Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Kysely

Marjaanalta "yhdellä sanalla" -haaste, vai voiko sanoa haasteeksi jos ei haasteta vaan annetaan vapaus tehdä tai olla tekemättä?

1. Missä kännykkäsi on? Emt
2. Puolisosi? Töissä
3. Hiuksesi? Nutturalla
4. Äitisi? Tuhkana
5. Isäsi? Kotonaan
6. Suosikkisi? Hukassa
7. Unesi viime yöltä? Runsaita
8. Mielijuomasi? Kahvi
9. Unelmasi? EuroJackpotvoitto
10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa
11. Harrastuksesi? Lukeminen
12. Pelkosi? Tulevaisuus
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Täällä
14. Missä olit viime yönä? Unessa
15. Jotain, mitä sinä et ole? Laiha
16. Muffinsit? Hmmm?
17. Toivelistalla? Elämänilo
18. Paikka, jossa kasvoit? Suoalue
19. Mitä teit viimeksi? Salaattia
20. Mitä sinulla on ylläsi? Lämmintä
21. Televisiosi? Mikä?
22. Lemmikkisi? Sohvalla
23. Ystävät? On
24. Elämäsi? Rauhallista
25. Mielialasi? Matala
26. Ikävöitkö jotakuta? Aina
27. Auto? Harmaa
28. Jotain, mitäs sinulla ei ole ylläsi? Balettipuku
29. Lempikauppasi? Halpa
30. Lempivärisi? Oranssi
31. Milloi…

Eiku

Kuva
Enpä ole ennen nähnyt tällaista lämpökäyrää, mikä kulkee taaksepäin. Neljältä on mittari päättäny että eiku kolmelta olikin kylmempää :) Kaikkee se turha ja typerä ajan eestaas vekslaaminen teettää. Mieki heräsin tuolloin neljän maissa, enkä yhtään ymmärtäny että mun olis sillon pitäny nousta käänteleen kaikki manuaalisti käännettävät kellot. Mie tyhmä vaan luin kirjan loppuun ja nukuin uudestaan.

Ajattelin, että siitä kirjasta (Seppo Jokisen Rahtari) riittäis lukemista pidemmäksikin aikaa - sitä lestakirjaa luin sentään aika kauan ja aattelin että en nyt oo niin lukutuulella - mutta se olikin taattua Jokista ja niin hyvä, että luin vuorokaudessa alusta loppuun. Meillä kun on nyt kirjastot kiinni kun ne vaihtaa jotain järjestelmää... ja eihän ne järjestelmät ikinä toimi ensalkuun. Pitää pitää tarkkaa lukua palautetuista kirjoista. Isommissa kirjastoissa on se hyvä puoli, että niistä saa kuitin jos palauttaa automaattiin ja voi tarkistaa heti, menikö kaikki, mutta täällä kun se hoidet…

Menee se näinkin

Kuva
Tykkään kun on valoisaa. Kuva on otettu aamummalla, jolloin ei ollut vielä ihan valjennut, mutta nyt kun ei enää sada, on niin mukavan kirkasta. Varsinkin kun ei päätä särje :)


Koirien possupukujen testikävelytys suoritettiin eilen - hyvin pysyi päällä, mitä nyt alkuun piti usein ravistella, kuten kuvassakin näkyy. Ei ollu pyöräteitä aurattu (iltapäivällä kolmen maissa aurattiin) joten pienten koirien matkanteko ei vaikuttanut olevan kovin mielekästä. Hajutkin oli peittyneet lumeen. Toinen koira pyrki vaan autotielle, kun se oli aurattu ja siellä olis ollu helpompi kulkee...

Lapsilisistä meni heti puolet, kun kävin kaupassa. Katkaisin vanhan porrasharjan varrenkin - se varmaan rasittui kun koko ajan piti olla rappuja putsaamassa, kun niissä kulki - ja sitruunapuun valo sanoi sopimuksen irti pari päivää sitten. Onnekseni löysin sopivan lampun alekorista. Ja ostin sitten ne juustokakuntekovehkeetkin :)

Prismassa oli jotain meneillään (jouluun valmistautuminen?) ja siellä oli paljon nuo…

Pelkoja ja ihmetyksiä

Kuva
Joskus olen iloinnut maan valkenemisestakin, mutta nyt ei tunnu miltään. Ehkä osasyy on se, kun tiedän että se tulee siitä sulamaan viimeistään viikonloppuna, kun on luvassa rankkoja vesisateita sunnuntaina. Vähän aattelin, että nyt pitää äkkiä ruveta tekeen joulukortteja, kun vielä saa fiilistellä lumen keskellä, mutta mua ei yhtään huvita. Yhen paketin oon kyllä jo käärinyt.
No onhan se valkeaa, mutta vähän ankean näköistä. Keli oli aamulla sellainen, että oli hyvä, kun on jo ne talvirenkaat alla! Kesärenkailla olis saanu suditella ja pelätä, ja talvirenkaillakin liikenneympyrässä lähti auto sivuittain. Lisää lunta tulee koko ajan, ennusteessa luvattu aamuyölle asti jatkuvaa lumisadetta. Pelottaa että tuo laho ja sieniä kasvava vaahtera rojahtaa lumen painosta mun auton päälle, mutta ei oikein muutakaan paikkaa sille autolle ole. No periaatteessa vois ajaa keskemmällekin pihaa nyt kun maa on jäässä ja lumen peitossa. Täytyy kattoa mitä voi tehä. Taloa ei kyllä voi siirtää vaahteran…

Kylmyys

Kuva
Taas on ollu päiväkausia pää kipee. Tänään otin jo migreenilääkkeen palasen - täyttä puolikasta en uskaltanut, kun pitäs olla toimintakykyinen nyt iltapäivällä ja illansuussa.

Eilen otin särkylääkkeen ja menin sänkyyn vaatteet päällä, mutta havahduin torkahduksesta siihen, kun kylmät väreet meni. Siis mua ihan oikeesti paleli peiton alla. No, nousin ylös kun ajattelin, että ei siihen päänsärkyyn torkutkaan auttanu, ja menin sohvalle lukemaan. Ei silmät siitä tykänny, panin ne kiinni ja nukahdin sitten siihen, peiton alle toki. Nukuin kolme (3!!) tuntia! No ehkä vähän vajaan. Monesti havahduin mm. omaan kuorsaukseeni, mutta en vain jaksanut nousta. Unta vain riitti ja riitti. Vasta kun tytär ilmoitti olevansa tulossa seuraavalla junalla, sain aukaistua silmäni kunnolla. Onneksi ei ollut mitään ruuanlaittoja, kun edellispäiväistä oli jäljellä. Lenkille pääsin vasta pimeällä, kun silmät ei kestäny auringonvaloa, eikä ne kestä tänäänkään. Vaikkei meillä ole edes lunta.

Tänään kai mennään…

Takaumia ja unikäärmeitä

Kuva
Tänään loppuu lopullisesti loma, kun loppuosa perheestä palautuu. Mieli on ollu nyt hiukan parempi kuin alkuviikolla. Ehkä mie jaksan taas vähän matkaa.

Ikävä takauma tuli, kun muuan henkilö muisteli vuotta 1978 ja itse mietin, mitä mulle on tapahtunut tuolloin. Isä ja äiti eros, isä muutti ns. pikkupuolelle asumaan (meillä oli erillisenä, mutta samalla sisäänkäynnillä ja yhteisvessalla huone ja keittiö, joissa toisinaan asui alivuokralaisia) ja muistan, kuinka koulun alettua innoissani esittelin sille uusia kirjoja, etenkin biologian kirjaa siellä. Sitten eräänä sunnuntaina tulin viikonlopun vietosta mummolasta ja menin isän luo, niin se ei enää asunukaan siellä, vaan tätini kahden poikansa kanssa. Oli muutot tapahtuneet kun olin pois. Pettymys oli kauhea, eikä kukaan lohduttanut. Korkeintaan naureskelivat, kun luulin löytäväni isäni sieltä. Sinä lukuvuonna lintsasin paljon, ja jälkeenpäin aateltuna luulen, että iso osasyy löytyi kotioloista.

Sain koirien villahaalarit kudottua. En …

The light of my life

Kuva
Loma loppui. Eilen tuli esikoistytär kotiin, kun ei kestänyt poikakaverin siskon lapsia, jotka huusi aamuseiskasta lähtien - niillä oli koulua, ja olivat mummolassa kun äitinsä oli synnärillä. Tekemässä lisää huutavia kakaroita. Tytöllä itselläänkin on vauvakuume, toivottavasti nyt saa hillittyä sen...

Tuli kyllä jonkinlainen stressi heti mulle, vaikkei tämän tyttären kanssa yhteiselo olekaan yhtään hankalaa - paitsi että hän linnoittautuu sohvalle katsomaan televisiota etten minä nyt enää saa katsoa Murdochiani ja Vera Stanhopeani silloin kuin haluan. Tosin Areena ei jostain syystä näytäkään Stanhopesta kuin joka toisen jakson - läppäriltäkään ei näy mutta tästä pöytäkoneelta sentään sain katsottua toisen niistä pihdatuista jaksoista. Toista en ole vielä kokeillut katsoa.

Eilen tuli sellanen muistutuslasku, mistä en ole saanut aiemmin mitään laskua. Liekö taas kannettu  naapuriin, joka ei ole tuonut sitä oikeaan osoitteeseen tai pannu takas postin kuljetettavaksi - eihän sillä toki o…

Näkyykö valo, jos sitä ei kukaan katso?

Kuva
Paras tapa viettää sadepäivää on pistää villapaita päälle ja ottaa sohvalla hyvä asento ison pehmolelun vieressä. Vois kuvitella.

Sateen piti alkaa eilen illalla ja loppua tänä aamuna, mutta se alkoi eilen päivällä ja tänhetkisen ennusteen mukaan loppuu tänään päivällä. Eilen oli poutaista, kävin metsässäkin kun kaveri pyysi sienestysseuraksi. Löytyi suppiksia ja ihmeen uusia kanttarellejakin vielä. Oli mukava parituntinen metsässä, ja kahviteltiinkin vielä meillä. Illansuussa tehtiin miehen kanssa puuhommia. Jahka tuo maailma vähän kuivuu, niin pääsee klapikoneenkin kanssa hommiin.

Toin sitruunapuun sisälle. Se on aika huonossa jamassa, kattoremontin tuoksinassa sille oli käyny köpelösti - jäljistä päätellen se oli lentänyt "pää edellä" maahan, remppamiehet oli sen ilmeisesti nostaneet takas pystyyn niin etten ensin ees huomannu asiaa, mutta ihan vinossa se nyt tossa ruukussaan on. Hankala sovittaa tuohon keittiön tasolle lamppunsa alle. Leikkelin siitä rikkimenneitä osia …

Aurinko paistoi hetken risukasaan

Kuva
Kyllä kuulkaa säällä on vaikutusta elämänhaluun! Vaikka puut onkin kauniissa ruskavärissä olleet, niin pilvinen sadesää on vienyt niiden viehätyksestä ison osan pois.
Eilen sain pitkästä aikaa itteni liikkeelle vähän pidemmälle, ja kyllähän se ilahdutti. Tai ainakin paransi mieltä niin, ettei koko ajan itkettänyt. Riidoissa erottiin kuopuksen kans ja mulla oli niin sanoinkuvaamattoman paha olo sen ihmisen takia, onneksi pääsi nauttimaan sinisestä taivaasta, auringonpaisteesta ja kauneista väreistä.
Pari yötä sitten oli yksi pakkasyö, ja se teki lopun mun päivänsinen kukkimisyrityksestä.
Halla otti nupuilta nirrin. Nyt olis kyllä riittäny taas lämmintä, mutta olis kannattanu tuonkin kasvin miettiä sitä kukintaa hieman aiemmin kesällä. Miksi mie aina ostelen/kasvattelen näitä kukkasia, kun ne useimmiten tuottaa vaan pettymyksen? Jotain sipuleita nytkin tekis mieli tyrkkiä maahan, sit niistä ehkä puolet kukkii kesällä ja seuraavana kesänä ei enää juuri kuki. Ihan turhaa kaikki. Vois vetä…

Marttakerhoa lääkkeeksi masennukseen

Niin, oikeasti mulle ehdotettiin tuollaista eilisellä käynnillä, jota olin niin suurin toivein odottanut kuusi viikkoa. Ihminen taistelee jaksaakseen elää ja sille tarjotaan marttakerhoa. Muutenkin tuntui siltä kuin rekkakuski olis pantu henkilöautokouluun.
"Selviätkö kuitenkin tämän syksyn?" No siksi haen apua, kun en koe selviäväni! Mitä varten se luuli mun siellä olevan?
"Haluatko tulla uudestaan?" Juuei, kyllä mie paranin tällä yhellä käynnillä. Not. Ei ole paras mahdollinen ihminen mulle, mutta pakko tyytyä siihen, mitä on. Toki vois pyytää vaihtoa, mutta montako kertaa siellä pitäs sitten vaihtaa että sattuis ns. sopiva, ja onko sellaista edes siellä tarjolla... Tilanne oli niin vaikea mulle, että en siinä kohdassa edes oikein ymmärtänyt, miksi se täti marttakerhosta puhuu, enkä nyt varmaan muutenkaan olis pystyny ilmaisemaan närkästystäni asian johdosta. Yritin keskustella sivistyneesti. Ehkä olen oppinut liian hyvälle ja semmoseksi, että minut otetaan tosis…

