tiistai 14. marraskuuta 2017

Tympeä veeärrä

Taas piti tehdä rautateiden hommat ja viedä lapsi kouluun, että kerkesi. Kaikenlaisia ehtoja ne kyllä asiakkaille latelee, mutta itse eivät täytä niitä vähiäkään, mitä niiden toiminnalle on. Kuten että juna kulkisi niinkuin on määrätty. Ehkä tuo yhden sentin lumikerros oli nyt kalustolle liikaa. (No Juliasta kun katsoo, niin syynä on ollut "Liikenteenhoitojärjestelmät: Ratainfran laiteviat, vaihde" eli nähtävästi oli liikaa. Lumi tukkinut vaihteen XD)

Aamukahvi on peräpohjalaiseen tyyliin: leipäjuustoa palasina seassa. Ei vaan oo tuo keittimen kahvi ehkä tarpeeksi kuumaa pehmentämään juustoa.

Ei riittänyt, että kuopus kipuilee koulun ja väärinvalitun alan kanssa, nyt esikoinenkin totesi että ei halua enää tuota koulua. Työssäoppiminen päiväkodissa ei maita. Olen paska kasvattaja, nyt siitä lepsusta toiminnasta kerätään satoa. Kirjoitin tähän pitkän pätkän, mutta poistin... ihan kaikkee tarvi tännekään laittaa.

No, lunta on sentään se yksi sentti. Eilen just ääneen sanoin, että tulis edes ohut kerros, että näkis vähän paremmin - toiveeni toteutui :) tosin näissä lämpöasteissa se kyllä lähtee äkkiä pois.

Viime yön unessa menin yleiseen vessaan, joka oli tarkoitettu joutsenille, ja pelkäsin, että niitä tulee sinne nokkimaan mut hengiltä kun olin kehdannut mennä niiden vessaan.


16 kommenttia:

  1. Täälläki ohut kerros lunta, sentään -4. Jaksuja <3

    VastaaPoista
  2. Täälläkin oli aamulla valkoista maassa, vaan ei ole enää kuin aavistus jäljellä. Asteita +1 C.

    Se työssäoppiminen, tytölle sanoisin, että aina ei voi olla hauskaa. Joskus pitää vaan pinnistellä, mikään ei kestä ikuisesti.

    Koita sinä jaksaa niitten nuorten kanssa ja muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, oon koittanu sanoa että se hetken helpotus senhetkiseen tuskaan ei aina ole pitkässä juoksussa parasta. Että heti ei pitäs luovuttaa. Viimeksi tänään väänsin toisen kans, mutta kun ei mene perille niin ei mene.

      Poista
  3. Siellä lunta, täällä sadekausi ja sadekausiahi. Koitan taistella sitä vastaan juoksemalla ja kävelemällä. Pyykitkään ei ehdi kuivua, kun jo sataa.

    Koittakaa kestää vr:n kanssa ja tsemppiä kasvaville nuorille kipujensa kanssa. Ja sinulle jaksamista myös. Kyllä mä täällä olen, vaikka huono kommentoimaan. (Eilinen kommentti katosi ilmaan ja en jaksanut enää uudestaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä rasittavaa, jos ei pyykit kuivu, kun niitä ei sitten millään konstilla saa kuivaksi... paitsi kuivausrummussa.

      Ahistaa kyllä. Eikä oo luntakaan enää.

      Poista
  4. Oi voi... näitä huonoäiti -fiiliksiä tulee, mutta kuule, vaikka olis miten rautanen kasvattaja, niin silti niille angstisille teineille voi tulla jaksamattomuutta ja päämäärättömyyttä jne. <3 ei se oon sun vika <3 usko pois <3

    Meillä rupes just sataan lunta ja mä(kään) en yhtään jaksais. Mitään. Koitetaan silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, juuri sain kuulla, että saisin muuttaa vaikka pois, ei mitään väliä... miten sais pidettyä ittensä siinä aikuisen roolissa ettei lähtis mukaan murkkumyrkkyilyyn?

      Poista
    2. Äkkiä niille kuule tulis ikävä suon ruokia, kuskausta ja huolenpitoa. Ne ei vaan nää ja tajua sitä kaikkea mitä teet niiden eteen!

      Poista
    3. Ei niin, eikä äkkiä ylpeys antais myöden tunnustaakaan...

      Poista
  5. Mä ajattelisin että sä kuitenkin oot se turvallinen vanhempi, jolle se/ne uskaltaa angstata. Eri asia sitten, miten sitä itse jaksaa.. Eikä aina tarviikaan.
    Hurjasti tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Noin mieki oon yrittäny ajatella, että hyvä asiahan se on, että uskaltavat osottaa angstitkin. Tarvisin apua, mutta nuopsyltä ei kuulu mitään, vaikka apua on pyydetty...

      Poista
  6. Se, että koulutus ei toimi, ei ole äipän vikaa. Koskaan.

    Hyviä äippiä ei olekaan. On vain parhaansa yrittäviä ja niitä muita. Lapset eivät osaa arvioida äippien panosta ja suhtautumista. Heidän arvionsa ei määritä vanhemmuutta. Se määrittää vain sen hetken tilannetta ja käsitystä siitä.

    Voimia ja jaksamista!
    Minun sukupolvellani ei ollut varaa arvostella vanhempiaan. Ei ole vieläkään, mutta sehän ei ole koko totuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä en uskaltanut vanhempiani arvostella, olin vain hiljaa ja mökötin. Kiitos voimista!

      Poista
  7. Minähän en käytä VR:ää ellei ole pakko. Kuljen aina linja-autolla, kun luotan niihin enemmän.
    Kyllä se nykyisin niin on, että äiti ainakin saa yleensä kuulla, kuinka huono ihminen onkaan, jos lapsilla menee huonosti. Ottaisivat vastuuta itsestään ja myöntäisivät, että nyt menee pieleen. Mutta äitihän kestää kaiken. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä vaan ei kulje linja-autot ku aamulla yläasteelle ja iltapäivällä pois...
      Äidit on likasankoja, jos lapselle tulee tarve jotain kaataa. Niillä sentään on joku, kaikilla ei oo.

      Poista