Freedom

"Lapsivapaa" viikonloppu! Lainausmerkeissä koska eihän ne enää varsinaisesti lapsia oo, toinen jo täysi-ikäinenkin... kumpikin on poikakaverinsa hoteissa. Vaikka on isänpäiväviikonloppu, mutta eihän meillä oo koskaan jaksettu näitä päiviä niin juhlistaa.

Mies vähän paheksui kuopuksen menoa, että ei oo sopivaa, mutta mulle kelpas kyllä kahdenkeskinen viikonloppu. En tiedä, miksi esikoisen lähes jokaviikonloppuinen olo poikakaverinsa kotona on ok, on ollu aina ok, mutta kuopuksen meno poikakaverinsa kera pojan mummolle (jolle kuulemma sopii tytön tulo) hieman useammin ei sitten oliskaan sopivaa. Miksi pitäs väkisin pitää kotona tyttöä, joka vihaa kotonaoloa ja tylsistyy kuoliaaksi kun ei ole mitään tekemistä? (Mun niskaan se sit sen ärtymyksensä kaataa) Ja toinen saa mennä vapaasti - se, joka ei tylsisty kotona kun tykkää lukea ja katsoa telkkaria ym. Kun ei se syy isänpäiväkään ole.

Mt-hoitajakäynti oli ehkä vähän parempi kuin edellinen. Martoista ei enää puhuttu. Omaa aikaa suositteli, mutta oon sitä miettinyt, että ehkä se tekee mulle hyvää, että on joku asia, vaikkapa tyttöjen kuskaaminen junalle, mikä pakottaa laittamaan aamulla vaatteet päälle ja tuo jonkinlaista tarkoitusta elämään. Läheisriippuvaiselle kun se elämän tarkoitus löytyy muiden kautta, siitä miten itse voi olla hyödyllinen toisille. Väärin ehkä, mutta niitä syvällä olevia käyttäytymis- ja ajattelumalleja on ihan pirun vaikea muuttaa, ja niitä vastaan toimiminen ahdistaa ja tulee syyllinen olo jos aattelee vaan itteään eikä auta muita vain siksi, että "mun ei tartte" vaikka helposti voisin. Kun ei ole muutakaan. Olen itse itselleni vain välttämätön pakko, enkä tiedä mikä minua ilahduttais, joku sellanen mitä mieluummin tekisin sillä "omalla ajallani". Mullahan ON sitä omaa aikaa päivät pitkät, ja tuhlaan sen vain nököttämällä koneella tai muuten vaan hohhailemalla. Odottamalla sitä aikaa, kun minua taas joku muu tarvii.

Ehdotti, että asettaisin itselleni joka ilta jonkin tavoitteen seuraavalle päivälle, ja sitten olisin iloinen, kun olen tavoitteeni saavuttanut. No, asetin heti illalla tavoitteekseni imuroida perjantaina. Sitten muutin sen eläinlääkärille soittamiseksi ja ajan varaamiseksi sieltä. Feilasin molemmat.

Tein sentään salaattia itelleni kevyeksi lounaaksi.
Siinä kävi tälleen:

 Lempiveitseni hajosi. Kuva kääntyi taas oikealle kyljelleen, mutta en jaksa sen kans tapella, asia käy selväksi vaikka koira näyttääkin olevan pää alaspäin. Se on aina kaverina salaatinteossa, siltä varalta että jotain hyvää putoaa lattialle. Jäävuorisalaatin kitkerä kantapala on jostain syystä koirien suuri suosikki.

Lupasin miehelle isänpäiväaterian valitsemallaan tavalla, se halus pyttipannun grilliltä. Käytiin se hakemassa samalla kun vietiin esikoinen omaan viikonloppusijoituspaikkaansa. Siitä olin iloinen, että sain lähdettyä illalla vielä kävelylle koirien kans. Nekin oli iloisia. Jonkin matkan päässä olevat hevoset oli vielä ulkona aitauksissaan, vaikka oli ihan pimeää, ja yksi oli tosi hermotunut. Hölkkäs pää ylhäällä portin edessä, hirnui ja hörisi, ja kun käveltiin tietä pitkin ohi, se sai ihme laukkatilaukkakohtauksen ihanku olis säikähtäny meitä. Koitin jutella sille että ollaan ihan tuttuja kulkijoita, ei tartte pelätä.

Tänään heräsin sateen ääniä kuunteleen, mutta ehdin aamukävelylle sopivaan kohtaan, kun oli sadealueiden väli. Kohta on tiedossa rankempaakin sadetta. Ei haittaa. Kävin kirjastossa ja nyt on taas luettavaakin. Ja sukankudontaa. Sitä imuroimista.

Kommentit

  1. Onhan sinulla joogakin omana harrastuksena ja koirien kanssa lenkkeily. Kyllä se oma aika pääosin pitäisi sitten olla jotenkin mielekästä tekemistä, ei se sinänsä ole se aika. Pitäisi saada aina lähdettyä ja innostuttua jostain, liekö ajatellut edes se hoitsu sitä. Aina ei vaan saa mentyä, vaikka aikaa on.
    Onneksi jäin aikoinaan niin koukkuun tuohon avantouintiin, että sinne saan lähdettyä, kun tiedän, että sen jälkeen on aina hyvä olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän tuntu taas siltä, että se antaa niitä varastossa olevia bulkkineuvoja, tällä kertaa koitti soveltaa neuvoa sellasille perheenäideille, joiden aika menee töissä ja kotitöissä. Sanoin kyllä sille, että mulla on omaa aikaa joka päivä, en vaan jaksa tehdä mitään sen ihmeellisempää... en muista osasko se siihen mitään sanoa.

      Poista
  2. Mäkin tänään mietin sitä omaa aikaa, koska sitä nyt on peljon enemmän kuin ennen, kun lapset kasvaa. Mitä ihmettä sillä tekee jos rahaa ei ole? Onhan sitä ilmaista tekemistä mutta mä ainakin sitten jämähdän kotiin, kun tuntuu, ettei kahvikupposeenkaan aina raaskis niitä viimesiä pennosia laittaa.

    Harmaata ja synkkää on täälläkin, koitetaan jaksaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se melkein sitä ulkoilua sitten on, mutta en tiiä saisinko aikaiseksi mitään maksullistakaan tehdä. Mun ongelma ei kyllä oo ajan puute, vaan jaksamisen. Ja kun mikään ei oikeastaan kiinnosta. Netflix olis pullollaan elokuvia esimerkiksi, mutta en oo koskaan ollu mikään elokuvaihminen. Musta on todella puuduttavaa katsella jotain pitkää elokuvaa. En pysty katsomaan kauhu- tai jännitysleffoja, komediat on yleensä vain vaivautunutta myötähäpeää aiheuttavia, draama pitkästyttävää ja toimintaelokuvissa on sit vaan toimintaa eli räiskimistä ja takaa-ajoja ja nyrkkitappeluita. Plääh.

      Poista
  3. Kun sulla on aikaa, niin sulla on aikaa myös kokeilla. Joistain asioista ei vain osaa etukäteen tietää, ovatko ne kiinnostavia vai ei, ennen kuin on kokeillut.

    Itse ajattelin tehdä listaa itselleni: 100 asiaa, joita haluan kokeilla, ennen kuin täytän 80 vuotta. Ja toisenkin: 100 paikkaa, joissa haluan käydä, ennen kuin täytän 80 vuotta.

    Nyt täytyisi ryhtyä tekemään listoja ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aikaa on, mutta ei tuu mitään mieleen. Oon semmonen perässävedettävä, että lähden kyllä jos joku tulee kotoa hakemaan, mutta en osaa itse lähteä. Mun listasta tulis lyhyt, kun en vaan halua oikein mitään. Tai jos haluankin, niin se vaatii sitä rahaa, mitä ei ole... ja sitä jaksamista, mitä ei myöskään oikein nyt ole.

      Kyllä mulle joku sanoi eläkkeelle jäädessäni, että "nythän sä voit tehdä sitä ja tätä", mutta aattelin että jos mulla olis kyky tehdä sitä ja tätä, niin enhän mie joutus eläkkeelle. En ääneen sanonu enkä varmaan olis älynny siinä kohtaa sanoakaan mitään, jälkeenpäin vasta mietin.

      Toivottavasti tämä olo kohenee siinä määrin, että tulis edes jotain innostusta johonkin!

      Poista
  4. Eipä tosiaan tainnut paneutua hoitsu sinun tilanteeseesi! Mie oon alkanu kaipaamaan lisää omaa aikaa, tekemiset hijastuu :) Tänne on tullu yöllä ohut kerros valkosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vettä on roilottanu taas paljon, ojat täynnä, mutta taannoisesta lumimäärästä tehtyjä kasoja on vielä jossain jäljellä... että on meiläki lunta :) Nyt ennusteen mukaan pitäs vähän kuivempaa olla tiedossa. Edes.

      Aiemmin on nuo keskusteluapuihmiset halunneet hiukan tietää mun historiaa, ennenkuin ovat alkaneet neuvoja jaella, tämä ei kyselly. Kaipa se jotain sieltä koneelta oli lukenu.

      Poista
  5. Ehkä miehelläsi on sama juttu kuin monilla muillakin miehillä. Se perheen vauva ei voi kasvaa isoksi ja olla poissa kotoa. Kyllä sen pitää touhuta siinä kotona, että on elämää. Mutta menihän se isänpäivä tuollakin tavalla. Meillä kaksoset oli lauantaina juhlimassa, kun molemmilla oli vapaapäivä ja toisen tyttöystävän isä ja vaari saivat nauttia heidän seurastaan sunnuntaina. Meillä oli oikein ihana päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla, että vauva ei vaan saa kasvaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia