tiistai 22. elokuuta 2017

Outoja asioita tapahtuu

Yleensä tykkään sumusta, mutta nyt en, ja taas on sumua. Tuosta tuli sit taas mieleen Dave Lindholmin kappale, jossa laiva kääntyy hitaasti ja taas on sumuu - kokeilin taas löytyykö sitä youtubesta, mutta taas oli jonkun rohkean lisäämä video poistettu sieltä. Monia kotimaisia taidetaan vahtia aika tarkkaan, poistetaan nopeesti jos niitä tulee sinne.

No, Spotifyssä se on, se levy miltä ko. kappale löytyy. Ajattelin, että samapa tuo, jos rekisteröidyn sinne. Hah, mun sähköpostiosoitteella oli jo tili! Sama juttu oli Instassa aikanaan.

Sillon kun sinne Instaan menin, oli tytär sentään auttamassa kun en mie oikein puhelimella osaa näitä juttuja. Se tilas uuden salasanan (kun sehän tuli tietty mun säpoon) ja poisti sen tilin (ei siellä ollu ku yks tai kaks kuvaa, selkeästikään ei ollu käytössä) ja laitettiin uus. Tän italiankielisen spotifytilin mie vaan "omin" itelleni, vaihdoin salasanan ja rupesin kuunteleen. Ei oo silleen henkilökohtainen ku joku Instagram.

Löysin perjantaina rannan, missä oli kaikenlaista meren rantaanhuuhtomaa. Paljon pyöreäksi kuluneita tiilenkappaleita, luita, lasin- ja posliininsiruja, rautakuonaa tms ja sensellasta. Tuo oikeanpuoleinen on jotain kipsintapaista vissiin, se tekee viivaa kun sillä piirtää. Kourallinen tuon rannan aarteita oli ainoat tuliaiset, mitä tällä kertaa toin. Monesti on ollu roppakaupalla kiviä, nyt ei osunu erityisiä vastaan. Oli sit ne aallotkin semmoset, ettei kovin rannalle päässytkään. Olispa päässyt aallokon jälkeen katsomaan, mitä tuli niiden mukana...
Punkkeja ei ollu yhtään. Tai ei osunu ees koirien tielle. Vaikka oltiin rannikolla ja punkkialueella.

Ja vaikka niin tykkäänkin meren äänistä, niin kyllä korvat tykkäs kun pääsi hetkeksi pois siitä kohinasta. Se hyvä puoli siinä oli, että ei kuulunu omaa tinnitusta. Mulla on alkanu korvat vinkua ikävästi, se tulee ikäänkuin takaraivon suunnasta. Sukuvika, isällä tekee sitä ja toisella siskolla. Isällä ja isän siskolla on kuulolaite, kun ei muuten tahdo kuulla, luultavasti mieki sit vanhana joudun hommaamaan sellasen. Nyt jo mies ihan kauheasti päivitteli "etkö muka kuule, etkö tosiaan kuule tuota" kun joku hepokatti vissiin siritti siinä saunan kuistin vieressä enkä mie kuullu. Ihan rupes harmittaan mokoma päivittely, kun en kuule niin en kuule. On ihan normaalia että vanhemmiten kuuloalue supistuu ylä-äänien päästä, ja itekki se tulee perästä. Voi olla että mulla sukurasite huonontaa kuuloa nopeammin, mutta eiköpähän ne sirkat lakkaa sillekin sirittämästä kymmenen vuoden päästä viimeistään. Mie vaan en pääse hiljaisuudesta nauttimaan, kun on vihellys omasta takaa. Se sydämensyketinnituskin toisessa korvassa on taas pahentunut.

Viime yönä, tai aamupuolella jo, näin pitkästä aikaa unta, jossa tiesin näkeväni unta. Olin jossain isossa kaupungissa (luultavasti Helsingissä) ja päätin sitten käyttää unta hyväkseni ja lähteä lentoon. Mulla oli koirat mukana, ja jostain pölähti mukaan kolmaskin kiinanharjakoira, ilmeisesti näiden emovainaa. Sitten me lennettiin, ja aurinko oli oranssi pallo taivaan reiässä.

Mitenkähän mie selviän tän syksyn. Viime syksynä taistelin masennusta vastaan aika menestyksellisesti pitkän aikaa, mutta nyt mulla on jo tässä vaiheessa voimat vähissä. Ajattelin että rohkaisenpa nyt mieleni ja soitan sinne mielenterveyshoitajalle, ni olikin menny soittoaika kuus minuuttia aiemmin umpeen. Nyt kuluu taas puoli vuotta ennenkuin uskallan rohkaista mieleni seuraavan kerran...

Ehkä lähden tästä koirien kans lenkille ja sit teen vähän pihahommia... pitäs koira-aitaakin purkaa kun tulee kunnan miehet kaataan pari puuta - tai toinen niistä on monirunkoinen, en tiedä voiko sellasta sanoa yhdeksi puuksi - ja mejän aita on epähuomiossa vedetty aika reilusti kunnan puolelle. Silleen hassusti on risteyksen tiealue, sen jälkeen outo kaistale kunnan maata ojan mejänpuolella, ja vasta sitten mejän tontti. Sikäli toki mukavaa, että mejän ei tarvi sitä puunkaatoa ite järjestää. Meän katon remontoijafirma ja myös rakennetarkastaja tms. sano että pitäs ehottomasti kaataa, kun lahottavat tän talon ku ovat liian lähellä. Kyllä meillä riittää omasta takaakin niitä kaadettavia puita. Edellinen asukas on esim. istuttanu koivuja riviin parin metrin päähän saunasta...

Mut nyt meen. Sumukin on hälvennyt kun tässä on tarpeeksi aikaa odotellut.

19 kommenttia:

  1. Tuota sirkkojen siritystä minä en ole kuullut enää vuosiin. Ja kyllä se monilla vähenee jo suht. nuorena. Minun miniäni on 38-vuotias, eikä kuule niitä ollenkaan enää, vaikka muuten hänellä on ihan hyvä kuulo.

    Toivottavasti tulee semmoinen syksy, että vois ulkoilla mahdollisimman paljon. Siis sateeton, sellanen kirkas ja kuulas. Minulla ainakin on silloin virkeämpi mieli. No, mikä nyt kullekin parhaiten sopii. Nyt on kyllä tosiaan täälläkin jo mieli maassa... Toivon sinulle mahdollisimman virkeätä syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuollainen syksyn pitäs olla. Aurinkoisia päiviä ja kaunis ruska!

      Poista
  2. Päivä kerrallaan kohti syksyä. Etukäteen ei tiedä mitä syksy tuo, toivotaan mukavaa ja kaunista sienimetsäilyä. Sopivasti vettä, että sienet kasvaa ja aurinkoa poimia niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään taas vähän ropsautti, jyrähtikin. Mejän mettissä on kyllä liikkunut viime päivinä niin paljon porukkaa (ja tänään suunnistajiakin) että tokkopa siellä on mitään jäljellä.

      Poista
  3. Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaan syksyyn. Toivotaan, että saamme nauttia vielä auringosta ja kuulaasta syksysäästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708242200347040_u0.shtml
      :(

      Poista
  4. Mä toivotan jaksamista syksyyn, just nyt oma sanainen arkku on tyhjä :-(
    <3

    VastaaPoista
  5. Ihania nuo lentounet - ihan parhaita :-)

    Voimia syksyyn! Valon väheneminen vaikuttaa minullakin yllättävän aikaisin ja väsymys vie helposti mennessään...

    Suosittelen lämpöisesti pukeutumisesta nauttimista, värien lisäämistä omaan elämään, usvan etsimistä ja siitä nauttimista, auringon nousuista ja laskuista iloitsemista, käsitöiden ja kirjojen esille kaivamista, torkkupeittoja, lämmintä teetä näin niinkuin alkuunsa. Sitten kun ruska saapuu, tulee taas uutta ihanaa ihmeteltävää. Näin minä ainakin itselleni uskottelen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä suosituksia! Itse asiassa juuri tänään nautin ajatuksesta, että huomenna pukisin oikein pitkät housut jalkaan...

      Poista
  6. Mä epäilen, että tämä onneton kesä, jota ei tullutkaan, aiheuttaa paljonkin masennusta tulevana syksynä. Itsekin pelkään sitä, koska viime talvi oli niin paha :(

    Instassa mua ärsyttää eniten se, ettei kuvia voi lisätä koneelta ollenkaan. Ja mua saa seurata, löydyn 'nokisuu'-nimellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä tuosta kesän olemattomuuden seurauksesta. Just eilen miehelle sanoin, että vaikken pidä etelänlomailustakaan, luulen että olisin paremmalla mielellä siellä, missä olis enemmän kesää.

      Ja pistin seurantaan jo heti eilen, kun luin Marjaanalla tuosta nokisuusta :) multa löytyy ainakin tuollainen kivisydänkuva sieltä. Mua kans harmittaa se kun koneelta ei saa sinne kuvia, kännykkäkuvat on huonoja ja tuhruisia.

      Poista
    2. Aaa, se olet sinä se mun uusi seuraaja :D

      Mä niin kaipaan aurinkoa. Masentaa jo nyt, kun ajattelen tulevan syksyn harmaita päiviä :/

      Poista
    3. Joo, hitsin vaikee oli keksiä nimi ku kaikki oli varattu ja omallani en halunnu olla...

      Ja nytkin sataa.

      Poista
  7. Täällä on ollu syksynen sää jo monta päivää, kylymää ja tihkuttaa ja tietenki tuulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli viime viikolla yks ilta, kun tuoksui ihan syksykylmä (pohjoisessa oli eka pakkasyö se seuraava) mutta nyt tää viikko on ollu sit ihan kokonaan kylmää ja sumuista ja märkää ja inhottavaa.

      Poista