maanantai 20. marraskuuta 2017

Ei itketä maanantaina

Sovelsin vähän vanhan laulun sanoja, kun rallattelin auton takapenkillä vinkuville koirille, ja tietysti siitä tuli sitten korvamato. Mä niin arvasin. Pitää kuunnella jotain muuta musiikkia. Aamulla kuuntelin Vivaldia ja koira katto kaiuttimeen pää kallellaan, kun viulu vinkui.

Olen saanut aikaiseksi. Huomasin sattumalta jääkaapin oveen laittamani muistutuksen "käy pankissa" ja ensiharmistuksen jälkeen totesin, että siinä samallahan mie voin hoitaa kaikkee muutakin. Käytin koiria päiväkävelyllä (kurja sää vissiin aiheutti sen, ettei sielläkään, "keskustassa", nähty ku yks jalankulkija, kaks pyöräilijää ja yks pyörällisellä potkukelkalla huristeleva pappa), ostin joulukorttimerkkejä ja täydensin eiliseltä jääneitä kauppaostoksia sekä kävin kirjastossa. Nyt sain salaattiini tomaattia, saan myöhemmin tehtyä hyvän sopan ja on lukemistakin taas.

Saa nyt nähdä, tallonko jonkun varpaille kun pyysin soittoajan tk-lääkärille kuopuksen asioissa, kun se lääkäri laittoi jo syyskuussa lähetteen psykiatrikäyntiä varten, eikä vieläkään ole tarjottu muutaku hoitoneuvottelu ja sekin vasta ensi vuonna ja vasta hätyyttämisen jälkeen. Sen lääkärin piti soittaa vasta iltapäivällä, mutta soittikin jo aamummalla ja lupas soittaa sinne nuopsylle ja kysyä, miksei ne oo laittanu tytölle ees mitään lääkitystä. Kaiken maailman liitännäisongelmat pitäs kuulemma psykologin kans hoitaa - testata onko keskittymishäiriötä esim. - mutta mites hoidat kun tyttö ite ei niistä puhu. Tai jos puhuukin niin sitä ei huomioida millään lailla. Ja jos mie alan semmosia vielä tän kaiken päälle hössöttään niin nehän antaa pian mulle sen diagnoosin. Hysteerinen helikopterimamma, F99,4. Mutta kyllähän tytölle täytyy apua yrittää saada.

Välillä tekee niin mieli pullaa! Ihanan pehmeää tuoretta pullaa kahvin kans... ei vehnättömästä pullasta ikinä saa semmosta. Moilasella on gluteenittomia rahkamunkkeja, jotka on kyllä hyviä, mutta ne on munkkeja, ja niistä jää rasvan maku kitalakeen. Voisivat paistaa ne vaan pikkupulliksi, ostaisin usiammin vaikka ovatkin suhteessa melko arvokkaita. En kuitenkaan jaksa itse ruveta leipomaan perhelipullia. Monesti oon suunnitellut kyllä, mutta aina voipunut jo ajatuksesta.

Oon ollu tänään kyllä niin toimelias moneen muuhun päivään verrattuna, että taputtelen täällä itteeni toverillisesti. Pyykitkin pyörii koneessa ja nyt kun on kerran merkkejä, niin taidan kirjoitella muutaman joulukortinkin. Kumminkin jossain vaiheessa tulee se nyykähdys.


16 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että sinulla on ollut touhukas ja hyvä päivä. Postauksesi huokuu positiivisuutta. Toivottavasti viikko jatkuu samalla mallilla.

    VastaaPoista
  2. Eikö ole ihanaa, kun huomaa saavansa asioita aikaiseksi! Minä olen aina vihannut siivoamista, mutta olen nyt läävästäni siivonnut näitä masennuksen jälkiä. Eikä ole edes tarvinnut pakottaa itseään, jostain on alkanut tulla puhtia.... Täytyy käyttää tämä nyt hyödykseen, koska pelkään myös, että jossain kohtaa taas putoan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Mutta ei tää niin toimelias päivä sentään oo, että siivoomaan rupeisin...

      Poista
  3. Täältä saat lisää taputuksia, hyvä Sinä!

    Minä kävin kampaajalla nautiskelemassa ja naurua oli tosi paljon kun muistelivat pikkujouluristeilyään. Teki hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauru tekee hyvää ja tarttuu. Ihan samalla lailla kuin huono mielikin. Onneksi se osa perheestä, joka on kotiutunut, kuulostaa olevan hyvällä päällä.

      Poista
  4. Olet ollu tosi ahkera! Mie oon laiskotellu ja niin se tais mennä eilinenki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sitä aina tartte. Mie laiskottelen enempi ku toimin, aina.

      Poista
  5. Sä oot ollu toimelias <3
    Sitten voi taas välillä nyykähtää.
    Mun ei tänä vuonna tarvi askarrella joulukortteja, kuopuksen luokka kerää luokkaretkirahoja joten täytynee ostaa niiltä eli ulkoistaa toiminta ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä syy olla ite väsäämättä :) Mutta tuo sai minut olemaan tyytyväinen, että vaikka tässä nyt kaikkee on, niin eipä ainakaan tarvi kaupitella mitään karkkeja tai pikkuleipiä! Tai joulukalentereita.

      Poista
    2. Joo, tää aika on kyllä aika perseestä - tosin meillä kyllä kuopus joutuu ite tekemään hommat, mähän en niitä myy (olen kauhea äiti mutta musta se ei vaan kuulu mulle, voin olla muulla tavalla mukana - kuten niin, että varasin kirpparipöydän niille jne).

      Poista
    3. En miekään oo niitä myyny, mutta ilmotellu aikanaan työkavereille, että sellasia olis tarjolla...

      Poista
  6. Mun pitäisi keksiä idea joulukortteja varten. Tai yksi on eli a) puetaan kissalle tonttulakki ja otetaan kuva tai b)laitetaan kissa tonttulakiin ja otetaan kuva. En tiedä, kummalla versiolla saa nopeammin hampaat käteen :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. XD Helpommalta kuulostaa tuo jälkimmäinen, kun kissa on vielä pieni...

      Poista
  7. Välillä sitä vaan saa tuollaisia toimeliaisuuspuuskia! Mulla on kortit vielä kaupassa ja merkit myös. Kohta pitää kyllä käydä asiaan käsiksi. Hienoa, että olet ajamassa tyttären asiaa. Kyllä minäkin olen äiti, joka huolehtii lastensa hyvinvoinnista. Välillä ehkä liikaakin, mutta onneksi ovat tarvitessaan saaneet apuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vaan helposti saa jonkun curlingmamman maineen, jos patistelee erinäisiä ihmisiä ottamaan vakavasti oman lapsensa. Oon ollu liiankin ujo taistelemaan, mutta pakkohan se on jotain yrittää ennenkuin on liian myöhäistä.

      Poista