The light of my life

Loma loppui. Eilen tuli esikoistytär kotiin, kun ei kestänyt poikakaverin siskon lapsia, jotka huusi aamuseiskasta lähtien - niillä oli koulua, ja olivat mummolassa kun äitinsä oli synnärillä. Tekemässä lisää huutavia kakaroita. Tytöllä itselläänkin on vauvakuume, toivottavasti nyt saa hillittyä sen...

Tuli kyllä jonkinlainen stressi heti mulle, vaikkei tämän tyttären kanssa yhteiselo olekaan yhtään hankalaa - paitsi että hän linnoittautuu sohvalle katsomaan televisiota etten minä nyt enää saa katsoa Murdochiani ja Vera Stanhopeani silloin kuin haluan. Tosin Areena ei jostain syystä näytäkään Stanhopesta kuin joka toisen jakson - läppäriltäkään ei näy mutta tästä pöytäkoneelta sentään sain katsottua toisen niistä pihdatuista jaksoista. Toista en ole vielä kokeillut katsoa.

Eilen tuli sellanen muistutuslasku, mistä en ole saanut aiemmin mitään laskua. Liekö taas kannettu  naapuriin, joka ei ole tuonut sitä oikeaan osoitteeseen tai pannu takas postin kuljetettavaksi - eihän sillä toki ole siihen velvollisuuttakaan. Varsinaisesti. Ja vitosen muistutuslisää, en tiedä onko se niin suuri raha, että ottaisin härkää sarvista ja soittaisin laskuttajalle. Katson asiaa myöhemmin. (edit. oli tullu sähköpostilasku, joka varmaan oli menny roskiin huomaamatta. Nyt tunnen oloni typeräksi.) Mutta postin kulku on niin epävarmaa, että kauhulla aattelen sitäkin, kun ne aikoi terveyskeskuksesta lähettää mahdollisen lääkärinajan postitse... mitä sitten, jos se menee naapuriin ja/tai häviää, en pääse lääkärille ja lisäksi saan kauheat sakkomaksut käyttämättä jääneestä lääkärinajasta? Tämmöseksi on Suomessa tilanne mennyt.

On omituista, ettei huvita syödä. Mie sentään oon aina tykänny syömisestä. Eilenaamullakin lähdin kuvaamaan auringonnousua, ja tuli käveltyä melkein 3 ja puoli kilsaa aamiaisetta, sisältäen mm. yhden 30 metrin nousun 170 metrin matkalla. Eikä mokoma auringonnousu edes ollu kovin kummoinen, ainakaan enää sieltä mäen päältä kun se jäikin metsän taakse, en osannut arvioida.
Nälkä oli ja voimat meni, kotiin päästyäni puoliväkisin söin yhden leivän. No, suklaa kyllä maittaa... oireet on samantapaiset, kuin 26 vuotta sitten karmeassa työpaikassa, missä loppui jaksaminen; söin vain päänsärkylääkkeitä ja makeaa, pari kertaa päivässä leivän, että jaksoin tehdä töitä navetassa. Nyt ei ole edes töitä. Sillon mulla kyllä paino putosi kahdeksan kiloa parissa kuukaudessa, nyt toivon ettei tämä olo kestä niin kauaa. Eilen tein pizzapiirakan pakastimen anneista (jotain lihaa ja kanttarelleja) ja sitä kyllä sai hyvin syötyä, että en mie täälä nälissäni ole. Painoindeksilaskurin mukaan mulla on vielä 16,4 ylimääräistä kiloa, joten ei hätää.

Näin pitkästä aikaa unia viimeisimmästä työpaikasta. Kaikki oli suurta (tai mie pieni) enkä tienny minne mennä ja mitä tehdä.

Ulkona on pakkasta ja sumua.


Elämäni valo tänäaamuna riistakamerassa. Sillä on ihan uusi työtakki kunnon heijastimilla. On jännä minusta se, että vaikka riistakamerassa ei ole (ihmissilmälle) näkyvää salamaa, se kuitenkin kameraan heijastuu noin näkyvänä.

Kommentit

  1. Kyllähän tuo sinun olosi vähän masennukseen viittaa. Ei ole nälkä ja makea maittaa ja kaikki ympärillä tuntuu häiritsevältä. Toivottavasti lääkärinaika tulee oikeaan osoitteeseen. Kyllä minuakin tuo postin toiminta nykyisin huolestuttaa. Kun kaikille ja kaikkialla voitto on tärkeämpää kuin hyvin tehty työ. Voimia viikonloppuun ja toivottavasti se menee mukavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Viikonlopuissa ikävää on miehen kaljoittelu... mutta onhan se viikon rehkittyään kai ansainnut ainoan osaamansa rentoutumistavan.

      Poista
  2. Toivon, että se posti tulee oikeaan osiotteesseen ja oikeaan aikaan, ja että saat syötyä <3

    Valo on kyllä kieltämättä aika vähissä tällä hetkellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syömisellä ei niin väliä ;) mutta lääkäriin pitäs kyllä päästä.

      Poista
  3. Toi postin touhu on kyllä suorastaan pelottavaa. Minäkin aina pelkään, että jos kutsu lääkäriin tai mun tapauksessa sairaalaan jälkitarkastukseen ei tulekaan just postin möhläyksen takia. Täällä meilläpäin kylläkin onneksi tulee puhelimeen muistutus edellisenä arkipäivänä. Onhan sekin parempi kuin ettei tulis ollenkaan...

    Toivon sulle postia oikeaan osoitteeseen. Ne lääkäriajat on kyllä tärkeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa pitäis kanta.fi:stä löytyä myös jotain tietoa, jos on aika annettu, mutta eipä siellä näytä kaikkea olevan. Taannoin kun peruin sen hoitaja-ajan, niin peruminen on viety kyllä tietoihin, vaan ei ajanvarausta. Mt-aikaa tiedusteleva puheluni oli siellä, mutta ei sitä alkuperäistä yhteydenottoa, kun mun tiedot kirjattiin sinne ja minut jonoon pantiin. Jos olisin paranoidisempi, luulisin että minut olis sieltäkin pudotettu pois, jos en olis kyselly sen ajan perään...

      Voi olla että täälläkin on joku muistutusjuttu, hammaslääkärillä ainakin on - en vain tiedä sitä kun ei ole ollu lääkärinaikaa neljään vuoteen.

      Poista
  4. Elämäsi valo näkyy hyvin...pimeälläkin :)

    VastaaPoista
  5. Posti on tarjonnut luvattoman huonoa palvelua täälläkin, esim kelan kuori kulki kaksi viikkoa, onneksi se oli vaan ilmoitus, että rahaa on tilille tullut erik lääkärin käynnistä korvattava summa.

    Noita muistutusjuttuja puhelimeen saa täällä, jos on itse ajanvarauksen yhteydessä pyytänyt, joko s-posti tai tekstari. Ainakin labraan ja hammaslääkäriin.

    Täällä oli tänään koko aamupäivän syksyn pahin sumu ja vielä aamulla -3 C. Kieli keskellä suuta ajoin kauppareissun 18 km:n päähän.

    Hauskan näköinen tuo elämäsi valo, tosi kirkkaasti näkyy ukko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tiet ehti (ainakin täällä) jo kuivua, se vasta oliskin kivaa ollut kun olis vesisateen jälkeen ollu se pakkanen. No, kyllä ne kolmostiellä kai havaitsi sitä mustaa jäätäkin. Hieman liian myöhään.

      Elämäni valo valaisee vain, jos siihen kohdistaa itse ensin valoa...

      Poista
  6. Mullekin tuo Elämäsi valo sai aikaan pienen vinon hymyn.

    Onpa näin ulkosuomalaisen silmään uskomatonta että jotain lääkärinaikoja lähetetään Suomessa vielä paperiversiona postitse. Kai se kertoo kumminkin postinkulun suhteellisesta luotettavuudesta - näissä maisemissa se olisi lähinnä huono vitsi. Täällä tuontapaiset ilmoitukset tulevat sähköpostitse tai puhelimeen (niin kuin siis ilmeisesti Suomessakin jos niin haluaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sano muuta! Ei multa ainakaan kysytty, haluanko aikani jotenkin muuten, eikä esitetty vaihtoehtoja. Mt-puolella oli vaihtoehtona tekstari, ja sanoin niille että mieluummin niin - se näkyy nyt mun potilastiedoissakin, että "postit jaetaan naapurille". En tiedä menikö nyt jonku vainoharhaisuuden piikkiin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia