perjantai 3. marraskuuta 2017

Uuvuksissa.

Nuokun taas koneella, etten nukahtaisi ennen aikojaan. Ja mussutan suklaata ja salmiakkia vuoronperään. Tiedän, että jos otan kirjan ja luen, nukahdan. Sama juttu sukankutimen kans. Löyty sateenkaarenväristä lankaa yllättäen, niin aloitin sukat, ja siihen alkuun sekin kypsähti.

Murdochin murhamysteerien viimeinen jakso on katsomatta, ja oon lykännyt sitä kun tiedän, että se on jännä. Katsoin Youtubesta Yannick Bissonin haastattelun, ja se sano niin. Viimeksikin päätösjakso oli niin jännittävä, että mun sydän hakkas tuhatta ja sataa. Saan vielä jonku kohtauksen.

Pari päivää sitten päätin, että nyt olen tarpeeksi vahva katsomaan sen, niin kävi kuten Vera Stanhopen sarjojen tokajaksojen alussa: "Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen." Eikä toisto toimi. Vaikka kuinka myöhemmin yrittäs uudelleen. Verat sain katsottua pöytäkoneella, mutta en oo vielä kokeillu tätä katsoa siitä.
 Ja kyllä se Hotelli Halcyonin päätösjaksokin sai sydämen pumputtaan.

Hei; sain ajan lääkärille. Melkein neljän viikon päähän. Kyllä se kysyi, miten mie voin ja pärjäänkö siihen asti vai pitääkö joku kiireellinen aika laittaa. Lupasin pärjätä.

Kuopus taas... no, en voi yksityisyyksiä loukkaamatta kertoa koko tarinaa, mutta alkoholia on nyt ekan kerran kokeiltu. Muusta en huomannut kuin tuoksusta, käytös oli ihan tavallinen ja sanoi että oli pahaa, oli koittanut estellä toistakin juomasta liikaa, mutta turhaan. Joutui sitten soittaan sille auton. Onneksi oli tolkuissaan, ambulanssimieskin kehui sen toimintaa ja vähän pahoitellen mulle sanoi, että siitäkin kuitenkin täytyy tehdä lastensuojeluilmoitus, alaikäinen kun on ja kuitenkin maistanut.

Yö meni siis enimmäkseen valvoessa, aamulla piti viedä lapset kouluun, kiitos vaan VR. Sitten ajelin uudelleen kaupungille tekemään toisen äidin kanssa rikosilmoitusta (alkoholin välittäminen alaikäiselle) jonka tekoon mua ei sit tarvittukaan. Kotiin päin ajaessa alkoi nukkumattomuus tuntua, ja kun oli reilu 2,5h aikaa, oikaisin sohvalle. Vartin päästä heräsin outoon jyskytykseen, piti nousta katsomaan onko joku ovella, ei ollut. Jyskytyskin loppui. Sain nukahdettua uudelleen, ja vielä piti ehtiä käyttää koiria pissalenkillä (harmitti hukkaan mennyt hieno päivä) ennen kuin lähdin viemään kuopuksen reissukassia (meni poikakaverin kaa sen kotipaikkakunnalle) sille kaupunkiin ja samalla hain esikoisen. Parin päivän sisällä oon ajanu aikasen monta pientä reissua yötä myöten. Kello on nyt seittemän illalla ja voisin nukahtaa istualleni, silmät meinaa välillä mennä ihan kieroon ku ei taho jaksaa suorassa pysyä. Tämä kirjoitelmakin lienee aika hajanainen väsyn takia.

Tiiän kuitenkin sen, että kun nukahdan, herään parin tunnin päästä valvoon. Väsymys ei sitä valvomista poista. Eikä valvominen väsymystä. Ihmettelen, ettei migreeni oo tullu vaikka välillä onkin kutitellu.

Pyhäinpäivän kunniaksi vanha kuva. Uusia askarteluja ei nyt oo tarjolla. Pajutkin jäi keräämättä ku niistä ei ollu vielä lehdetkään pudonnu ennenku lumi tuli. Tosin kyllä se vielä ennen talvea sulaa pois. Nytkin on monena päivänä ennustettu monta plusastetta, ja väliin lämmintä vesisadetta niin kyllä lumi saa kyytiä. Tänäänkin katsoin, kun auringonpaisteessa lumet luhistuili ihan niinku keväällä.

Kyllä mun on pakko vissiin lähtee nukkuun.

10 kommenttia:

  1. Koita saada nukuttua <3
    Aika paljon taas on sulla siellä mietittävää ja huolehdittavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain nukuttua, mutta päänsärkyisenä... ja taas voin vaan olla iloinen, ettei käynyt huonommin!

      Poista
  2. Mulla jännärit tulee uniin, siltikin katon ja luen niitä. Hyvä, että lääkäriaika on tiedossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin on tullu vasta vanhemmiten tällasia fyysisiä oireita jännittämisestä - en kuitenkaan koskaan ole erityisesti pitänyt mistään jännistä jutuista, joskus muistan miten Ihmemies McGyverkin oli mulle epämiellyttävän jännittävä sarja...

      Poista
  3. On sinulla monenlaista huolta ollut, ei ihme, että väsyttää.

    Minä katelen noita jännitysarjoja siten, että sanon itselleni, että tämä on keksitty juttu, ei kannata jännittää. Toisinaan auuttaa, toisinaan ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mieki sanon itelleni, mutta silti vaan sydän hakkaa. Usein jos on joku pitkällinen vaanimistilanne ja jännitys tiivistyy, teen jotain muuta ja palaan asiaan sitten kun taas tapahtuu.

      Poista
  4. Fiksustihan sun lapsen eka kokeilu on mennyt. Älä yhtään huoli. Sitä en kyllä tiennyt, että tommosesta tehdään lastensuojeluilmoitus. Oma esikoinen otti ensikännin 13-vuotiaana kavereittensa kanssa. Mitähän siinä olisi lastensuojeluihmiset tehneet? Kuopuksella on vielä kokematta ja täyttää kohta 20 vee. Sattunut sellainen kaveripiiri, etteivät vielä harrasta.

    Jos yövuorossa on hiljaista aamuyöllä, katson Frii-kanavan tosimurhajuttuja. Aivot on sen verran sumussa, etten älyä pelätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lasu lähtee jos alaikäinen jää kiinni alkoholin hallussapidosta/juomisesta, mahdollisesti tulee myös rikesakko kyseiselle alaikäiselle. Poliisia ei toki tässä tarvittu, mutta ambulanssikuskit tekee ilmoituksen.

      En oo tuollaisesta tosimurhaohjelmasta kuullukaan (kun ei meillä näy telkkarikanavat) - onpahan yöviihdettä kerrakseen!

      Poista
  5. Eipä se maailma yhteen lastensuojeluilmoitukseen kaadu. Näinhän ne lapset tahtovat tehdä, ellei joku niitä juomia välitä niin viedään kotoa. Eka kerta on aina äidille järkytys, mutta onneksi kaikesta selviää. Ja toivottavasti oli lapsellekin ikävä kokemus, niin ei tarvitse uusia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se ainakin säikäyttävä. Eikä ainakaan meillä oltu ees vihaisia. Esikoinen on tässäkin asiassa ollut järkevämpi tapaus.
      Meillähän on kotona viinaa pullotolkulla, mutta ei täällä oo tuollaisia tapahtunut...

      Poista