Juhlan aiheita

Onpa ollu hilijasta täälä. Harvoin mulla näin pitkiä välejä on tullu. Ei vain ole ollu mitään tännesopivaa mielen päällä. Ei oo lastenhuollostakaan soiteltu eikä viestejä lähetelty.

Sain ihanan paketin!
No se nyt halus kääntää ton taas kyljelleen, olkoon sitten. Mutta joogasta vähän ryytyneenä tullessani noudin paketin, ja mikä ilahdus kun siellä oli lankojen lisäksi suklaata! :) Söin heti pari palaa. On vielä sitä sorttia, minkä saan meillä pitää ihan ite, ei tule muita jaolle. Nam.


Eilen leivoin kakun (kuvassa myös Halloween-kukkakimppu, joita kaupassa myytiin lähes nimelliseen hintaan sunnuntaina). Kyllä sen tekemiselle aina syy löytyy - miesten viikko, Marie Curien syntymäpäivä... kuopuksen ja sen poikakaverin ekasta kontaktista tasan vuosi. Samalla tein makaroonilaatikon ja yritin leipoa yhellä uudella ohjeella leipää. Epäonnistui täysin. Sentään kelpaa linnuille. Harakalle ainakin. Laitoin siihen kvinoaa ehkä puoli desiä, ja se kyllä kruunasi epäonnistumisen; koko leipä haisee muoville ja maistuu samalle mille haiseekin. Mie vain en tykkää kvinoasta. Heitin roskiin loppupaketin. Oon kokeillu sitä salaatissa ja lisukkeena ja kookosmaitojutussa, eikä se vain ole hyvää millään lailla. No siinä kookosmaidossa sen söi, kun kookos peitti maun. Ehkä en huuhdellut tarpeeksi kun pistin leipätaikinaan?

Olis niin tehny mieli vaaleaa leipää... kaupan leivät on niin kitkeriä, Prisman paistopisteeltä löysin joku aika sitten mielettömän hyviä vehnättömiä sämpylöitä, mutta niitä ei oo enää ollu ja mietin, onko ees mahdollista tehdä niin kuohkeita ja maukkaita sämpyliä ilman vehnää... epäilin, että vahingossa pantu väärä lappu. Ja kalliitakin ne oli, melkein euron kappale kun kilohinnalla myytiin. Ei oo varaa vakituiseen syödä semmosia... Tavan kaurajauhoista tehdyt leivät on tiiviitä lättyjä. Viimeksi ostamani oli vielä pahojakin. Jotenkin vanhan makuisia jo uutena.

Kuopus angstasi taas tänään, lähetti toistakymmentä ahdistunutta ja syyttelevää ja itsesäälistä viestiä. Olin just lähdössä joogaan, kun se alkoi, ja tyynesti lykkäsin loppujen lukemisen joogan jälkeen. Ne vaikuttaa minuunkin niin ahdistavasti, että olisin joogassa vaan miettiny niitä jos olisin lukenu. Oli hyvä jooga.

Aurauskeppejä on tänne laiteltu tällä viikolla. Ei taatusti ole laittamassa sama mies, joka lumia auraa, kun tökkäsi kepin tuohon pyörätien mutkaan, johon aura aina kasaa lunta. Siinä itseasiassa oli silloin vielä näkyvissäkin lumikasaa, mikä siihen työnnettiin silloin, kun oli sitä lunta. Ja mie kotiin ajaessani ja pihatielle pakittamista suunnitellessani en huomannu, että oli tullu aurauskeppejä, ja ajoin yhen yli että kolina kävi.

Huomenna on mt-hoitaja ja sataa vettä.

Kommentit

  1. Mun on tehnyt mieli ihania oransseja kimppuja kans mutta en ole raaskinut ostaa. Ihailen sitten sun kimppua ;-)

    Meille tuli kepit jo varmaan kaks viikkoa sitten ja ekat on jo ajettu kumoon. Hyvä että pääset huomenna hoitajalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun yliajama singahti takas ylös, piti oikein mennä kattoon että ajoinkokaan mie sen yli... kyllä renkaanjäljet kerto että ajoin. Jotain ihme kumikeppejä.
      Tuo tosiaan maksoi 1,66 tuo kimppu, ei ollu hinnalla pilattu!

      Poista
    2. Oho ehdottomasti olisin minäkin ostanut tuolla hinnalla ;-)

      Poista
  2. Lankoja ei voi koskaan olla liikaa ;) Ja kakkukin näyttää oikein hyvältä. Tänään tulleessa Kotivinkissä oli tiikerikakkupohja, taidan kokeilla sellaista jossain välissä (otin ohjeesta kuvan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisista en ole vielä koskaan kokeillut, saa nähdä mitä saan aikaiseksi...

      Poista

  3. Minäkin kokeilin kvinoaa jossain vaiheessa, en pitänyt.
    Nyt rupesi tekemään mieli makaroonilaatikkoa, kun siitä kirjoitit. Huomenna teen,onneksi on aineet kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söin mieki hiukan, vaikka maha tuleekin kipeeksi. Kvinoassa on kyllä minusta vähän epämukava maku.

      Poista
  4. Pirtsakka kukkakimppu ja houkutteleva kakku :)

    VastaaPoista
  5. Sen mukaan pitää mennä, mitä oma olo sanoo :-)

    VastaaPoista
  6. Mä ymmärrän hyvin, että lapsen viestit vaikuttavat sinuun noin. Minulla on ihan sama juttu. Kun lapselta tulee viesti, että on paha olla ja asiat päin persettä, niin itsellä käy heti samalla tavalla. Äidin ja lapsen symbioosi ei taida koskaan päättyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu itsekkäältä ja hylkäävältä, kun joskus joutuu itseään suojellakseen olla lukematta niitä... vaikka edes hetken. Mutta kun ei pysty tekemään asialle mitään! Muutaku olla laskiämpärinä. Turhauttavaa ja ahdistavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia