Jännän äärellä

Niin olen elämääni kyllästynyt, että laitoin eilen ruokaan listeriamaissia. Enkä ees kuumentanu sitä varmaan tarpeeksi. Nyt odottelen mahatautia ja verenmyrkytystä. Viime yönä tuli jo kamala päänsärky mihin ei tehonnu migreenilääkekään, vaikka oli just niinku migreeni, toisella puolen päätä. Puoli viiden maissa miehen noustessa kävin hakemassa parasetamoli-ibuprofeenisatsin, mutta sekään ei kunnolla auttanu. En voinu sitten muutakaan kuin kärsiä. Kuopuksen junalle vietyäni tuli vielä auton perään joku pitkien valojen kera ajellen, ja pää meinas haljeta kun silmät ei kestäny valoa muutenkaan. Nyt on jo hieman helpompi olo.

Järkyttävä ilma oli aamulla, vaikka siihen toki osasi varautua jo ennusteen perusteella, ja ropinan. Koirat ei suostunu käymään aamupissillä. Tiet oli jokena, välissä suvantokohtia isoina lätäköinä. Junalle tuotiin muitakin, seisakkeen parkkipaikalla oli ruuhka. Vai voikohan kahta parkkiruutua (joista toinen invapaikka) sanoa parkkipaikaksikaan...

Kamala ja poikkeuksellinen riita oli eilen kuopuksen kanssa, syömisestä tällä kertaa. Se ei oo kotona syöny kunnon ruokaa koko viikolla, ja aamiaisetkin on sitä ja tätä tai ei mitään. Kun ei kuulemma ehdi. Ja kun tulee kotiin illalla (haluu jäädä kaupungille koulun jälkeen, kun kotona ei oo mitään tekemistä) niin on muka aina syöny ja täynnä. Anorektikon tekosyitä syömättömyydelle. Sanoo itteensä läskiksi ja on ohut kuin pajunvitsa. Ruumiinkuvan vääristymä on vahva.

Tottakai pitäs yrittää keskustella asiallisesti ja kiihkotta, mutta ken on murrosikäisen kanssa keskustellut aiheesta, joka ei murkkua miellytä, tietää kyllä minkälaiseksi asiat tahtoo eskaloitua. Mieluummin kuitenkin otan tämänkin asian esille ennenkuin on liian myöhäistä puuttua. Terveystarkastuksessakin oli kiinnitetty huomiota laskeneeseen painoon ja hoitaja aikoi pyytää keväämmällä uudelleenpunnitukseen. Kirjoitin tänä aamuna huolestani ko. terveydenhoitajallekin, tiedän että tyttö on kaunistellut syömisiään kun niistä on kysytty. Ihan niinkuin mieskin on kaunistellut juomisiaan työterveyshoitajalle...

Tein kattoremontin osamaksuerästä e-laskun, mutta pankki ei oo sitä maksanut eräpäivänä, joka oli toissapäivänä. Soittaminen ei tänään(kään) onnistu, mutta löysin verkkopankista viestinlähetysmahdollisuuden, en sit tiiä kauanko kestää että lukevat ja vastaavat... oon kytänny koko aamun, vastaako ne. Jos ei ala vastausta kuulua, pitää maksaa paperilasku ihan ite. E-laskuksi laitoin sen just siksi, ettei tarttis kytätä tiliä koko ajan, että onhan siellä varmasti se summa, mikä sit pitää maksaa kun lasku tulee. Nytkin on tili miinuksella, että helposti ne eurot sieltä karkaa. Viimeinen lapsilisä tulee tässä kuussa, jatkossa on sit tili miinuksella jo näihin aikoihin ja viikko vielä siihen, että tulee taas rahaa. Aina niitä yllättäviä menojakin kuitenkin siunaantuu. Tai yllättäviä ja yllättäviä - ei katsastusmaksu oo mikään yllätys. Eikä varsinaisesti auton remonttiin menevä rahakaan ole tuon ikäisessä autossa yllätys. Tulot ei vaan riitä.

Hain apteekista vielä yhden paketin 20mg:n tabletteja, nostin annosta 30mg:aan ja odottelen, josko sillä olis vaikutusta väsymykseen ja muuhun. B-vitamiiniakin Lidlistä ostin, kun vain muistais syyä. Ruokahaluun tuo lääkkeen nosto on varmaan ainakin vaikuttanut, ei oo nälkä. Ehkä se on hyvä asia, niin ainakin siltä osin rahaa säästyy :)

Kommentit

  1. Tuo sinun kuopuksesi tilanne on kyllä niin surullinen. Toivon kovasti, että saat apua terveydenhoitajalta, eihän tuollaista kukaan yksin kestä, etkä mieheltäsi kai tukea saa. Ja kyllä, tuttua on murrosikäisten kanssa keskusteluyritykset! Tsemppiä sinulle!

    PS. Meidän auto meni katsastuksesta läpi, pienin huomautuksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa ja onnea katsastuksen läpimenosta!
      Pitäs pystyä keskusteluissa pysymään aikuisena, mutta kun itsekin on sisältä vielä kakara niin se on joskus vaikeaa...

