Sinipunainen kaveri

Meille tuli eilen vävykokelas yöksi, on stressaavaa kun ne ei syö. Tai poikaparka joutuu ensin tankkaan ruokaa ennenkuin tulee meille, ja sit kärsiin nälästä kun jostain kumman syystä ne ei kumpikaan oikein tahdo syödä kun ovat meillä. Tyttö ei ees tarjoa sille ruokaa, ja kieltäytyy molempien puolesta jos tyrkytän eikä poika vissiin kehtaa sit ottaa. Jotain suklaata puputtavat. Nyt oli lasagnea, pakotin ne syömään kun tulivat koulusta ni söivät sellaset 7cm x 7cm palaset. Tulivat tänään "aamiaiselle" joskus kolmen jälkeen. Leipä sentään kelpas.

Illalla nukkumaan mennessä kaikersi särky päässä, ja niinhän se oli neljän- viiden maissa otettava migreenilääke. Ja piti hakee vielä pahoinvointilääkekin varmuuden vuoksi. Aikani valvoin ja sen jälkeen  n u k u i n  antaumuksella ja raskaasti, en meinannut millään päästä ylös. Monta kertaa havahduin ja ajattelin, että kello on jo ties mitä, pitäs nousta, mutta nukahdin aina uudelleen. Onneksi koiratkin jaksoi nukkua, puoli kymmeneen posotettiin. On mulle paljon, kun yleensä nousen 6- 7.30 välillä. Tehokkaahko unilääkekombo, mutta ei ehkä mukavin mahdollinen.

Mies poltti roskia ja puuhaili omiaan pihalla pitkin päivää, mie nuokuin sisällä ja just kun olin menossa päikkäreille, alkoi aurinko paistaa. Sitä piti lähteä ihailemaan. Yhtäkkiä huomasin miten on kauniita kukkiakin pihalla, vaikka olin aatellu ettei oo oikein mitään kun mikään ei ole kasvanut ja kukkinut. Auringonkukkien varret on vähän yli kymmensenttisiä ja oonko mie kertonu näistä unikoista, joiden siemeniä joku vaalien edustaja jakeli? Ensin luulin, ettei niistä tuu mitään, mutta sitten kajasti jotain punaista ja luulin että nyt aukee. Ja ihmettelin, kun ei auennutkaan - läheltä katsoen huomasin että se on jo auki, mutta kukka on niin minipieni, ettei oo tosikaan!

Terälehdet on noin sentin mittaiset. Kukka on siis reilut 2 senttiä halkaisijaltaan. Kaunis mutta huomaamaton. Mahtoiko jakaja päästä vallan kahvaan ja onko yhtä mitätön kuin vaalilahjuksensa...
Vaan kuunliljat kukkii parissa paikassa.

Punainen kärhö ei kuollutkaan talvella, sen sinipunainen kaveri paleltui pakkasissa. Ruusubegoniat on hienosti jaksaneet kukkia koko kesän, yksi on kauempana, kärhön kukan takana tossa tellingissä (joka piti siirtää puunkaadon tieltä tuonne) ja yksi roikkuu vaahterassa. Niin ja yksi on ollut kuistilla tyttären juhlista lähtien. Ostan toistekin pihakukiksi moisia - tosin helteisinä kesinä eivät taida olla niin helppoja.

Huvimajan katto höyrysi, kun sateen jälkeen yllättäen tulikin lämmin auringonpaiste.

Viimekesäiseen kelloköynnöksen ruukkuun huvikseen työntämäni krassinsiemenetkin on kasvattanu hiukan vartta ja kukkivat. Niitä siemeniä oli taas niin paljon ja sopivia paikkoja vähän, jäi hirveästi ylimääräisiä kylvämättäkin. Ja kun ei oikein huvittanut mikään semmonen kun ei tiennyt asuuko tässä enää loppukesästä.

Siskolta saadut unikonsiemenet homehtui, mutta ihme kyllä kasvoivat ja nyt kukkivatkin. Vaikka joutuivat siirtymään kattoremontin tieltä pienenä pois. Luultavasti parempaan paikkaan kuitenkin.

Kesän loputtua loppui sellasia ohjelmia, jotka oli ilmeisesti vaan täytteenä muiden sarjojen kesätauolla, ja taas - kuten joskus ennenkin - ne oli kiintoisampia kuin varsinaiset "talvisarjat". Kuten Der Staatsanwalt, Syyttäjä. Taattua saksalaista poliisijuttua ja Rainer Hunold on hyvä. Onneksi sentään Kriminalisti tulee, ja Stolbergkin menettelee (niissä kaikissa taitaa olla samanlainen henkilöstö: päämies, nuorempi mies ja nainen). Syrjäinen maa oli pitkästyttävä, Bletchleyn nelikko tylsä... että oon sentään yrittänyt muutakin katsoa. True Detectiveä katsoin eilenillalla ne kaksi jaksoa, mitkä on Areenassa, ja siitä tykkäsin vaikka juoni eteneekin hyvin hitaasti. Woody Harrelson ja etenkin Matthew McConaughey (piti luntata, että menee nimi oikein) on hyviä siinä. Näin untakin jälkimmäisestä, mutta en muista minkälaista. Mietin, että voisin hyvinkin tulla toimeen sellaisen ihmisen kanssa, sillä oli samansuuntaisia ajatuksia ku mulla on. Kyynisiä ja pessimistisiä, joita se itse pitää vaan realismina.

Kommentit

  1. Mä nukuin perjantaina puoli yhteen ja se on kyllä ennenkuulumatonta se. On vissiin todellakin kroppa kovilla ja univelkaa ja kaikkea mahdollista. Katelin kans kun välillä paistoi, ois pitänyt mennä ulos mutta en jaksanut.

    No, huomenna sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänäänkin varmaan paistaa :) eilen katoin ennustetta, että paistaa vaan 7-8 aikaan aamulla, ja kävin sillon kävelyllä, mutta koko ajan paistaa ja kello on jo puol kymmenen... välillä näinkin päin.

      Poista
  2. Haudalle on viety ruusubegonioita ja mulla on semmonen tuntuma, etteivät ne tykkää sateisesta kesästä. Kauniita kukkia sinulla on vieläkin, mökillä ei kuki ennää, ku joku kellokukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä satanu, mutta yhtä hyvin on jaksanu begoniat ulkona kuin sisälläkin. Mulla tahtoo unohtua se kasteleminen, niin on hyvä kun luonto on sen hoitanut :)

      Poista
  3. Kiva kun on vielä kaunista kukintaa, vaikka elokuu on jo lähes ohi. Hyvä jos joskus nukuttaa ja saa nukutuksi pitkään. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!
      Nyt oli niin kylmä kesä, että ei oo kukat ehtiny ees kukkia vielä. Saa nähdä moniko kerkeää ennen pakkasia...

      Poista
  4. Täällä oli eilen vuoroin aurinkoa ja vuoroin kaatosadetta.

    Saksalaiset dekkarisarjat on hyviä, tosin minä tykkään brittiläiistäkin. Bletchleyn nelikko on kyllä hiukan tylsä, myönnän.

    Minä en saa aamulla nukutuksi paljoakaan yli seitsemään, harvoin puoli kahdeksaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, brittiläiset on yleensä kans hyviä, siksi tuo Syrjäinen maa oli vähän pettymys.

      Poista
  5. Ihania pihakukkia sinulla!
    Myös mä olen noiden saksalaisten sarjojen ystävä. Syyttäjä on ollut pitkään mun lempparini. Pääosan esittäjä oli joskus aikoinaan Kahden keikassa ja pidin hänestä jo siinä roolissa. Samoin pidän englantilaisista sarjoista. Minä pidän myös tuosta Syrjäisestä maasta. Se on sillä tavalla erilaisesti rosoinen englantilaiseksi. True detective on aivan mahtava! Eiköhän niitä taas ala talvellakin ihan hyviä tulla. Näitä odotellessa mukavaa uutta viikkoa!
    Ps. Eiköhän se poikaystävä ala syödä kun paremmin tutustuu. Mun mieheni oli seurustellessa sellainen, että tyhjensi meillä aina astiat kun syötiin. Asui viikot jo silloin yksin eikä juuri ruokia laitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin sydäntä lämmittäis, jos sen tekemä ruoka kelpais :)

      Mie tykkään sellasista sarjoista, missä ensinnäkin homma hoidetaan yhdessä jaksossa - se pitää saada kerralla pakettiin, en mie enää viikon päästä ees muista mitä tapahtui ja on vaikea päästä enää samaan kiinnostuksen tilaan. Ja sitten siinä ei saa olla liikaa päähenkilöiden ihmissuhde-, mielenterveys- tai perhekiemuroita häiritsemässä tapauksen ratkaisua.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia