Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Perse edellä sitten, kun ilo ei kerran käy.

Kuva
Sen kerran, kun uskallan laittaa oikein otsikkoon iloa ja positiivisuutta, niin lyödään takaisin oikein kunnolla. Että älä unta nää, että sulle mitään iloa tässä tarjoiltais. Kehtaatkin, omahyväinen paskiainen, kuvitella muka selviäväsi tästä. Ja vielä "ilolla".

Tiedättekö sen "Apinan käsi" -tarinan? En löytänyt pikaisella googlauksella, mutta suurpiirteisesti se menee niin, että mies saa jostain apinan käden, jonka haltijalla on mahdollisuus toteuttaa kolme toivetta. Se toivoo ekaksi, että saisi jostain xxx määrän rahaa, jolla kuitata joku kiinteistövero, ja sit sen poika kuolee onnettomuudessa, ja henkivakuutus on just sen xxx verran. Mies suree kovin ja toivoo, että saisi pojan takaisin, ja sit keskiyöllä tai jotain kuuluu koputus ovelta kun poika on haudan takaa tulossa takaisin jonain zombiena. Ja sillä hetkellä miehen vaimo riistää apinan käden itelleen ja toivoo edellisen toiveen pois.

Minun mummo aikanaan toivoi kovasti saavansa miehekseen minun papan, oike…

Ilolla eteenpäin

Kuva
Toisaalta ärsyttää erinäiset asiat, toisaalta on kyllä asioita, mistä olla iloinen. Esimerkiksi se, että jaloleinikit aukeilee. On niissä oransseja ja keltaisiakin.

Vastapainoksi on toki muita kukkasia, jotka ei ole edes kasvaneet, tai jos vähän onkin niin kukkia ei oo näkyny. Valmiina taimina ostetussa päivänsinessä ei ainakaan.

Sitten on kattoremonttijuttu hieman edennyt.
Pihalle on tullut puutavara, peltitavara ja jätelava. Jonka kuski jätti vähän keskelle kulkuväylää kylläkin. Ja tätä kirjoittaessa tuli remonttimiehet.

Ja se ilahdutti, kun viime viikonloppuna autoin puhelimitse tyttöä ja poikakaveriaan parkkeerausasiassa kun ne oli isossa kaupungissa elokuvissa ja pojan ajokokemus on vielä niukka eikä ihan kaikki liikennemerkit vielä muistissa, ja sit poika oli sanonu minusta että "se on ihan paras" :) Luultavasti siksi, kun minut saa helpommin kiinni kuin hänen työssäkäyvän äitinsä...

No, mie jään tänne sitten virolaisten remonttimiesten kanssa kun mies tyttöjen kera lä…

Ylläreitä

Kuva
Tiesin kyllä istuttaneeni pari kolme vuotta sitten itse siemenestä kasvatettuja neilikantaimia tähän kukkapenkkiin, mutta luulin niiden jo kuolleen ja hukkuneen muuhun biomassaan ja toisekseen - kuten punapäivänkakkarankin kanssa - niiden olleen kunnolla punaisia. Nyt yhtäkkiä siellä kasvaa tällaisia pitkävartisia neilikantapaisia kukkia. Palavarakkaus sentään on sen punaista, mitä kuuluukin, kun muut tuppaa oleen valjuja.
 Jaloleinikkien sensijaan piti olla oransseja ja keltaisia. Tuo näyttää minusta sitten kyllä punaiselta, mikä on aukeamassa. No, hyvä että edes kukkii. Taustan oranssit on samettikukkia.
Pihtihäntä oli parissa (tai vähän enemmässä) päivässä tehnyt pesän pihalle lojumaan heitetyn tyhjän uimapatjan alle. Suunnittelin hyötykäyttää kyseistä välinettä myöhemmin, ja toiveikkaasti ajattelin että sade sen puhdistaa silleen kätevästi ulkona... mutta eipä sitä sadetta sitten sen jälkeen olekaan kunnolla tullut. Ei sitä sillon tuu ku odottaa... Käänsin sen nyt kuitenkin ja l…

Pique-nique ja muut velvollisuudet

Kuva
Pikkusen välillä ripsi vettä ja välillä paistoi aurinko kuumasti, ja välillä myös kylmä merituuli löysi tiensä talojen välistä Koffarille, niinkuin tuota puistoa alkuasukkaat kuulemma kutsuu. Ne stadilaiset. Sanoisinkohan mieki niin, jos olisin jääny sinne asumaan enkä vaan käyny seittemää vuotta asumassa... Helsingissä aina näkee kaikenlaista hassua, nytkin siellä kulki Rambo joka piti kainalossaan pumpattavaa Barbaraa. Ja ukkonenkin jyrähteli.

Rippijuhlissakin käytiin tyhjentämässä herkkupöytiä, tosin mun vehnäkiintiö tuli täyteen ennenkuin kukaan korkkas mansikkakermakakun (ite en tohtinu alottaa sitä) joten jäin sitten ilman sitä kun en uskaltanut ladata ylen määrin sitä pehmeää vehnämössöä mahaani. Mustikkakakku oli kyllä hyvää sekin. Ja tapasin erään karjanhoitopiireissä varsin tunnetun herrapariskunnan, joista toisen puolikkaan kanssa ollaan oltu samassa navetassa töissäkin, tosin hieman eri vuosikymmenellä. Olivat juhlakalun kummeja.

Tällasten ryhmäaktiviteettien jälkeen mull…

Kuulolla

Kuva
Meinattiin käydä Sinebrychoffin puistossa miittaamassa ihmisiä. Siellä on Atrian Grillaamo -tapahtumakin ja ilmaista makkaraa sekä perunamunakasta... voipi jäädä mulla väliin, en oo kauhee grillimakkaran ystävä. Perunamunakasta en edes tunne. Paitsi omatekemäni. Mutta voi siellä kävästä kokemassa ihmispaljous ja ääniä.

Yksi vielä

Kuva
No niin, hyvä kun en hävittänyt niitä muurahaisia, ei se kuulemma kannata. Ei ne tuossa kuivakkopenkissä haittaa, mutta kylläkin sellasissa paikoissa, missä kuljetaan ja seisotaan ja ne kiipee jalalle ja puree...

Totesin tänään, että onpa mukavaa, kun koirat ei naura mulle jos vahingossa tulee väärä sana jonkun oikeamman sanan tilalle. Niin, niillehän mie täällä höpötän. Kelles muulle. Ei naura vaikka kuinka änkytän, useimmiten kuuntelee (vaikkei ymmärräkään) eikä ignooraa mua. Reissussa huomasin miten vähän mieskään minua kuuntelee. Sitten monta kertaa meinasin alkaa jostain jutteleen, ja totesin että no ei sitä kuitenkaan kiinnosta, ja olinkin hiljaa. Mun jutut on niin pieniä ja tylsiä.

Olis kutsu rippijuhliinkin viikonloppuna, tekis erakolle hyvää mutta on niin vaivaannuttavaa siellä vieraiden seassa virsiä laulella. Kyseessä on poika, joka on tytöille tuttujen poikien pikkuveli, jonka kanssa ei oikein kenelläkään meistä ole mitään tekemistä. Kutsu tuli kortilla oikein jokaisen etu…

Matka ja mehupurkkitalo

Kuva
Perjantaina sain palkan taannoiselta työviikonlopultani ja kyselin mieheltä, mitä tehdään kun ollaan kaksin ja on luvattu lämmin viikonloppu. Ehdotin vaivihkaa minilomaa Puumalan suunnalla, kun siellä on kaunista ja miehelle löytyis kuvattavia maisemia. No ei se halunnut Puumalaan, mutta ajatus toiseen suuntaan lähtemiselle alkoi itää. Porin ja Reposaaren nurkathan on meille mieluisia, mutta kun sattui juuri Pori Jazz-viikonloppu niin eihän siellä ollut vapaata majoitustilaa. Lisänä vielä tuulivoimaloiden rakentajat.

