Mennyttä

Tein pitkästä aikaa masennustestin netissä, ja täppejä asetellessani ärsyynnyin taas niistä vaihtoehdoista. Olen joskus tehnyt kyllä vastaavan testin, jossa on yritetty muokata asiallisemmaksi esim. painokysely niin, että kysytään painon vaihtelusta, ei vähenemisestä, mutta tässä se oli vanhassa muodossa. Minä en ole maailman ainoa, jonka henkinen pahoinvointi oireilee syömisenä. Rasvaa, sokeria ja suolaa nam. Yök.

Ja se, että pitää verrata erinäisiä asioita (esim. itkemisen määrää) "tavalliseen" tai "aiempaan". Mikä on se tavallinen itkun määrä? Kuinka kauas aiempaan pitää verrata? Verrataanko viime viikkoon, viime vuoteen, aikaan ennen masennusta? Jos ei itketä enempää kuin viime kuussa (koska silloinkin itketti) mutta paljon enemmän kuin viime kesänä? Siinä lukee "vastaa sen mukaan, miten olet tuntenut viimeisen viikon aikana" eli ehkä pitää sitten verrata sitä edeltäneeseen viikkoon... (=sarkasmia).

Luulin kyselyä täpittäessäni, että mullahan menee hyvin, tunsin pystyväni antamaan vähämasennuksisia vastauksia, mutta vakavan puolellehan se tulos kuitenkin lipesi. Ehkä se on aiheellista mennä sinne hoitoon, jos pääsee. Tein muuten tuolta löytyvän syömistapakyselynkin, mulla on kohtalainen taipumus ahmimishäiriöön. Täytyy kysyä kuopukselta, onko se tehny tuon pakko-oirekyselyn, vaikka se on kyllä ihan selvää, että sillä on semmoisia. Sekin raukka on kerännyt aikamoisen listan elämäähankaloittavia vaivoja. Sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö, pakko-oireet, tic-oireet... no nuo ticit ei varsinaisesti haittaa elämää tällä hetkellä, tietääkseni. Paitsi ehkä meidän muiden elämää, kun pitää kuunnella niitä kovia vihellyksiä. Tiesin kyllä tic-oireista ennen kuin perheessä oli niitä, mutta nykyään näen niitä ihan vieraillakin ihmisillä, kun silmä on ikäänkuin harjaantunut näkemään niitä.

Tämä mennyt kesä oli siitä harvinainen, että kertaakaan ei tarvinnut käyttää vintissä tuuletinta, että pystyi nukkumaan. Muistan tasan yhden yön, että oli kuuma. No melkein joka yöhän mulle yksi kuuma aalto tulee, mutta se on eri asia. Enempi on kyllä palellut, olen nukkunut lakanan ja kahden viltin alla kesäajan, mutta nyt jo pari yötä on mennyt oikean täkin alla. Nyt on täällä sisälläkin ollu kylmä, patterit on säädetty jonnekin 17:ään ja välillä melkein onkin niin kylmä. Eilen mies vähän herätteli petroolilämmittimiä, mutta alkaa olla polttoaine niin vähissä että pitää säädellä niiden käyttöä. Pitäis kutsua nuohooja katsomaan pönttöuunin hormin kunto, josko sitäkin voisi ruveta välillä lämmittämään. Saadaan sopuhintaan tuo koivu tuosta kunnan puolelta, jahka kaatavat sen ensin, siitä riittää kyllä puuta vähäksi aikaa, kunhan saadaan klapeiksi ja kuivaksi. Kunhan, jahka ja josko.

Tänäaamuna 07:12
Eilen urakoitiin miehen kanssa puuta pieneksi (ei pyytänyt kaveriksi, mutta totesi kyllä sitten miten helppoa se on kaksin, kun toinen syöttää puuta ja toinen käyttää sahaa). Moottorisahasta alkaa terät tylsyä (ja kanisterista bensa loppua) mutta on siinä nyt muutama mäntypölli, joita mie voin päivän aikana halkoa. Sanoinko mie siitä, kun naapuri halusi kaataa taas mejän rajalta puita, ku ne "varjostaa heidän pihaansa" - julmettu kuusi siinä niiden puolella kyllä saa seisoa, se ei sit varjosta :D mutta mitäpä me mokomista saunantausmännyistä, jos hän haluaa ne kaataa ja pätkikin metrisiksi, niitä on sit raahattu meille ja pienitty nyt. Siitähän se anoppikin meille melskas, että me ei oltais saatu antaa naapurille lupaa kaataa meidän puita, kun se sai niistä osan kaatopalkaksi. Mejän olis ite pitäny (käytännössä siis miehen) kaataa ne ja oksia rungot ja hävittää risut ja havut eikä antaa naapurille mitään. Mun mielestä se oli hyvä kauppa, kun tietää miten vaikeeta tuolle miehelle on jaksaa ees omaa työpäiväänsä, saati sitten riehua ammattitaidottomana puunkaadossa - sentään saatiin valmiiksi siivotut pätkät, en tiedä mitä naapuri teki niille oksille. Totes varmaan viimekeväisestä koivunkaadosta, että ei ne oksakasat mihinkään tuolta ojasta hävinny, kun se olis ollu mejän homma, joten jos meille olis roskat jätetty niin siihenhän ne olis naapurin silmien eteen jääny.

Alkaa olla vuosi siitä, kun käytiin Lapissa, ja nyt on iskeny kummallinen kaipuu sinne takaisin. Olenko saanut jonku lapinhulluustartunnan? Mie, joka olen siellä sentään asunu 16 ensimmäistä vuottani! En uskonu kaipaavani sinne enää ikinä takaisin, mutta kyllä se tälleen syksyllä menettelee, kun ei oo enää sääskiä ja mäkäräisiä. Maisemat on toki hienot. Ja jotenkin siinä asuntoautomatkailussa oli semmonen omanlaisensa tunnelma...



Kommentit

  1. Kyllähän se itkeminen jo tarkoittaa sitä, että olisi hyvä mennä hoitoon.

    Ei kai niitä isoja puita yksi mies pystykään kaatamaan, olisi vielä sattunut jotain sun miehelle, hui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ne oikeestaan kovin isoja ollu, yksin se naapurin vanha äijäkin ne kai kaatoi, mutta sillä on kokemusta.

      Poista
  2. Eihän pelkkä itkeminen nyt sitä tarkoita, että pitää hoitoon hankkiutua :D (sori tahallinen väärinymmärrys, mutta alkoi niin naurattaa)

    Masennustestit on siitä metkoja, että kun niitä tarpeeksi usein tehnyt, niin periaatteessa tulosta voi manipuloida lähes miten haluaa. En tosin tiedä, kuka haluaa, kun yleensä jos niitä täyttelee, siihen on syy: masennus tai ainakin epäily siitä, ja jonkinlaisen avun tarve. Ne on hyvin rakennettuja, mutta minuakin aina ärsyttää tietyt kohdat. Kuten juuri tuo paino, minulla se muuttuu jompaan kumpaan suuntaan - harvemmin pienempiin lukemiin, kun ei osaa muulla tavalla tunteita käsitellä, niin ahmii sitten... Joskus käy niinkin, että saattaa laihtua, mutta viimeistään lääkkeet korjaavat sen. Heh. Paitsi nyt viimeisimmän lääkkeen kanssa on alkanut vaatteet jäädä isoiksi (mikä on ihan hyvä, kun edellisen kanssa alkoivat kiristää). Ruokahalua ei vaan ole, en tunne edes nälkää. Usein pelkkä ruoan ajatteleminen iljettää.

    Mutta siis tuosta testistä: ehkä eniten ärsyttää se kysymys siitä, että tunnenko että minua rangaistaan. Niin kuin että kuka rankaisee (paitsi minä itse)? Jumala vai Kohtalo kenties? Ärh. Kai sekin on masennukseen liittyvä juttu, mutta koen sen elämänkatsomukseen kuuluvaksi asiaksi. En ole koskaan osannut vastata siihen kuin että en koe. Ja totta kai minulle voi tapahtua jotain pahaa, kaikille voi. Pah.

