keskiviikko 1. marraskuuta 2017

arati

Oon niitä pakkoajatuksista kirjoittanutkin joskus. Tänään tuli sellanen, kun joogasalin seinällä näkyi "varatie" -kyltti ekaa ja viimeistä kirjainta lukuunottamatta, jotka oli peitossa. Siis "arati". Mun aivo tiesi kyllä, että siinä lukee varatie, mutta luki sen kuitenkin paratiisi. Sitten oli pakko keksiä sanoja, joihin tuo pätkä sopii, kuten tavaratila, makkaratikku, vaaratiedote... en ees muista niitä kaikkia. Siinä kohtaa olis pitäny pää tyhjentää turhista ajatuksista ja keskittyä hengittämiseen, ja mie keskityin sanojen keksimiseen...  ei menny ihan putkeen. 

Kuopus valitsi yhteishaussa ykkösvaihtoehdoksi alan, joka ei todellakaan ollu sille oikea, ja nyt se on sit vaihtamassa tai menemässä valmaan, ilmeisesti ei ainakaan jatka tuossa, ellei sit saa jostain motivaationkipinää. Hojks on tehty ja koulutuskokeiluun toiselle alalle tyttö lähiaikoina menossa. Hyvä, että ei kuitenkaan oltu sen kanssa umpikujassa, ja kun se on itse oma-aloitteisesti puhunu siitä kuraattorille ja opolle ja ne on sitä yhdessä miettiny ennen kuin on alkanut tulla mitään poissaoloja. Monesti, kun näitä asioita murehdin (ja olen kateellinen ihmisille, jotka on osannu kasvattaa lapsilleen motivaatiota ja innostusta edes jollekin alalle, ja uskoa tulevaisuuteen) niin mietin, että ei tässä olla lähimaillakaan pahimmassa tilanteessa, mikä teinien kanssa voi syntyä. Hyvinhän ne asiat oikeastaan on. Järjestettävissä. Se, että tytöllä itsellään on halu niitä järjestää, on valtavan hyvä asia. 

Hyvä asia on myös se, että lumi ei ole sulanut ja se, että jaksoin joogaan.

16 kommenttia:

  1. Tosi hienoa, että jaksoit mennä joogaan.

    Kuulostaa siltä, että tytön asiat järjestyvät kyllä. Eihän sitä aina heti tuossa iässä tiedä mitä haluaa myöhemmin tehdä.

    Hauskoja sanoja keksit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tosiaankaan voi tuossa iässä tietää, mikä haluaa olla isona! Ne asiat ei pyöri ees mielessä. Ja nykynuorienhan täytyy kuulemma opiskella se 3,5 ammattia (vai montako se oli) elämänsä aikana kuitenkin, jos mielii töitä saada.

      Poista
  2. Hienoa että tyttäresi hoitaa tuollaista tärkeää asiaa oma-aloitteisesti. Oman alan löytyminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Minulta jäi joogaan menemättä kun korjausmiehet tulivat samaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla jäi jooga viime kerralla välistä, kun väsytti niin kamalasti. Harmittaa aina jos ei saa mentyä...

      Poista
  3. Mie oon mestari lukemaan sanoja väärin. Tosi mukavaa, että tyttös asiat hoituu...on tässä tullu seurattua toisen polven murkkuikäsiä, huhhuh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie luen kans väärin - joskus pitää lukea ihan oikein kirjoitettukin sana moneen kertaan, kun se vaan näyttää väärältä!
      Ja murkut on toisinaan kyllä vaikeita.

      Poista
  4. Toihan on tosi hyvä, että tyttö on itse puhunut asiasta ajoissa! Paljonhan nuoret noita vaihtelee ja muuttaa mieltään ja hyvä että niin voi tehdä. Löytyy se oikeasti kiinnostava juttu. Vähän pidemmällä kaavalla mutta silti! Hoijksikin keskimmäisen kanssa nähty ja hyvin pärjää nykyään. Niiden pitää vaan vähän kasvaa... Älä murehdi, kun aikaa kuluu niin asiat on ihan hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvaa ja saada varmuutta ja jonkinlaista laajempaa näkökulmaa. Niin niiden pitää. "Kiltillä"kin lapsella on ne omat känkkäränkkänsä.

      Poista
  5. Musta on hurjaa, että tuossa iässä pitäisi tietää mitä haluaa! Ja usko pois, ei siihen vanhempien kasvatus auta, motivaatioon ja muuhun, se on ihan sattumankauppaa millasia noista lapsukaisista tulee. Onneks sun lapsukainen otti asian itse puheeksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kuinka oon yrittäny välttää, niin kyllä se äidin masennus vaikuttaa lapsiin. En oo niiden kuullen puhunu toivottomuudestani ja näköalattomuudestani, mutta ihan kuin ne olis imeny sen kaiken äidinmaidossa. Kuopus etenkin. Sen vaikeudet ja ääneenlausutut ajatukset on tuoneet niin mun oman nuoruuden mieleen... taisin olla itse samanlainen. Tiedän myös kokemuksesta, että ne lääkkeet, mitä silloin mulle tarjottiin, ei tepsi, mutta en tiedä kuitenkaan, mikä tepsis.
      Yksi asia, minkä olen voinu hyödyntää oman kokemukseni kautta on se, miten kohtelen lasta, kun se on valehdellut tai tehnyt salaa tyhmyyksiä ja jäänyt siitä kiinni.

      Poista
    2. Samoja ajatuksia mulla on ollut oman väsymykseni kautta (silloin kun olin yksin ja väsynyt esikoisen kanssa) ja eihän sille mitään voi, että se näihin vaikuttaa. Mutta sitten taas ne oppii elämään sen(kin) kanssa ja tulevat vahvemmiksi - toivottavasti!

      Poista
  6. Mulle tuli tästä aasinsillan kautta jotenkin mieleen, kun mulla on ollut tän viikon töissä ysiluokkalainen poika TETissä ja se on ollut oikeesti iso apu, tehnyt kaiken mitä oon pyytänyt, teki kahdessa päivässä mun rästissä olevat varastohommat, jotka olis riittänyt mulle, jos olis tehnyt ne vaikka viikossa. Auttanut mua kaikessa mitä oon pyytänyt ja ns. oikeiden töiden lisäks keittänyt kahvit ja vienyt roskat mukisematta aina kun oon pyytänyt. Käyttäytynyt asiallisesti kaikin puolin, ollut aina ajoissa ja mitä nyt vaan voi pyytää. Osaa käyttää omaa järkeä, on älykäs, mutta toisaalta kysyy myös aina heti, jos ei tiedä miten joku tehdään, eikä jää pyöritteleen näppejään tai roiku koko päivää kännykässä. Siis mulla on pelkkää kehumista, eikä mitään valittamista...

    No sitten ihmettelin, kun tänään vieraili jo toinen sen opoista, kun eka kävi jo aiemmin tällä viikolla, että mitä ne nyt molemmat käy kyttäämässä. Kumpikaan ei edes soittanut etukäteen, voiko tulla, mitä olisin tässä kohtaa ehkä työnantajan edustajana odottanut, kunhan ryykäsivät ilmoittamatta soittamaan ovikelloa. No, ihmettelin siis, eikö yksi vierailu riitä, vaan piti toisenkin tyypin tulla käymään... Kuulin sitten, että mun tettiläisellä on rehtorin mukaan erittäin paha auktoriteettiongelma ja lisäks on liian lahjakas verbaalisesti. Siis suomeksi sanottuna osaa varmaan aukoa päätään niille opettajille... Hauskaa vaan, kuinka erilaisen kuvan ite oon saanut. Nyt vaan sitten mietin, että mistäköhän moinen johtuu, vaikuttaako eri ympäristö niin paljon, ottaako työelämän vakavammin kuin koulun, vai onko ne opettajat täysin kuutamolla kaikesta. Siihen en ihan usko, että ite olisin vain niin kova auktoriteetti, ettei oo ongelmia. Toisaalta ilmoitin kyllä jo etukäteen, ettei meille sluibaileen tulla, mutta kuitenkin. Mutta ehkä se on vain motivaatio, jos vaikka miettii mahdollista kesätyöpaikkaa joskus, niin pitää käyttäytyä tmv. Mutta hiukan hupaisaa, jos tuo mun paras mahdollinen tettiläinen on joku gangsteri koulussa... Opot ei varmaan edes tuu uskomaan, kun kehun sen arvointilomakkeessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneks eivät kertoneet sulle etukäteen, millanen tettiläinen NIIDEN mielestä on sulle tulossa! Olis voinu tulla ennakkoluuloiseksi. Poika kuulostaa hienolta tapaukselta :)

      Poista
    2. Tiiätkö Marra, mun keskimmäinen oli samanlainen! Yläasteella maikkojen kauhu ja hankala kun mikä. Kesätöissä ja TETeissä kehuttiin ja kiiteltiin reippaaks ja aloitekykyiseks. Kai se on toi ikä...

      Poista
  7. Hienoa, että tyttäresi on heti tässä vaiheessa huomannut virhevalinnan. Ja että vaihtaminen toiselle alalle on vielä mahdollista. Nykyisinhän yhden tutkinnon suorittamisen jälkeen ei enää voi hakea toiselle linjalle ammattikouluun, jos ala tuntuu väärältä. Ellei hae täydennyshakujen kautta. Oma poikani on vaihtanut alaa ammattikoulun jälkeen ja on kovasti tyytyväinen työhönsä tällä hetkellä.
    Ihanaa kun teillä on vielä lunta. Meillä on ihan kesäkelit! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, lumi varmaan sulaa kun plussakelejä vallan on luvassa... ja vettä, tottakai.

      Poista