torstai 23. marraskuuta 2017

Tokkurassa

Koirat kävi eilen hammaskiven poistossa, ja varsinkin toinen oli ihan poissa pelistä melkein koko päivän. Vasta illalla seitsemän maissa uskalsin viedä ne kävelylle, ja sitten kyllä virtaa riitti. Jännä miten erilailla ne heräsi anestesiasta, toinen kimposi istualleen jo eläinlääkärillä, ehkä kolme varttia ekan lääkeannoksen saamisesta (tosin silmät seisoi päässä eikä se tainnu tajuta paljon mitään mistään)

mutta toinen nukkui täysiä kolme tuntia. No kyllä mie tietysti tarkistelin vähän väliä, että on hengissä ja reagoi, ja pudotin pari pisaraa vettä sen kuivalle kielelle. Ymmärrän kyllä, miksi se oli vedetty siihen sivuun (ettei tuki hengitystä) mutta säälitti. Toisella kerralla se sitten jo veti kielen suuhun ja maiskutteli.

Sain olla paikalla kun toista hoidettiin (ei kuulemma koirat tykkää laitteen äänestä ni lueskelin jonottavan koiran kans odotushuoneessa) ja olihan se mielenkiintoista, paitsi että tuntui omistakin hampaista paikat irtoovan siinä "poran" ääntä kuunnellessa. Juttelin eläinlääkärin kans rescuekoirista ja mm. kolistiiniresistenssistä, mikä hiljattain venäläisiltä rescuekoirilta löytyi tarkistuksessa - kun tietää, miten vähän niitä testaillaan, niin kuinkahan moni koira niitä resistenttejä pöpöjä on tänne tuonutkaan - tai oikeastaan kuuntelin sen luentoa :) se oli niistä samaa mieltä ku mieki. Joillakin ihmisillä on tarve pelastaa kaikkea, ja sitten ne on pulassa niiden kans ja laittaa kiertoon. Ja kun se ei helpota sitä lähtömaan ongelmaa yhtään, tekee vaan tilaa seuraavalle. Koirien kanssa ihmiset tulee sitäpaitsi niin helposti huijatuksi...

No, sovittiin että vuoden alussa varailen aikaa sterilointiin.

Nyt alkaa tuntua siltä, että lääke tehoaa tai sitten muuten vain olo on parempi. Välillä. Tulee sellasia hyvän olon hetkiä, tuikkauksia, eikä pelkästään ahdistuspaniikkituikkauksia. Esimerkiksi tänään kun tulin viemästä tyttöjä junalle ja laittelin porttia kiinni, ja ajattelin että mun ei tarvi mennä nyt mihinkään vaan keitän aamukahvin ja laitan kynttilän palamaan. Tosin vain hetki sen jälkeen tuli masistuikkaus ja tarpeettomuuden sekä turhuuden tunne. Huono omatunto kun tuhlaan elämäni joutenoloon, en paiski töitä aamusta iltaan ja harrasta vuorikiipeilyä ja benji-hyppyjä vapaa-aikanani. Noin kärjistetysti, en tietenkään oikeasti ajattele, että sellasia harrastaa pitäisi :) Mutta huomionarvoista tosiaan, että tunnen välillä jonkinlaista iloa esimerkiksi siististä tiskipöydästä. Saattaa tulla jopa sellasia luovuuspuuskan esioireita, inspiraation tunnetta, tosin vielä ilman sitä inspiraatiota. Kuitenkin olo, että "jotain voisi tehdä". Näitä ei ole ollut kuukausiin. Ehkei vuosiin.

Sen verran mun kyllä pitäs tehä, että veisin paketin Matkahuoltoon. Ei vaan oo menoa Matkahuoltopaikkakunnille ainakaan sellaseen aikaan, että ne ois auki. Ihan älytöntä, että kaupungissa menee MH kiinni viideltä! Näinä aikoina. Bussit kulkee vuorokauden ympäri, mutta pakettien huolinta lakkaa klo 17. Täällä maalla sentään on tunnin myöhempään asiamies auki, mutta nyt kun lapset ei enää oo sielläpäin koulussa, ei tuu käytyä. Pakko mennä viimeistään ylihuomenna.

Jaa. Pyykkikone tuli valmiiksi. Onhan minusta jotain hyötyä, kun voin pestä pyykkiä...

12 kommenttia:

  1. Hienoa, että olosi alkaa jo kohentua hetkittäin. Kyllä se lääke puolustaa paikkansa joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haittavaikutuksetkin on lieventyneet, kai, vaikka nostin annoksen kokonaiseen tablettiin. Ehkä tuota voisi syödä, kattoo nyt mitä se lääkäri sanoo.

      Poista
  2. Munkin pitäs viedä Masa hammaskiven poistoon. Tosin yks heppa on ensin jonossa 700 € hammaslääkäriin, joten...

    Matkahuolto vois kieltämättä olla pidempään auki. Ei meinaa töiden jälkeen keritä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uhh, onneks mullei oo hevosta... vaikka oon monesti miettiny, että olis kiva semmonen minihevonen tossa pihalla. Paitsi että vuohi söis paremmin rikkaruohot (mutta hyppäis aidan yli karkuun) ja minilehmä olis tietysti paras... niitä vaan ei Suomesta taida saada.

      Poista
  3. Mä luulin, että sä oot tokkurassa, tää marrasharmaus aineuttaa ainakin mussa ilman anestesiaakin moista olotilaa!

    Hei ihanaa, että edes hetkellisesti on valoisampi olo. Ota iisisti, nauti, sytytä se kynttilä. Ei aina tarvi saada aikaan ja tehdä mitään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No iltapäivästä se alkaa mullakin. Nyt on hiukan helpompaa kun on lunta.

      Poista
  4. Uhh, just tollaisia tuikkauksia ne on. Sekä hyvänolomn- että pahanolontuikkauksia. Jälkimmäiset on pahoja, koska silloin saattaa tehdä mitä tahansa, joka on lopulta harmillista itselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie selviän niistä yleensä työntämällä pahat ajatukset pois ja kiinnittämällä huomioni tiiviisti sillä hetkellä tekemääni asiaan tai vaikka kattolevyjen laskemiseen... koska hetki menee ennemmin tai myöhemmin ohi. Dkt-kurssilla opittua tuo. Vaikeampi toteuttaa, jos joutuu esim. keskusteleen jonkun kanssa just sillon.

      Poista
  5. Voi pikku rassukoita, nyt on kuiten jurskutus ohi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt aletaan harjaamaan hampaitakin, se on hävettävässä määrin jäänyt paitsioon. Eilen harjasin koirilta samalla ku iteltäkin.

      Poista
  6. Onpas ollut koirilla rankka päivä! Kyllä nukutus on aina rankka. Eka jouduttiin nukuttamaan raatelun jälkeen, että saatiin kaikki haavat tutkittua ja heräily oli hidasta. Kuului vain pitkiä ja syviä huokauksia siellä eläinlääkärin häkissä.
    Lääkitys muuten selkeästi alkaa vaikuttamaan, koska tunnet jo niitä ilon pilkahduksia! Hyvä juttu! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se rankkaa, siksi nyt pidetäänkin parin kuun tauko ennen seuraavaa nukutusta.
      Raateluiden hoidot menee äkkiä kalliiksi...

      Poista