Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2017.

Eilistä

Kuva
Illalla alkaneen lumisateen jälkeinen aamu näytti tältä, kun aurinko kurkkasi pilvenraosta noustessaan. Oli aika erikoinen efekti. Linnutkin oli hiljaa, mitä en yhtään ihmettele. Niitäkin vitutti kun tommonen lumimäärä tuli ja sentään monilla jo munat pesässä.

Illalla sain myös viestiä, että navetalla kaivattais siivousapua, kun vieraita oli tulossa ja paikat vähän sekaisin. Kuusi tuntia jynssäsin paikkoja lypsyrätillä ja piilottelin erinäisiä tavaroita kaappeihin, kun enhän mie, vieras ihminen, tienny missä mitäkin pidetään ja mihin ne kuuluis - miehän en oo mikään siivooja tyypiltäni, en oo koskaan sitä hommaa oppinu muutaku just noin, että olemassaolevat tavarat vaan sullotaan laatikoihin ja kaappeihin tai järjestetään nätisti riviin. Ja pestään tasot, ovet ja sellaset. Ja navetan pinnoille tulee äkkiä semmonen ruskea pölykerros. Mutta onhan se paljon helpompaa ja suoraviivaisempaa kuin oman kodin siivous :)

Loppupäivän olinkin sitten taas ihan pois pelistä, tuli migreenikin. Ede…

Talven viimeinen lumiukko?

Kuva
Juu ei ollu norovirus, vaikka oksentamista tapahtui eilenaamullakin. Sen lisäksi on kurkkukipua, ja eilenillalla oli lämpö vähän koholla. Ihme tauti. En sitten tänään alkanu ajaan sitä kouluun. Niin reippaasti kävi viime viikonkin siellä koulussa ilman yhtäkään paniikkikohtausta, vaikka turvahenkilö ei ollu kaverina.

Yhteishaun takia tuli pari pääsykoevaatimuspaperiakin, mikä stressaa tyttöä kans. "En tule pääsemään mihinkään" se hokee. Ja miksi jolleki media-alallekin vaaditaan sosiaalisuutta? Miksei ihminen kelpaa sellaisena kuin on? Hyvin voi pärjätä alalla epäsosiaalisempikin tapaus. Ei anneta edes mahdollisuutta. Ja kuvataidealalle tarttee vissiin olla taiteilijantarvikkeet valmiina jo pääsykokeeseen mennessä, hirveä arsenaali omasta takaa mukana. Ostoksille tässä pitää lähteä.

Ulkona sataa lunta. Ilmatieteen laitos sanoo, että niihin olis varauduttava. "Keskiviikkona ajokeli huononee maan itäosissa lumi- ja räntäsateiden takia. Sateet lisäävät onnettomuusriskiä et…

Ei tule kesää

Kuva
Aamulla kun heräsin, oli maa valkoisena ja lisää höytäili. 
No eipähän tarvi haravoida pihaa. Ensi viikonloppuna on ehkä päiviä, ettei sada, mikäli ennusteeseen on luottaminen - lauantai on eka päivä, ettei oo ennustettu sadetta. Potuttaa tämmöset kelit, mutta eihän niille mitään voi.
Kuopus kävi Helsingissä jonkun toisen junaharrastajan kanssa - tai meni sinne ollakseen sen kanssa, palasi sitten ulkomaanmatkalta kotiin tulevan kaverinsa kanssa. Kaveri jostain syystä nakitettiin meille yöksi, liekö kotona ollut jotain erikoista, minkä alta piti saada pois... eikä meillä oo kauheesti ees mitään syötävää. Leipää ja juustoa. Kaurapuuron keitin nyt aamuksi, mutta nuoriso nukkuu vielä ja puuro muhii tosi muhjuksi... saattaa olla aikamoista liimamassaa sitten kun suvaitsevat herätä aamiaiselle. Kaveri valitti, että on huonosti nukkunu koko reissun, ja minua vähän säälittiki ku ei se päässy sit ees omaan sänkyyn nukkuun. Eipä tuo kovin onnettomalta kyllä vaikuta. Suihkuunkaan ei oo päässy j…

Tuulta ja bataattikanttarellikeittoa

Kuva
Oli muuten  yllättävän hyvää soppaa kanttarelleista, bataatista ja sipulista. Keitetään ja soseutetaan ja lisätään sulatejuustoa. Mun mielestä se ei edes kaivannut muuta maustetta kuin sen, mitä liemikuutiossa oli.

Nautin, kun ei tarvinnut lähteä iltapäivällä mihinkään ajelemaan. Oon ruukannut hakea esikoisen TOPista ja tällä viikolla myös kuopuksen koulusta - tosin eilen muistin vasta, kun oltiin jo toisen tytön kanssa kotipihaan kääntymässä, että toinenkin piti hakea. Eikun uusi reissu. Eiku se olikin toissapäivänä. Menivät yhdessä junalla kaupunkiin hakemaan esikoiselle nenälävistystä, ja tulivat isänsä kyydillä kotiin.
 Viime postauksessa sanoin, että tulkoon tikat ja harakat syömään pötikkää, ja tulihan ne. Tikat oikein parittain. Koiras piti vahtia kun naaras söi.
Ja joku söi pötkölle toisenkin silmän.

Isossa kaupassa ei ollu enää niitä kevätkesäpötköjä. Oli vain talviruokaa. Mutta eiköhän linnut nyt jo ala pärjätä omillaan, kun ilmat lämpenee.

Käytiin kuopuksen kanssa kuvaamass…

Ukkosta ja juustokakkua

Kuva
Jopa sattaa vettä! Porissa on ukkostanutkin. Aamulla ehdin tauon aikana vähän käydä koiria pissittämässä minilenkillä, takaisin tullessa alkoi jo tipahdella isompia pisaroita ja hetken kuluttua satoi kaatamalla. Onneksi aiempi sääennuste ei lämpötilan osalta pitänyt paikkaansa, silloin olis satanut lunta...

Niin kylmä tuuli on käynyt, vaikka on aurinkokin välillä paistanut ja sisältä kattoen lämpimältä näyttänyt. Tänään, kun ei enää ollut niin kylmä (vaikka taivas onkin pilvessä) kuului heti uuden muuttolinnun ääniä; laulurastas on palannut. Kylmällä kuulin tosin kaulushaikaran tuolla ison kylän laitamilla, kun vaihteeksi siellä eilen kävin koiria lenkittämässä. Sadan linnun listassa on nyt 64 lajia.

Olisin ostanut vielä yhden kevät/kesäpötkön linnuille, mutta en päässyt isoon kauppaan (lue; en viitsinyt lähteä sinne sen takia ajamaan) ja nappasin lähikaupasta talvipötkön. On kaiketi sen verran kasvispitoista, ettei punarinta enää siihen ole kajonnut, vaikka ahkerasti kesäpötköllä käv…

Mien taho

Kuva
Perheellä on ongelmia kellä minkäkinlaisia, ja ovat huonolla päällä. Mie en olekaan nyt suvereenisti se synkistelijä. Lähdin heti ennen seiskaa jo kävelylle, ettei tarvi koittaa olla jotain.

Kävin viimeisen kerran sillä nuopsyn vanhempien tukihenkilöllä, ja se lohdutti mua sanomalla, että ei kukaan vanhempi osaa ratkaista kaikkia lapsen ongelmia, eikä sen tarvi sitä tehdäkään. Mutta on niin vaikeaa vetää raja curling- tai helikopterivanhemmuuden ja tavallisen, kannustavan ja välittävän vanhemmuuden välille. Kun ei ole koskaan ollut sellaisen mallia elämässä.


Naakat ei ota uskoakseen, ettei saunan piippuun ole enää menemistä. Vein silloin taannoin verkon, jonka ne sit rikkoi ja jatkoi pesänrakennusta, sitten mies vei lisää verkotusta. Eilen huomasi, että ovat kasanneet keppejä, risuja ja ruohonkorsia siihen verkon päälle. Vei tiiliskiven siihen, mutta ei jostain kumman syystä peittäny sitä reikää sillä kivellä, ja näin kun naakka meni taas nokka täynnä pesäaineksia siihen piipulle, ja …

Puksutusta ja patpatusta

Kuva
Perjantaiseen tekstiin liittyen löytyi erään eläinlääkäriksi valmistumassa olevan henkilön kirjoituksesta tällainen määritelmä: " Myötätuntouupumus on sisäsyntyinen loppuunpalamista muistuttava sairaus, jossa uupumisen syynä on voimakkaasta empatiakyvystä ja auttamistarpeesta johtuva väsymys."

Että kaikenlaista sitä on.

Me käytiin Pikku-Jumboa kattomassa, se sahas Tampereen ja Nokian väliä ja me asettauduttiin Tampereen päähän sitä odottamaan.

Tässä vaiheessa, kun se tuli asemalle, mie pääsin aika hyvin kuvaamaan kun porukat oli tuonnempana, mutta myöhemmin pällistelijöitä ja kuvaajia riitti niin, ettei kauempaa pystynyt veturia kuvaamaankaan. Ainakaan tuolta laiturilta, viereiseltä sitten. Kun otin koirat kainaloon ja menin liukuportaisiin vaihtaakseni kuvakulmaa toiselle raiteelle, kuulin takaani sulkimen räpsähdyksiä, ja sitten kun noustiin toisia portaita ylös, kyseinen kuvaaja pyysi kuvauslupaa ja räpsi meistä kuvia edestäpäinkin. Sanoi että on koirat hauskan näkösiä. K…

Eväiden syöntiä ja linnunlaulua

Kuva
Suurin osa tästä lankalauantaista aikoo olla pilvistä, joten kävin sitten heti aamusta koirien kanssa lenkillä. Otin aamiaisenkin taskuun ja söin sen matkalla. Tämän näköisellä raiskiolla:
Näkipä ainakin kauas. Siitä aina tykkään. Tuulikin oli selän takana olevan kiven takana, koska se oli tosi kylmä. Tuuli siis. Oli varmaan kivikin, en kokeillu. Pari astetta pakkasta mutta auringossa tuli kuuma ja varjossa kylmä.

Hiljaista oli, peippo ja kulorastas vähä lauleli. Ihmisen ääniä kuulin kerran mutta en nähny ketään - jäljet näin, ja koirien käytöksestä päättelin että niillä menijöillä oli myös koira. Ja pari ratsukkoa nähtiin myös, mutta siirryttiin toiselle polulle pois niiden tieltä. Ilma on kaunis, mutta kalsea; torstaina sataneet lumetkaan ei ole kaikki sulaneet.

Mun korvasta vuotaa verta. En tiedä mistä kohtaa sieltä, mutta korvakäytävä on ihan kuivuneessa veressä. Pari päivää se oli märkää verta, ja eilen korvaa särkikin. Sen tiedän, että tärykalvo ei ole puhki, ainakaan ei ilmaa v…

Aurinkoisena aamuna

Ruumiillinen rasitus toisinaan tuo hyvän unen, niin kävi mulle ainakin viime yönä. Jossain vaiheessa kyllä huomasin, että käsiä särkee, mutta puoli seitsemään asti riitti nukuttavaa. Heräsin siihen, kun koira nuoli käsivartta.
Mutta tulipahan tehtyä hommia. Yksi vasikka oli syntynyt hieholaan ja vissiin saanu joltain tällin alaleukaan, ties vaikka olis luita rikki. Hampaat ainakin heilui. Voi olla että se lopetetaan. Kävin sitä silittelemässä ja peittelin, kun se tärisi lämpölampunkin alla ja vaikka oli saanut kipulääkkeen. Säälin. Siksi minusta varmaan ei olis tullu kovin hyvää emäntää maataloon, kun suren ja säälin niitä eläimiä ihan liikaa. Olisin varmaan romahtanut henkisesti siinä hommassa. Kun kerran vähän muutenkin.
Hieno ilma nyt vielä, päivemmällä pilvistyy. Kävin kevyellä aamulenkillä, pakkasta muutama aste ja varsin hiljaista kylänraitilla. Laitoin lähtiessä kahvin tippumaan, oli mukava ulkoa tultua päästä kahvikupposen ääreen. Painoakin on vähän pudonnut.
Mie en siellä nav…

Pääsiäisen alla jotain

Kuva
Orava ihmetteli tänään jasmikkeessa, pitkän aikaa kökötti tuossa ja katteli vaan. Mietin jo, että onko se sairas... kaksi niitä nyt tässä pyörii, sen verran sopuisia ovat, että liekö pariskunta.

Yöllä satoi ensin räntää ja sitten lunta, lumisade jatkui aamupäivälle asti. Ihanhan siellä on talvisen näköistä.

Oli siellä seinustalla kuitenkin pieniä scillanalkuja :) Ja kuten näkyy, aurinko pilkisteli kun sade loppui. Noita kuvaillessa tuli viesti, että navetta-apua kaipailtais, ja mie olin jo puolen tunnin päästä siitä navetassa. Kohta lähden uudestaan. Rahaahan se tietää ja kirstun pohja paistaa, kun maksoin sen joogaopiston retriitin tässä kuussa ja koitan sinnitellä varatilille kajoamasta. Kun mulla on sellanen intuitio, että ne rahat tulee jossain vaiheessa tarpeeseen.

Jos saan sen Eurojackpotin reilu 80 miljoonaa, minusta tulee varmaan ihan überpihi, koko ajan on tunne että pitää säästää kun kohta tulee joku iso meno ja kaik männee...

Ha

Kuva
Eläimiä. Niin lähellä, että pokkarin tsuumilla sai tällasen kuvan.
Purin taannoin riistakameran muistikortin. Samalla tein säätöjä niin, ettei se ota niitä muutenvainkuvia, mitä oli näköjään asetuksissa peräti kolme per vuorokausi. Ja oikaisin kellonajan. Luulin säästäneeni pari kuvaa, josta näkee miten on lumet pihalta sulanu, mutta nyt kun niitä olisin käsitelly ja pannu tänne, niin eipä löytynyt. Olen kai poistanut ne. Laitan sitten tämmösen kuvan: Kissa.
Luin tänään jostain, että jossain päin englanninkielistä maailmaa olisi 11-vuotias poika tehnyt itsemurhan somekiusaamisen takia. En lukenut juttua, otsikko riitti tuomaan kamalan ahdistuksen ja sitten piti ihan oikein itkeäkin. Toisaalla viisiviikkoinen lapsi oli kuollut aivoverenvuotoon, kun vanhemmat olivat kieltäneet laittamasta K-vitamiinipiikkiä syntymän jälkeen, mutta se ei niin surettanut. Hyvä kun pääsi sellasten vanhempien luota pois, jotka omien naiiviuteen, tietämättömyyteen ja suoranaiseen typeryyteen perustuvien ide…

Satanen on jo yli puolenvälin

Kuva
Ei uskois, että tämä näkymä aukeaa alle 3 kilometrin päässä Vuosaaren metroasemalta. Kuusi kilometriä Itiksen metroasemalta. Linnuntietä. Tuossa saaressa oli jollakin mökki, ja kuvaajan selän takana Vuosaaren sataman seinämuuri. Melkoinen kolossi muuten sekin. Leskenlehti löytyi.

Lauantaina käytiin tuolla, ja myös Suomenojan lintualtailla, ja sain kootuksi peräti 13 uutta lintulajia sadan listaan, harmaahaikarankin näin ja sen suomenojalaisen liejukanan. Hieno päivä, jonka päätteeksi hieno yö, kun pyysin miestä nukkumaan sohvalla, että saan nukutuksi edes jollain lailla. Viime yönä en sit taas nukkunukaan kuin ehkä viitisen tuntia katkonaista torkahtelua sohvalla. Sen on huomannut olossa...

Sunnuntaina suunnattiin lähistön ennenkäymättömälle lintutornille - jolla ei sitten tarvitse enää toiste käydäkään, huono oli - ja siellä oli tällanen erikoinen suonreuna. Kuin järvenrantakaislikkoa, mutta suota missä kasvaa oikein puitakin. Täältä bongattiin vain niittykirvinen. Kurki huuteli jos…

Kevään merkkejä vähänlaisesti

Kuva
Eilenkö se oli, kun panin kameran taskuun ja lähdin etsimään niitä kevään merkkejä. Yhden sinivuokon löysin! Yhden ainoan. Edes lehtiä ei juuri näkynyt. Liekö ahnaat poimijat saaneet viimeinkin ne hävitettyä.
Oravallekin maistuu lintujen pesintää (väitetysti) tukeva pötikkä. Kattelin sen vatsapuolta, että näinköhän sillä on jo poikaset pesässä... Tänään oli kamera mukana, mutta ei senkään vertaa kevään merkkejä. "Joessa" on suma puista, näkyy olevan selkeästi joku aidantolppakin siinä. Kuva kääntyi kyljelleen taas jostain syystä, enkä jaksanut alkaa painia sen kanssa nyt.

Oli mukava ilma, sopivasti päällä ja lenkkarit jalassa, pitkästä aikaa nautin kun sain kävellä rivakkaa vauhtia ja kuunnella kenkien ääntä asfaltilla. Toinen sanoo "u" ja toinen vaimeammin "a". Koko pitkä talvi on saanut rämpiä lumessa ja loskassa isoilla kengillä, varoa liukastumasta ja askel on ollut raskas. Kurjet huuteli niin lennossa kuin maissakin jossain, mutta en nähnyt. Punakylk…

Ruokaa!

Kuva
Ruokahan se on mielessä, kun totesin vaa'an näyttävän liikaa ja on pakko paneutua salaattihommiin oikein tosissaan. Parsakaalia on myös kaapissa, siitä tulee sosekeitto jossain vaiheessa. Esikoinen on jäystänyt porkkanaa toiveissa olla kesällä hieman vähemmän kalpea kuin normaalisti, ja luki jostain että keitetystä porkkanasta irtois paremmin beetakaroteeni - mutta kun se ei yhtään tykkää keitetystä porkkanasta. Ajattelin sitten kokeilla soseuttaa keitoksi sitäkin. Josko maistuis. Epäilen kyllä, mun keitokseni ei yleensä maistu kenellekään.

Ostin taannoin kilon paketin naudanjauhelihaa, ajattelin että teen pyöryköitä ison kasan ja pakastan osan, niin voi sitten toistekin syödä. Pyörykkäpellillisen yli jäi jauhelihataikinaa, tein sit tällasia oopperaleipiä, missä taikina taputellaan leivälle ja paistetaan pannulla leipineen päivineen. Muna sentään erikseen.
Olihan tuo syötävää taikaruisleivällä, mutta siitä jauhelihasta tuli pahoja pyöryköitä! Kyllä ne just tuoreena meni, mutta kyl…

To do -lista

Kuva
Juoruilu on vähän vaikee lopettaa, kun ei mulla muutenkaan ole ketään, kenen kanssa juoruilla. Sitäpaitsi se on mukavaa, kun se ei ole pahantahtoista! Kylän asioista en ole yhtään enää perillä, kun kaveri muutti pois ja äiti kuoli.

Kattelin just saunan eteisessä/pukuhuoneessa, että äitin kampa on homeessa. Eipä äiti ole ollukaan enää neljään vuoteen siellä saunomassa ja tukkaa kampaamassa...

Tänään pitäs olla vähän kauniimpi ilma kuin tässä nyt muutamaan päivään on ollu.
Jos vaikka ei olis niin valjua. Ja sinne terveyskeskuksen sumppuun on mentävä just päivällä, kun siellä on kaikki parkkipaikat täynnä... stressasin joskus asiasta miehelle, eikä se näe mitään ongelmaa kun parkkipaikkoja on kadunvierillä vähän kauempana. Sille vaan ei ole ongelma tuollainen, mulle on. Mun pitää tietää etukäteen, mihin autoni ajan, en osaa alkaa siinä liikennevirrassa pähkimään, voiko tuohon nyt parkkeerata ja mahtuuko auto siihen vai pitäskö mennä jonnekin muualle ja kääntyä vaikka tuosta seuraavasta …

Terveisiä täältä alhosta

Kuva
Kuvassa pitäisi olla linkki juttuun junkki littuun, mutta jos ei ole niin TÄSSÄ
Suomen talvi on ankeaa aikaa masentuneelle ihmiselle ja sen jälkeen nopeasti tuleva kevät voi lisätä masentuneen epätoivoa kun hän näkee toisten iloitsevan keväästä ja elämästä, eikä itse kykene tähän.
Jaa. Ei mua häiritse pätkääkään se, että toiset iloitsee, eikä se lisää mun epätoivoani. Se mitä muut tekee tai tuntee on herttaisen yhdentekevää. Toisten ilo ei lisää eikä vähennä mun kurjuuttani, sehän on yksinomaan mun omien korvieni välissä. Vihaan ihmisiä, mutta iloisia ihmisiä ehkä vähemmän kuin vihaisia ihmisiä. 
Minusta on tosi ihanaa, kun muuttolinnut palaa, laulu raikaa (siellä missä sen moottorien pärinältä kuulee) ja luonto herää eloon, mutta se joko parantaa mielialaa tai sitten ei. Valju valo on kauheaa. Tämä mikä juuri nyt on ulkona. Tyyntä ja liikkumatonta, ruskeaa, valoisaa mutta harmaata. Uutta vihreää ei maassa vielä näy (paitsi tuo kevätrasvapötkön kuorimuovi, jonka unohdin ottaa mukaan…

Misantroopin viikonloppu

Kuva
Syön ahdistukseen, vuoroin suolaista ja vuoroin makeaa (no nyt kyllä pesin jo hampaat, se estää loppuillan syömiset) ja kohta varmaan ahdistun siitäkin kun syön.

Tytön leikkaus meni hyvin, vaikka tulikin suunnitelmiin muutos ja mie sain äkäistä kohtelua, kun en ollu huomannu (enkä tajunnu aamulla painottaakaan asiaa) että tyttö oli pistäny lähtiessä purkan suuhun, ja sitä ei olis saanu tehdä. Purkan pureskelu lisää syljeneritystä ja nieleskely vie mahaan ilmaa ja sitten ei voi nukuttaa. Meni spinaalipuudutushommiksi sitten. No, miehän olin salaa tyytyväinen siitä - nukutus kun on aina nukutus, ja spinaalipuudutuksesta toipuminenkin käy nopeammin. Ei todellakaan kiinnostanut jäädä sinne taas yöksi. Neljän jälkeen iltapäivällä saatiin lähteä.

Hoitaja, joka oli vuorossa suurimman osan aikaa, oli sellanen päsmäröijä, oikoi toisia ja tiesi kaiken paremmin, ja oli vihainen kun sai tietää siitä purkasta ja oli vihainen kun meillä ei ollu kyynärsauvoja mukana (tytön mukaan lääkäri oli sanonut…