tiistai 28. marraskuuta 2017

Konstit on monet, sanoi akka...

...kun tukalla koiran tassuja kuivaili. Itse asiassa sanoin ensin että "kerta se on ensimmäinenkin". Sattui letin häntä livahtamaan pyyhkeen ja tassun väliin ja ennenkuin huomasinkaan, sillä oli kuivattu koiran tassua. Onneksi pesin ne tassut ensin. Vaikka samapa tuo, vaikka olis letti vähän aikaa kurassa ja liejussa, kun tänään on saunapäivä.

Tukkaa ei olekaan leikattu taas aikoihin - lukuunottamatta etutukkaa, jota aika ajoin kynsisaksilla nyrhin lyhyemmäksi - ja kampaajallahan mie oon käyny viimeksi... en muista millon. Useita vuosia siitä on. Kyllä ne latvat jo vyötärön alapuolelle ylettyy, jos suoraksi vetää. Enkä ole enää värjännytkään vuosiin, odotan sitä kaunista harmaata tukkaa tässä nyt sitten. Ei taida yhdessä yössä tulla. Nautitaan sillävälin sit harmaattomasta luonnollisenvärisestä tukasta.

Olen tyytyväinen siihen, että olen päässyt melkein joka päivä käymään kävelyllä. Tällaisilla sadekeleillä oon sovittanu sen hetkiin, jolloin sateen todennäköisyys on mahdollisimman pieni (no oli yks päivä, että se oli kai 90% koko päivän) ja kyttään sadetutkasta oikeaa hetkeä. Niin tänäänkin. Aamupuolella olis kuitenkin paras aika. Itestä niin väliä, mutta koirien pitäs päästä liikkumaan. Vaikka ei ne sitä itse tiedä, välillä ne ei suostu edes ovesta ulos meneen, niinku sillon lumimyräkällä.

Ja olin juonu jo melkein kaiken aamukahvin tänään, ennenkuin muistin että mullahan on PULLAA! Eilen itseni yllätin ja leivoin 2 pellillistä sekä pullaa että sämpyliä, vehnättömänä ja munattomana, niin esikoinenkin voi syyä ja söikin yhen pullan. No eihän ne enää tänään niin hyviä oo, kuivuvat ennätysnopeasti tuollaiset gluteenittomista jauhoista leivotut. Siinä sivussa valmistui ranskanpottuja lisukkeineen, mutta ne teki niin hyvin kauppansa että kokki ite jäi ilman. Oli kumminkin vain iloinen, että perhe syö ♥ Kokki söi sämpylää ja jäätelöä.

Tuolla kuralammikoissa kahlatessa ajattelin, että pitkäkarvaiset koirat kantaa näinä aikoina hurjat määrät hiekkaa sisään. Muistelin meidän Oskua, joka totisesti kantoi hiekkaa sisään, vaikka oli vain puolipitkäkarvainen...
Vuonna 1999 meillä ja 2004 uudessa kodissaan
Mutta oli se kyllä ihana koira. Nykypäivänä ei enää onneksi edellytetä allergisen lapsen tapauksessa koirien poistamista kodista, mutta eihän me silloin muuta uskallettu tehdä, kun lääkäri uhkaili astman puhkeamisella ja kaikella kamalalla, jos ei luovuta koirista.

Parin, kolmen tunnin päästä pitäisi sitten alkaa taas lumisade. Keitän parsakaali-perunasoppaa, laitan sinne homejuustonmurusia ja syön lumisaetta katellessani. Saatan kyllä syyä jo aikasemmin.



15 kommenttia:

  1. Tänne rykäs viime yönä taas yhen kymmenen senttiä lunta! Kaunis Osku-koira :)

    VastaaPoista
  2. Oi, soppa kuulostaa herkulta, ja terveellistäkin se on ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkua kyllä, mutta nähtävästi mun mahalla on sitten tullut parsakaalikiintiökin täyteen kun niin kamalat vatsanväänteet siitä tuli. Pitänee heittää pois hyvä soppa, ei kuulemma maita oikein kuopuksellekaan. Ehkä siinä kaalissa sit oli joku vika.

      Poista
    2. Tiedätkö, mulla on ruvennut ihan viime vuoden aikana parsa aiheuttamaan ihan kammottavia vatsaoireita. Pari kertaa on tullut vähän niin kuin olis oksennustauti, kiertänyt vatsassa ja sitten tullut ylös. Kummallista!

      Poista
    3. Parsa vai parsakaali? Parsaan en koske kyllä ollenkaan. Ei taida kannattaa parsakaaliinkaan koskea enää.

      Poista
  3. Hienoa, että sinäkin olet käynyt päivittäin kävelyllä. Kaunis koira tuo Osku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täytyy olla tyytyväinen, että näillä keleillä ja maisemilla on saanu ulos lähdettyä!

      Poista
  4. Jumankekka nainen!
    Että sun pitkin mainita pulla, olen ollut mässylakossa reilun viikon ja vierotusoireet alkaa olemaan pahimillaan. Viime yönä jo pitelin kaakaojauhepurkkia kädessäni mutta vielä selkäranka kesti - ens yöstä en mene vannomaan :)

    Täällä tulee räntää, enimmäkseen vettä ja saapa nähdä mitä aamu tuo tullessaan sillä pitäisi lähteä kuskaamaan yhtä kaveria sairaalaan ja ajomatkasta tulee mielenkintoinen ja räpäskää tulee taivaan täydeltä.

    Komppaan muita - koiruus on ollut todella komea. Eritoten turkki koska noin hyvässä kuosissa olevia ei tule vastaan kuin harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen himoinnut pullaa jo pitkän aikaa, mutta vehnättömiä pullia ei oikeestaan saa jos ei ite tee.
      Oskun turkki oli tosi komeassa kunnossa kun se meillä eleli, kun sitä hoidettiin, mutta uudessa paikassa se jäi vähän vähemmälle. Isäntä sitä aina harjaili, kun siellä kylässä käytiin, ja aika takkuinen se oli.

      Onnea mässylakosta! Sie kuritat ittees sitten oikein todella!

      Poista
  5. Onpa Osku ihana, sellanen "mun koiran" näköinen! Mun luonteelle ei vaan koira sovi ja siksi sitä ei oo eikä varmaankaan tuu.
    Vettä sataa täällä, lumesta ei tietoakaan. Tuolta toisaalta kuulin kanssa, että sielläpäin on maa valkoisena..
    Jotenkin kivasti nyt paistaa sun parista viime tekstistä se, että mieli on parempi. Edes vähän, edes hetkittäin, se jo on plussaa! Voi kun sulla olis tänään mukava päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se hetkittäin parempi, tämä elämä. Ehkä se tästä.

      Poista
  6. Pullaa on ollut mielessä leipoa jo parikin viikkoa, vaan kun ei ole ehtinyt millään ilveellä. Keskimmäinen toi köksänopelta kivan juuritaikinan ohjeen pullaa varten, sillä tulee tosi hyvää. Tosin vehnäjauhoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pullajuurta! Oi saispa kerran elämässään syyä pullaa, joka on tehty taikinajuureen... ja kyllä se niin on, että kunnon pullaa (tai leipää) ei oikein ilman vehnää saa aikaiseksi.

      Poista