Meren monet kasvot

Hmmm... otsikko ei varmaan oo mun kielikuva, luultavasti pöllin sen nyt muualta. Ehkei siihen ole tekijänoikeuksia.

Lomaselta on siis palattu, lomaltapaluumasennus ja -väsymys iskenyt ja kaikkee pitäs silti tehdä. Aamu oli todella ankean näköinen sumumölli, jossain määrin on vieläkin. Ei tiedossa parempaa.

Kelit oli vaihtelevat tuolla rannikolla, välillä satoi, välillä paistoi ja sitten tuulikin kovaa. Ikinä en oo niin isoja aaltoja nähnyt tuolla, kuin sunnuntaina! Ne pyyhki yli koko kallioiden mitalta, mitä ei oo koskaan tapahtunu sillon ku ollaan oltu mökkeilemässä.





Kolmesta illasta kahtena nähtiin auringonlasku, ja lauantai-iltana se oli komea näytös meren velloessa hornankattilana värikkään taivaan alla.
Desibelit oli varmaan melkoiset, mutta ihmeen hyvin nukuin, kuten yleensä aina tuossa mökissä. Meren ääni tuudittaa, vaikka se olis kovakin.

Tällasen "once in a lifetime" -otoksenkin nappasin metsässä. Näitä kauriita siellä liikuksi, aiemminkin nähtiin  hieman toisaalla yksi, mutta se karkasi äkkiä. Tämä ei pelännyt, tosin oltiin aika kaukana ja koirat ei sitä huomanneet kun se oli paikallaan eikä ilmeisesti ollut polun yli mennyt, että olis haju jäänyt. Mie pysähyin vain siksi hetkeksi, kun otin kuvan, etten turhaa jäänyt pällisteleen ja pelotteleen. Sillä kertaa mies ei ollu kameransa kanssa mukana, ja sitä harmitti.

Reissussa otin muutamia hetkessäelämistilanteita itselleni. Sängyssä makasin ja kuuntelin meren ääniä ja sateen ropinaa katolle (tosin näissä tilanteissa aina nukahdin), rannalla vain seisoin ja katselin aaltoja. Uimassa käytyäni istuin kivellä ja annoin pikkukalojen tutkia varpaitani. Pimeässäkin mieluusti olisin imenyt äänimaailmaa ja valojen tuikahduksia, mutta jokin hyönteinen pisteli jalkoja - säären takaosia jostain syystä - niin kirvelevästi, että se oli mahdotonta. Tai ehkä olis pärjänny, jos olis laittanu pitkät housut. Pari päivää kutitti ja kirveli, mikä lie kun ei tuntunut ollenkaan siltä, että mitään hyttysiä olis ollu.

Mutta nyt ittee niskasta kiinni ja toimiin.

Kommentit

  1. Järven ja meren rannalla aaltoja kuunnellessa tulee helposti sellainen irrallinen olo, että kaikki paha maailma on poissa. Niitä tuntemuksia viikon varrelta muistelen minäkin talvella kun tulee vaikeita hetkiä.

    Herkkä ja kaunis tuo kauris.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on kanssa meren aallot semmonen meditaatioajatus, johon keskityn esimerkiksi joskus, kun en saa unta. Tietynlainen soraranta ja siihen rauhallisesti tulevat aallot.

      Kauriit oli niin kauniin ruskeita tuossa vihreydessä.

      Poista
  2. Ihania kuvia! Varsinkin nuo kaksi viimeistä on ihan mahtavia otoksia :) :)

    VastaaPoista
  3. Meri on julman näkönen, taivas onkin sitten...taivaallinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri oli välillä maitoa ja välillä se hornankattila. Kaukaa viisaasti kävin tosiaan uimassa heti ekana iltana, kun tiesin etten uskalla aaltojen sekaan. Mutta ranta oli kivinen ja kivet karvaisen levän peitossa. Ja varpaankynsi repesi, kun könysin niillä.

      Poista
  4. Onpa tunnelmallisia kuvia!!!

    Toivotaan, että kotiinpaluu & arkiahdistus talttuisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla syysmasennuksen alkua. Viime vuonna jaksoin hyvin taistella sitä vastaan, nyt on voimat loppu jo tässä vaiheessa...

      Tuonne Reposaareen mie voisin kyllä muuttaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia