Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.

Pöljän pottusoppa ja muita mokia

Kuva
Ehkä viikko sitten käytiin Lidlissä, ja siellä oli flunssainen kassa. Välillä niisti nenäliinaan ja samoilla käsillä lääppi ihmisten ostokset koodinlukijan läpi ja ojensi kuitin. Niinhän se on toimittava, ei nuhasta saa saikkua ja kuka joutaa kassatyössä joka niiston jälkeen käsiä desinfioimaan. Mietin ääneen miehelle poistullessa, että moneenkohan se onnistuu tuossa hommassa tartuttaan sen flunssansa.

No, nyt meillä on koko perhe flunssassa. Kaksi saikkulaista, joista toisen lääkärireissulle tulin mukaan ja kävin apteekissa. Mies kävi sillä samalla lääkärillä, joka oli 20 vuotta mun työpaikkalääkäri ja jolle oon murheeni vuodattanut monta kertaa, ja minua sitten ilahutti ku mies sano että se oli kysyny mitä mulle kuuluu :) muisti vanhan kanta-asiakkaansa ja miehenkin itse asiassa niiltä ajoilta, kun se oli samassa työpaikassa mun kans.

Esikoista piti käyttää myös sairaanhoitajalla, koulu vaatii todistuksen. Samalla reissulla käytiin kaupassa, olin ostanu aiemmin kanaa ja ostettiin s…

Surusta raskas

Kuva
Pitihän se arvata, että itku tulee siitäkin, kun vanha rakas kotikoivu kaadettiin. Sen juurella on tullut kuitenkin asuttua liki 20 vuotta. Ja puiden kaato itkettää muutenkin, vaikkei olis edes "oma". Tosin ei se tuokaan ollut oma, vaan kunnan. Siinä mielessä helppo juttu, että sieltä tuli koneet ja monta miestä sahoineen, oksat ja roskat hoidettiin pois ja me saatiin puut vaikkei nyt ihan ilmaiseksi. Ja onhan niissä toki hommaa, ei ne valmiina klapeina ole...

Nyt on sisällä tosi valoisaa ja rinnassa suru. Täytyy varmaan hommata joku rullaverho ainakin toiseen keittiönikkunaan, kun muutenkin ohikulkijat tänne toljottaa ja nyt näkeekin. Suoraa tiskipöydälle ja hellalle.

Mennyttä

Kuva
Tein pitkästä aikaa masennustestin netissä, ja täppejä asetellessani ärsyynnyin taas niistä vaihtoehdoista. Olen joskus tehnyt kyllä vastaavan testin, jossa on yritetty muokata asiallisemmaksi esim. painokysely niin, että kysytään painon vaihtelusta, ei vähenemisestä, mutta tässä se oli vanhassa muodossa. Minä en ole maailman ainoa, jonka henkinen pahoinvointi oireilee syömisenä. Rasvaa, sokeria ja suolaa nam. Yök.

Ja se, että pitää verrata erinäisiä asioita (esim. itkemisen määrää) "tavalliseen" tai "aiempaan". Mikä on se tavallinen itkun määrä? Kuinka kauas aiempaan pitää verrata? Verrataanko viime viikkoon, viime vuoteen, aikaan ennen masennusta? Jos ei itketä enempää kuin viime kuussa (koska silloinkin itketti) mutta paljon enemmän kuin viime kesänä? Siinä lukee "vastaa sen mukaan, miten olet tuntenut viimeisen viikon aikana" eli ehkä pitää sitten verrata sitä edeltäneeseen viikkoon... (=sarkasmia).

Luulin kyselyä täpittäessäni, että mullahan menee hy…

Sinipunainen kaveri

Kuva
Meille tuli eilen vävykokelas yöksi, on stressaavaa kun ne ei syö. Tai poikaparka joutuu ensin tankkaan ruokaa ennenkuin tulee meille, ja sit kärsiin nälästä kun jostain kumman syystä ne ei kumpikaan oikein tahdo syödä kun ovat meillä. Tyttö ei ees tarjoa sille ruokaa, ja kieltäytyy molempien puolesta jos tyrkytän eikä poika vissiin kehtaa sit ottaa. Jotain suklaata puputtavat. Nyt oli lasagnea, pakotin ne syömään kun tulivat koulusta ni söivät sellaset 7cm x 7cm palaset. Tulivat tänään "aamiaiselle" joskus kolmen jälkeen. Leipä sentään kelpas.

