Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Onnellinen kuin orpo Kambodzassa

Kuva
Aurinko paistaa!
Tili ei ollu menny miinukselle, vaikka on kuun viimeinen päivä, vaan sain ruokaostokset tehtyä :)
Päätä ei särje eikä hartiatkaan oo yhtään jumissa nyt, kun lainasin reissussa olevan tyttären tyynyä.
Koira ei enää ramppaa ulkona, senkin puolesta tuli hyvin nukuttua.

Siksi varmaan onkin elämä taas elämisen arvoisen oloista, kun on saanut hyvät yöunet ja fyysinen olokin on pitkästä aikaa parempi. Juuri sopivasti luin kolumninkin siitä, miten on kamalaa että hyvinvoivissa yhteiskunnissa asuvat valittaa... onhan se niin väärin, mutta ei se sitä vitutusta pois vie, vaikka tietää että jollain muulla on asiat vielä huonommin. Uskon, että Paris Hiltoniakin ottaa välillä pattiin ihan yhtä paljon ku minua tai kamputsealaista. Vaikka eri aiheesta ehkä, ja ehkä meillä on erilaiset mahdollisuudet korjata niitä elämämme epäkohtia.

Masennus on tietysti eri juttu, tieto siitä että jollain on kamalaa vaan huonontaa sitä omaa oloa. Tulee syyllisyys siitä, että mun nyt pitäs olla onnell…

Tragedia

Kuva
Ei ihan mun eiliset toiveet toteutuneet, kun haaveilin ettei tarttis viideltä nousta koiraa käyttään pihalla. Kello viiden lisäksi piti käyttää sitä ulkona klo 0.23, klo 2, klo 3, klo 7 ja vielä 9.30, jonka jälkeen nousin ylös ja lakkasin laskemasta. Ripuli. Onneksi heräilin kun se meni alakertaan ja kun kuulin, että se raapaisee ovea eikä mene esim. juomaan, niin nousin ylös. Parka raukkanen.

Aamun aikana on tikli tai urpiainen saanu surmansa traagisesti mejän pihalla. Tällasia höyheniä on laajalla alueella pihalla. Toivottavasti ei ollu tikli, niitä on niin vähän urpiaisiin verrattuna. Pihabongaukseenkaan en pystynyt edes laskeen, kun niitä oli niin paljon ja ne lehahteli koko ajan eestaas, osa kahahti välillä ilmaan ja sit putoili sieltä puusta takas syömään ja nousi puuhun ja tuli alas. Pyöreesti kolmekymmentä arvioin niitä olevan. Ekaa kertaa sain pihabongauslistalleni variksenkin, sattui lentään siitä yli. Kaikki linnut saa merkata, mitä näkyy, vaikkei ne oliskaan syömässä.

Into…

Vaihteeksi menoisa maanantai

Kuva
Kahtena aamuna on koira halunnut puoli viiden - viiden maissa ulos. Edellinen yö meni osittain sohvalla, johtuen mellastavasta hiirestä, joka oli löytänyt koiranruokasäkin. Aiemmin se ei ole hiirille kelvannut, mutta kun tänä aamuna loukku kävi (ei ollu enää säkkiä ni piti kai ettiä muuta) niin johan olikin iso ja paksu hiiren mölli! Söi varmaan kaiken mikä syötäväksi kelpasi. En varmaan ikinä oo nähny niin isoa metsähiirtä ja ei, se ei ollu rotta. Vein linnuille, hävisi salamavauhtia.

Kuopuksella oli psykiatrin aika, vein sen sinne ja sit apteekkiin hakeen lisää lääkettä ja kaupassa käytiin ja kotiin laittaan ruokaa ja kun tyär oli syöny ni vein sen kahdeksi kouluun. Otin koirat mukaan ja koululta nappasin kyytiin esikoisen, jonka vein sinne sen "työmaalle" missä se on koiravahtina, se otti koirat ja mie omat ja käytiin kävelyllä. Eihän se nyt ihan mutkattomasti alkuun sujunut, mutta ihan ookoo lopulta. No tuo mejän toinen koira vihaa maailmaa, ihmisiä ja muita koiria, se e…

Oodi keväälle pimeässä

Kuva
No ei ollu päänsärytön päivä eilen, eikä tänäänkään. Sentään sain sen eilenaamulla häipymään ennen reissua, pääsin koirien kans vähän pidemmällä aamulenkillä käymään, että jaksavat olla. En viitsinyt niitä mukaan ottaa, kun semmonen kauhea vesi- ja räntäkeli, kastuvat vaan jos ulkona käyttää ja sit takapenkkiläinenkin kastuu märistä koirista. Eikä ne niin viihdy autossa muutenkaan.

Loviisan, ts. Lapinjärven autot oli pommeja, turhaan ajettiin sinne asti kattoon. Toinen ei ees lähteny käyntiin ensin. Sit onneksi löyty läheltä Orimattilasta hyvä, josta tuli kaupat. Siinä autokaupan vieressä oli sellanen vanha tiilirakennus, jossa oli käsityöpuoteja, Maria Drockilan kynttiläpaja ja Riitta Väisäsen rättikauppa (joku Speden naisten keskittymä?) ja menin sinne siksi aikaa, kun muut suoritti auton tutkailua, koeajoja ja kauppojen hierontaa. Olis ollu niin paljon kateltavaa, mutta muuan puukäsitöiden tekijä alkoi esitelmöimään mulle joka tavarasta liittaan laattaan ja pilkuntarkkaan, että mun…

Just another day in migraine.

Kuva
Ja taas yksi särkypäivä. Ja kun en enää erota, mikä on migreeniä ja mikä ei. Vois ottaa kerrasta oikean lääkkeen, eikä aina niitä kaikkia kun se eka ei tehoa. Meneillään on noidankehä, jossa päänsärky aiheuttaa hartioiden kiristymistä ja eilenillalla (vai olikse toissa-) huomasin, että otsakin menee kurttuun ja tuntuu että koko naamakin on kireällä. Ja se taas aiheuttaa lisää särkyä, mutta toisenlaista.

Jumppakuminauhan kera tein hartioille liikettä, ja ehkä se jotenkin auttoi. Pitäskö vielä kasvojumppa vetästä...

Sori kun aina valitan, mutta ei mulla oikein ole mitään muutakaan kanavaa valitukselleni. Ja valituksen sisällä pitäminen tekee entistä sairaammaksi. Ulkonakaan ei oo kivaa kun kaikki paikat on kaljamalla, en luota liukuesteisiinkään kengissä tarpeeksi, että voisin rennosti kävellä. Mutta eipähän ainakaan sada. Kai. Ennenku huomenna.

Kuopus sai joululahjaksi akryylivärisarjan, ja tässä päivänä muutamana tekaisi tällaisen. Ihastuin siihen kovasti, nuo siniset värit on upeita!…

Jännän äärellä

Niin olen elämääni kyllästynyt, että laitoin eilen ruokaan listeriamaissia. Enkä ees kuumentanu sitä varmaan tarpeeksi. Nyt odottelen mahatautia ja verenmyrkytystä. Viime yönä tuli jo kamala päänsärky mihin ei tehonnu migreenilääkekään, vaikka oli just niinku migreeni, toisella puolen päätä. Puoli viiden maissa miehen noustessa kävin hakemassa parasetamoli-ibuprofeenisatsin, mutta sekään ei kunnolla auttanu. En voinu sitten muutakaan kuin kärsiä. Kuopuksen junalle vietyäni tuli vielä auton perään joku pitkien valojen kera ajellen, ja pää meinas haljeta kun silmät ei kestäny valoa muutenkaan. Nyt on jo hieman helpompi olo.

Järkyttävä ilma oli aamulla, vaikka siihen toki osasi varautua jo ennusteen perusteella, ja ropinan. Koirat ei suostunu käymään aamupissillä. Tiet oli jokena, välissä suvantokohtia isoina lätäköinä. Junalle tuotiin muitakin, seisakkeen parkkipaikalla oli ruuhka. Vai voikohan kahta parkkiruutua (joista toinen invapaikka) sanoa parkkipaikaksikaan...

Kamala ja poikkeuks…

Kazastuxessa

Jotkut asiat ei muutu. Niinku lumisade; se on samanlaista kuin lapsuudessa. Eilen illalla katselin pihavalossa yksittäisenä leijailevia hiutaleita, ja tuli takauma jostain vuosien takaa. Tunnetila. Ei ollenkaan hyvä sellainen, vaan se pikkutyttö on katsellut pakkaspäivän iltana hiutaleita ahdistuneena ja pahoilla mielin. Kyllä mie varmaan joskus olin lapsena onnellinenkin, liian monet muistikuvat vain on onnettomia. Jos muistelen, milloin olin onnellinen, niin silmiin nousee näkymiä mummolasta kesäisenä päivänä. Sauna. Pajulinnun laulu. Koivunlehtien havina tuulessa.

Nyt kesätuuli on haaveissa vain ja ulkona on viheliäinen sää. Juna oli taas aamulla liikaa myöhässä ja jouduin viemään lapsen kouluun asti - tuuli töni autoa ja lennätti pieniä lumipyörremyrskyjä tien yli niin, että säikyin tuleeko sieltä joku elukka penkan yli. Jänis istui tiellä vissiin torkkumassa.

Kumma väsymys ollu monta päivää. Ensin panin sen kovan touhuilun ja menemisen piikkiin, mutta nyt oon ollu pari päivää iha…

Taas yksi matalapainemaanantai

Anopille sattui vahinko pakastimen kanssa, ja se toi sulanutta tavaraa meillekin. Hirvenlihaa paistettuina viipaleina ja paistettuna sekä raakana jauhelihana. Vihanneksia, joissa kyllä oli hernettä ja kaalia. Mulla meni eilinen päivä lähestulkoon keittiössä kun tein puolitoista pellillistä hirvenlihapullia (sekotin vähän nautasikaa joukkoon) ja jauheliha-perunasoselaatikon ja niistä viipaleista toisenlaisen laatikon ja vihanneksista keiton. Pulliakin vielä pyöräytin kaks pellillistä. Melko tiltissä oli emäntä sen jälkeen.

Tuntuu että oon tänäänkin. Heräsin 05.42 painajaiseen, jossa koira jäi matkasta kun lähdettiin autolla meneen. Väsyttää ja nenä on edelleen epäkunnossa ja onteloitakin pakottaa. Ja ohimoita.

Ensviikonloppuna olis Pihabongauskin taas. Kattelin jo paikkaa missä istua sen tunnin, nyt ei voi keittiön ikkunan ääressä olla kun lintujen ruokintapaikka on muuttanut. Pitää mennä kuistille kököttään. On vaan luvattu suojasäätä, saa nähdä tuleeko kukaan syömään.



Sibirisk pichta

Kuva
Kuva unhoittui edellisestä postauksesta, mutta tämähän on varsin sopiva hyvän yön kuva näin illalla postattavaksi.

Tämä pihtakuusi kaksine latvoineen kertoo tarinaa kahdesta pikkutytöstä, sisaruksista, jotka alle kouluikäisinä tai vähän vanhempina leikkivät kuusen juurella talviaikaan. Toinen, innokas puissakiipeilijä, sai päähänsä kiivetä pieneen kuuseen, jonka latva ei sitten kestänytkään lapsen painoa vaan katkesi. Ennen lasten syntymää kuusen latva ylsi lasten äitiä vyötärön korkeudelle, tänään - nuoremman pikkutytön täyttäessä 17 vuotta - tämä pihta kahden uuden latvansa kera on katuvalopylvästä korkeampi.

Niin se aika kuluu ja puut pitenee.

Tämä päivä meni ensin miehen heräämistä odotellessa, sitten siivotessa ja kaverin kassa kahvitellessa, sitten käytiinkin muutaman kymmenen kilometrin autoreissu katsomassa kaverille uutta autoa. Ei ostanut, kun moottori vinkui oudosti. Mahdollisia vikoja useampi, yksi niistä varsin fataali moottoria ajatellen. Tulipahan käytyä.

Autonkorjausepisodi

Olihan päivä eilen. Onneksi en jaksanut kirjoittaa.

Mun auto pitäs katsastaa tässä kuussa, ja huomattiin vaan ykskaks, että se tyytti on vieläkin korjaamatta. Miks seki on niin tärkee olevinaan, mutta kuinka usein sitäkään loppujen lopuksi oikeasti tarvii (paitsi osottamaan mieltä muille kuskeille) ja mitä se hyödyttää vaaratilanteessa, jos joku on vaikka pakittamassa päin ja sillä on radio päällä - ei se sitä tööttäystä ees kuule.

No, mies osti uuden töötin kun arvelivat, että vanha on jotenkin tukossa, se oli joku 16 euroa. Eilen mies vei tytön junaseisakkeelle töihin mennessään, mutta juna olikin peruttu ja mie sit lämmittään autoa että haen sen sieltä ja vien kouluun. Laitoin jo pihassa auton valot päälle silleen, että ei tarvi sit pimeellä tiellä niitä roplata. Pitkät meni päälle ihan normaalisti, mutta kun toisen auton tullessa vastaan laitoin ne pois, menikin kaikki valot. Pikkusen oli hämärähköä hetken aikaa. Sain kyllä lähivalot päälle, mutta kaukovalot ei pysyny, onneksi tak…

Ei vieläkään

Olipa kauhea herätys aamulla puoli viisi, kun aura-auto ajoi hirveällä rysähdyksellä kiveykseen tässä vieressä. Meni aura rikki, sen piti jättää auraukset siihen ja lähtee vaihtamaan. Mietin, kuinka väsyny seki kuskiraukka oli, oliko ajanu koko yön vai oliko heränny kolmelta auraamaan... ei oo hääviä hommaa lumiaurakuskin työ.

Mun eilinen päivä ei ollu häävi kanskaan, vaihtelevan kokoinen päänsärky ja ihme heikotus. Pyykkikoneen täyttäminenkin sai sydämen hakkaamaan kauheasti. Liekö alkuviikkoinen verenluovutus jotenkin aiheuttanut tavallista heikomman olon. Nukuinkin monta tuntia keskellä päivää, ei ole mun tapaista sellanen. Vieläkään ei ole kovin vahva olo.

Lunta tulee ihan kivasti. Monta kertaa saanu harjata rappuset tänäaamuna. Kävin koirien kanssa oikein talutinkävelyn puoli kuudelta, kun halusin katella miltä maailma näyttää eilisen jälkeen.

Vuoden ensimmäinen joogatunti sai jäädä väliin, kun kuopuksella oli migreeni ettei se päässy kasiin kouluun, ja kumminkin sen piti aamupäi…

Huonompia päiviä tarvii, että hyvät erottuu.

Kuva
En tiedä vaikuttaako lääkkeen unohtaminen näin nopeasti, mutta samalla lailla viime viikonloppuna, kun unohdin sunnuntailääkkeen (mikähän siinä on, että aina sunnuntai?) niin oli maanantai ankea. Vai onko se luonteenomaista maanantaipäiville? Tai aamuhan nyt vasta on. Kahvikin on pahaa, jopa tämä tuore vastakeitetty. Yleensähän mun aamun eka kupillinen on jo pari tuntia pannussa painunutta, mutta nyt uusi kahvikin maistuu pahalle. Eikä oo pullaakaan! Ja kaupoissa on jo laskiaispullia - ollu jonkin aikaa - ja ne on kyllä semmosia jotka mua himottaa. Himosin mie jouluna torttujakin, mutta en kuitenkaan ostanut, nyt kyllä tekis mieli tehdä laskiaispullia.

Joka vuosi jossain kinataan siitä, kumpi on oikea laskiaspulla: mantelimassa- vai hillotäytteinen, mutta mulle kelpaa molemmat tai vaikka ilman kumpaakin, kunhan on paljon kermavaahtoa. Nutellatäytteinen on kans hyvää, mutta se on kuulemma "nutellahuorausta" :D

Homekoiraa voisin kyllä kans käyttää täällä kämpässä. Ne öiset/aa…

Kaljakoski

Kuva
Käytiin taas Nukarinkoskella, yllä kuvapari samasta kohdasta, jossa pari vuotta sitten oli hyydetulva ja paksu jääkerros ja nyt näyttää tuolta. Vesi saa kulkea ihan rauhassa omassa uomassaan.
Ruman ruskeaa se vesi kyllä oli, vaikkei sameaa. Ei tekis mieli uida tuollaisessa. Ei tosin muutenkaan ollu uimahaluja :) pelkäsin kyllä, että mies putoaa koskeen, kun se taiteili jäisillä kivillä kameransa kanssa. Koiria pelotti kaiketi se veden kohina, ja toinen pelkää kulkea tuollaisilla laudoista tehdyillä kulkuteillä. On kai joskus säikähtänyt heiluvaa laituria. Useimmiten se kyllä perässä tulee ja kehun aina kovasti.



Koiran kehumisesta tuli mieleen kun eläinlääkäri sanoi viimeksi hammaskiven poistossa ollessamme, että ei tarttis ku tuolta toiselta pestä ja siltäkin pelkät kulmahampaat. Kun meillä on ikävästi jääny unohduksiin koirien hammashuolto, minusta tuntui niin kamalalta tökkiä koiran suuhun jollain hammasharjalla ja venyttää huulia että yltää niihin ainoisiin takahampaisiin - kun ku…

Varistelua

Kuva
Nyt on löytynyt uudissana kuvaamaan mun ja miehen kaksinoloa kun jälkikasvu on muualla, kiitos Marjaanan! Kun elo on yhtä harvasanaista kuin runossa kahdesta vanhasta, vanhasta variksesta. Siinä runossa ei kyllä ole kyse pariskunnasta (tai mistä sen tietää, ei ne ainakaan yhessä asu) mutta vanhoja variksia me ollaan.

Aamulla kävin pitkällä lenkillä päivän valjetessa. Oli pakkasta ainaki seittemän astetta, piti pukea koirille kengät että tarkenivat pidemmän reissun. Kyllä ne nytkin puoli kilsaa ennen kotia alko kulkeen mun lähellä vähän onnettoman ja palelevan näköisenä. Lohduksi kannoin niitä vähän matkaa. Ylämäkeen, lääh puuh ja hiki oli muutenkin.
Elukoita vissiin kulki siellä metsässä, toinen varsinkin kovasti hakeutui polunpenkalle kuuntelemaan korvat pystyssä. Toinenkin kyllä kuulosteli. Tuollaisissa tilanteissa mietin, että olis se kiva, kun olis sellanen superkuulo kuin koirallakin. Ja hajuaisti, että tietäs kuka on kulkenu edellä, mikä eläin on puikahtanut polun yli. Mutta jos…

Injektio ja inversio

Kuva
Unia taas paljon. Tai ehkä se, että herään usein yöllä unen päätteeksi ja mietin sitten valveilla niitä unia, saa ne jäämään mieleen. Ainakin parina yönä oon nähny unta leikkivistä ketuista. Viime yönä oli kammottava uni, jossa tapoin ainakin yhden ihmisen (tosin ei se ehkä kuollu kun se puhui) ja se oli kamalaa mutta mun oli se tehtävä kun sellainen suunnitelma oli tehty ja krääh. En tiedä kuka sen suunnitelman oli tehnyt ja siihen velvoitti. Ja miksi juuri ne ihmiset. Oon vissiin liikaa seurannut sivusilmällä, kun muut perheenjäsenet katsoo elokuvia. Sitten herättyäni jäin miettimään klassista kysymystä "voisinko oikeasti tappaa" kun ajatus ruiskuneulan tökkäämisestäkin toiseen ihmiseen tuntuu pelottavalta. Olen mie lehmille ja vasikoille antanu antibioottia injektiona ja itelleni Klexaneruiskeen, mutta hui. Toiselle ihmiselle. Mutta tarpeeksi tiukalle ajettuna varmaan pystyisin itseäni ja rakkaitani puolustaakseni vaikka tappamaan.

Se on sitten inversiotilanne Suomessa, y…

Minkä sille voi ja pitääkö edes voida?

Tykkään kun Lidlissä myydään 30% alennuksella tuotteita, joissa on vielä päiviä jäljellä ennen viimeistä käyttöpäivää. Viimeksi ostin jotain hyvää leikkelettä, mitä en raaskis muuten ostaa, ja usein ostan lihoja pakkaseen. Oma ruokavalio on kyllä huono, teen ruokaa toisille (nytkin on iso kattilallinen makaronipataa) ja sitten en viitsi itselleni tehdä. Kun ei se makaroni mulle sovi, tuntuu että gluteeniton maissipastakin aiheuttaa vatsanväänteitä. Mutta kyllä mie joskus syön hyvää vaikka tiedänkin sen tekevän mahan ikävän tuntuiseksi...

Tänään on 17 vuotta siitä, kun oli kuopuksen laskettu aika ja mie olin ihan epätoivoinen, möhömahainen valas ja toivoin niin hartaasti, että vauva olis jo päättänyt syntyä. Olis tullu kiva syntymäaikakin henkilötunnukseen, 100101. Mutta ei, siellä se viihtyi seuraavaan kivaan syntymäaikaan asti.

Erikoista, että mejän pihapiirissä on tän talven viihtynyt tikliparvi. On niitä ennenkin 4-6 silloin tällöin näyttäytynyt, mutta nyt on enemmän, ja tosi kivan…

Lateraalinen magnosellulaarinen nidopalliumin tumake

Kuva
Onko teillä bloggerin kirjoittajilla, kommentoijilla ja "tilinomistajilla" ollu hitautta kommentin julkaisussa ja muissa bloggertoiminnoissa? Epäilin, että tää kone vaan on hidas, mutta ei samaa ole sitten muilla sivustoilla havaittavissa. Olen huomannut olevani kärsimätön ihminen, kun hommat ei pelaa. No, jo ajat sitten.

Tänään oli tyttärellä hoitoneuvottelu nuopsyllä, oli tosi pätevän ja kivan tuntuinen uusi lääkäri. Edellinen puhuikin niin hiljaa mutisten, ettei tyttö kuullut kysymyksiä eikä uskaltanu kysyä mitä tai pyytää puhuun lujempaa. Nyt siltä tuli juttua ihan eri malliin. Sanoinkin sille jälkeenpäin, että olin ylpeä siitä kun se oli niin reipas ja sai puhuttua asiansa ihan ite. Mie sanoin vain pari välihuomautusta, mutta en ees siihen puuttunu, kun ystävien olemassaolosta kysyttäessä tyttö ei maininnut poikakaveriaan ollenkaan. Ajattelin että eipä oo mun asia. Ja tuli sekin mieleen, että onko niillä menny välit huonoksi, mutta puhelimessa kuulostivat juttelevan iha…

Kaikki ok.

Kuva
Onpa se hassua, kun tuntuu niin julmetun kylmältä muutaman asteen pakkanen, kun on tottunut nollakeleihin... tosin onhan tuolla hyytävä tuuli sen lisäksi. Äsken kävin hakemassa kuistilta soppakattilan jääkaappiin, ennenkuin menee umpijäähän, niin hytisin vaikka on muumipukukin päällä. Koiratkin tuntuu tietävän, että ulkona on kylmä, kun ovat vaan tuossa sohvalla peiton alla eikä niillä ole mikään kiire aamupissalle.

Keski-Suomen reissu oli mukava. Mennessä satoi vettä koko matkan, ja takaisintullessa aurinko paistoi matalalta silmiin. Onneksi miehellä on aurinkolasit autossa, eipä olis tullu lähtiessä mieleen, että sellaset olis pitäny ottaa mukaan. Kuopus näki ehkä suden metsänlaidassa. Tarkistin sen paikan kartasta, se oli kyllä semmonen paikka missä todennäköisemmin liikkuu susi kuin sen näköinen koira - nimikin on Viirukorvensuo.

Lainasin ennen joulua kirjastosta useamman kirjan, että on jouluksi lukemista... nyt on sit ollu lukuinto niin kortilla, että pitäs jo palauttaa enkä oo …

Sipuli

Kuva
Pitäskö se jo istuttaa oikeaan multaan ja ruukkuun? Komiat juuretki sillä jo on. 
Kuopus tuli kotiin mut ei sitä oo paljon näkyny, nukkuukin iltapäivän puolelle. Tänään vein sen psykologikäynnille ja seuraavan kerran se näkyillee illalla. Osa perheestä luultavasti reissaa taas ensviikonloppuna - täysi-ikäistä lasta ei huvita mejän mukaan tulla. Saako semmosta ees sanoa enää lapseksi? Kyllä se mun lapsi on aina.

Ei sitä monestikaan tule ajatelleeksi, että pysyväisluonteisilla asioillakin voi olla loppu. Vai aatteleeko sitä vaikka kyläpaikassa, että tää voi nyt olla viimeinen kerta, kun olen täällä? Tai viimeinen kerta kun näen tuon ihmisen? No, ei tietenkään normaalit ihmiset aattele, jos ei ole sellaista näköpiirissä, odotettavissa tai epäiltävissä. No jostain syystä Joogaopistolla viimeksi ajattelin niin, koska sen paikan viehätys mun silmissä oli vähentynyt huomattavasti, pettymystäkin oli. Mutta jos ajattelis silleen, vois ehkä saada käynneistä enemmän irti. Vaikka tarviiko sitä a…

как мило!

Kuva
No nyt jäi ulkotulen lumikehä käyttämättä, kun suunnittelin valaisevani pihaa erilaisilla ulkotulilla ja kynttilöillä uudenvuodenyöksi, mutta ei oltukaan kotona. Mies luki jostain, että Haminassa järjestetään Suomen suurin ilotulitus, ja mie siihen että on vaan vähän kaukana, pitäs melkeen yöpyä samalla reissulla... no, tämä herrahan on yks impulssikimppu ja kohta oli hotellihuone varattuna ja jälleen yksi ex tempore -reissu tiedossa. Olin epäileväinen, että onko meillä rahaa moiseen, mutta kuulemma on. Tai hänellä oli, mun tili oli varmaan taas miinuksella.

Haminan ja Kotkan väliltä Neuvottomasta (Karhula) löytyi hotelli Leikari, jossa saunallinen huone parvekkeen kera oli 84 euroa yö. Aika edullinen, tosin hotellikin oli melko syrjässä. Eipä ollu meteliä, ei edes rakettien pauketta kovin paljoa. Koiraystävällinen oli myös - ja sen huomasi; koirat haisteli heti mattoa sen oloisesti, että siihen oli edelliset koiravieraat pissineet, kuten myös sängyn kulmaan lie nostettu jalkaa.
Piti …