torstai 7. joulukuuta 2017

Kerran elämässä- asia


Lähdin sitten sinne Helsinkiin, ja kyllä se kannatti! Mies halusi ajoissa, että ehditään etsiä kunnollinen paikka ilotulituskuvauksiin ja kuvata muitakin juttuja, ja oltiin kaupungissa kaks ja puoli tuntia ennen ilotulituksen alkua. Siellä oli hirveästi poliiseja eikä sataa lipputankoa päässyt kuvaamaan lähempää, paljon sinisiä valoja (myös poliisiautoissa ja -veneessä) ja valaistuja rakennuksia ja ihmisiä, hyvin paljon ihmisiä. 
Sinisävyisiä rakennuksia
Rasittaa vähemmän mahdollisia lukijoita/katselijoita, kun on usiampi kuva klimpissä. 

Olin varsin suopealla päällä näin misantroopiksi, ja selvisin tungoksessa ihan hyvin. Edes junassa en tullut kovin murhanhimoiseksi, mutta siitä myöhemmin. Ilotulitus oli hieno, mies sai monta upeaa kuvaa raketeista mutta miehän en niitä voi tähän laittaa, ja lähmälinssisellä pokkarilla otetusta videosta kuvakaapatut otokset on pikselisiä ja muutenkin kehnoja. Kuvia en viitsinyt sillä edes yrittää ottaa, se ei osaa pimeässä tarkentaa edes pimeäasetuksilla. 

Ostin Tuomaan markkinoilta ohrakarjalanpiirakoita, oli hirmu hyviä lämpimänä, kun kylmässä nälkäisenä söi :) Espan puistossa oli sitten Mantan markkinat, mutta siellä ei tainnu olla monikaan koju auki. Toki Tuomaankin puolella suurin osa oli kiinni, sehän on selvä. Eihän nyt itsenäisyyspäivänä sovi rahaa tehdä, kun massoittain ihmisiä on liikkeellä. Sillon pitää istua telkkarin ääressä kattomassa, kun ihmiset kättelee ja polkee toistensa laahuksia. 

Esplanadin puisto
Paikoitellen efekti oli sama kuin Pride-kulkueen aikaan - vellova ihmismassa, hitaasti eteneviä autoja sen seassa ja poliiseja joka nurkalla. Paitsi että nyt oli kylmä ja jossain jopa lunta! Käytiin Löylyn terassilla kattelemassa...
Tästä kuvasta tykkään. Kesä ja talvi samassa.

 ...ja pyörittiin siellä täällä. Hyvissä ajoin tälläydyttiin Kauppatorin rantaan hollille, kun saatiin vinkki tulen suunnasta. Tulituksen piti alkaa kymmeneltä, mutta se alkoi vartin myöhässä (tosin yks englantia puhuva ihminen lähistöllä selitti toisille, että ilmoituksessa luki sen alkavan "around ten" eikä tarkalleen - muutenkin siellä kuuli enemmän erilaisia vieraita kieliä kuin suomea) ja kun alettiin jo tuskastua, alkoi kuulua musiikkia ja mulla nousi ihan karvat pystyyn. Tajusin yhtäkkiä sen tuskastumisen ja palelun sijasta, että oon nyt osa jotain suurta ja hienoa, jonkalaista tuskin ikinä tuun kokemaan. Siniseksi valaistut talot, kuu taivaalla, musta vesi ja se musiikki. Elämys. Liikutus. Jotain sellaista. Sitten alkoi pauke. Laitan kumminkin tähän koosteen surkeista otoksistani:
Alin oikealla näytti sydämeltä. Liekö tarkoituskin?
Koska se juttu alkoi myöhässä, me myöhästyttiin junasta - ei olis tarvittu ku viis minuuttia enemmän aikaa ni oltas hyvin keritty. Sitten piti ootella tunti, mies tarjos mulle alholittoman glögin ja sit se jonotti Heseen loppuajan. Justiin ehti syödä ruokansa ennenku piti junalle lähtee. Mie söin vaan niitä ohrapiirakoitani. 

Miehelle ei jääny aikaa nukkua ku kolme tuntia ja risat (vaikka pyysi esimieheltä luvan tulla tuntia myöhemmin töihin) joten se olis toivonu saavansa vaikka vähän torkahtaa junamatkalla, mutta samassa vaunuosastossa oli pari rasittavaa kännistä eukkoa, jotka soitti Finlandia-hymniä jota yrittivät laulaa vaikkeivät osanneet sanoja muutaku "oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa" ja sit jotain mölinää välillä ku osu tutumpi sana kohalle. Ja sit moittivat muita, kun muut oli "niin suomalaisia" etteivät alkaneet laulaa mukana. Maamme-lauluakin yrittivät. Hitto, jos suomalainen ei saa olla suomalainen väsyneenä, yöjunassa, itsenäisyyspäivän vaihtuessa seuraavaan, niin milloin ja missä sitten? Olisko mejän pitäny muuttua italialaisiksi Suomen satavuotispäivänä? Sitten ne vielä vaihtoi paikkaa miehen taakse ja porilaisten marssin tahtiin hakkasivat kengällä lattiaan ja kun alkuun pääsivät niin hakkasivat seuraavankin kappaleen. Ja joivat, vaikka se nyt ainaki on kiellettyä junassa. Toivon, että niillä jyskytti porilaisten marssi tänäaamuna kallossa. Vaihdettiin jossain kohtaa vaunuosastoa, niinku moni muukin. Mies sanoi aamulla, että tuntuu, kuin ei olisi nukkunut yhtään. 

Mutta hieno reissu, oli hyvä että tuli lähdettyä! Sillävälin tänne kotiin oli tullut tähänastisen talven kirein pakkanen. Auton takaluukku ei menny enää kiinni, kun mies sinne perään kameran jalustan nakkasi.

23 kommenttia:

  1. Olipa melkoista junaseuraa.

    Hienoja nuo sinun ilotulituskuvat ovat. Oli siellä varmaan melkoinen tungos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siellä, uutisoitiinkin poliisin sanoneen että tavallista enemmän, mutta rauhallisia.

      Poista
  2. Nääpistin ekan kuvan, hieno!
    hyvä kun lähdit! Junamatkalla olisin huutanut kuin hinaaja niille lehmille ja musta lähtee ääntä kuin sumutorvesta. Varsinkin jos muidenkin hihat palaa niin mulla palaa sitten kaikkien psta tuollaisissa tilanteissa. Olisin huutanut, vittuillut niin pahasti että akat olisi todellakin ollet hiljaa. ja mua kehuttu kun poistun junasta, on käynyt niin monesti aiemmin että oikein näin kuinka olisin meuhkannut. harmi kun en ollut junassa. ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli se loppuhuipennusraketti. Sinivalkoista sävyähän niissä paljon oli.
      Mieskin suunnitteli kojauttavansa kameranjalustalla, mutta tyydyttiin kumminkin vaihtamaan paikkaa...

      Poista
  3. Oli taatusti upean näköistä paikan päällä, kun se telkkarissakin näytti hienolta. Hyviä kuviahan sulla on.

    Ilahduin, kun meijän sairaalankin piha-alueille oli laitettu hienot 100-vuotisvalot. Pihassa kasvaa vielä muutama tosi iso ja vanha mänty, jotka oli myös koristeltu valoilla. Joku firma sponssannut, eihän ne muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen pimeydessä on kyllä se hyvä puoli, että hienot valot näyttää hienolta ja niitä voi ihailla muulloinkin kuin yöllä :)

      Poista
  4. Hyviä on kuvat, kiitos niistä :)

    Mä en kestä ollenkaan kännisten jorinoita saati muitakaan esityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaupungilla tungeksiva väki oli pääosin melko selvää, ei siellä juuri kännisiä ollu. Yöjunissa nyt aina on.

      Poista
    2. Hesalaisten onkelmia, jonninjoutavaa;DDD

      Poista
    3. Mikä niin on hesalaisten onkelmia?

      Poista
    4. Eiköhän niitä ole ihan jokaisessa paikallisliikenteen myöhäisvuorossa.

      Poista
    5. Ja periferiaan ei helsinkiläiset lähe keskellä yötä junalla, ne on ne maalaiset jotka palautuu kotiin :)

      Poista
  5. Hienoja kuvia! Mieki yritin eilen kuvata valaistuja rakennuksia, eihän siitä tullu mittään. Oli porukkaa yllättäen liikkeellä täälläki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ne kaikki sitten istu kotona töllön ääressä :)

      Poista
  6. Jotenkin voi vaan kuvitella miten upea se oli paikan päällä kun telkkaristakin näytti hurjan hienolta!

    Paluumatka kuulostaa aika ...hmmm... vaiherikkaalta. Humalaiset naiset on kyllä ihan kauheita ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se elähdyttävää!
      Kuten Sus'kin tuossa alla sanoo, keski-ikäiset ja sitä vanhemmat humalaiset naiset on pahimpia... omahyväisiä, itsetietoisia ja hyökkääviä. Ainakin julkisilla paikoilla. Ainakin lähiliikenteen yöjunissa.

      Poista
  7. Voi Jeesus että osaan olla rasittava persereikä kun olen humalassa. mut silti olen pala kakkua verrattuna samanikäiseen naiseen....joka on siis samanlaisessa humalatilassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei se ketään paremmaksi tee. Ihan syystä ne ihmisen estot on sisäänrakennettu.

      Poista
  8. Hiton hienoja kuvia - turhaan mollasit niitä.
    Veikkaan että paikan päällä tunnelma oli mahtava ja olisi ehkäpä ollut hienoa tulla sinne koska - niinkus sanoit - tämä oli once in the lifetime-juttu eikä koskaan enää toistu. Vaikka sitä aina toisinaan tulee marmatettua että on syntynyt väärään aikaan, niin aika hienoa on päästä todistamaan vuosituhannen vaihtumista, suomen satavuotista itsenäisyyttä ja mikä se hiton asteroidi oli joka piipahtaa kerran ties kuinka monen miljoonan valovuoden välein eli aika paljon tällaisia asioita tapahtuu eikä niistä osaa olla sillä tapaa kiitollinen (itsenäisyyttä lukuun ottamatta) kuin pitäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eipä sitä vuosituhannen vaihdettakaan kovin usiasti satu kohalle :) Mie voin vielä sanoa tehneeni puolet lapsista viime vuosituhannella ja puolet tällä vuosituhannella. Kuulostaa pitkäaikaiselta toiminnalta, vaikka tapahtui 20 kuukauden sisällä...

      Puskissan blogissa on video, joka saa ajattelemaan, että sitä on kyllä syntynyt (ja elää) ihan hyvään aikaan.

      Poista
  9. Oi, osaan jotenkin kuvitella sen hetken!
    Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä mie niitä vähän muokkasin, että sain paremmin näkyviin värejä ym.

      Poista