuukin oli taivaalla.

It's kylmää out siellä

Kuva
Puro, oja, jossa menee vettä, alkaa jäätyä. Jokihan se suureellisesti on kartassa. Tuonne asti kävelin, mutta juuri sen pidemmälle ei tarjennut. Muuten kyllä, mutta naama ja kädet jäätyy hetkessä.

Koirien pukemiseen menee enemmän aikaa, mitä ne kestää ulkona.

Tähtitaivas on hieno.

Meillä on taas rotta.

Sen selkä se oli silloin riistakamerassa, kun jotain näin siinä hääräävän suurimmaksi osaksi kuvan ulkopuolella. Kylmähän tuollakin on, mutta en vaan tykkää kun voivat tulla sisälle ja tulevatkin. Jyrsivät, rikkovat, sotkevat ja syövät kaikkea. Ostin rotanmyrkkyä ja siivosin tuon laatan (jonne aamulla viemiäni pähkinöitä se tuossa kuvassa napostelee) illanhämyssä kokonaan, ja jatkossa pidän lintujen ruuat yläilmoissa roikkumassa - tosin ainahan ne tiputtelee kuitenkin. Päivällä en viitsiny sitä vielä siivota, ku linnut kuitenkin kävi siinä syömässä. Lisäsin heiniä lintujen yöpymäpesiin. Laitoin riistakameran alakuvassa näkyvään aitaan kiinni.

354 päivää jouluun

Kamerasta oli akku lopussa, niin en saanut kuvaa hauskan näköisistä koirista, jotka vein tänä aamuna pikkiriikkiselle (reilu puoli kilsaa) kävelylle. Laitoin niille villasukat ja paksusti vaatetta, ja silti toinen oli jo surkeana käpäliään nostelemassa ennen kuin ehdittiin takaisin pihaan. Hirmuinen tuuli! Siihen nähen, että pakkastakin on ihan kiitettävästi. Pari astetta jo sen jälkeenkin kylmentynyt, että rivakasti se jäähtyy. Mutta miksi nenä (ja silmät) alkaa vuotaa pakkasessa? Luulis, että märkyys olis viimeinen asia, mitä naama kaipaa pakkasessa ja tuulessa.

Päätin, etten tee enää typeriä jääjuttujani, mutta taas on pari tulossa. Kun on kerran pakkasta.

Viime yönä en saanu nukutuksi. Oon käyttäny melatoniinia apuna, mutta tuo "pitkävaikutteinen" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Iso kova pilleri, joka ei ilmeisesti sula ennen aamua mahassa... jos sopivaksi vaikuttavan aineen määräksi on todettu se 1mg, ja se tehoaa jossain määrin purutablettina - kun imeytyminen alkaa jo suu…

Kissa

Kuva
Influenssa jyllää ja ihmisiä kuolee siihen. Lehdessä oli puhetta, että vieläkin kannattas ottaa se rokote, mutta ainakin täkäläinen terveyskeskus on tiedottanu vain riskiryhmien rokottamisista, ei mitään niille, jotka ei kuulu riskiryhmään. Itse pitäs olla kauheen oma-aloitteinen ja soitella sen perään, edes hinnasta ei oo missään mitään puhetta. Ja mulla lienee kuitenkin niin vähän kontakteja ulkomaailmaan, että riski on aika pieni. Kuopus ei ottanu rokotusta, ja nyt se kauhistui... sanoi että olis ottanu (koulussa tarjottiin) jos olis tienny että influenssaan voi kuolla.



Riistakamera on poiminut monta kertaa kissan. Tuossa se näyttää öisin käyvän pyörimässä, varaston edustalla. Hyvä vaan, jos pyydystää hiiret pois. Juuri äsken tuli kuva, missä näkyi oravan jäljet, ja sitten kuva, mistä voi päätellä oravan pompanneen kameran päälle. Kuva näytti alaspäin. Oli jo virittelyvaiheessa tosi vaikea saada säätöruuveja tarpeeksi kireälle, ja nähtävästi ne ei kestä sit yhtään ylimääräistä pain…

Ensimmäistäkin viedään jo

Kuva
Ostin jouluksi "korvikealkoholia", alkoholitonta punaviiniä Lidlistä. Monesti mietin, että oliko sen nimi Dawson's Creek, mutta se oli Rawson's Retreat. Kukaan muu meillä ei ymmärrettävästikään sitä juonut, ja mieki ekan lasillisen jälkeen mietin, jääkö loppu juomatta. Ei se pahaa ollut, mutta... no, se oli punaviiniä. Sitten hoksasin lantrata glögiä sillä, ja sepäs olikin hyvää. Mukavasti taittoi makeutta pois. Eikä tehnyt migreeniä! Eli punkussakin taitaa olla vaan se alkoholi, joka migreenin laukaisee. Voin ostaa joskus toistekin holitonta punaviiniä - valkoviiniä en, kun se maistuu yöksi lasiin pöydälle jääneelle mehulle.

Uuden vuoden saapumistakaan ei millään krapulalla juhlistettu, tai mie en ainakaan. Käytiin illalla pari yleistä ilotulitusta kattomassa, kotikylän tarjonta oli säälittävää nyt, kun mejän isäntä ei ollu ostanu mitään. Naapurissa oli pari hassua pierurakettia. Kuten kuopus kuvaili: SIUUH "jee, nyt se räjähtää!" --- prut. Toisella naapur…