Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

Tiedän kyllä, miten asioiden pitäisi olla

Kuva
Eilen oli hieno päivä. Olin ulkona poikkeuksellisen paljon, vaikka lenkki koirien kanssa ei ollu ihan niin pitkä, kuin edellispäivänä. Jotenkin se metsäkävelyn rauhoittava vaikutus kumoutuu, kun stressaan siitä, että siellä saattaa olla käärme joka puree koiraa. Voihan niitä tietysti olla tienpientareellakin, ja jopa meidän pihalla on niitä nähty, että millään ei voi täydellisesti suojata koiria siltä mahdollisuudelta, jos meinaa kuitenkin ulkoilla. 
 Kirjoitin kirjeen ulkona pöydän ääressä, ja satuin kuvaamaan aukeamassa olevan voikukan siemenhahtuvapallon. Puolen tunnin päästä se oli jo puolipallona. Luonnon ihmeellisyyksiä.
Koirat taas vahti tarkkana pihaa. Olin reipas ja leikkasin nurmikon. Aiemmin mies ei tahtonut, että leikkaan, kun sen mielestä en ollu tarpeeksi säntillinen, ja nyt näyttää siltä että mie oon se säntillisempi. Mies alkaa jättää leikkaamatta esim. vuohenputkikasvustot, vaikka juuri niitä pitäisi ahkerasti yliajaa, ettei leviäisi entisestään. Yhä suurempi osa piha…

Kauniita paikkoja ja rumaa

Kuva
Taas näin unia. Tuleekohan ne nyt takaisin. Olin konsertissa, mutta jossain sivusalissa parin muun ihmisen kans - musiikki kuului, mutta esiintyjää ei nähty.

Valvoin yöllä ja mietin näitä asioita. Mietin, kauanko jaksan tällasta stressiä hajoamatta. Pankki ei (odotetusti) anna rahaa (tosin mies taisi odottaa että antais) eikä ees pikavippifirmoista ole apua. Mie en tullu aatelleeksikaan, että oon vaan rasite tässä kuviossa - eläkeläisenä mulla ei ole maksukykyä ollenkaan. Ainoa remonttitarjous piti hylätä, kun ne olis vaan tehny uuden katon ja 10 vuoden päästä oltas oltu samassa tilanteessa. Eikä ollu rahaakaan niin paljoa. Enskuun alussa joku tulee taas katsomaan, voisko edes jonkin ensiavun tehdä pienemmällä budjetilla, ettei vahingot enää pahenis.

Henkistä apua pitäs hakee, mutta nyt on vielä sekin, että kannattaako mitään alottaa jos en edes asu täällä enää kohta. Enkä mie saa soitettua sinne.

Kävin pitkällä lenkillä koirien kans - on vaihteeks oikein kiva ilma, ehkä vähän kylmähk…

Repsahtaneet uikkarit

Kuva
Outoa unta työpaikalta. En osannut enää käyttää kahvikonetta, kun olin ollut kauan poissa. Sit siellä oli rivissä käärmeitä, joista yksi söi ihmistä.

Lapset on nyt reissussa. Kuopus kyseli asemalaiturilla, että eihän mulla oo nyt sellasta oloa, että tapahtuu jotain kamalaa... ku sillon viime kesänä saattelin niitä itku silmässä junaan kun oli tunne, että ei sais päästää, että jotain ikävää tapahtuu, ja sitten kuopuksen jalka meni rikki. Vieläkin sitä korjataan, ja siitä on jo melkein vuosi kun se sattui. En mie sitä aavisteluani ite muistanukaan, mutta kuopus muistaa. Se muistaa ihmeellisiä asioita pitkän ajan takaa ja niiden tarkkoja päivämääriä.

Alun peri oli tarkoitus, että ne on siellä vain muutaman päivän, kun esikoinenkin suunnitteli tulevansa Prideen mejän kans, mutta siskolle tulikin tilaisuus Yyterin reissuun, ja sinnehän mejän lapset innosta kiljuen menee, jos vaan pääsevät. Kuopuksella ei ollu yhtään kunnon uimapukua - se ei uinu yhtään koko viime kesänä ja vanhat uikkarit …

Se on täytetty

Kuva
Höh, ilmoittauduin joogaankin, vaikken tiedä asutaanko me edes enää täällä silloin, kun se alkaa. Mutta kaipa sen voi sitten perua, eikä se lasku varmaan tuu ennenkuin toiminta on alkanut.

Ilmoitin myös Birdlifen sivulla saaneeni sata lintulajia bongattua tänä vuonna. Joku yhdeksisensataa sinne oli jo ilmoittautunut. Mun sadas oli hienosti sääksi! Tunnistettiin tosin vasta miehen kameran kuvasta tietokoneen ruudulla. Ei ole niin tavallinen näky näin kuivalla paikkakunnalla, että olis ollu tutunnäkönen silmään. Kerran elämässäni oon aiemmin nähnyt.
99. oli kuvan pikkutylli siellä sorakuopilla, missä eilenkin käytiin. Sääksi oli toisessa paikassa, vaikka ei sielläkään mitään suuria selkiä ollut. Löydettiin kuopilta toinenkin pikkulampare, nämäkin on turkoosinvihreitä pohjavesilampia.
Kuva nyt on mikä on, mutta siinä näkyy taivaskuvajaisen alla vihreyttä, ja jos isontaa niin ainakin sitten näkee, miten paljon oli sammakon nuijapäitä rantavedessä. Jos haluaa nähdä.
Lupiinit on nyt kaun…

Hylätyt

Kuva
Rajamäellä viinatehtaan liepeillä on vanha tehdasalue, Valta-akseli, jonka ympärillä on ollut vuosikymmeniä aita ja portilla vartija, että siellä on voinut käydä vain luvan kanssa. Aita on nyt purettu, ja käytiin kattelemassa tuota hienoista tiilirakennuksista koostuvaa kolossia.
Punatiiltä on ollut käytössä, kun sama yhtiö on omistanut myös Nopon tiilitehtaan. Pardon tuo ruma roskatäplä. Se tarkentuu "kirpuksi" kun zoomaa, joten en sitten käytä zoomia.
Kovin paljon liikennettä ei kyllä monellekaan ovelle ole ollut viime aikoina.  Tässä rakennuksessa on ollut ikkunoita, jotka on pantu umpeen. Vieressä on ainakin jotain toimintaa.
Tykkään isoista tiilirakennuksista. Kyllähän tuolla toimitilaa vuokrattiin kovasti, mutta ei tunnu olevan tunkua. Hieno miljöö, olis potentiaalia vaikka mihin.

Seuraavaksi sorakuopalle, johon on ilmaantunut tällainen lampi. Lokkeja, rantasipi, tiira ja tylli ainakin majailee siellä.
Osassa sorakuoppaa on toimintaa, mutta tämä osa on maisemoitu. Koir…

Juhannus omalla paikallaan

Kuva
Pitkästä aikaa juhannuspäivä on oikeastikin Juhanin päivä, ja nyt aattona Aaton päivä. Olin ihan varma, että mun lapsuudessa juhannusta on juhlittu ns. oikealla paikallaan, mutta kun tarkistin asian, niin sehän on siirretty viikonloppuun jo vuonna 1955. Ihan sillon ei mun lapsuus vielä ollu. Äiti oli saman ikänen ku mejän kuopus nyt.

Kylymä on. Kuutta astetta näytti mittari, kun kuuden jälkeen ulkoistin itseni ja koirat (villapaidoissaan) aamukävelylle. Naakat oli omituisen meluisia (ja aina on joukossa yksi tai kaksi, jotka normaalin "kja"-äänen sijasta sanoo rumasti "krääää" kun kävelen ohi. Lienevätkö niitä, joiden pesäpiipun päälle laitoin verkon? Pitkävihaista sakkia. Ei ne mun mielestä ennen tätä kesää oo noin kiroillu) ja sitten olikin tienpenkalla tuoreehkot jämät syödystä naakasta. Koirat oli kovin kiinnostuneita ja yritti pyrkiä niiden äärelle.
Juhannusruusun ensimmäinen kukka kokeilee aukeamista. Viime vuonna taisi olla kukinta jo ohi juhannuksena. Niin …

Sitä itteensä

Kuva
Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin ajanjakso tunnu niin pitkältä. Toki kaikenlaista on mahtunut siihenkin. Muun muassa kuusi koiraa.

Saman verran hääpäiviä ehti olla takana sillä miehen sukulaisella, joka taannoin yhtäkkiä menehtyi. Kuulin huhuja välikäsien kautta (=todellisuusarvo kyseenalainen, ja asianosaiselta en ala kyseleen) että siitä olis tullu hoitovirheasia, olivat jättäneet vaan huoneeseen makaamaan eikä ollu hoidettu. En sit tiedä, mikä on asianlaita oikeasti.



