maanantai 25. joulukuuta 2017

Äiti kiljuu vessassa

No niin, olihan sitä taas siinä. Kun ei keksi muita lahjatoiveita (kohtuuhintaisia) kuin sukat, niin aattona voi saada kymmenen paria sukkia... yhdet kudotut, viidet ohuet ja neljät paksummat nilkkasukat. Ei tarvi nyt säästellä niitä läpinäkyviksi hiutuneita :)

Saunan siivousta toki toivoin myös, mutta sitä en saanu. Sentään apua hommaan, yhessä miehen kanssa siivottiin ja itse asiassa se oli oikein mukavaa. Siivous. Merkillistä. Ja aattona oli mukava mennä puhtaaseen saunaan. Kyllähän puhtaus ja siisteys on aina tyydyttävää, jos siihen ei ole liikaa tottunu.

Vaihteeksi paistoin ite pienen kinkun, kun tykkään harmaasuolatusta (ja paiston tuoksusta) mutta kun kaksi muuta kinkunsyöjää diggaa enempi palvikinkusta, niin sitäkin piti olla pieni pala. Sit ostin vielä kalkkunarullankin, kun halvalla sain, ja siitäkin veistin muutaman siivun joulupöytään, loput pakkaseen. Iso paketti graavilohta oli jääkaapissa menny pilalle, mutta onneksi ostin vielä pienen paketin limegraavattua, se oli hyvää. Itsetehty valkosipulisilakka on nam. Itsetehdyt piparit ruissihtijauhoista on nam. Eivät ole silleen liisterimäisiä suussa niinkuin gluteenittomista jauhoista tehdyt.



 Aattoaamuna heräsin neljän jälkeen, kun kuopus tuli nukkumaan. Hirveen vaikee oli saada uudestaan unta, vaikka luin ja pidin piikkimattoa selän alla. Mies kaljoissaan nukkui sohvalla, niin sain kaikessa rauhassa pitää valoja ja kalistella piikkejä.

En olis halunnu enää aattona kauppaan, mutta kun sinne jouduin niin oli jotenkin niin leppoisaa sielläkin. Ei ollu tungosta, ei kiire minnekään, kukaan ei hätyyttänyt. Sen jälkeen lähdin koirien kans lenkille ja oli tuulesta huolimatta tosi ihanaa.

Kaikkea kun paljon suunnittelee, niin joku pakostakin aina unohtuu. Piti laittaa ennen saunaanmenoa ulos tulia saunassakävijöiden iloksi, mutta oli muuta tekemistä niin, että se jäi. Normaalisti meen ekana, nyt vikana, ja muistin vasta sitten. No, ei niitä kukaan kaivannut.

Koirien paketeissa oli jäniksenkorvia. Nyt jännätään meneekö niillä maha sekaisin.

Mulla oli kyllä onnellisin jouluaatto aikoihin! Kiitos ihanan perheeni. Ja ehkä masennuslääkkeenkin jossain määrin. Oikein ihmettelin itteeni, ku laittelin jouluateriaa ja kaikki meni niin hienosti ja sujuvasti (paitsi että unohdin ne tulet, jotain sitten saunatakkisillani laitoin, mutta saunakengillä ei voinu kovin hankeen kävellä lyhtyjä lataamaan) enkä stressannu ollenkaan. Myöhemmin mietin luonteelleni ominaisesti, että onko tämä joku joutsenlaulu, viimeinen onnellinen joulu ja tästä lähtien kaikki on paskaa. Mutta on mulla ollu ennenkin onnellisia jouluja, ja silti tuli tämä :)

Hiukan kaipasin niitä jouluja, kun lapset oli pieniä ja yhdessä laulettiin joululauluja. Nyt mie koitin pienesti laulaa En etsi valtaa, loistoa illalla vessassa tukkaa harjatessani, niin keittiöstä kuului lopetuskomento, sitten olkkarista kysymys mitä pitää lopettaa, ja keittiöstä toteamus "No kun äiti kiljuu vessassa".

Tänäaamuna oli sitten - yllätys yllätys - migreeni. Kyllä voin sanoa että potutti. Onneksi meni lääkkeellä ohi ja taas on parempi mieli.

Verenluovutuksen jälkeen ei kuulemma niin särje päätä, mutta mun verenluovutushan meni pipariksi perjantaina, ja ihan oman mokan takia. Kysyttiin, millon oon aloittanu tän masislääkityksen, ja sanoin vahingossa marraskuun lopussa, vaikka sehän alko jo syyskuun lopussa. Tuloksena oli pakit, kun olin yli tunnin ootellu vuoroani. Tajusin vasta pitkästi pois käveltyäni, että miehän sanoin ihan väärin siellä. Kyllä voin sanoa että potutti!!! Ja hävetti mennä pois ku kaikki näki että sain pakit. Ku oikeesti en ois saanu.

Kysyin syytä, miksi uusien lääkkeiden kohdalla on kuukauden luovutuskielto, niin sain selitykseksi jotain sellaista, että seurataan tehoaako se lääke ja onko siitä apua - mitä hittoa se niille kuuluu, tehoaako mun masislääke? Miten se vaikuttaa mun verenluovutuskykyyn, kun lääke sinällään ei siihen vaikuta? Kuka sen mittaa ja millä tavalla, onko siitä mulle apua vai ei? Kyllä on monta turhaa luovutusestettä niillä siellä. Nyt sentään aletaan hiukan löysätä kantasolurekisterin osalta miesten välisen seksin luovutusestettä, verenluovutus on edelleen homomiehiltä kielletty HI- virukseen vedoten, vaikka sitä on ihan yhtälailla heteroillakin nykyisin. Äijät tuo sitä seksilomiltaan Thaimaasta ja Venäjältä ja lahjoittavat vaimoilleen, mutta ilmeisesti sellanen HIV on sallittu, vain miesten välisessä kontaktissa tarttunut on hyi hyi. Ja huumeruiskusta tarttunut kuuluu siihen sarjaan myös.

Tänään lapset sitten jo lennähtävätkin sydänkäpystensä luo, toinen peräti noin 170 kilometrin päähän. Vanhat varikset jää tänne kahdestaan, ehkä käyvät kahden vielä vanhemman variksen luona syömässä jonain päivänä. Pehmeää laskua pesän tyhjenemiseen.

13 kommenttia:

  1. Otsikosta päättelin, että olit jäänyt jumiin vessaan, onnekis ei sitten kumminkaan :)

    Rauhallista on, kirjoja kuluu ja jouluruoka maistuu täällä. Hyvää joulun jatkoa teille kaksistaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!
      Meillä on vaikeaa jäädä jumiin vessaan, kun ovessa ei ole edes lukkoa :)

      Poista
  2. Varisten pesään leppoisia joulunpyhiä, ihanalta kuulostaa onnellinen joulu. JA vessassakiljuminenkin oli ihan viatonta ;-)

    Mä jään tänään iltasella yksin ja nautin siitäkin, uskoisin. Sitä ennen pitää vähän häärätä ruokaa, äiti ja miehensä tulevat syömään ja sitten esikoinen niiden kyydillä lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten vaan possupuku päälle, glögimuki käteen ja leppoisaa pyhää sinnekin!

      Poista
    2. No hitsi, mulla on vielä ihan vaatteet ja rintsikatkin, vaikka vieraiden lähdostä on jo useampi tunti. Nyt pitää tehdä asialle jotain ;-)

      Poista
  3. Onnellista raakuntaa variksille;D loppujoulunajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kiitos :) en varmaan saa raakkua joululauluja vieläkään...

      Poista
  4. Kummasti siitä saa voimaa, kun tuntee onnistuneensa :)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana otsikko, luulin sulla olleen jonkinlaisen joulu-hermoromahduksen :P

    Meilläkin oli ihanan rauhallinen aatto. Ei kiirettä minnekään eikä minkään homman kanssa, kuten joskus aiemmin (kun oli äitini ja appiukko aattovieraina). Ihan vaan oltiin ja nautittiin :) Je ne ulkotulet unohtui meilläkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei voi laittaa ainakaan semmoisia ulkotulia, mitä olin eiliseksi suunnitellu, kun alkaa taas pyryttää... tai voi tietty, mutta tulet sammuu kun kynttilöihin sataa lunta. Lyhtyihin laitoin, sinne hangen keskellä olevaankin.

      Poista
  6. Kyllä mä olen sitä mieltä, että sun masennuslääkitys on todella alkanut vaikuttaa ja sen vuoksi näet kaiken vähän parempana kuin ennen. Ihana, että juuri jouluna olo oli parempi ja sait nautittua mukavasta perhejoulusta turhia stressaamatta. Minähän en voi tuota lääkettä lopettaa, kun aina on perheessä stressipisteitä sen verran, että itse on pakko jaksaa. Ilman lääkettä en jaksaisi olla se vahva kaikille, jolle voi purkaa kiukun ja pahan olon, kuten se lapsi joulupäivänä, jonka piti jo silloin lähteä töihin. Ei auttanut, että saimme olla aaton yhdessä, kun hän ei enää ehtinyt juurikaan osallistua päivään tätinsä luona.
    Mukavia välipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se otettava takaisin oma väitteeni, ettei lääkkeet tehoa. Ei ne ehkä masennusta paranna, mutta tämä nyt ainakin aluksi tuntuu helpottavan. En varmaan oo oikeen tajunnukaan, miten syvällä oon, ja kun tosiaan ninunki on ollu pakko olla se sylkykuppi ja laskiämpäri tietylle perheenjäsenelle, niin onhan se vetäny alaspäin.

      Poista