Illalla nukkumaan mennessä kaikersi särky päässä, ja niinhän se oli neljän- viiden maissa otettava migreenilääke. Ja piti hakee vielä pahoinvointilääkekin varmuuden vuoksi. Aikani valvoin ja sen jälkeen  n u k u i n  antaumuksella ja raskaasti, en meinannut millään päästä ylös. Monta kertaa havahduin ja ajattelin, että kello on jo ties mitä, pitäs nousta, mutta nukahdin aina uudelleen. Onneksi koiratkin jaksoi nukkua, puoli kymmeneen …

Ryömivä limasieni - sielunkumppani?

Kuva
Jos ei olis aurinko pilkahtanut, en olis varmaan jaksanu lähtee lenkille. Onneksi pilkahti ja lähdin, oli hyvä lenkki. Vähän ensin paleli etenkin käsiä, mutta loppumatkasta ylämäessä oli jo kuuma. Ja vähän pelkään niitä kyitä mettässä. Eilen ja tänään on muistunut mieleen Lauri Tähkän Syyskuun kyy, vaikkei oo vielä syyskuukaan. Huh, onneksi mies ei oo nyt kuunnellu tuotakaan, ainakaan ilman kuulokkeita.
Paranvoi ryömi kannolla. Ihmeellisiä otuksia! 
Nyt on maha kipee, ollu pitkin aamua ja pahenee vain - ei olis pitäny syödä sitä ohrarieskan palaa, vehnäähän siitäkin on suurin osa. Väsyttää ja masentaa, vaikkei ihan yhtä paljon masenna kuin ennen kävelylenkkiä. Vastasivat kolmannella kerralla siellä mt-paikassakin, kolmen viikon päästä saatan saada ehkä tiedon aikavarauksesta, siitä ei tiedä kuinka pitkälle se aika itsessään sitten menee, jos sen saa. Jonoa kuulemma on. Aika jännä systeemi siellä, paperille käsin kirjoitti mun tiedot ja sitten soittavat, kun on tarjolla aika.

Kyllä s…

Pakkasen puolella kohta

Kuva
Yritin soittaa sinne mielenterveyspuljuun puhelinajan puitteissa, mutta kun alkoi hälyttään ni kauhistuin, että onko mulla niille mitään sanomistakaan, alanko taas heti itkeen, mistä mie niille puhun, mitä sanon, mitä ne kysyy ja osaanko vastata... no onneksi eivät sitten vastanneetkaan puhelimeen. Olenpahan ainakin yrittänyt hakea apua.

Hiton kylmä ja harmaa päivä taas, vaikka piti olla puolipilvistä. Sain sentään pyykit koneeseen pyörimään, eilen jo mies päivitteli, kun ei ole puhtaita ohuempia työpaitoja. En sano, että opettele ite pyykkäämään, ainakaan sen urakan jälkeen, minkä se eilen teki tuossa pihalla puutavaran kanssa. Mie en kyllä ymmärrä sitäkään, että kun tarjoudun apuun - sanon, että tehdään yhdessä se sahaushomma, sano vaan millon ni tuun kaveriksi - niin ei puhu mitään, menee vaan ja sit saha huutaa pihalla. Tämä on toistunut niin monta kertaa, mie sitten ehkä huomaan että se on jotain tekemässä ja vedän työvaatetta päälle ja kumppareita jalkaan ja juoksen paikalle. Ei…

Outoja asioita tapahtuu

Kuva
Yleensä tykkään sumusta, mutta nyt en, ja taas on sumua. Tuosta tuli sit taas mieleen Dave Lindholmin kappale, jossa laiva kääntyy hitaasti ja taas on sumuu - kokeilin taas löytyykö sitä youtubesta, mutta taas oli jonkun rohkean lisäämä video poistettu sieltä. Monia kotimaisia taidetaan vahtia aika tarkkaan, poistetaan nopeesti jos niitä tulee sinne.

No, Spotifyssä se on, se levy miltä ko. kappale löytyy. Ajattelin, että samapa tuo, jos rekisteröidyn sinne. Hah, mun sähköpostiosoitteella oli jo tili! Sama juttu oli Instassa aikanaan.

Sillon kun sinne Instaan menin, oli tytär sentään auttamassa kun en mie oikein puhelimella osaa näitä juttuja. Se tilas uuden salasanan (kun sehän tuli tietty mun säpoon) ja poisti sen tilin (ei siellä ollu ku yks tai kaks kuvaa, selkeästikään ei ollu käytössä) ja laitettiin uus. Tän italiankielisen spotifytilin mie vaan "omin" itelleni, vaihdoin salasanan ja rupesin kuunteleen. Ei oo silleen henkilökohtainen ku joku Instagram.

Löysin perjantain…

Meren monet kasvot

Kuva
Hmmm... otsikko ei varmaan oo mun kielikuva, luultavasti pöllin sen nyt muualta. Ehkei siihen ole tekijänoikeuksia.

Lomaselta on siis palattu, lomaltapaluumasennus ja -väsymys iskenyt ja kaikkee pitäs silti tehdä. Aamu oli todella ankean näköinen sumumölli, jossain määrin on vieläkin. Ei tiedossa parempaa.

Kelit oli vaihtelevat tuolla rannikolla, välillä satoi, välillä paistoi ja sitten tuulikin kovaa. Ikinä en oo niin isoja aaltoja nähnyt tuolla, kuin sunnuntaina! Ne pyyhki yli koko kallioiden mitalta, mitä ei oo koskaan tapahtunu sillon ku ollaan oltu mökkeilemässä.





Kolmesta illasta kahtena nähtiin auringonlasku, ja lauantai-iltana se oli komea näytös meren velloessa hornankattilana värikkään taivaan alla.
Desibelit oli varmaan melkoiset, mutta ihmeen hyvin nukuin, kuten yleensä aina tuossa mökissä. Meren ääni tuudittaa, vaikka se olis kovakin.

Tällasen "once in a lifetime" -otoksenkin nappasin metsässä. Näitä kauriita siellä liikuksi, aiemminkin nähtiin  hieman toisaalla …

Savua, höyryä ja pihinää

Kuva
Se oli Rautatiemuseopäiväkin, ja erinäisiä höyry- ja muita museojunia kuljeskeli siellä täällä Karjaata ja Helsinkiä myöden. Mekin hieman kuljeskeltiin niitä sitten kuvailemassa siellä täällä. Onhan ne majesteetillisia ja pelottaviakin, nuo höyryveturit. Jotenkin minusta niin sykähdyttävää ajatella, että ei kovinkaan kauan aikaa sitten ne oli pääasiallisia rata-ajoneuvoja. Hienoa, että Rautatiemuseossa ja Haapamäen museoveturiyhdistyksessä pidetään kunnossa näitä vanhoja upeita vetureita ja vaunuja!
Pikku-Jumbo on HMVY:n hoivissa Haapamäellä, tässä se "pääteasemalla" vaihtoi vaunuletkan toiseen päähän uutta matkaa varten.
Prinsessa, vähemmän käytetyltä nimeltään Heikki, on Rautatiemuseon liikkuvaa kalustoa, tässä hienoine koristeluineen ja lippuineen pysähtyneenä Rajamäen tehdasmuseon viereen. Höyry purkautui huumaavalla melulla ja niin kovalla paineella, että sinkoutui metrikaupalla suoraan ylöspäin. Oli paljon väkeä katsomassa sitä, ja kyytiinkin menossa kun se Karjaan suu…

Liskoja ja ruusuja

Kuva
Minipieniä sisiliskoja :) mies huomasi lauantaina, että koira ikäänkuin vaanien tuijottaa jotain, meni katsomaan ja näki nämä. Toin siihen tulitikun mittakaavamerkiksi. Ihmeen kesyjä ja rauhallisia olivat nuo pienet liskonalut. Kaksi ruskeaa ja yksi vihertävä.

Joo myrskyä lietsottiin kauheasti, Ilmatieteen laitoksen sivulla oli oikein varoitus vaarallisesta ilmasta ja käskettiin ihmisiä pysymään sisällä. No mie olin viemässä vävyehdokasta junalle just sillon, kun se tänne ylti - salamoihan se hiukan ja jyrisi ja satoi, mutta se oli äkkiä ohi ja mistään myrskystä ei voinu kyllä puhua. Illemmalla oli sitten jo poutaa ja kaunis auringonlasku. Helsingissä toki oli ollu aika kauheaa, joku maratoonikin siihen aikaan just. Katoin jotain videoita, missä maratoonarit kahlas vedessä ja ryömi kaatuneiden puiden ali likomärkinä.

Kaupassa oli halpoja reilun kaupan ruusuja, ostin ilokseni oransseja kimpun. Tai itse asiassa panin miehen ostaan ne. Se osti keittiön valaisimeen lampun, ja kassalle kä…

Koti ♥

Kuva
Höh, panin tuon random sanaparin edellisen kirjoituksen otsikoksi ihan vaan siksi, kun se sattui pyörimään mielessä ilman syytä. Sen jälkeen aina kun olen täällä käynyt, on alkanut pyöriä päässä Nirvanan All apologies, ja nyt vasta tajusin yhteyden.

Kysyin eilen työmiesten nokalta, onko niillä viikonloppu vapaa (pitkiä päiviä tehny ja se ainaki oli välillä minusta tosi väsyneen näkönen) ja se sano on, ja että katto tulee valmiiksi sillon eilen. No, nyt niille oli kuitenkin nakitettu tälle päivälle vielä tuon seinän korjaus - ilman asian puheeksiottoa olisivat ilmeisesti jättäneet lahon seinän silleen, vaikka siitä puhuttiin myyjälle ihan alusta saakka, että seki pitää korjata. Myyjä oli vaan jättäny sen tyynesti pois sopimuksesta. Ne olis jättäny siihen lahot laudat vinksin vonksin ja kissanmentävän reiän siihen räystään alle, mistä ritilä on jo pudonnut purku- ja uudelleenrakennuksen tuoksinassa. Ja muka pitkä takuuaika, kun katon alle pääsee sit oravat ja linnut ja lepakot ja kuka n…

Easily amused

Kuva
Taas kakku. Taas se meni makeisiin suihin samana päivänä. Oli vaan hyvät mansikatkin menny makeisiin suihin (ihan luvalla tosin) niin kakun päällystää piti hieman täydentää pihaltahaetuilla villivatuilla ja tommosilla rakeilla. Koulunalotus- ja lomanlopettajaiskakku, selitin miehelle kun se kysy mikä kakku.

On ihanaa, että kattoa tehdään ja että sen pystyi ylipäätään tekemään, mutta elimistö on koko ajan vähän sellasessa hälytystilassa, kun pään päällä ryskyy ja paukkuu kun taloa sananmukaisesti ensin hajotetaan ja sitten sitä lyödään uudelleen kokoon uusista puista. Puukkosahat ja porat jyrisee ja naulaimet ja nitojat paukkuu ja lankut kolisee. Portaikon lampusta putos kupu tärähtelyn johdosta. Neljättä päivää ja eilenkin aamuysistä iltakasiin. Hienoa toki. Ahkeria työmiehiä etelästä, kielimuuria pukkaa mutta onneksi ei tartte paljo puhua. Tere hommikust melkein riittää, välillä jotain muutakin.

Väsyttää päiväkausien hälytystila ja se, kun koira oli levoton yöllä ja halus sit uloski…

Kesän loppu.

Kuva
Vein autollisen lapsia kouluun. Taas se alkaa. Voi hyvänen aika, miten tämä kesä loppuikin niin äkkiä! Ei ehditty katsoa sitä lyhintä reittiä asemalta koululle, ei ehditty kuopuksen kanssa katsoa miten lippu ostetaan automaatista, justiin eilenillalla saatiin mentyä tablettikaupoille kun tytölle tulee e-kirja jolle pitää olla joku lukulaite. Anoppi kustansi siitä 120 euroa avustuksena, mikä on mukavaa. En ite ymmärrä mokomasta e-kirjasta mitään, oon yrittäny googlettaakin mutta missään ei ole selitystä for dummies että voiko se olla esim. useammassa laitteessa - kotona koneella ja mukana puhelimella - vai voiko sen siihen hintaansa ladata vain yhden kerran johonkin ja miten se käytännössä toimii. Ehkä asia selviää. Toinen on, että se tulis halvemmaksi per vuosi, jos sen ostais kerralla koko kouluajaksi, mutta kun en luota siihen, että lapsi viihtyy ja jaksaa koko koulua loppuun asti. Kun ei se tosiaankaan ole sen ala. Mutta sekin ehkä selviää.

Mie niin toivon, että tytöt viihtyis ja …

Markkinoita, makkaroita ja matoja

Laps läks kaverinsa kanssa kyläileen junamatkan päähän. Vielä ehtii ennen koulua. Juna oli aivan täynnä, lippua ajoissa varatessa oli vain yksittäisiä paikkoja, ja ravintolavaunukin oli täynnä. Piti lähteä aamulla, sattuneesta syystä eli erään menon takia oli onneksi suunniteltu aikaisempaa lähtemistä - ensinnäkin mulle tuli lähtöaika taas niin huomaamatta, että sieppasin vaan housut jalkaan ja huivin päähän, ja lähdin kyytimään lasta junalle yöpaitaisillani. Toisekseen kun piti vain lähimmälle seisakkeelle viedä, kävi ilmi että kaverilla ei ollut kyytiä, tai ehkä kyytijä oli sairas, kankkusessa tai jotain kun ei vain noussut viemään, niin piti sitten sekin hakea, myöhästyivät alkuperäisestä aikomuksesta mutta varsinaiseen pitkän matkan junaan kyllä ehtivät. Kun vein kaupunkiin asti. Siellä sit ajelin vaan yöpaitasillani, onneks ei tapahtunu mitään että olis pitäny nousta autosta... vähänkö olis ollu noloa.