Tänään näyttää olevan myös vihreä päivä. Älkää välittäkö linssissä olevasta roskasta, kamera on kurja mutta kaiketi paras niistä, mihin mulla on käyttöoikeus. Tai ainakin uusin. Ja onneksi peili hoikentaa. Eilen kun lähdin käyttään kuopusta psykologilla, unohdin tuon loma/kotiboleron päälle ja housutkin oli likaiset... näytin varmaan laitapuolen kulkijalta, ja kuopuskin valitti olevansa homssuinen kun kiireessä lähti, mutta niin me v…

"Palvelua" jos toistakin

Kuva
Anteeksi, oon kurjalla mielellä. On yksi taloon liittyvä ikävä juttu, joka vaanii koko ajan taustalla, ja josta ehkä myöhemmin lisää. En tiedä, onko stressin syytä vai sisäilman (home liittynee taloasiaan) että mulla on kolmena yönä peräkkäin tullu migreeni. Lääkkeet väsyttää ja väsy potuttaa.

Käytin tyttöä fysioterapeutilla, oikein sairaalan sellaisella, joka otti tosissaan sen tytön jalkahomman. Siellä ruuvienpoiston jälkitarkastuksessa oli lääkäri määränny. Ku sehän on ihan kiertyny se jalka, mutta kukaan ei oo aiemmin tuntunu piittaavan siitä. Nyt tyttö sai kotiläksyjä, pitää tehdä balettiplietä ja venyttää nilkkaa toiselta puolelta. Tiesittekö muuten, että terveen aikuisen pitäs pystyä seisomaan yhdellä jalalla (ilman että ilmassaoleva ottaa yhtään maahan) minuutin, jonkin UKK-instituutin "säännön" mukaan? En tiedä eikö kaikki sitten siihen pysty, joogassahan se on peruskauraa.

Takastullessa vein sen asemalle junia kuvaamaan ja ite menin kirppikselle. En löytäny mitään …

Pesä

Kuva
Meillä on puut käytännössä loppuneet, ja uusia ei ole edes kyselty. Tokkopa niitä kohta enää on tarjollakaan, ainakaan kuivia. No, punakylkirastaat on käyttäny tilannetta hyödykseen ja rakentanu liiteriin pesän. Nyt ne on aina hädissään, kun siitä ohi saunalle kuljetaan... äskenkin kuivailin itteeni saunan rappusilla normaaliin kesäiseen tapaani, ja rastailla oli hätä. Piti sitten lähteä märkänä taivaltaan, että pääsevät lämmittämään muniaan. Miten tuo nyt kuulosti jotenkin kaksimieliseltä? Olin ilahtunut että punakylkirastas edes, kun se musta ei... ja että nimenomaan sillä täkäläisellä murteella laulava rastas, samaa murretta en ole kovin monessa paikassa kuullut. Se sanoo "tyyitry". Muistan, miten kamalasti pähkäilin tänne muutettuani, mikä kumma lintu noin sanoo, ennenkuin kuulin sen hiljaisemman loppusäkeen ja osasin tunnistaa punakylkirastaaksi.

Oon ollu perjantai-illasta lähtien töissä. Lauantai ja sunnuntai pitäs tulla palkallisena vuosilomapäivien lomittamisena, mut…

Hikeä ja irtohampaita

Kuva
Ihana aamu! Tuntui jo nyt lämpimämmältä, kuin koko päivänä eilen. Ehkä se oli se tuuli taas, mikä kylmensi oloa. Ja väsymys.

Toinen koirista on nyt yhtä hammasta köyhempi - ennestäänkään niitä ei ollu kovin monta. Mutta oma vikansa, mitäs kokeili hampaitaan väärään paikkaan! Tytär oli koirien kanssa lenkillä kun puskista oli hiljaa ja huomaamatta paikalle livahtanut irtokoira (naapurin kiltti urosbokseri). Tytön huomio oli muualla, ja toinen mejän koirista oli tempautunut irti ja käynyt siihen kiinni. No eihän tuommoinen rääpäle mitään mahda isolle koiralle, joka oli vaan kattonu sieltä ylhäältä että mitä hittoa. Kotona huomattiin, että yksi kulmahammas puuttui. Siihen ei ollu pysyvää hammasta kasvanu koskaan, ja maitohampaathan nyt on höllässä ja heiveröisiä muutenkin.

Kuopus osti kivan mekon kirppikseltä päättäjäisiin, maksoi 8 euroa. 
Mie kattelin (ja haistelin) sitä tarkemmin kotona, ja huomasin tahran helmassa sekä vienoa hienhajua kainaloissa. Ajattelin, että jos se ei tyttöä i…

Unelmieni toppahousut

Kuva
Jaahah, vaatii kuvan taas ennenkuin pääsee kirjoittamaan. Orkidea kukkii. 13 kukkaa ja 15 nuppua tällä hetkellä.
Oon miettinyt jonkin aikaa, kun yleensä mulla on aika vilkasta unennäköä ollu, ja nyt on menny monta kuukautta niin, ettei oikein oo mitään näkyny, tai ainakaan en oo muistanu niitä. Viime yö oli poikkeus; halailin ensinnäkin komeaa ihanaa miestä (en vaan unessakaan pysty unohtaan, että oon naimisissa, että vois ns. pitää hauskaa 😊) ja toisekseen pystyin liikkumaan todellisuudessa (siis unen todellisuudessa) kuten googlemapsin keltaisella ukolla - osoitin vaan esim. talon sisään ja klikkasin. Siellä oli muuttokuorma pakattu melkein valmiiksi, ja pariskunta asui. Mulla oli kahisevat toppahousut ja toinen pariskunnasta kuuli minut kun kävelin asunnossa, mutta ei pystynyt näkemään. 

Sitä en ymmärrä, miksi mulla oli toppahousut, kun oli kesä. Ja oonkohan katellu liikaa karttoja, kun uneksinkin niistä. Ei, koska samalla logiikalla olisin halaillut liikaa vieraita miehiäkin, ja…

Salamaniskun paikka

Kuva
Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa kerrottiin, että ukkoskausi on käynnistymässä (yhtään ei oo salamaa nytkään ollu, vaikka on koko päivän satanu ja väliin rankastikin) ja siinä oli sitten tämmönen pätkä: "Laskimme myös mihin kohtaan Suomen karttaa on kertynyt eniten salamoita vuodesta 1998 alkaen: kyseessä on Kokkolan Välikylä ja siellä tarkemmin Rukkas-Erkin räme." Kyseiselle alueelle on paikannettu noin 30 maasalamaa 19 vuoden aikana.

Minähän tietysti lähdin kartasta etsimään moista paikkaa, ja havaitsin, että kyseisen Välikylän liepeillä on tällaisiakin paikkoja:
Löytyi sieltä toki kyseinen rämekin, heti siitä Antti-vainajan kankaan vierestä...

Kukkia ja murheita

Kuva
Tyttö sai kestävät ruusut siskolta, aatelkaa että nää on ollu kaksi viikkoa tässä ja yhä näin kauniit! Mutta ne onkin kuistilla, missä on ainakin öisin viileämpää. Ihanat. Keltaisista ruusuista pidän eniten. Mieskin muisti sen vielä joskus, mutta ei se enää nykyisin muista mistä mie tykkään. Ei sentään tuonu tänä keväänä ruukkukukkaa, kun siitä oli pari vuotta sitten oikeen draamaa.
 Kuopus on kaverinsa kanssa harrastuksen pyörteissä koko viikonlopun, eilen ajelivat höyryjunan kyydissä koko päivän ja tänään menevät taas, tosin nyt ei ole kuin yksi edestakainen matka. Eilen käytiin ne hakemassa päätepysäkiltä, eikä mulla ollu kameraa mukana... oli niin kiire lähtö, kun vaan heittämällä vaihdettiin vaatteet ja otettiin koirat mukaan. Veturi lähti muutaman minuutin etuajassa, ja satuttiin oleen just kohdalla kun se alkoi puhista ja puuskuttaa ja koirat tais vähän säikähtää. En olis niiden kanssa menny siihen, jos olisin tienny että se lähtee. On se majesteettinen ja hieman pelottavakin…

Mitä tapahtui 25 päivässä

Kuva
Mie sitten tykkään tästä siivotusta kuistista! ♥
Heräsin yöllä ennen yhtä, olin jonkin aikaa ihan niin virkee että olisin voinu nousta aamutoimiin. Kävin pihalla, räkättirastaat oli ainoat äänessä. Nukkuukohan ne ikinä? Ja täysikuuko mua valvotti? Voisin lyödä vaikka vetoa, että sillon ku se on 100% täysi neljän jälkeen iltapäivällä, se ei enää valvota vaan mua väsyttää ihan sikana.
Aamulla heräsin sit unesta, missä mulla oli kainalot kamalan kipeet ja sit niissä oli molemmissa syöpäkasvaimia. Kello ollut silloinkaan vielä edes seitsemää, mutta ei huvittanut enää nukkua.
Aamukävelylle sain itseni tuupattua, kun aurinko pilkisti ja sateen jälkeinen metsä houkutti. Koirat ei oikein arvostaneet märkää metsää, mutta voi, miten se tuoksui! Ja kaikkialla oli vaaleanvihreää uutta kasvua. Omalla pihallakin tuoksui. Valkoinen syreeni kukkii kohta, violetti ei vielä. Kumma, onkohan ne aina kukkinu eri aikaan, ku musta tuntuu että samaan aikaan samanlajiset ois kukkinu? 
Kolmesta omenapuusta va…

Vasikoita ja kaikenlaista muutakin

Kuva
Suonette anteeksi tuhruisen linssin kännykässäni, kun en huomannut sitä taas putsata kuvaa ottaessani. Kauheesti ei tohtinu pitää puhelinta edes kädessä, kun tilanne saattoi eskaloitua hyvin äkillisesti - olin nimittäin apuna kun vasikoita päästettiin laitumelle. Joukossa oli yksi vähän pöhkömpi tapaus, joka tuossa kuvassa näkyy keskellä, jos isontaa tai oikein tarkkaan katsoo. Sitä ei oikein voinut lähempää kuvatakaan, kun se saattoi äkkiä rynniä johonkin ja sillon piti tehdä jotain muuta kuin kuvata puhelimella.

Aurinko paistoi niin ihanasti ja kuumasti, farkkujen lahkeita piti kääriä ja ikävöinpä hieman aurinkosuojavoidettakin. Oltiin jo aiemmin samana päivänä käyty melko pitkällä lenkillä auringossa, kun hälytys hommiin tuli tosi lyhyellä varoitusajalla. Ei onneksi tunnu nahka palaneen.
Tällanen lätäkkö löytyy tuosta kylän laidalta, mutta rannat on varustettu kameroin ja "Yksityisalue"-kyltein sekä koirankieltomerkein, ettei vaan kukaan tule uittamaan koiraansa tai muut…

Me, myself and I

Kuva
Taaskaan ei suostunu antaan mun kirjoittaa, ennenkuin liitin kuvan. Latas ja latas vaan. Kuvassa koirani Tanriver's Missing Maid Pakilan siirtolapuutarhassa noin vuonna 1991.

Heräsin aamulla kuuden aikaan itkuuni, kun näin painajaista, jossa kuopus oli kuollut. Oon ehkä miettiny kuolemaa liikaa - hiljattain kuoli miehen sukulainen; suunnilleen saman ikäinen, terve, tietääkseni urheilullinen... koulutuksensa takia varmaan osasi arvioida tilansa vakavaksi (joku muu olis kuitannu viattomanoloisen oireen ei-vakavaksi) ja kutsui ambulanssin, mutta oli silti kuollut. Isää kävin tervehtimässä kun siellä päin liikuin, kuulin sen ekaa kertaa miettivän ääneen kuoleman mahdollisuutta.

Palaan vielä siihen joogaretriittiin. Kritisoin hiljaa mielessäni siellä sitä pakkokuunneltavan puheen paljoutta - tulin hiljaisuuden retriittiin, ja jouduin kuuntelemaan pölötystä enemmän kuin normiarkipäivänäni! Kuulemma yhteinen päivärytmi ja nää höpötykset "tukee ajelehtivaa mieltä" tms. Mie enne…

Talviturkki Saarijärvessä

Kuva
Tuonne se jäi, tuon laiturin päähän. Ei ehkä olis kannattanu, jos se vaikka olis vielä lämmittäny kun ei kesän lämmöstä ole tietoakaan... Kesäkuun alku ja viisi astetta lämmintä, hirveä tuuli ja eilen satoi rakeita. Ja vettä, ja sähkötkin meni tunniksi. Ensin tuli sähkökatkos ja sitten hetken päästä iski salama melkein kohdalle. Myöhemmin salamoi muuallakin, lähinnä kaakossa, mutta se yksi oli pitkään ainoa, mikä salamakartassa näkyi.

Joogaretriitin jälkeen alkoi arki ihan rysäyksellä. Jotenkin tuntui siltä, ettei kukaan ollu mua kaivannu eikä kenenkään mielestä ollu kiva, että tulin, vaikka toin tuliaisiakin. Paitsi koirat, joille en tuonu tuliaisia. Jo asemalta hakiessa alkoi miehen mälkätys kuopukselle pyöräilykypärän käyttämättömyydestä, ja muutenkin ollut jotenkin pahalla päällä taas. Mies siis. Tulopäivän iltana olin onnellinen, kun pääsin omaan sänkyyn nukkumaan (ja koiratkin oli iloisia, melkein riehakkaita kun mentiin nukkuun) mutta se ilo ei kauaa kestänyt, kun miehen kuors…