Lähtemisiä

Kuva
Menipä taas yö harakoille. Tykkäsin kyllä kuunnella sateen ropinaa, mutta olisin mieluusti nukkunutkin. Ropinan lisäksi kuului miehen yskinää ja sitten kun yskä loppui, kuorsausta. Yöllä iski nälkä, ja huomasin etten ollu syöny lounaan jälkeen ku pari pikapullaa. Leivoin kun uuni joka tapauksessa lämpisi paistovalmista lasagnea tehdessä.

Tällä kertaa kelpaskin ruoka, vävyehdokas oli käymässä kun kuopus oli aamulla niin kovassa migreenissä, ettei se voinu kouluun lähteä, ja niille tuntuu oleva elämää tärkeämpi asia nähdä joka välissä, on maailmanloppu jos yks päivä jää välistä. Olen hieman huolissani vävykandidaatin pakkomielteisyyttä lähestyvästä suhteesta kuopukseen, mutta olen ymmärtänyt, että sellainen on aspergeriluonteelle tyypillistä. Kunpa vain ei sydämiä särkyis.

Joskus mietiskelin täällä sitä, miten kuopukselle on kertynytkin kaikenlaisia oireistoja, ja se itse on epäillyt jonkinlaista ADHD:takin. En ihmettelisi, onhan se ihan just sellanen kuin tässä jutussa kerrotaan. Kuin …

Liika on liikaa...

Kuva
Kyllä en meinannut jaksaa tuota kolmea päivää... perjantaiaamuna mua odotti pitkä lista asioista, jotka piti tietää, muun muassa yksi vasikka, joka oli sairastunut. Se ihanan pirteä ja kaunis sonnivasikka. Sehän makasi henkitoreissaan, soitin emännän apuun ja se pulttipyssyllä lopetti sen ja mie itkin. Nytkin tulee itku kun kirjoitan. Kaikkee muutakin vastoinkäymistä oli, ja nyt oli työn tekemisen ilo kaukana. Sen tietää siitä, kun alan kiroilla, enkä vain mielessäni. Niin täynnä kaikenlaista, mutta kun on vaitiolovelvollisuus, ei pysty kenellekään purkamaan mieltä. Sitten se tänpäiväinen lomittajakin oli sairastunut ja kysyi, josko tekisin vielä tämänkin päivän, mutta mun oli pakko karaista hyvä luontoni ja sanoa, että en jaksa. En fyysisesti enkä etenkään henkisesti.

Mielettömän hienot ruskavärit on luonnossa, enkä ole päässyt edes kuvaamaan. En ole jaksanut liikkua mihinkään työn lisäksi. Nukkunut päikkäreitä ja tehnyt ruokaa ja käynyt töissä, siinä kaikki. Työmatkalla ihastellut t…

Ahi ahi

Ahistaa ihan sikana. Mutta arvatkaa, onko mulla viikon kipunoinut kurkku nyt sitten ihan hyvä ja kivuton, kun olis se hoitajan aika? ON. Peruin ajan. Olis toki voinut mennä valittaan sille viittä muuta asiaa, mutta eivät tykkää jos menee jonkun muun asian varjolla.

Mietin joogankin jättämistä väliin nyt, kun on niin kauhea olo ja itkettää ja tekis mieli vaan mennä peiton alle, ja kun se kurkkukipu on kai vissiin painunu sit jonkinlaiseksi yskäksi ja on typerää yskiä joogatunnilla. Mutta kai mie sinne meen. Jos se vaikka auttais.

Sitä hiton mt-aikaakin joutuu ootteleen vielä viikon. Ja jännää, miten kaikki kasaantuu; samana päivänä samassa talossa mutta kuuden tunnin välein on sekä mun henk.koht aika että mejän vanhempien tukihenkilön aika nuopsyllä, ja vielä oli tarjolla kuopuksen HOJKSin teko samalle päivälle, mut se sentään siirtyi seuraavalle.

