tiistai 2. tammikuuta 2018

как мило!

No nyt jäi ulkotulen lumikehä käyttämättä, kun suunnittelin valaisevani pihaa erilaisilla ulkotulilla ja kynttilöillä uudenvuodenyöksi, mutta ei oltukaan kotona. Mies luki jostain, että Haminassa järjestetään Suomen suurin ilotulitus, ja mie siihen että on vaan vähän kaukana, pitäs melkeen yöpyä samalla reissulla... no, tämä herrahan on yks impulssikimppu ja kohta oli hotellihuone varattuna ja jälleen yksi ex tempore -reissu tiedossa. Olin epäileväinen, että onko meillä rahaa moiseen, mutta kuulemma on. Tai hänellä oli, mun tili oli varmaan taas miinuksella.

Haminan ja Kotkan väliltä Neuvottomasta (Karhula) löytyi hotelli Leikari, jossa saunallinen huone parvekkeen kera oli 84 euroa yö. Aika edullinen, tosin hotellikin oli melko syrjässä. Eipä ollu meteliä, ei edes rakettien pauketta kovin paljoa. Koiraystävällinen oli myös - ja sen huomasi; koirat haisteli heti mattoa sen oloisesti, että siihen oli edelliset koiravieraat pissineet, kuten myös sängyn kulmaan lie nostettu jalkaa.
Piti rullata matto heti ensitöikseen pois, ja varmuuden vuoksi levitin oman viltin (onneks hoksasin ottaa mukaan) sohvallekin, kun siinäkin tuntui olevan tuoksuja. Mejän pystykorvainen koirayksilö on sellanen, että se kyllä merkkailee paikkoja, jos siltä tuntuu.

Vastaanotossa ei ollut työvuorossa suomenkielistä ihmistä ollenkaan, vain venäjää ja englantia sopi käyttää, mutta selvittiin englannillakin. Yhtään suomea puhuvaa vierasta en bongannut, mutta kaksi pariskuntaa näytti suomalaisilta päällepäin :)

Etsittiin sopivaa paikkaa kuvaamiselle ja löytyikin sellainen, mutta sitten mies kuitenkin h-hetken lähestyessä halusi mennä sinne, mihin suurin osa muutakin porukkaa kokoontui. Valoisan aikaan piti olla liikkeellä, että löytyy hyvä paikka, ja sit se kuitenkin pimeellä päätti mennä ihan muualle. No ihan sama, mun oli kuitenkin tarkoitus pysyä autossa koirien kanssa, vaikka ne nyt ei paukkuarkoja olekaan niin parempi silleen.

Ihan hirveästi oli sakkia! Auto oli parkissa sisäänkävelyväylän vieressä, ja sitä porukkaa vain tuli ja tuli. Parkkipaikalla autoja oli kolmessa rivissä, keskimmäiset oli blokattu silleen, että ne ei olis päässeet pois jos olisivat halunneet. Kyllä siellä yks pipopää seiso auton vieressä kattelemassa sen näköisenä, että pähkäili. Mut ei kai silläkään ollu sit niin kiire.

Me oltiin ajoissa, että saatiin hyvä paikka autolle, mutta poismennessä oli sitten liikenne ihan jumissa vielä isoilla teilläkin. Satunnainen moottoritiellä ajelija saattoi hämmästyä moista. Ilotulitus oli tosi hieno, kesti peräti viisitoista minuuttia ja oli todella monenlaisia raketteja. Ammattitaidolla järjestetty kyllä. Mun kamera oli hukassa ja kun auton ikkunat meni tietty huuruun, nousin kattoon ilotulia auton viereen. Ovi sattui olemaan auki just ku pamahti ekat (kun yritin etsiä sitä kameraa) ja hiukan koirat sitä hätkähti, mutta loppujen lopuksi ne meni maate sinne takapenkille. Kuvia tulista mulla ei siis oo, mutta kuvia ja videoita löytyy kyllä netistä, jos haluaa kattoa. Yksi youtuben video on nimetty ilotulitukseksi 2018, vaikka oltiin kyllä vahvasti vielä edellisen vuoden puolella...

Tulitukset oli jo kuudelta, joten oli siinä hyvää aikaa sitten lämmitellä sauna ja saunoa (tosin olin unohtanu pakata shampoon) ja sitten mies lähti katteleen hotellin ravintolan meininkiä. Kuvauksesta päätellen oli maksullisia naisiakin liikenteessä, bändi soittamassa mutta hiljaista oli. En povaa kovin suurta menestystä ko. hotellille, sen english-speaking receptionistin mukaan se oli ollukin auki vasta pari kuukautta. Jos ei tällasena erikoispyhänäkään oo ku kourallinen ihmisiä ja kolme koiraa (yksi saksanpaimenkoira oli myös) niin kuinka ne selviää arkena...
Koiratkin rauhoittui ja löysivät parhaan paikan pötköttelylleen. Vietin aikaa kutoen, tabletilla nettiä selaten ja jopa telkkaria katsellen. Sieltä tuli joku Kaurismäen leffa kuningatar Kristiinasta, ja se oli ihan katsottava pätkä. Jotain ihan muuta kuin ne, mitä oon tottunu Kaurismäen leffoina pitämään. Mua ei ravintola kiinnostanut, enkä halunnut koiria jättää yksin. Olisin voinu kattoa Helsingin ilotulitusta telkkarista, mutta oli pakko panna äänikin pois kun alkoi tulla Anssi Kelaa ja niitä sen iänikuisia vanhoja hittejä - en oo koskaan tykänny siitä - eivät sitten parempaa keksineet huipennukseksi. Erja Lyytikäinen oli sata kertaa parempi.

Sitten kun alkoi ilotulitus, niin sitä ei ees näytetty ku pätkä ja sit näytettiin jotain hyppiviä ihmisiä. Voi sun saakeli, ihmisiä näkee aina mutta ilotulituksia ei! Menin mieluummin sit parvekkeelle kattoon Karhulan suunnasta näkyviä raketteja. Kaukanahan ne oli ja puitakin edessä, ja hotellin oma ilotulitus nurkan takana niin ettei näkyny ku kipeniä, mutta ei haitannu. Saksanpaimenkoira oli kai yksin huoneessa, haukkui kovasti.

Yö nyt ei menny kovin hyvin mulla ainakaan, valvoin ja patteri päästeli teräviä naksahduksia, ja seitsemältä kun kello soi (miksi ihmeessä olin pannu sen niin aikaisin soimaan, kun aamiainen kesti kuitenkin kymmeneen asti?) niin olis vielä kovasti väsyttäny, mutta eipä se uni kuitenkaan tullu enää, vaikka lykättiin ylösnousua. Lähdin sitten käveleen koirien kans, katoin kartasta reitinkin mutta kumminkin eksyin ja suunnitellun noin yhden kilometrin pissitysreissun sijasta hortoilin kolme. Kun päästiin viimein takaisin hotelliin, tuli käytävällä vastaan nuori nainen, joka sanoi "как мило". Googlen kääntäjään syötin erilaisia asioita, mitä voi koiralle sanoa, ja totesin että se sanoi "kuinka söpö". Mies kävi aamiaisella sillävälin, ja mie kävin sitten kun se oli koirien kans. Enpä oo yhtä hyvää kaurapuuroa syöny varmaan missään!

Aamiaisen jälkeen torkahdettiin ennen paluumatkalle lähtöä. Oli jäytäny pieni päänsärky yöstä lähtien, ja kun kotiin tultua menin päikkäreille, se paheni nukkuessa kamalaksi. Onneksi ehdin ottaa pahoinvointilääkkeen, joten kuten sain sen avulla estettyä oksentamisen niin että migreenilääkekin pysyi sisällä ja ehkä hiukan vaikutti. Ehdotin miehelle, että kokeiltais, auttaako kova lyönti vasaralla ohimoon, mutta ei se suostunu kokeileen. Hyi saasta että oli taas koettelemus. En haluais elää, jos tuollaiset kivut olis jokapäiväisiä. Varsinkin kun niihin liittyy oksetus.

Kuopus palaa yli viikon kestäneeltä reissultaan tänään. Toivottavasti se jaksaa olla kotona, kun on tottunut niin paljon kivempaan ja parempaan niin kauan...

Aloitin pitkästä aikaa päiväkirjan (ihan manuaalisen, tän blogin lisäksi) pidon, kun ostin jo ajat sitten inspiroivan kalenterikirjan ja sormet on syyhynny sen kimppuun. Sitten melkein unohtui aloittaa se, migreenin jälkimainingeissa ennen nukkumaanmenoa vähän jotain raapustin sinne. Yhdelle sivulle aloitin myös lukemieni kirjojen luettelon, ekaksi pääsi nyt luvussa oleva "Viisaat linnut". Ei vaan nyt oo oikein lukufiilistä, ei päänsärkyisenä voi lukea. Eikä sitä kutomisfiilistäkään, työn alla oleva juttu tuntuu tylsältä. Ehkä ne vielä tulee takaisin.

Oon kyllä taas vanhana hypokondrikkona miettinyt, onko mulla joku aivohäiriö, kun koordinaatiossa on ilmennyt ongelmia. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin laatikon vetäminen auki - mun käsi ei osu siihen vetimeen vaan vain kynsi tökkää siihen. Välillä kun tarkoitus on ottaa vaikkapa tavara hyllyltä, tökkäänkin käteni hyllyn päätylevyyn, tai jos käsi meneekin oikeaan suuntaan, se työntää tavaran nurin sen sijaan, että tarttuisi siihen kiinni. Oon aikasen paljon kamaa pudotellut käsistäni kun ote on ollut huono, ja tosiaan kaadellut niitä. Margariinipaketti ja etenkin voiveitsi on viime päivinä käyny usein lattialla. Viime viikolla poltin rystyseni, kun kohensin hiilihangolla uunin tulia mutta tökkäsinkin käteni kuuman uuninluukun reunaan.

Jopa tuli pitkä ja sekava postaus. Jaksoikohan kukaan lukea loppuun asti...

31 kommenttia:

  1. No jopas!
    Monta kertaa ex tempore - jutut ovat niitä kaikkein parhaimpia koska silloin ei ole turhia odotuksia ennakkoon eikä tule niin pahoja pettymyksiä.
    Tsekkasin tuon hotellin TripAdvisorista (https://www.tripadvisor.fi/Hotel_Review-g1572430-d227275-Reviews-Hotel_Leikari-Karhula_Kymenlaakso.html)
    ja uskonpa etti tämä hiljattain aloittaneen toiminnan takia siellä ollut sitä väkeä. Varsinkin kun uuden vuoden varaukset tehdään hyvissä ajoin, osa jopa tekee ne heti vuoden vaihteen jälkeen.
    Mukavalta kummiskin vaikutti ja kuvissa näytti pirun siistiltä eikä tuo hintakaan yleiseen tasoon nähden ollut mikään paha.

    Itse en raketteja siellä mettän keskellä nähnyt mutta vaimeaa jytinää kylläkin, joten katselin sitten jäljestäpäin miten maailmalla oli järjestetty näitä ilotulituksia ja hienoja oli, ei voi muuta sanoa.

    Mainitsin tästä jo vastauksessanikin tuolla Paimentolassa mutta sanonpahan nyt toistamiseen että oon tosi iloinen kun pääsi on parempi!
    Ne ei ole koskaan kivoja nuo päänsäryt, ei edes silloin kun ne on vaimeampia ja siksipä toivonkin että päästäis tänä vuonna helpomalla.

    Oli ihan hyvän pituinen postaus eikä yhtään liian pitkä - kunnon juttuja lukee mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hotellilla ei näyttäny olevan omia sivuja, mutta tuolta mieki kattelin vähän niitä kuvia. Nro 12 on samanlaisesta huoneesta, mikä meillä oli. Sohvan pehmusteet oli vähän väsyneet, satuin rojahtaan istuinosan välipuun kohdalle ja se oli aikas kova... mutta siellä oli huoneita myös omalla sisäänkäynnillä, panin merkille. Koiran kanssa mainio homma, mejän piti vaan ettiä jotain varauloskäyntejä ettei tarvinnu joka kerta kävellä sitä puolta kilometriä pitkin käytäviä pääovelle. Jännä miten asiallisesti koirat käyttäyty siellä, vaikka ne joskus täällä kotinurkilla ihmisen nähdessään heittäytyy lähes hysteerisiksi.

      Poista
    2. Toi on kyllä homma kun ottavat koiria, aika usein (kuulemma) hotellit on nihkeitä elukoitten suhteen minkä toisaalta kyllä ymmärtää. Rauhalliseksi aiotusta lomasta voi tulla kaikkea muuta kuin rauhallinen jos hotelli on täynnä/on plajon koiria :D

      Poista
    3. Enemmän mekkalaa tuli kyllä lapsista mejän reissulla :) en yhtään kummeksu sitäkään, että nykyään on niitä lapsilta kiellettyjä hotellejakin.

      Poista
  2. Jaksoi=) Eikä ollut sekava, selvästi kaksijaksoinen, reissu ja vaivat.

    Extempore-reissut ihan parhaita, mulla kun on tapana miettiä ja kelata puhki konserttimatkat ja muut niin että sitten kun ne itseasiassa tapahtuu niin mulla on jotenkin olo että noh, miksei tapahdu mitään. Kun on jo suurin osa tapahtunut ajatuksissa. Ärsyttävää mutta minkäs teet. Paitsi ex-t!! Hih!

    Tuo käsihommeli kuulostaa oireelta jostain ilkeästä, suosittelen ja hätistän heti lääkäriin.

    Parempaa vointia ja päänsäryttömiä aikoja toivotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ikää tulee, tuo vaivaosio sen kun kasvaa :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Urhoollista ♥ Toisinaan en jaksa itsekään lukea omia höpinöitäni...

      Poista
  4. Mä jaksoin!

    Jos se kysyikin et как дела ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se kuulosti mun korvaan "kak mila", sen perusteella päättelin. Ja koirille se kyllä puhu :) Mun venäjäntaito jää sanoihin kak, daa, njet, spasiiba ja tavarits.

      Poista
    2. Mä osaan sanoa 'Njet ponimai' :P

      Poista
    3. Mä osaan kysyä Paljonko maksaa lehmä - me voitasi RH lähteä sun kans lehmäkaupoille Venäjälle!!!

      ;-)

      Poista
    4. Kuten saksakin niin Ruki veer kuuluu sotasanastoon. Niin ja me ollaan Tsuhnia;D

      Poista
    5. Mun listasta unohtui drastui.
      En kyllä ehkä lähtis ostaan lehmää Venäjältä :D

      Poista
  5. Kuulosti ihan mukavalta pikkureissulta ja kiva, että koiratkaan ei pelänneet raketteja pahasti.

    Mä mietin, että mulla tuo 'kömpelyys' tai 'osumattomuus' on migreenin tai väsymyksen merkki tai sit olis silmät jotenkin huonot just sillä hetkellä (eli olis vaikka just ottanut lasit pois).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan mulla kyllä ollu migreeniäkin tässä melkeen joka päivä...
      Reissu oli kyllä mukava katkos tähän kotona möllöttelyyn.

      Poista
  6. Minä luin, ja ihan mielelläni, koko postauksen!

    Se Tyttökuningas -elokuva on Mika Kaurismäen ohjaama, siksi tietty erilainen kuin veljensä Akin ohjaamat leffat. Aki Kaurismäki asuu muuten täällä melkein meidän naapurissa, silloin kun talviaikana ei ole Portugalissa :)

    Minä en halua koskaan katella ilotulituksia, kuulemiseltahan ei voi välttyä. Ne on niin kauheaa saastetta, että toivon, että ne mahdollisimman pian kielletään.

    Joka tapauksessa, hyvää ja parempaa tätä vuotta 2018!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saastettahan ne on, ilmassa leijuu kemikaaleja ja metalleja kauheita määriä juhlimisen jäljiltä. Onneksi mejän isäntä ei nyt oo pariin vuoteen ostanu mitään, on keskittyny kuvaamaan toisten tulituksia. Mua harmitti ku se aiemmin pisti monta sataa savuna ilmaan, ja mitä kovempi ääni sen parempi...

      Poista
  7. Ai niin, unohtui hehkuttaa - Kaurismäkien kaikki? leffat näkyy areenassa tämän vuoden ajan, useamman ajeattelin katsoa sillä Frank on paras! sanoi frank. Johon Frank vastasi että frankistä pidän eniten mutta Frank taasen on ihan outo ja hänen veljensä Frank vielä oudompi;DD

    VastaaPoista
  8. Kiva reissuhan teillä oli :) En nähny yhtään rakettia, en viittiny aukasta kaihtimia :)

    VastaaPoista
  9. Tehän olittekin sitten tuossa naapurikaupungissa ottamassa vastaan uutta vuotta. Siellä oli tosiaan nyt maan suurin ilotulitus samojen järjestäjien toimesta, jotka vuosi sitten tekivät sen täällä Kotkassa.
    Hotelli Leikari, entinen Kymen Motelli, avattiin marraskuun alussa melko pitkän tyhjillään olon jälkeen. Edelliset omistajat olivat venäläisiä ja paikka ei enää vuosiin houkutellut suomalaisia asiakkaita, no, useammistakin syistä. Eikö siellä siis edelleenkään ollut suomea puhuvaa henkilökuntaa? Leikari oli 80- ja vielä 90-luvullakin tosi suosittu paikka. Siellä oli iso tanssiravintola, isot saunatilat ja uima-allas sekä monenlaisia kokoustiloja. Nythän se jäi vähän sivuun uusitusta ja oikaistusta 7-tiestäkin, joka myös varmasti vaikuttaa asiakasmääriin, vaikka sinne poikkeaminen ei pitkä matka olekaan. Mutta hei, kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle! Toivottavasti saisit jotenkin selätetyksi nuo kipukohtaukset. Ne eivät tosiaankaan ole kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi siellä olla lähtöpäivänä suomenkielinen resepsuuni, ainakin sanoi huomenta ihan ilman korostusta. Kysyin siltä englanninkieliseltä, että onko suurin osa matkailijoista ulkomaalaisia, kun ei oo suomenkielistä vastaanottajaa, mutta se väitti että juhlapyhien ulkopuolella enimmäkseen suomalaisia olis.
      Aika syrjässähän se oli, mutta meille syrjäisyys oli vain plussaa :)

      Poista
  10. Aika erikoinen hotelli kun koiria sai viedä, hyvä teille siis. Eikös yleensä vaan mökkiin saa elukoita viedä?

    Ilotulitusta ei nähty, kuuli kyllä. Me poltettiin tasolla Jätkänkynttilä pihalla.

    Aki Kaurismäki on muuten koukuttunut samaan TV-sarjaan kuin minä: brittien Holby City Hospital. 🏥

    Oikein hyvää alkaneen vuoden jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Holpio city on oikein hyvä sarja, taidan sirtyä siihen kun Emmentaalia alkaa tulla vain yksi jakso illassa. Rakastan kuunnella englantia, soi korvaan niin ihunaisesti.

      Poista
    2. No tässähän meillä on brittiaksentin ihailijoita jo monta kasassa. Mie seurasin sitä sarjaa sillon muinoin, kun siinä oli Anton Meyerinä George Irving, mutta nyttemmin en oo enää päässy siihen kiinni.

      Koiraystävällisiä hotelleja on jo monta, just uudeksivuodeksi Helsinki-Vantaan Clarion myi paukkeetonta lomayötä koirille, ja ainakin Sokos Hotellit sallii koirat.

      Poista
  11. Kommenttien määrästä päätellen aika moni luki loppuun. :)
    Tuollaiset ex tempore -reissut on tosi kivoja. Useimmiten. Ja mukavaahan teilläkin oli. Kauniilta tuo hotelli näytti, mutta tuskin on pitkäikäinen, kun hotelleja on joka kulmalla.
    Me käytiin vähän pojan kanssa katsomassa kaupungin raketteja, mutta ei ne paljon siitä kohdin meille näkyneet ja niinpä lähdettiin takaisin kotiin. Hyvin rauhallisissa merkeissä vuosi vaihtui, mutta oikein tyytyväinen olin.
    Tuo migreeni on kyllä aivan kamala tauti. Sinuakin tuntuu nyt usein se vaivaavan. Toivottavasti masennuslääke ei ole sellainen, että se aiheuttaisi päänsärkyä. Minä olen vähän huono kyllä sanomaan tähän mitään, kun oma pää on särkenyt varmaan tämän 50 vuoden aikana alle 5 kertaa. Tosin siskoa ja sen tytärtä olen seurannut miten rajua särky voi olla.
    Tuota Tyttökuningatar elokuvaa en ole vielä katsonut, mutta pidän kovasti Kaurismäeltä myös Tie pohjoiseen -elokuvasta, jossa ovat V-M Loiri ja S Edelmann. Juuri viime viikolla pojan kanssa se katsottiin.
    Toivottavasti tästä vuodesta tulee edellistä parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on nähtävästi tunnollista lukijakuntaa <3
      Valitettavasti tää mun masislääke aiheuttaa päänsärkyä... en tiedä paljonko näistä johtuu siitä ja paljonko on ihan idiopaattista. Tänään on taas, eilinen oli väliä.

      Poista