tiistai 10. lokakuuta 2017

Lähtemisiä

Menipä taas yö harakoille. Tykkäsin kyllä kuunnella sateen ropinaa, mutta olisin mieluusti nukkunutkin. Ropinan lisäksi kuului miehen yskinää ja sitten kun yskä loppui, kuorsausta. Yöllä iski nälkä, ja huomasin etten ollu syöny lounaan jälkeen ku pari pikapullaa. Leivoin kun uuni joka tapauksessa lämpisi paistovalmista lasagnea tehdessä.

Tällä kertaa kelpaskin ruoka, vävyehdokas oli käymässä kun kuopus oli aamulla niin kovassa migreenissä, ettei se voinu kouluun lähteä, ja niille tuntuu oleva elämää tärkeämpi asia nähdä joka välissä, on maailmanloppu jos yks päivä jää välistä. Olen hieman huolissani vävykandidaatin pakkomielteisyyttä lähestyvästä suhteesta kuopukseen, mutta olen ymmärtänyt, että sellainen on aspergeriluonteelle tyypillistä. Kunpa vain ei sydämiä särkyis.

Joskus mietiskelin täällä sitä, miten kuopukselle on kertynytkin kaikenlaisia oireistoja, ja se itse on epäillyt jonkinlaista ADHD:takin. En ihmettelisi, onhan se ihan just sellanen kuin tässä jutussa kerrotaan. Kuin olis mejän tytöstä kirjoitettu. Ja eilen tuli muuten ilmoitus, että on saanut erityisoppilaan nimityksen, ja sen oheen oli liitetty valitusohjeet. Niinkuin olis joku tuomio tai rangaistus! Miksi ihmeessä siitä pitäisi valittaa? Mitä se hyödyttäis edes? Jos lapsi on erityis-, niin ei se muuksi valittamalla muutu.

Tänään pitää taas viedä sitä psykologille, kun ei oo tullu käveltyä sen kanssa sitä reittiä koululta nuopsylle eikä se osaa (puhelimen mapsin kanssa varmaan osais vaikka väittääkin toista) ja viimeksi kun mies sitä kuskasi, se vei jotain ihan ihme reittiä mitä ei ainakaan kannata kävellen mennä.

En jaksais mitään. Haluaisin vaan olla. Mitään tekemättä, minnekään menemättä, mitään ajattelematta. Esikoinenkin piti aamulla viedä koululle asti, kun juna oli niin myöhässä taas ettei se olis sillä ehtiny.

Siltä reissulta kun palasin, ei satanut - hallelujaa! - ja sieppasin vaan koirat kotoa taluttimeen ja kävelylle. Etenkään toinen ei arvostanut asiaa. Tutisi ja jarrutteli ja korvakin oli nurinpäin, mutta unohti mököttää sitten kun tuli kiintoisia hajuja eteen.

Tämä
Oon antanu näille otuksille putsattavaksi kermapurkin usein, jos meillä semmosta on käytetty johonkin, ja nyt ne reagoi jo siihen ääneen, mikä tulee kun avatusta tetrasta repäisee sen lopunkin yläosan auki. Aattelin tehä parista pikapullasta laskiaispullaketta, ja käytin siihen miehen synttärikakusta jääneen kerman, ja avatessani purkkia puoliksileikkaamista varten (puolikas per koira) niin ne jo singahti olohuoneen sohvalta keittiöön kärkkymään. Oppivaisia otuksia, mitä syömisiin ja etenkin herkkuihin tulee.

Pitää lähtee. Yäk. En haluis.

10 kommenttia:

  1. Kermakoirat :)

    Sulla on lasten kanssa niin monenlaista huolta ja lisäksi kuskaamista ym, joten ei ihme, että välillä et jaksaisi mitään. Tosin, kyllä noita jaksamattomuuksia ja "ei mikään innosta" -aikoja on minullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toisaalta on hyvä että on jotain, joka ajaa liikkeelle. Kynnys lähteä nousee äkkiä korkeaksi, jos saa vaan olla.

      Poista
  2. Pavlovin koirat ;-)

    Tuo harmaa ja sateinen ilma ei totisesti paljoa houkuta. Koitan jaksaa pikku lenkille kun kuopus on treeneissä. Tunti on sellanen aika ettei oikein viitsi takasin kotiin ajella ja sitten taas hakea. Kauppahommat siinä ehtii mutta jää yli aikaa. Ehkä mä sekä kävelen että käyn kaupassa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaset odotusliikunnat on välillä vähän pakkopullaa... muistan ne kerrat, kun lapset oli luistelukoulussa ja jäähallissa oli kylmä ja ulkona oli kylmä...

      Pavlovin reaktio kyllä toimii, mutta jonkinlainen ymmärryskin lienee - miehän höpöttelen niille vähän väliä kaikenlaista, ja äsken kauppakassia purkaessa sanoin "ai niin, toinhan mie teillekin jotain; tämmösen" ja näytin niille semmosta muovikääreessä olevaa lammastikkua. Saman tien kipaisivat taas olkkarista siihen mun eteen kahdelle jalalle mangusteilemaan.

      Poista
  3. Varmasti nämä syksyiset synkeät säätkin vaikuttavat siihen, että tuntuu ettei jaksa. Koirat varmaan piristävät arkea. Jaksamista ja toivottavasti myös aurinkoisia ilmoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään jo aurinko pilkahti joogasta tullessa. Taivas oli laajalti sininen ja sateenkaarikin näkyi :)

      Poista
  4. Tämä jatkuva vedentulo ei kyllä mitenkään helpota jaksamista ja siihen lisäksi jatkuvasti lisääntyvä pimeänaika, niin en ihmettele yhtään, ettet jaksaisi.

    Mulla on ilmeisesti jonkinasteinen ADD, nuorimmaisen ekaluokan aikoina tein joitakin nettitestejä ja edelleen saan niistä noin 70 pistettä. En ole antanut asian häiritä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollu kattonu säätietoja tänään, ja tuli ikävänä yllätyksenä että taas sataa, eikä ihan heti lopu...

      Poista
  5. En kyllä itsekään ymmärrä, miksi tuollainen päätös olisi sellainen mistä pitäisi valittaa. Tuollahan vain saa paremmat olosuhteet omaan opiskeluun, kun erityisyys ymmärretään. Omalla esikoisellani on ADHD ja nykyisin kun on hyvät lääkkeet, hän on aivan eri tyyppi kuin kouluaikoina. En koskaan väsy kiittämään Kainuun terveyspalveluja. Niin paljon poikaani on siellä autettu ja ymmärretty. Ehkä siellä päin Suomea näitä masentuneita on vielä enemmän kuin muualla.
    Toivottavasti kaikki meni päivällä ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on Kainuussa sitten jotain hyvin :) lääkärinaikaa ei kuulemma kyllä hevin saa sielläkään.

      Poista