Pitkästä aikaa oli muuten blogin tilastoissa sana, millä oli tultu tänne; istumatikku. Kuulostaa hyvin hankalalta ja epäergonomiselta istuma…

Urotöitä ja muitakin töitä

Olen tehnyt monta urotekoa tälle päivälle jo nyt. Ensinnäkin, kun vein esikoista junalle, kävi ilmi että juna on niin paljon myöhässä, että se ei sillä ehdi kouluun ajoissa - vein sen siis koululle asti. Ja sellasta reittiä, että keskustassa piti kolme kertaa kääntyä vasemmalle tasa-arvoisessa risteyksessä. Ruuhka-aikaan ne on pirullisia paikkoja, mutta otin riskin kun ei ollut ruuhka-aika, ja selvisin hienosti! Ei edes kädet tärissy eikä sydän hakannut. Hyvä minä.

Sitten soitin verotoimistoon ja ruikutin muutaman satasen lisää tulorajaani, kun oikein lomitustoimistosta kysyttiin mua taas ensviikonlopuksi töihin. Niillä on jo hätä siinä vaiheessa, kun sieltä otetaan yhteyttä. Olihan se puhelu semmosta önk-änk ölö-mölöä, ku oon niin hiton huono selvittään asioitani puhelimitse. Ja kun en saanut mitään selkoa niistä palkkakuiteistani, mitkä olin kyllä hienosti ennen soittamista ottanut siihen hollille. Hävetti. Oon ihan kamalan huono kaikessa, mihin liittyy numerot. Paitsi en ehkä lehmi…

Tekemätön pataattisoppa

Kuva
Tällaista tautofoniaa tulevalle  yölle. 
Kello on vasta vaille kahdeksan, ja väsyttää niin kuin olis jo nukkumaanmenoaika. Viime yönä nukutti muuten hyvin, mutta paikkoja särki - varsinkin käsivarsia ja olkapäitä. Nousin kuuden jälkeen ja nukuin päikkärit puolen päivän maissa, ja vieläkin on väsyttänyt. Ei vanha jaksa. Ja kurkku ollu monta päivää kipee, tänään katoin valon kanssa sinne ja onhan siellä outoja vaaleita palluroita, mitkä ei kuulu terveeseen kurkkuun, ja toisen puolen imusolmukkeissa on kipeää, mutta ei mulla muita flunssanoireita ole. Vähän enempi limaa kurkussa ja välillä oli tosi kylmä, mutta lämpö oli silloinkin lähinnä alakantissa. Periaatteessa vois olla mahollista että miehen silmätulehdusbakteeri olis pesiytynyt sinne, kun oon laitellu sille niitä tippoja ja rasvoja enkä aina oo muistanu pestä käsiä, ja mullahan on usein sormet suussa. Mutta kun ei ole edes kuumetta.
Koirien kanssa sentään pienen kävelyn tein, satoi koivunlehtiä ja metsässä havunneulasia, oli oik…

Kissoja, pimeyttä, verta ja kauhea väsymys

Kuva
Kuvituskuvaksi viikon takainen kaunis syyssää ja värikäs haapa. Niin harmaata on ulkona, ettei sitä säätä viitsi kuvata. No, meillä on pihalla värikkäitä vaahteranlehtiä, mulla ei oo mikään kiire niitä haravoida ku ne on niin nättejä. Eikä kyllä voimiakaan. 
Caralta törkeästi varastettu idea varsin samannumeroisena pysyttelevästä säästä tältä aamulta ja viime yöltä: Kellonaika sentään vaihtuu.
Totesin joskus aikaisemmin, että neljä päivää taitaa olla maksimi, minkä jaksan navettatöitä aamuin illoin, ja nyt se näyttää taas siltä. On nimittäin edessä vielä yksi ilta sen kahdeksan työvuoron päälle, ja on tosissaan olo, että en jaksais, en ees kättä nostaa. Toivottavasti joku käy päivän aikana viemässä ees rehua niille lehmäraukoille, niillä oli pöytä ihan tyhjä, ollu jo illasta asti. Aamulla kun menin, oli kaks lehmää karussa ja ne piti ensin ajaa takaisin osastolle, ja pitkin lattioita oli kirkkaanpunasta verta. Mietin jo, löytyykö eläinlääkärin numeroa jostain toimistosta, mutta kumpi…