tiistai 26. joulukuuta 2017

Italiaan

Voi, näin niin ihanaa unta, jossa olin muuttanut Italiaan! Upeat näkymät korkealta, merikin näkyi jostain ja tuoksui tuulessa, siellä oli siskot myös eikä haitannut, vaikka satoi välillä... huokaus. Tosin painajaismaiseksi se hieman meni lopussa, kun olinkin koulussa ja yritin pukea ja vaatteet ei menny päälle ja kello kävi.

Eilen tyttäret meni kumpikin poikakaverinsa hoteisiin ja me miehen kans anoppilaan syömään. Anopista tulee vanhemmiten yhä kovaäänisempi, se sekaantuu yhä enemmän asioihin, mitkä ei sille kuulu ja epäilee yhä enemmän ettei me osata hoitaa omia asioitamme. Ehkei osatakaan, mutta ne ei silti kuulu anopille. Mutta antoi se rahaa joululahjaksi. Mie tein tuliaisiksi sille kaksi hienoa piparikuusta, joihin vatkasin elämäni ensimmäisen valkuais-tomusokeripikeerin, ja ihan turhaan - unohdin ne kotiin.
Pipareille liian iso reikä pursotuspussissa

Itse sain tuliaisina migreenin siitä huutamisesta. Miksei voi puhua normaalilla äänellä, miksi pitää huutaa? Se on perustellut sitä sillä, että on työssään tottunu puhuun huonokuuloisille vanhuksille, mutta ei se oo töissä käyny enää vuosiin eikä me olla huonokuuloisia vanhuksia. Tosin migreenihän mulla taitaa nyt muutenkin olla joka päivä. No aattona ei ollu.

Koirat on toistaiseksi säästyny ripulilta, mutta varovasti niille mitään on annettukaan - jäniksenkorvia lukuunottamatta. Ne on onnellisia pienestä murusesta kinkkua tai kalkkunaa ja lusikallisesta porkkanalaatikkoa. Ja siitä, että saa olla sylissä tai kainalossa.

17 kommenttia:

  1. Kas, minäkin näin unta, että muutin jonnekin ulkomaille, en kyllä muista minne. Mulla se oli tosin ihan painajaismaista, mikään ei sujunut, ja eksyin aina jne. Johtui varmaan siitä, että olen tosi kipeä, ollut lauantaista asti. Vois ihan sanoa, että koko joulu on mennyt ihan pilalle, ruoka ei maistu, pakko vaan maata räkäisenä aamusta iltaan sohvalla ja illasta aamuun sängyssä. Eikä parempaa ole näkyvissä.

    No sainpa nyt marista ainakin sulle enkä pelkästään tolle miehelle, joka kylläkin passaa minua tosi kiitettävästi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurja! On inhaa olla kipee, mutta tuplainhaa jouluna! Parane pian <3

      Poista
  2. Olipas hyvä kun mainitsit tuon uniasian! Olen nääs miettinyt miksi se uni alkaa ns.pykiä.. Herään yleensä siihen että pissittää ihan pakkona ja tuo sun unen loppu kuten omienkin unien, ne on aina sellaisia että ihan lopussa ne alkaa jumittaa, sitä jää polkemaan hiekkaa, ei pääse ylös vaikka yrittää, pukemaan vaatteita onnistumatta, kuin cd joka jää yhtä kohtaa toistamaan. Annoin juuri äsken itseni ymmärtää että se ei ole painajainen vaan että kun nousee sieltä unimaasta pois, kun aivot alkaa syystä tai toisesta heräämään, niin se "filmi" alkaa pykimään. Eli siis kannattaa vain herätä. Koska nukun aika syvästi yleensä, on nämä heräämisen hetket niitä jolloin näen unia ja koska olen tämän tiedostanut, yritän jatkaa sitä hetkeä, unia on kiva katsella. Olen aina tiedostanut että unet on unia joten se tietoisuus on mielessä kun katson unia, tietoisesti, jään tahallani niin pitkäksi aikaa kun voin siihen unen ja valveen välitilaan ja katselen mitä alitajunta pyörittää. Kunnes se heräämisen pakko nostaa sieltäkin pois ja uni alkaa jumittamaan, on siis avattava silmät. olen nähnyt elämäni aikana vain muutaman ns, kunnon painajaisen, johtunee siitä että olen miettinyt asiaa. Todellisuus on ihan riittävän painajaismaista, ei unia kannata pilata paskoilla asioilla;)

    Anoppisi elinpiiri on pienentynyt, ei ole mitään tekemistä, siksi aikaa puuttua teidän elämään, liikaa tietty mut keksi sille tekemistä tai anna valua korvasta ulos se mitä sinne anoppilassa valuu. Mikä on helvetin vaikeaa, tiedän. Yksinäisyyttään, tekemättömyyttään hää siellä kitisee, kuin nurkkaan hylätty singer joka polkaistaan käyntiin kerran kuussa. Ja ennenkaikkea, muista tämä tilanne kun olet itse anoppisi iässä;)

    Intouduin taas tarjoaan ratkaisuja, miesten ongelmaratkaisukeskeinen ajattelutapa, kun pitäisi kuunnella ja empatisoida. Halaus<3

    Koirille hauhau ja siliraps=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietoiset unet on kivoja, mie vaan niin harvoin hoksaan unessa, että se on unta.
      Luultavasti muistan tulevaisuudessa mahd. itse anoppina tämän, paikkailenhan äitiydessäkin oman äitini puutteita. Suorastaan toiseen äärilaitaan ajautuen, kun pitäisi löytää se keskitie. Tunkeilemattomuuskin voi äkkiä näyttää välinpitämättömyydeltä.

      Poista
    2. Ja kiitos, silirapsitkin meni perille :)

      Poista
  3. Mä mietin kans ensimmäisenä, että anopilla ei oo muutakaan.. Ei toki oikeuta kaikkeen, mutta tietääkö, että sua/teitä ärsyttää? Tietty, yksilö- ja porukkakohtaisia nää jutut on.
    Mä näin kanssa unia, etsin kauheasti jotain, menin paikasta toiseen ja kyselin, mutta olin eksyksissä enkä löytänyt paikkaa.. En muista mitä etsin ja ihan vieraan näköisiä oli kaikki paikat.
    Rauhassa meni tää joulu, kipeänä täällä, mutta ihan onnellista oli. Huomenna lääkäriin.
    Jaksamista arjen alkuun!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tietää ja on sanottukin, mutta se sanoo "Mun ei pitäsis sanoo, mutta..." "Eihän se tietysti mulle kuulu, mutta.." "Älkää nyt ottako itteenne, mutta.." sit huomaan puolustelevani miehen ja lasten tekemisiä, ja varmaan minun tekemisistä sitten motkotetaan miehelle.

      Eikös sulla oo tapana ihan normielämässäkin eksyillä? :P Parane sieki pian!

      Poista
  4. Onpas sinulla ollut mukava uni. Kyllä sitä mielellään Italiaan menisi, tosin en ehkä haluaisi muuttaa. Anoppisuhteet ovat monille vaikeita, minulle on kyllä sattunut oikein loistava anoppi, on vielä nytkin 92-vuotiaana niin pirteä. Mukavaa tapaninpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä sais vaikka enneunen, kun vähän soveltaisi ja muokkaisi tänään tulleiden uutisten myötäiseksi :)
      Mulla olis ollu kyllä tosi mukava anoppi, jos olisin menny sen ekan poikakaverin kans naimisiin...

      Poista
  5. Italia on kaunis maa ja kieli on ihanaa kunnella. Reilasin nuorena Italian päästä päähän ja vanhempana olen käynyt suuremmissa kaupungeissa, Rooma on paras. Joten hieno uni.

    Jotkut ei vaan osaa olla puuttumatta toisten asioihin. Minulla ei ole äitini jälkeen muita puuttunut, mutta aika napakasti sanoisinkin jos joku ryhtyisi varsinaisesti neuvomaan. Pyytämättä siis, eri asia on jos pyytää konsultointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon kuljeksinu siellä vain GoogleMapsilla, mutta hienoahan siellä on. Mun unessa asuin pienessä mökissä vähän syrjässä, ja sen lähellä oli jonkinlaiset rauniot... mutta mapsin mukaan se on kyllä aika tiheästi asutettu maa, ei taida olla ainakaan meren rannassa paljoa "kesämökkipalstoja".
      Just siskon kans juttelin puhelimessa, ja mietin, pitäskö seuraavan kerran kun anoppi alottaa lauseen "ei pitäisi kai sanoa" että no älä sitten sano. Zip it.

      Poista
  6. Mie kammoan kaikkitietäviä ihmisiä, onneks ei lähellä oo semmosia :) Minun unet on loputonta järjestelyä(vaatteitten tai tavaroitten), viime yönä ois pitäny rakentaa uusia telineitä lasten leikkeihin, eikä siitäkään tullu mittään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut teemat kyllä toistuu unissa, kai se on alitajunta, joka koittaa jotain kertoa.

      Poista
  7. Tuollaiset on niitä unia, joista ei haluaisi herätä lainkaan!

    Huoh, anopit, tai asioihin puuttuvat ihmiset ylipäätään on vaikeita. Mä en oikein osaa sanoa nätisti että voisitko pitää mielipiteesi omana tietonasi... sitten jää sanomatta kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama juttu. Sitä aina aattelee, ettei nyt vaan loukkais toista, vaikka se toinen ei sille asialle suo ajatuksen puolikastakaan...

      Poista
  8. Noh, olen täällä ennenkin anopistani avautunut ja siihen joku anoppi kärkkäästi puuttui, joten päätän puheenvuoroni tähän.
    Totean vain, että ymmärrän sinua hyvin ja olen itse yrittänyt olla hyvin erilainen anoppi, nyt kun ensimmäinen tyttö on mukana elämässä. Hyvin olemme vielä pärjänneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihmisiä on erilaisia ja sitä myöten anoppeja. Ja miniöitä ja vävyjä. Joidenkin kanssa vain on hankala tulla toimeen, mutta kun toinen on tarpeeksi myötäävä niin joten kuten pärjäillään. En mie tiiä miten tyytyväinen tai tyytymätön tämä anoppi on ainoan lapsensa valintaan, mutta todennäköisesti poika olis seurannu isänsä jalanjälkiä ennenaikaiseen hautaan, jos se ei ns. olis löytäny naista. Askelmerkit oli jo aika selvät. Toki se nainen olis voinu olla joku muukin kuin minä.

      Anopin oma anoppi oli ainakin mummona terävä-älyinen ja lämminsydäminen, mistä lie tämä oppinsa ammentanut...

      Poista