Siirreltiin ja raivailtiin miehen kans vähän vinttiä, kun huomenna pitäs tulla…

I got the pulsating rhythmical remedy

Kuva
Nousin viiden maissa ylös, kun olin illalla katsonut säätiedotuksesta, että kuudelta sataa ja jatkuu koko päivän - halusin käyttää koiria lenkillä ennen sadetta. Melkein onnistuinkin; reilu puoli kilsaa ennen kotia alkoi sade. Kuusi salamaakin on tullut ennusteeseen, mutta eiköpähän nekin sieltä putoile pois kun päivä etenee. Taivas oli ihan oranssi kun heräsin, mutta laimeni jo siiheksi kun ehdin ulos.


Eilen aamupäivällä kävin koirien kanssa ulkona ja tein normihommia - tiskikoneen tyhjennystä yms. - ja puolilta päivin käytin kuopusta nuopsyllä, kaupassakin käytiin. Sen jälkeen ryhdyin ruuanlaittopuuhiin, tein makaroonilaatikkoa ja paistoin muikkuja, joiden kera pussimuusia (sitä Lidlin, joka on ainoa syötävä pussimuusi) ja miehellekin oli kahvit valmiina, kun se tuli töistä. Oman ruokani siinä lopeteltuani istahdin pitkästä aikaa tähän tietsikalle (kuopus oli tässä ollut mun kaksituntisen keittiöurakan ajan) niin mies heti sanoo, että haluaisi tulla tähän käsitteleen jotain kuvaa. K…

Rummutusta ja jauhamista

Kuva
Taas kökötän yksin mietteissäni täällä lahon katon alla. Toistaiseksi rankka vesisade on pysynyt ulkopuolella, hyvin ovat teipanneet ja ruuvanneet pressun. Huomenna pitäs tulla taas virolaiset työmiehet katon kimppuun.

Niin, se kattohomma on oikeesti vieläkin vähän jossittelun ja ehkäilyn varassa. Luulin, että on tutkittu ja asianmukainen suunnitelma tehty, mutta nyt selvisikin, että se on ylläolevalla tolalla. Sellanen firman ulkopuolinen tarkastaja, jonka anoppi hommas kattoa kattomaan, on suunnitelman tehny, mutta ei sekään oo ees tutkinu, kuinka pitkälle ne kattotuolit on mädäntyneet ja onko yhtään mitään, mille rakentaa uusi katto. Voi olla seinähirsissäkin jo mätä. Se tyyppi on kyllä semmonen "voisi tehdä näin tai voisi tehdä noin" - jahkaaja.

Kuopuksen vein kauheassa kaatosateessa seisakkeelle, lähti poikakaverin kans hengaileen. Ei oo sitäkään paljon kotona näkyny, ei sairaalareissukaan hidastanu menoa. Eilen hain sen puol kymmenen maissa seisakkeelta kotiin. Esikoin…

Sairaalareissu, tatska ja ainaista rahanmenoa

Kuva
No, kai me tässä toistaiseksi voidaan asua. Pankki lupas että saadaan maksaa osamaksulla se remontti, jonka hinta siis lisääntyi enemmän kuin tuplasti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että asia siis jollain tavalla järjestyy, mutta järjestymisestä saa maksaa kyllä hitosti. Mie en varmaan edes elä niin kauaa, että kaikki nää velat on maksettu. Verovirasto toki muisti 660 euron lahjaverolla myös, mutta sehän oli odotettavissa. Ja kaksi pakkoa maailmassa on; maksaa verot sekä kuolla.

Tän kaiken jälkeen sitä kyllä arvostaa tätä pientä, ahdasta, pölyistä loukkoa ihan eri tavalla. Eikä rahanmeno tähän jää, jotenkin pitää vielä saada jätelain mukainen jätevesijärjestelmä jos kunta ei vedä tuota vesi- ja viemärijohtoa tuosta naapurista meille. Maksaahan sekin tietysti, mutta olishan se parempi niin, kuin että maksetaan ensin tonneja siitä, että jätevedet saadaan asianmukaiseen malliin ja sitten parin vuoden päästä toisia tonneja siitä, kun ne johdot vedetään tänne asti tuo viimeinen sata metri…