    Teen testin ajoittain (en säännöllisesti), ja minulle se antaa kyllä ihan hyvää osviittaa tilanteesta. Olen muutaman kerran lähtenyt lääkäriin, kun olen tehnyt testin ja tajunnut, että mennäänpä taas matalalentoa. Parhaimmillaan en ole saanut testistä ensimmäistäkään pistettä! Että kyllä se ihan toimiva työkalu on. Tuolla nykyisessä hoitopaikassa ei niitä pisteitä juurikaan laskettu, katsottiin enemmän sitä kokonaiskuvaa - mikä sitten ilmeisesti vakuutti hoitavan tahon siitä, että kyllä tämä tapaus hoitoa vaatii. Tietysti myös haastateltiin ja mitä kaikkea siinä nyt olikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä en ainakaan tarkoittanut, että pelkän itkemisen takia pitää hoitoon mennä. Taustoja tuntien sen kirjoitin. Eikä muuten naurata.

      Masennustestit ovat suuntaa antavia,jos itse epäröi, ei ne mitään totuuksia tuo esille.

      Poista
    2. No juu, minäkin kirjoittajaa olen seurannut sellaiset kymmenen vuotta... Uskallan heittää vitsiäkin, kun uskon, että se ymmärretään.

      Masennukselle saa nauraakin, vaikka se omalla kohdallani on viime aikoina ollut kirjaimellisesti kuolemanvakava sairaus.

      Poista
    3. Mun piti lukea oma juttuni uudelleen, että missä sanon että itkemisen takia, mutta se olikin tuo kommentti. Mulla on kyllä se itkuherkkyys ollu aika hyvä mittari, mutta ehkä dkt-kurssilta saadut työkalut on vähän auttanu sen hallintaan.

      Muutenkin luulen, että on paljon kyse siitä hallinnasta. Ei siinä mielessä, missä yleensä käytetään sanaa "elämänhallinta", mutta jonkinlaista lankojen käsissäpitoa.

      Poista
  3. Se on ihan varmasti se ikä, joka aiheuttaa Lapin kuumetta (=koti-ikävää) sikäläisille ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se voi olla. Tosin en yhtään ikävöi kotikonnuilleni, eihän niitä oikeestaan oo olemassakaan enää.

      Poista
  4. Mikäs täällä Lapissa on ollessa... ainaki, jos käväsee vaan (46v) :)

    VastaaPoista
  5. En ole vähään aikaan tehnyt masennustestiä, kun lopultakin on alkanut tuntua siltä, että elämä on melkoisen mukavaa. Mitä tässä nyt yksi 10 vuotta on mennyt enemmän tai vähemmän sekavissa oloissa. Mutta ilman muuta, jos testi näyttää vakavaa, niin kannattaa hakea apua.
    Nuo puuhommat on kyllä vihon viimeisiä. Meillä naapuri oli sitä mieltä, että meidän mökin puolen häiritsevät tieliikennettä ja no mehän kaadettiin ne pari vuotta sitten. Tänä kesänä saatiin valtavat risukasat kammettua kompostikasaan. En vain jaksanut enää katsella niitä. Nurmikko ei ole nyt kummoinenkaan, mutta mökin korjaus tulee kuitenkin häiritsemään kaikkea kasvillisuutta muutaman vuoden, joten ei kannata välittää. Ja loppujen lopuksi tiehoitoihmiset olivat valittaneet sen naapurin aidasta, joka tuli liiaksi tielle...eikä meidän puista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No justiinsa. Naapurit ne tietää toisten asiat aina paremmin.

      Nyt on puuta ja puuhomma tuossa kyllä ihan yli kykyjen...

      Poista
  6. Ihana kartanlukija teillä. Tuli mieleen ne stressipisteet. Onhan niilläkin vaikutusta.Ole armollinen itsellesi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia