Ooh!

Aamulla kuuden maissa kun kävin koirien kans pikkulenkin, näkyi superkuu ja äsken muutaman minuutin aurinko! Ja siinä välissä satoi lunta ohuen kerroksen, mikä kuvassakin näkyy. Nyt auringonpuoleinen taivaanranta onkin taas pilvessä.

Toisella lapsella alkoi joululoma, mutta se pitää viedä psykologille ja matikan tukiopetukseen vielä. Ja kuraattorillakin se ennen joulua tulee käymään ainakin kertaalleen. Ei saanut jatkaa koulutuskokeilua ja toisessa paikassa, mihin sen piti mennä, tehdään vaan jotain joulujuhlaa joten koulutuskokeilu ei onnistu.

En tiedä, johtuuko lääkityksestä (oon muuten tainnu unohtaa parina aamuna syödä lääkkeen, menen heti...) mutta mua ei stressaa ja rassaa tuo lasten koulunkäynnin epäonnistuminen enää niin paljoa. Aiemmin syksyllä se ahdisti ihan kybällä. Satasella.

No, nyt vien yhen psykalle ja haen toisen koulusta (opettajilla on joku OAJ:n mielenilmaus eli laiton lakko) ja käyn kaupassa. Piti itse asiassa ostaa sille joululahja, mutta en nyt sitten taida kun se on mukana...

Aurinko pilkahtaa taas, taidan lähtee koirien kans taas ulos, ennenkuin pitää kynniytyä sinne kaupunkireissulle.

Kommentit

  1. Minäkin tiirailin superkuuta yöllä, ihme kyllä oli pilvetön taivas, ainakin hetken aikaa.
    Ja totta, Hgissäkin näkyi kaistale aurinkoa muutama minuutti sitten.
    Nyt on taas harmaata, mutta on se aurinko vielä siis olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en muistanu koko juttua, ennenkuin aamulla häikäistyessäni kuun loisteesta :) tosin en varmaan olis jaksanu yöllä katsellakaan...

      Poista
  2. Olen ollut niin neitsytkammioni sisäosiin hautautuneena että superkuu meni ohi, en silti tiedä olisiko se näillä selkosilla näkynytkään mutta keli on pitkästä aikaa ok: mitään ei tule taivaalta ja taitaa olla aste pakkasta (maan tasalla, toisen kerroksen korkeudella +1.4

    Hyvä jos et stressaa sillä on turhaa stressata sellaisesta mille ei itse voi mitään mutta tämä lienee yksi ihmisten perisynneistä ja on asia millä pilataan moni päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lenkillä tuli taivaalta :) mutta ei haitannu yhtään, vedin hupun päähän. Hassun näköistä, kun taivas oli paljolti sininen ja aurinkokin häämötti pilviverhon takana, mutta pyrytti lujaa.

      Poista
  3. Oon iloinen tosta mielen keventymisestä, oli syy sitten mikä hyvänsä! :)

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että olosi on parempi!

    Täälläkin paistelee aurinko välillä, välillä höytäilee kevyesti lunta. On pikkupakkanen, hieno ilma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli niin ihana lenkkeilyilma, että piti kiertää oikein pitemmän kautta! Vaikka pyrytti välillä ihan tosissaan.

      Poista
  5. Lääkityksen vaihtelu, siis niiden ottamisen unohtaminen, on käsitykseni mukaan vain hyvästä. jatkuva reseptin mukaan oleminen&eläminen ei mukaile elämän vaihteluväliä. Kunhan ei kokonaan ja pitkäksi aikaa unohda.
    Superkuun huomasin vasta aamulla, tosin yöllä kun kävin parvekkeela tupakilla, ihmettelin etä onpas valoisaa, kuu paistoi silloin pilvettömältä mutta takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut lääkkeet on semmosia, että ne kyllä muistuttaa unohtumisesta...

      Poista
  6. Täällä eteläss ei mitään kuita näkynyt. Olen niin pettynyt jatkuvaan vesisateeseen, että ihan yksi lysti mitä muuta taivaalla on. Tosin nyt näyttäisi tulevan hyvin pieniä haituvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon katellu Hesan sääennustetta, kun huomenna olis Hernesaaressa se iso ilotulitus, ja edelleen ennustellaan sankkaa lumisadetta, mutta enää vain 80% varmuudella... aamummalla oli vielä 90.

      Poista
    2. Otapa brittiasenne ni ei sade kiukuta=)

      Vettä ylös vettä alas, mitään voi.On. Maan katu askelia vie.

      Poista
    3. Ei jaksa enää, vuoden satanut putkeen :/

      Poista
  7. Enpä nähny superkuuta, mut aurinkoa näky jonkun tunnin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä mieki mieluummin aurinkoa kattelisin päivällä, ku yöllä kuuta.

      Poista
  8. Mä unohdin tyystin koko superkuun. No, ehkä täällä oli sen verran pilvistä ettei olis näkynytkään.

    Ihanaa, että mieli on parempi etkä stressaa niin paljoa lasten kouluasioita. Ne on kuitenkin niiden omia asioita, jotka sitten löytävät edestään jos nyt tekevät hätiköityjä tai "vääriä" päätöksiä.

    Valoa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin no, onhan niillä aikaa tehdä vääriäkin päätöksiä. Just mun saman ikäinen kaveri sanoi, ettei vieläkään tiedä, mikä siitä tulee isona.

      Poista
    2. Ja kiitos - valoa oli tänään! Matalalta suoraa silmiin ja heijastui märästä asfaltista vielä lisäksi...

      Poista
  9. Hienoa, että stressitasosi on laskenut. On niin mahdottoman helppoa stressata niistäkin asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Tiedän sen vankasta kokemuksesta. Jos malttaa välillä tyytyä siihen, mitä on, saa itselleen rauhaa ja voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaan on yks niitä asioita, joihin on vaikea vaikuttaa itse. Jos jotain suree niin sitä suree, vaikka järki sanoo ettei se kannata. Ja mie aina aattelen, että vika on minussa, ja että jos voisin vaikka jotain sellasta sanoa, mikä auttais eteenpäin, mutta kun en osaa mitään sanoa.
      Minun mummo oli semmonen murehtija, lienen perinyt samaa luonteenlaatua...

      Poista
  10. Hei, luen todella surullisena sinun blogiasi.
    Olen jokaisesta välähdyksestä onnellinen. Itselläni ei ole ollut koskaan mitään mielenterveydellisiä ongelmia, mutta läheiselläni on niitä ollut. Hän soittaa mulle päivittäin, jaksan kuunnella surut, jaksan myötäelää..onhan hän lapsuudentoverini. Kenelle hän kertoisi?
    Et sentään kuule ääniä? Poikani sanoi minulle, älä äiti ota liian raskaasti noita asioita. En nyt missään nimessä tarkoita sinua, mutta jos mies usein ottaa olutta ja örveltää vieressä, niin muuta sohvalle :).
    En ole mikään sanomaan alkoholista, itsekin sitä käytän kohtuullisesti..omasta mielestäni.
    Olen ehkä pelastanut puheillani, teoillani erään henkilön tuholta, mutta se on eri asia.
    Sinulla on ihanat koirat, en tunnista rotua. Sinulla on lapset, pidä heistä hyvä huoli. He joskus vaativat meiltä liikaa, mutta antavat meille sitäkin enemmän.
    Ystävyydellä "punakukka"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä.
      Sen verran mies kunnioittaa mun toiveita, että HÄN jää sohvalle kun on kaljoitellut. Valvoo kuitenkin täällä olkkarissa paljon pidempään.
      En onneksi kuule ääniä, ei mun tauti oo koskaan ollu psykoottista. Eri asia sitten ne taudinkuvaan kuuluvat "mantrat" mitä itse tulee päässä pyöriteltyä. Koirat on kiinanharjakoiria.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Ai niin, otsikko unohtui