Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Viiminen kerta!

Kuva
Heheh, taas on jotakuinkin vuosi selvitty! Yhtään rakettia ei oo tähän talouteen ostettu - mies on selvinnyt monen raketinmyyntipisteen ohi sortumatta :) Voi olla, että jos sää sallii, mennään katsomaan jotain ilotulituksia, mitä täälläpäin aiotaan järjestää. Näyttäähän tuo ennuste vähän kehnolta kyllä puolen yön tulia ajatellen, mutta onneksi on aikaisempiakin.

Viimeisen kerran tälle vuodelle vähän valitan. Oon eilen ja tänään kompuroinut imuriin, jonka mies jätti taas lojumaan käytettyään sitä omiin juttuihinsa. Aina se jää. Mainitsin asiasta sillon eilen, vastas "no se nyt jäi". Mie sanoin "aina jää". Se sano "no ei se kyllä aina jää". Mie "aina". En maininnu sitä, että aina sen myös pitää kieltää kaikki kritiikki :) Ja imuriinhan se ei koskenu. Toisten pitäs sen jäljet korjata. "No onko se niin vaikeeta viedä se pois?" se kysyy, mutta annas olla kun on lasten jättämistä tavaroista kyse - hänelle se todellakin on vaikeeta, hän ei ku…

Ihanuuksia

No niin, jämähdin taas koneelle! En edes muista, mitä mun piti tulla katsoon, mutta googletin "vanhoja karttoja" ja vasta nyt hoksasin, että Maanmittauslaitoksella on mahtava palvelu - ladattavana omalle koneelle koko maasta vanhoja karttoja! ♥ Tai en tiedä kuinka uusi palvelu se lie, mutta ah, kerralla hupeni monta tuntia taas. Jänniä yksityiskohtia, mitkä on tiestössä muuttuneet täälläkin sitten -60 -luvun. Tai selvähän se, että tiestö on muuttunut, kun liikkuminenkin on muuttunut, mutta silti on hauska tietää, että se pieni pyörätie onkin ollut joskus valtaväylä. Ennen kuin on rakennettu valtatie läpi kylien.

Eiku nythän mie muistan; aloin etsimään vanhoja karttoja, jotta saisin mahdollisesti tietää, mistä kohtaa yksi historiakalenterin kuva on otettu. Tosin parikymmentä vuotta ennen näitä karttoja, mutta luulen arvaavani. Nälkäkin tuli, mutta en malttanu jättää karttoja vaikka oli sapuska valmiina, sen kun ottaa. Mutta "vielä katon tuon... ja tuolta... ja niin mites…

Pahaa ja hyvää

Kuva
Toisaalla eräässä blogissa oli puhetta välttelystä. Meillä pershäröisillä kun on tällasia omia selviytymiskeinojamme, joiden avulla seilataan elämän karikoissa. Vaihtelevalla menestyksellä. Yksi esimerkki on ylivoimaiselta tuntuvien tunteiden, tilanteiden tai ihmistenkin välttely. Tästä sain kimmokkeen tarkastella omia dissosiatiivisuuksiani ja niitä tilanteita, joissa mulle tulee tunteita, joista pitää päästä äkkiä eroon ajattelemalla kaikenlaista muuta. Eli välttelemällä. Se käy niin automaattisesti, että sitä ei monestikaan edes pane merkille, mutta nyt kun panin, niin niitähän on tosiaan monta kertaa päivässä. 

Välttelisin varmaan niitä tilanteitakin, missä ikävät tunteet ilmaantuu, mutta ne tulee millon sattuu. Tänään esimerkiksi koiralenkillä. En saanut kiinni siitä, mikä sen laukaisi - siinä oli vieressä talo, jossa on usein äkäinen koira pihalla, mutta nyt taisivat olla reissussa. Sumuinen ilma, männyistä tippui vettä. Tällä kertaa en tosiaan edes työntänyt sitä pois aktiivises…

Löysin pakkasesta vielä pottulootan

Kuva
En oo vissiin paljoo valittanu mistään viime päivinä. Mitä nyt tortunpuutteesta ja kipeydestä ja silleen... josko vaikka vaihteeksi jotain? Kun torttuakin sain, kun kaupasta ostin. Ei kovin hyviä ollu kyllä nekään. Ja olkapäät haittaa nukkumista edelleen, taas piti illalla lähtee sängystä hakeen särkylääkettä. Ja aamulla oli pistävä kipu oikean silmän yläpuolella, tosi häiritsevä. Lähti ibumaksilla ja torkuilla.

Viimeksi kuluneen ehkä noin viiden vuoden sisään on täällä lisääntyny koiranulkoiluttajat sun muut mettässäramppaajat.  Sehän siinä on positiivista, että pysyy polut paremmin talvella auki, mutta jotenkin minua harmittaa se, että "mun" omat salaiset polkuni on nyt muutkin löytäneet ja tallustelevat niillä. Se pikkuinen harjupolkukin on nyt varsinainen valtaväylä, siellä on lenkkeilijät ja maastopyöräilijät ja kaikki. Ja muutenkin metsät vähenee, kun koko ajan niitä hävitetään.

Hiiret. Kyllä mie ymmärrän, että neki tarttee ruokaa, mutta kyllä sitä maasta lintujen jälj…

Minuutin pidempi päivä

Kuva
Sinne meni joulu. Mies lähti töihin ja mie jäin kotiin pyykkäämään. Ja kasvattamaan jotain hiiskatin paisetta nenääni, tai kahtakin itse asiassa. Liekö äkkinäinen suklaansyönti aiheuttanut, mutta kamalan kipee nenä on.

Jouluruuat on syöty enimmäkseen, jotain laatikoita on vielä mulle tänäiseksi lounaaksi. Miehen ja tytärten kinkkua taitaa olla, mutta omani söin jo pois. Tykkään perinteisestä harmaasuolatusta kinkusta, nuo syö mieluummin sitä vaaleanpunaista, joten meillä on eri kinkut. Siis ei tietenkään sellasia isoja möhkäleitä, mulla oli valmiita siivuja muutama ja noilla pari pientä palaa.



Tytöt läksi poikakaverilleen molemmat eilen, joten oon täällä ihan isseksein. No, koirat on seurana. En eilen jaksanu/halunnu lähtee mukaan, kun mies tyttöjä kuskaili ja kävi jotain droonikuviakin ottamassa, möllötin kotona vaan. Paitsi kävin aika pitkän lenkin koirien kans, kova tuuli oli paikoitellen pellon laidalla.


Katoin eilen Michael Mosleyn selostaman dokkarin "Totuus nukkumisesta&qu…

Päivän pituus on 5 h 38 min

Kuva
Nuoskakeli. Illalla tehtiin monta lumiukkoa ja -akkaa, eläimiä ja lyhtyjä tyttöjen kans kolmeen pekkaan. Tai Pirkkoon. Silloin, kuten jo tänä jouluna useampaan kertaan, mietin sitä, että tämä voi olla viimeinen kerta. Viimeinen joulu tässä kokoonpanossa perheenä, viimeinen kerta kun ollaan anoppilassa koko perhe syömässä joulupäivänä... viimeinen kerta, kun teen lumiukkoja lasten kans. En tiedä, miksi juuri nyt on sellainen olo. Ainakin se saa tiedostamaan hetken onnen selvemmin, sitä ei ohita tavanomaisena. Tytöt on jo isoja, nuorempikin täysi-ikäistyy kohta, ne voi milloin tahansa perustaa oman kodin. Vähän hankalaa kuitenkin kun ei ole tuloja, mutta sitä ei tiedä mitä elämä tuo. Tai vie. Vesisadetta on luvattu yöksi, että lumiteokset se saattaa viedä.

Joulu on ollu ihana! Niin onnellinen, lämmin, sopuisa. Yöllä heräsin kirkonkellojen pauhuun, kun päättivät pitää jonkun yöhartauden silloin. En enää saanut unta, ja kun kerran jouluna saa yölläkin syödä, söin lohileipää. Luumukiissel…

And now something completely different...

Kuva
Bloggeri ja kaikki foorumit on nyt täynnä vaan jouluntoivotuksia, joten tuntuu vähän pyhäinhäväistykseltä ruveta kirjottaan mitään muuta. Mutta mie olenki tämmönen vastarannan kiiski moniin käytösnormeihin nähden - mahtaneeko johtua lapsuudesta, kun isä aina sanoi, että "ei ruukata" tehä tai sanoa tai kysyä sitä tai tätä. Ja kun en silleen arvosta näitä pyhiä.

Torttu on kyllä semmonen, mitä minun on tehny mieli tässä pari päivää. Mies kävi eilen anoppilassa, ja kun en ite päässyt, pyysin sitä tuomaan tuliaisina yhden tortun. Ei tuonut. Oli kuulemma ollut, mutta "ei niissä ollu ees luumuhilloa". Mitä sitten? Torttua!!! Pitääkö mun nyt lähteä Lidliin yhen tortun takia? Tai sitten vain nielen mielihaluni. Ei oo pipareitakaan, taitaa olla eka vuosi noin sataan vuoteen, ettei meillä oo pipareitakaan jouluna. Se on yleensä ollu mun jouluunvalmistautumisen yksi numero - piparien teko ja koristelu. Jouluruusun oli anoppi pannu miehen mukaan. Mie en ymmärrä jouluruusuja.

Sy…

Heiii kuuraparta!

Kuva
Joululoma mennä hujahti hetkessä. Ekan päivän "täytti" isän tykönä käyminen ja tokan hiusten hennaus. Oli vaan henna niin vanhaa, että väriä siitä ei tarttunut, mutta tekipähän muuten hyvää. Toinen siskokin, joka siellä piipahti, ihmetteli että mitä oon tehny tukalleni.

Hieman oli hankalaa käyttää ulkona kaikkia koiria kerralla, mutta odotettua hienommin selvittiin siitäkin, jopa siinä tilanteessa, kun kolme neljästä halus tappaa erään terrierin. Ja se yksikin oli mukana solidaarisuudesta, vaikkei edes ymmärtänyt, mistä on kyse.

Lunta satoi melkein koko ajan hiljakseen, kun siellä olin. Maisemat oli hienot. Kuvia ei vaan tullu paljoa otettua, paitsi koirista tietysti :)
Tässä kuvien välissä kiitän kaikkia minua kortilla muistaneita ja muita jouluntoivottajia! ♥
Joulukuuseni on vinossa mutta kauniisti luminen. En viitsi sitä oikoa, kun sitten karisee lumet.

Jonkinlaisen jäädytysjutun laitoin tekeytymään, mutta pelottaa tuhlata vettä moiseen, kun pohjavesi on matalalla ja saat…

Joululomalle kohta

Kuva
Tänä vuonna jätän joulun laittamisen muille. Lähden pois. Tiistaina. Ainakin niin on suunniteltu; sisko tulee huomenna ja ottaa mut mukaan kotiinlähtiessään. Ja koirat tietty. Mies hakee mut takas kotiin viikonloppuna, jos haluaa. Sekin on vähän siinä ja siinä, kun mun kanssa huomiosta kilpailee Coca-Cola -rekka... tuntuu siltä, että se on tärkeämpi kuin minä. Mutta voin kyllä viettää jouluni siskon luonakin :)

 Käytiin kattomassa Nukarinkosken tämänhetkinen tilanne. Vettä on vähän vähemmän kuin viimeksi, tai aika paljonkin vähemmän. Toinen, korkeampi puoli padosta oli ihan kuivilla. Ei ole mun hommaa se mukana kulkeminen, kun mies kopterilla kuvaa... nytkin olis ollu kiva ilma kävellä vähän, mutta nopee kuvaus ja seuraavaan paikkaan, joka oli keskellä taajamaa rekkojen perävaunujen keskellä, seuraava rakennustyömaan vierellä, joten se ulkoilu jäi sitten siihen. Istuin autossa kutomassa ja välimatkoilla pitelin dronen ohjainta sylissä. Seuraavalla kerralla jään suosiolla kotiin.

Anopp…

Tyydyttävää

Kuva
Hetken aikaa nautiskelin pankkitilin saldon katselusta, kun oli veronpalautukset tulleet. Oli se tyydyttävää :) sitten maksoin pitkän sentin katonkorjauslainaa niistä, ja laitoin yhtä pitkän sentin sivuun saunankatonkorjausrahastoon. Onhan sekin toki tyydyttävää, että on nyt rahaakin korjata se katto, sauna kun on aika tärkeä meille. Ellei sitä ennen tuu jotain isoa laskua jostain.

Mulla loppu luettavat. Edellisen kerran, kun kävin kirjastossa vaan kuopuksen seurana, tarkoitus ei ollu itelle lainata mitään, kun oli tarpeeksi luettavaa, mutta löysin ison pinon mielenkiintoisia kirjoja. Nyt vein ne takaisin, enkä löytänyt millään mitään sellasta, minkä olisin halunnu lainata! Kumma juttu. Jonkun Donna Leonen kirjan lainasin, kun jotain oli pakko.

Kävin hakemassa havuja, vois ehkä rustata jonkinlaisen havukranssinkin. Ehkä. En mie niitä kovin isoa nippua keränny, kun oli koirat mukana niin kantaminen oli vaikeaa. Yhdistin lenkin, havujenhaun ja kirjastoreissun samaan, niin tuli hoidettua…

Tää se päivä on!

Kuva
Ei enää pimeä! Jotain valkoista on maassa. Ja mun herkkulakko loppui! Ooooye! Ostin eilen suklaalevyn siltä varalta, että tekee mieli, mutta ei nyt vielä oo tullu mielihaluja. Lidlissä käytiin, ja aattelin jos ostais pullaa aamukahvin kans, muttei löytyny mitään hyvää. Ehkä reilun kahden kuukauden herkkulakko on vaikuttanu jo siihen, ettei mikään tunnu tarpeeksi hyvältä. Kun ei nyt niitä laskiaispulliakaan jostain syystä oo myynnissä... mietin eilen, että mikä olis sitä tarpeeksi hyvää, mitä mieli tekis, niin juustokakku tai kermakakku. No, huomennahan olis juhlan aihekin - 23 vuotta kihlautumisesta - joten mikä ettei vois täytekakkuakin tehdä :)

Viimeinen sysäyshän lakon alkamiselle oli se, että paino oli noussu. Sehän välillä dippas allekin sen toivepainon, mutta tänäaamuna oli taas kilon korkeempi. Tosin oon syöny graavilohta, ja suola aina nostaa painoa. Oli tarjouksessa tervagraavattu lohi, ja kyllähän sitä leivän päällä syö, vaikka vähän on koko ajan semmonen olo, niinku olis sy…

Pimeä päivä

Kuva
Tulihan tuosta edellisestä korvamato. Äh mun kanssani.

Olen ollut mahdottoman laiskakin kaksi päivää. Syytän ilmoja. Sunnuntainakin jäi koirat lenkittämättä, lauantaina kävi tyär niiden kans hiukan kävelemässä. Tänään sitten vein kuopuksen kouluun ja otin koirat matkalle mukaan, käytiin vähän uusilla poluilla kiertelemässä.

 Sieltä löytyi kanoottiramppikin. Tuo silta oli niin pelottava, että mennessä piti koirat kantaa sen yli, mutta tullessa ne matalana, jalat vapisten tuli siitä. Kehuin kovasti ja annoin namitkin kun yli oli päästy. Isot raot oli, kepeesti koiran jalka olis voinu siitä hupsahtaa.
 Aivan järkyttävän liukasta jäätä oli paikkapaikoin! Sen verran lunta ja kulkijoita ollu, että oli tamppaantunut ja vesisateessa liukkaaksi tullut. Puista kiinni pidellen onnistuin kaatumatta kulkemaan.
Valtavan suuria kuusia oli yhdessä kohti. Tuo on varmasti keväällä aivan ihana paikka, täytyy tulla uudestaan sillon, jos elää saa.

Mutta päivä ei valjennut ollenkaan. Niin hämärää oli, että…

Viimeinen drinkki aamiaiseksi vaihtuu

Toivottavasti tästä ei tuu nyt korvamatoa... tuli vain mieleen, kun mies joi aamukahvin heti iltakaljojen perään. Tuuminkin sille, että ei oo monesti ollu tilannetta, että se juo vielä lauantai-illan kaljoja ku mie keittelen sunnuntaiaamun kahvia puoli neljältä.

Se kävi Slayeria katsomassa Helsingin Jäähallilla, ja tuli joskus yhden maissa. Olin nukkunu siihen mennessä jonkun pari tuntia - oli vaikea nukkua, kun huoletti tyttären pärjääminen Helsingin yöelämässä Innan klubikeikalla ja miehen ajaminen kotiin yöllä tosi rumassa räntäsateessa, ja tiesi että herää keskellä yötä. Lupasinhan hakea tytön junalta. Me oltiinkin sitten koko perhe siellä, kun kuopuskin heräsi, ja unia jatkettiin kun oltiin taas kaikki kotona. Jännä miten fiilis oli niin erilainen, kun kaikki oli tallella "tukikohdassa", sänkykin tuntui pehmeämmältä ja mukavammalta :) Kuinkahan monta unetonta yötä sitä sitten viettää, kun lapset on maailmalla...

Vesisade jatkuu. Ei ole kuusi enää söpö ja vähät lumet saa…

Mielipiteitä vailla

Kuva
Heräsin viijjjjeltä. En olis halunnu nousta vielä niin aikasin, mutta ne riivatun naistenvaivat, mitkä alkoi heti kierukan poiston jälkeen... ne nakuttaa aivan yhtä täsmällisesti ja kipeesti kuin ennen vanhaan. Vaikka gyne sanoi, että ovat todennäköisesti loppuneet. Pah. Vanhaa ihmistä pitää tälleen kiusata!

No, ei mulla mihinkään menoa oo, että sen takia pitäs olla pirtee. Kuopus tullee jossain vaiheessa päivää kotiin poikakaveriltaan, ja loppuosalla perhettä on musiikillisia aktiviteetteja pääkaupungilla. Hieman olen huolissani, miten esikoinen siellä pärjää, kun Innan konsertti alkaa vasta puoliltaöin, ja mitä lie kello kun se palautuu sieltä... mies sanoi, että jos antaa sille rahaa niin se voi tulla taksilla, mie sanoin että kyllä mie voin sen hakea kaupungistakin, niin mies sanoi painokkaasti se voi tulla kyllä taksilla. Toki huonoa ajokeliä on luvassa, mutta en halua lapsiraukkaa panna lauantaiyön örveltäjien kans taksijonoon! Ja nykyään taksitkaan ei oo sitä mitä ennen.

Mies n…

Kranssi

Kuva
Tämmönen siitä sitten tuli. Pussukassa on valojen patterit. Aika karu, mutta olkoon. Kun ei vaan luovuus riittäny.

Musta on varmaan tulossa ihan dementikko; maksoin verkossa kaks postin pakettia kerralla, enkä meinannu saada sille toiselle koodia ollenkaan. En huomannu, että se oli välilehdellä, ihmettelin vaan kun siinä oli 1 ja 2 ja toisessa oli Helposti-koodi ja toisessa molempien osoitelaput, jotka olis voinu tulostaa. No selvis se sit kuitenkin, vaikka meinasin jo panikoitua.

Lumitykki kuvattuna eiliseltä reissulta. Siellä ne ihmiset jo lasketteli... sen verran on pikkupakkasia pidelly, että on saanu lunta valmistettua. Sillon ku asuttiin tuollapäin maailmaa, saattoi muualla olla kirkas taivas ja auringonpaiste, ja meillä satoi tykkilunta. Semmosia valkoisia tikkuja. Tikkulunta. Sehän lähti leijaileen varsinkin jos tuuli, ei kaikki rinteeseen päätyneet.

Ihan harmaa päivä oli tänäänkin, vaikkei satanu. Tie oli märkä, lämpötila just ripauksen pakkasen puolella. Kuva on otettu noin…

612

Kuva
Oon aika hyvin pidättäytynyt uutisvirran ja juhlapukuvirran seuraamisesta, sen verran osui silmään äsken, että natsiliput oli liehuneet itsenäisyyspäivän kunniaksi. Miten ne kehtaa?

Kaksi kynttilää kyllä palaa kahdella ikkunalla, tosin nekin on ledejä, ettei roihahda verhot tuleen. Se on kuulkaa moni tulipalo alkanu kynttilän ja verhon toisiinsa tutustumisella.


Meän itsenäisyyspäivä on menny hissukseen, mies parantelee krapulaansa (könysi kotiin neljän maissa aamulla) ja anoppilassa käytiin. Vein Hans Välimäen vuosikertaglögipullon, semmosen sinisen, ku se oli niin hienon näkönen se pullo. Siis joo, oli siellä siis glögitkin sisällä eikä vaan pelkkä hieno pullo. Vähän kyllä epäilen, tykkääkö anoppi mustikka-laventeliglögistä...

Syy miksi mies lähti anoppilaan ja muutenkin liikkeelle, vaikka oli huonovointinen ja joutui tyytymään mun kyytiläisenä oloon, oli sen uusi kuvauskopteri, jota se halus esitellä ja kokeilla. Käytiin kaupungissa parissa paikassa, mutta sitten ehti jo sen verran …

Viik on loppu

Ei vielä oo, mutta tuntuu siltä, ku lapset on muualla ja mieskin pikkujouluissa.

Päkästin nyt sen sivun "Kuveja ja muuta sälää" jonka linkki on jossain tuolla sivussa, ja keräsin sinne vanhoista kuvista parhaita (mielestäni) mitä tässä blogissa on ollu. Tulee sinne varmaan myöhemmin jotain sellastakin, mitä ei blogiin tuu.

Kävin pirkistäytymässä iltakävelyllä, olikin yhtäkkiä kiva ilma. Sillon ku vein miehen pikkujouluihinsa, satoi räntää ja tuuli ihan sikana. Nyt oli maassa rapea valkoinen kuori, mutta ajoradat sitten onkin tosi liukkaita, kun se räntä on liiskautunut ja jäätynyt. Ans kattoo tarviiko mun äijää hakee, se sano ettei mun tarvi päivystää ku kymmeneen, tulee sit taksilla jos menee pidempään, ja luulen että menee. Vähän oon kyllä huolissani, se on tosiaan ollu sen viikon nyt juomatta ja talolla piikki auki ja työkavereissa niitä joiden mielestä on sankarillista juoda paljon. Eikä mies oikein tunnista rajojaan. Mutta yritän olla aattelematta.

Luen kirjaa. Sain lop…

Naapurin Pera

Kuva
Tässä se on. Eilen illalla taas käväsi, ja näköjään jotain satoikin vaikka ei sitä aamulla enää huomannut.
Ihan järkky tuuli pyyhki mua pitkin korvia ja jäädytti kaksoisleuan, kun lähdin päivälenkille! Ajattelin jo kääntyä takaisin, mutta se olikin vain hetkellinen puhurointi, loppumatkan sai kävellä melkein rauhassa. Ihan aukeimmille paikoille en tunkenut.

Tänään ei oo ollu niin hyvä päivä, matalamielisyys meinas hiipiä jo heti kun heräsin, mutta puhuin itselleni kauniisti ja kannustavasti. Jopa lenkin sain tehtyä ihan kokonaisena, vaikka tosiaan mietin kääntymisen lisäksi myös lyhentämistä. Ajattelin, että sitten olen tyytyväinen. Pöh. Mutta tulipa tehtyä, mielikin parani kun pääsi metsään.
Tällanen metsäpolku tai vähän leveämpi taitaa olla se mun omin ja paras paikka. Se, missä sielu lepää.

Vein tytöt taas kouluun, tai toisen asuntolalle, ja takaisin ajaessa väsytti ja tuli sellanen ihan outo kohtaus. Musiikki velloi korvissa ja pään sisällä velloi ikävät muistot työpaikalta. Sell…

Isyystesti

Kuva
Niin, semmosiakin saa nykyään kuulemma apteekista. En oo tienny, eipä oo kyllä ollu tarvettakaan. Tiiän hyvin, kuka on lasteni isä. Parissakin paikassa netissä on tupsahtanut asia vaan tänään eteen. Tuossa linkissä on vähän surullinen tarina lapsensa kieltäneestä isästä, jonka selvillesaaminen taas oli lapselle eli tälle naiselle välttämättömyys. Perhe ja puoliso hylkäs, mutta epätoivoisesti väittää olevansa nyt tyytyväinen.

Sen kummemmin tässä yksityiskohtiin puuttumatta on asia ollu mejänkin primääriperheessä esillä tietyllä tavalla, ja sitä ajateltuani olen kyllä sitä mieltä, että mun itsyyteni ei kyllä nouse eikä kaadu sen mukaan, kuka on tai ei ole mun isä tai äiti tai vaari tai mummu. Joillakin kun tuntuu koko maailma romuttuvan, jos omat perintötekijät ei olekaan siltä, keneltä on luullut niiden olevan. Ehkä siinä on joku erityinen juttu, mitä mie vaan en tajua. Toisaalta en tajua niitä vanhempiakaan, jotka päättää lapsen puolesta, että se ei saa tietää oikeaa isäänsä tms. Toki…

Uutisia

Kuva
Taas nukuin hyvin. Mitä nyt joskus tönin kuorsaajaa, kuuntelin erinäisiä kipuja ja vähän oli hankalaa, kun koirat makas jalkopäässä niin likikkäin, että vain mun yksi jalka mahtui väliin. Oli hiukan sovittelemista. Hieno aamu ulkona ja lauantai ja ensimmäinen päivä joulukuuta ja uskokaa tai älkää; elämäni valo ja päivieni ilo ei ostanu yhtään kaljaa perjantai-illaksi!!! Aim sou häpi. Se on kai itsekin huolestunut terveydestään. Tosin oltiin liikkeellä myöhään - tytär hoiteli koulun puolesta pikkujouluja ja pääsi vasta ysin maissa, ja vietiin se poikakaverin luo vielä sitten illalla.



Niin, tuli tulokset tyttären nilkan magneettikuvastakin. Soittivat tytölle, vaikka oli sovittu että soittavat mulle. Hohkaluun turvotusta useammassakin luussa, alkavaa nivelrikkoa ja jopa ylimääräinen, puoli senttiä paksu luusilta! Ihan eri paikassa kuin missä murtuma ja leikkaus on ollu, miksiköhän se on sinne kasvanu... että kyllä siellä oikeasti oli jotain. Tähän asti on hoidettu vain leikkauksen jälkit…

Taatto, taatto läksi innoissaan...

Kuva
Tulin vaan ilmoittaan, kun aina valitan niistä huonostinukkumisista, että nyt nukuin kuin pieni porsas. Eilinen olikin rankka päivä, ei ehtiny päikkäröimäänkään, olin ihan naatti jo paljon ennen iltaa.

Ronttasinkin kotiin sieltä hakkuupaikalta pienen kuusenlatvan, en tiedä oliko se laillista mutta omistaja saa hakee pois jos haluaa. Valot pittää jättää tänne kumminkin, ostin kympillä kaks valosarjaa. Toinen on kuusessa, toinen vielä miettii paikkaansa.
Toinen on mun ottama päiväkuva, jossa kuusi ei näytä miltään ja tolppakin on eessä, toinen kuopuksen eilen snapchatin kameralla nappaama kuva sen jälkeen, kun yhdessä veivattiin valot kuusen ympäri.

Tänäaamuna vein sitten samalla ajolla molemmat tyttäret opinahjoihinsa. Miksi koululle on annettu semmonenkin nimitys, opinahjo? Paikka, jossa hikoillaan ja joku hakkaa oppia päähän? Väkivalloin muokataan haluttuun muotoon? Tai eihän seppäkään tietty ahjossa töitä tee, vaan alasimella. Ahjo on siis tulinen paikka, missä vastarinta murretaan,…

Hienoa

Kuva
Ihana aurinko paistoi eilen. Kuura kimalsi ja poskia nipisteli. Yllättävän hyvin tarkeni vielä tuulitakissa, kun vaan laittoi alle kerroksia. Välillä viima vähän kuritti.


Käväsin iltakaffeella kaverin luona, tänään meinattiin sen kans käydä havuja ja semmosta hakeen tuolta hakkuualueelta. Jotain hyötyä siitäkin hakkuusta. Jos ei oo ehitty siivoon jo. Hämärä vaan tulee vastaan ku kaverin pitää ensin työpäivä saada pulkkaan.

Tänään istuin joogan jälkeen tunnin autossa ajamassa, kun kuopus pääsi aikaisin koulusta ja huomenna alkaa koulu myöhään, ja halus tulla kotiin. Tosin jäivät sitten esikoisen kanssa kaupungille, mie tulin kotiin väsään bataattisoppaa. Siitä tuli inhottavan säikeistä, mun soseutusmasiina ei oikein pelitä enää vissiin. Jooga oli viimeinen tälle vuodelle, ovat kai säästösyistä lyhentäneet lukuvuotta. Ja mulla tuli maha kipeeks. Outoa alavatsakipua on alkanu oleen, ensin pientä ja tänään on ajoittain ihan oikeaakin. Kauankohan sitä pitää kuulostella ennenku menee yritt…

Kuuraa ja känkkäränkkää

Kuva
Käytiin viikonloppuna siskolla, oli taas niin ihanaa. Huomasin sen, että mun oma sänky tosiaan on huono - siskon sängyssä ei haitannu "väkisinmaata" kun heräilin taas ja valvoskelin, enkä kehannu nousta aikaisin kun muut vielä nukku. Omassa sängyssä ei kauaa voi olla niin ettei selkä ärsyynny. On pakko venytellä ja tehdä kiertoliikkeitä, että pystyy oleen. Ainakin se on liian kova.

Oli vaan taas ihan järkyttävän lyhyt viikonloppu. Matkoihin menee tuntikaupalla aikaa. Isän luona saatiin kumminkin käytyä ja lähinnä katottiin telkkaria siellä, myös se Klääbun nolo hölläys just ennen maalilinjaa ku venäläinen pyyhälsi oikeelta ohi. Isä oli oikein pirteä.

Maisemat oli nyt jo vähän valoisammat, ei oo lunta satanu mutta kuuraa on. Ja se hieno täysikuu valaisi illallakin, teki veteenkin pienen kuun"sillan".


Vesi oli ihmeen tyyni, yleensä se väreilee virran takia enemmän tai vähemmän. 





Sunnuntaiaamuna oli ihmiset sankoin joukoin liikkeellä, pikkupojat harjoitteli kivillä cu…