sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Takaumia ja unikäärmeitä

Tänään loppuu lopullisesti loma, kun loppuosa perheestä palautuu. Mieli on ollu nyt hiukan parempi kuin alkuviikolla. Ehkä mie jaksan taas vähän matkaa.

Ikävä takauma tuli, kun muuan henkilö muisteli vuotta 1978 ja itse mietin, mitä mulle on tapahtunut tuolloin. Isä ja äiti eros, isä muutti ns. pikkupuolelle asumaan (meillä oli erillisenä, mutta samalla sisäänkäynnillä ja yhteisvessalla huone ja keittiö, joissa toisinaan asui alivuokralaisia) ja muistan, kuinka koulun alettua innoissani esittelin sille uusia kirjoja, etenkin biologian kirjaa siellä. Sitten eräänä sunnuntaina tulin viikonlopun vietosta mummolasta ja menin isän luo, niin se ei enää asunukaan siellä, vaan tätini kahden poikansa kanssa. Oli muutot tapahtuneet kun olin pois. Pettymys oli kauhea, eikä kukaan lohduttanut. Korkeintaan naureskelivat, kun luulin löytäväni isäni sieltä. Sinä lukuvuonna lintsasin paljon, ja jälkeenpäin aateltuna luulen, että iso osasyy löytyi kotioloista.

Sain koirien villahaalarit kudottua. En olis ikinä uskonu, että saan niitä tänä talvena valmiiksi, saati ennen joulua! Oli yksinkertaiset (itse keksityllä ohjeella) ja kun kudin oli mukana automatkoilla ja aina sohvan vieressä niin, että telkkaria katsellessa tuli muutama kerros tehtyä, niin eteni ihmeen hyvin. No, viimeiset lahkeet oli kyllä vähän pakkopullaa, kun ajattelin että melkein valmiit, pakko tehdä, ei voi jättää kesken. Toki mulla oli lasten poissaollessa aikaa telkkarinkatseluunkin ihan erilailla kuin normaalisti.

Ne on joustinneuletta, eli pystyy pukemaan peppua varten jätetystä aukosta kuin neljähihaisen villapaidan. Käytännön toimivuus täytyy sitten testata, kun haalarit tulee varsinaiseen käyttöön.

Näin inhottavia unia. Mitätöintiä ja hylkäämistä jonkinlaisessa työyhteisössä, tilanne jossa piti väistää takanatulevaa vihreää autoa pientareelle, joka oli täynnä kiemuralla lepääviä käärmeitä ja joku niistä sitten purikin ja jalka meni mustankirjavaksi. Tiedän kyllä, että käärme on kaikissa unikirjoissa fallossymboli, mutta mihinkään metoo-kampanjaan multa ei tuu mitään pöyristyttäviä anekdootteja - kun on aina ollu syrjäänvetäytyvä ruma läski niin ei oo ollu ongelmia sellasten asioiden kanssa. Tässä unessa näen käärmeet kyllä vain tietynlaisena umpikujana. Teit niin tai näin, on aina huono valinta. Suo siellä, vetelä täällä.

Tuota em. ongelmattomuutta ajattelin, niin voi olla että olen vain oppinut siihen, että minua saa kohdella miten huvittaa, eikä mulla ole oikeutta pahoittaa siitä mieltäni tai sanoa siihen mitään. Ja se läheisriippuvuus, kun toisten mieliksi tekee kaikenlaista ihan omasta halustaan.

Pakkasta.

14 kommenttia:

  1. Koirat on kuin kaksi marjaa :)

    Kyllä varmasti lapsuudesta asti tulee noita takaumia ja riippuvuuksia. Helpolla ei niistä irti pääse vaikka minkälaiset terapiat olisi käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjapuuronväriset marjat :)
      Jotkut asiat jää mieleen. Väittävät, että hyvät kokemukset jää ja huonot unohtuu - siinä tapauksessa mun lapsuudessa on ollu paljon huonoja kokemuksia ja hyvin vähän hyviä.

      Poista
  2. Piti vielä sanoa, että meillä satoi lunta äsken, oikein pyrytti kun oltiin lenkillä. Eihän se maasa pysynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas vain! Meillä vain muutama valkoinen "tikku" leijaili. Kuuraakaan ei juuri ollut.

      Poista
  3. Hienot puvut!

    Ja kauheita unia. Mä olen viime aikoina nähnyt unia Cheekistä (?!?) joten oli pakko tarttua sen elämäkertaan ;-)

    VastaaPoista
  4. Ai, että onpa koirilla hienot haalarit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niistä tuli yllättävän tasalaatuiset mun tekemäksi :)

      Poista
  5. Sulosen näköisiä pinkkejä otuksia <3

    Mukavaa kuulla, että mieli on parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä nuolahda, ennenkuin tipastaa... mutta helpompi mennä päivä kerrallaan, kun jokainen ei ole kamala päivä.

      Poista
  6. Ihanat nuo koirien puvut!
    Ihan varmasti sinuun on lapsuudessasi vaikuttanut tuo vanhempien ero ja varsinkin isän muutto niin, ettei siitä kerrottu sinulle. Julma teko vanhemmilta! Kyllä lapsen pitää antaa käsitellä näitä asioita heidän kanssaan. Tuollainen asia on käsittelemättömänä saattanut painaa sinua koko ikäsi ja vaikuttaa kaikkeen.
    Voimia uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja kyllä ei oo mulle puhuttu paljon mitään niistä asioista. En ainakaan muista, paitsi hämmennyksen ja sen, kun äiti pani sanoja mun suuhun ja väitti mun luulevan, että ne palaa vielä yhteen. Oma toiveensa, mutta ei voinu sanoa sitä omissa nimissään.

      Poista
  7. Onpas ne nyt pirtsakat uusissa vaatteissaan. Ja jos vielä toimiikin, niin mikäs sen parempi!
    Toivotaan, että tämä päivä on hyvä! (ja toki eteenkinpäin, mutta jos päivä kerrallaan mennään...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain somistusta ne vähän kyllä kaipaa, katon jos keksin jotain.
      Päivät on omanlaisiaan, tänään en oo ainakaan nukkunu koko päivää :)

      Poista