Merikarvialla sijaitsevassa Mericampingissa oli yksi mökki vapaana, pienin ja lähinnä merta. Ollaan joskus ennenkin siellä käyty perheen kanssa. Yön hinta 25 euroa, mikä kertoikin siitä että mökki oli todella pieni. Olisko ollu vajaat kymmenen neliötä.
Mutta se oli tosiaan muutaman kymmenen askeleen päässä merestä ja näkymät portailta oli hienot.
Vähän vähemmän puita niin olis ollu vielä hienommat. Mutta sisällä oli kaikki mitä viikonloppuyöpymiseen tarvitsikin:
Jääkaappi…

Pionia pännii pihalla

Kuva
Joku sillä on, ku se on noin kitukasvuinen ja yksi pieni nuppu on, mutta siitä tuskin kukkaa tulee. Ei se oo tuon kummempaa kukkimista suorittanu vuosiin. Siirsin sen kalliokilpien seasta avarampaan paikkaan monta vuotta sitten, ja tiesin kyllä että pioni ei tykkää siirtelystä, mutta on se sen jälkeen jo pari ihan ookoo kukkaa vääntänyt, mutta nyt se on alkanu surkastuun. Niitä on kaksi pientä siinä. Olisko juuret joutunu liian syvälle? Tosin en oo kauheesti lannoitellutkaan. Ehkä sitä pitäs hoitaakin välilllä.

Punapäivänkakkara kukkii, peräti yksi on edes lähellä sitä väriä, mikä oli siemenpussin kuvassa. Mielestäni ne oli oikeasti punaisia siinä kuvassa. Kirkkaan tai tumman punaisia. Valkoisessa akileijassa on paljon kukkia, mutta se taitaa olla ainoa, mikä on selvinny tähän asti. Ne kaksi muuta puskaa on vissiin hävinny, se sininen minkä nuppuja keväämmällä kuvasin, onkin vanha, jo pihalla aiemmin ollut. No yksi pieni läpäre on akileijan lehtiä, mutta se ei kuki.

Ensimmäinen puuta…

Muurahaisia

Kuva
Mulla on yksi mehitähti, jonka sain jouluna, ja päätin viimein istuttaa sen ulos, kun kärsikin niin kovin siinä umpipurkissaan. Meinasin sen tuonne mun kivipenkkiini laittaa, josta pakkaset on tappaneet suurimman osan kivikkokasveista... joku maksaruoho siinä vielä sinnittelee. Ahomansikkaa, huopakeltanoa ja oranssikeltanoa oon siihen siirtäny, ja pari hauskaa heinätupsuakin siihen on ilmestynyt. Mehitähden aioin panna tuohon koiran kohdalla olevaan nurkkaan.


Nostin kiven, ja heti sen alla ihan paljaaltaan oli muurahaisten kotelovarasto. No, olis pitäny tietenki hävittää pesä, kun niin teen kaikille pienten kiukkusten murkkujen pesille, mitä löydän (paitsi että se Raidin muurahaissirote on yhtä tyhjän kanssa) mutta en raaskinut. Niin hädissään ne alko siirtään lapsenkehtojaan turvaan... kuvasin vain kännykän intervallikuvauksella.

Loppuvaiheessa alko kuva jo heilua kovasti, kun hyttyset ja varmaan ne murkutkin puri ja pisti ja jalatkin puutui...
Täysi-ikäinen tyttäreni tarjosi minulle…

Ruusuja, huijareita ja sitruunahyvää

Kuva
Onko kukaan lukijoista ruusutietäjä, että osais sanoa onko tämä villiruusu vai ei? Mikä se vois olla? Googlettelin villiruusuja, ja niissä ei ollu tuollaisia kerrottuja malleja. Tämä pensas on lymyillyt mejän pihalla pihlajan varjossa, enkä ole siihen oikeastaan kiinnittänyt huomiota kuin joskus harvoin, kun se kukkii, mutta nyt siinä on kai jotenkin enemmän kukkia ja se on huomaamatta kasvanutkin pikku pensaasta parhaimmillaan pari metriä korkeaksi. Varsissa on tiuhalti pieniä piikkejä, kasvutapa siro ja pysty. Kukka on 5-6 cm halkaisijaltaan. Orjanruusua mejän pihalla kyllä kasvaa, oon yleensä katkonu ne pois mutta viime vuosina antanut kasvaa... niissä on kauniin väriset sirot kukat ja violettiin vivahtavat lehdet.

Toissapäivänä sain sit ruvettua siihen viheliäiseen hommaan, kun vastaperustamani kukkapenkki piti tyhjentää kattoremontin tieltä ja siirtää kasvit muualle, ja sitä ennen tietysti tehdä uusia penkkejä niille. En tiedä, miten kylvetyt ritarinkannukset, unikot sun muut mi…

Seuraava askel

Kuva
Kuistin ikkunaan kuvastui niin mukavasti tässä päivänä muutamana pöydällä oleva kukkakimppu, että piti siitä oikein tämmönen taiteellinen kuva muokata.

Aamulla puoli kahdeksan maissa oli tosi pimeää, lähdin koirien kanssa muka ajoissa käveleen, ennenkuin naapurin bokseri käy postilaatikolla. Tai käyttää isäntänsä siellä, ne yleensä liikkuu 8 ja 9 välillä. No nyt se oli tuntia edellä aikataulusta ja tuli vastaan, ja mejän koirat meuhkas hulluna. Sen jälkeen kun tytöltä pääsi toinen koira irti ja kävi niinikään irrallisen bokserin kimppuun, ne on tulleet ihan sekopäisiksi kun ne tapaa sen. Sitten ku mun oli tarkoitus kävellä yksi metsäpolku, niin eiköhän siellä ollu joku ihme tallustelija, ettei viitsitty sit mennä sinnekään. Luulin että koiranulkoiluttaja, mutta ei, mikä lie haahuilija, ei se ollu lenkilläkään ku patsasteli siellä vaan. Totesin taas, että en todellakaan pidä ihmisistä. Sori vaan haahuilijalle, ei mitään henkilökohtaista.

Eilen oli aamuisen säätiedotuksen mukaan luvass…

Yllättävässä kesätapahtumassa

Kuva
Niin, en sit lähteny sinne Prideen. Olisin ehkä lähtenytkin, jos olis ollu yhtä hyvä ilma, mitä oli meille luvattu, mutta kylmyys, tuuli ja sateen uhka oli se suurin syy. Toinen oli matkan pituus. Miksi siitä on venytetty 2,5 kilometrin maratooni, takaisinkin on kuitenkin käveltävä, jos ei halua alkaa selvitteleen Helsingin joukkoliikenteen kiemuroita. Kyllä mie viis kilometriä kävelen, mutta mieluummin niin, että mulla on koirat mukana.

Mentiin sitten ajeleen, käytiin Saaren kansanpuistossa tarkoituksena käydä näkötornissa, mutta sinnehän ei käyny kortti, miehellä ei ollu käteistä eikä mullakaan kuin se vitonen, jota mies ei suostunu lainaamaan, koska sitten mie en olis päässy... käveltiin sitten muuten vain. Sattui olemaan järvisählyn MM-kisat siellä :) Vähän väliä kuului, kun selostaja sanoi "minuutti aikaa, kaikki järveen!" Ei maksettu sisäänpääsyä (kai siellä sellainen oli, ainakin sen näköinen koppi sisäänkäynnin vieressä) eikä hiippailtu muutenkaan alueelle, vaikka s…