      Poista
  2. Vaikea asia tuo kuopuksen syömishäiriö, ei kai se käskemällä syömään muuta kuin pahentuu. Ammattiapua voisi koittaa, mutta auttaako sellainen tuohon? Toivottavasti järjestyy.

    Onhan niitä sekä vanhassa autossa että talossa aina yllättäviä menoja vaikka ne tietääkin tai osaa arvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen puhunu sille psykologille, jolla kuopus käy, mutta ne taitaa keskittyä enempi siihen sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja sellaseen.

      Se oliskin kiva, kun talot ja autot säilyis semmosenaan, eikä aina tarttis jotain laittaa...

      Poista
  3. Täällä oli ihan peilijäätä ja ihan järkyttävä keli. En olis lähtenyt minnekään, mutta kuopuksella oli oikomishoito niin oli pakko. Niskat jumissa jännityksestä ajoin, mutta illalla onneks alkaa viikonloppu.

    Sulle taas voimia noihin ikäviin asioihin. Jotenkin tuntuu, että kaikki vaan kallistuu ja välillä kaatuu päälle... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli niskat jäykkänä ajaessa eilen, ku oli se lumimyräkkä. Piti oikein tietoisesti välillä rentouttaa.
      Kiitos voimista ♥

      Poista
  4. Murrosiän ainoa hyvä puoli on, että se loppuu joskus. Ja migreeni on p*ska tauti. Itelläkin ollut nyt yövuorojen jälkeen kaksi päivää, mutta onneksi lääkkeet on auttaneet. Jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä mieki aattelen, että aikansa kutakin ja ehkä "saan" takaisin sen iloisen tytön joskus. Tai sit toisenlaisen.

      Stressin tai vastaavan ponnistuksen jälkeen mullakin usein tulee migreeni, ja parikymppisenä oli sellanen aika, että se alkoi joka torstai iltapäivällä ja jatkui sunnuntaihin. Söin jotain estolääkettäkin jonkin aikaa.

      Poista
    2. No siinä meni viikonloput pilalle nuorelta ihmiseltä. Mulle tuli migreeni vasta neljänkympin jälkeen, kun alkoi ekat vaihdevuosioireet hiipiä. En edes tajunnut heti, että se on migreeniä. Ilman täsmälääkkeitä kärsin 7 vuotta. Siinä kanssa ammattilainen.

      Poista
    3. No oli sulle sit varmaan helpotus, kun sait lääkkeen joka tepsii! Mulla ne oli pitkän aikaa poissa sillonku lapsia tein.

      Poista
    4. Minulla taas migreeni alkoi samaan aikaan kuin kuukautiset, eli 12-13 vuotiaana. Lääkäri sanoi, että helpottaa kun vanhenee, eipä ole helpottanut. Kouluaikoina joskus kesti 2-3 vuorokautta minullakin ja juuri perjantaina tietty alkoi. Onneksi nykyään on suihkeet yms, yrjösin aina kaikki tabletit.

      Poista
    5. Noihin aikoihin mullakin alkoi. Muistan kun napsin yliannostuksen särkylääkkeitä sillä mielellä, että ihan sama mitä tapahtuu kunhan pääsis särystä, ja sit kuulin harhoja. Yksin olin kotona sillonkin.

      Poista
  5. Toivottavasti kuopus kuitenkin tajusi riidasta, että sä olet sille tärkeä <3 Eihän sitä muuten hermostuisi niin kamalasti. Itsekin hermostuin nuorimmaiselle pitkistä kalsareista ma-iltana (sanoin, että pukee ne tai itkee ja pukee) ja sitten ne menikin ti-aamuna ihan ilman mutinoita :P

    Täällä oli kaikki katukaivot ummessa ja risteyksissä nilkkaan asti sohjoa, oli punakirjavat sukat kun kengät kastui läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, mun hyvät jokasäänkengät oli lapsella lainassa, eikä se sit enää suostunu palauttaan niitä kun meni viikonlopuksi muualle... jouduin loskareilla talsiin, ja ne tekee rakot akillesjänteen kohdalle. Sellaset vedenkestävät talvikengät on Suomen talvissa nykyisin välttämättömiä.

      Kuopus ei huolinu eilisen rankkasateeseen edes sontsaa, kun "emmä sillä kuitenkaan mitään tee". Kastui varmaan aika hyvin.

      Poista
  6. Mitä enemmän luen(opin sinun migreenistä, sitä enemmän minun teke mieli sanoa että oikealla kannabisreseptillä pääsisit eroon suurimmasta osista ongelmista. En vanno mutta paras vainu on.... Annostus on avainsana. Vaikka lehteä kokeilet. LApsen esimerkilliselle laihuudelle ei voi tehdä mitään, mitään mitäsanot, on väärin. Teini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mie en osaa polttaa, eli pitäs joku muu tapa olla. Mun migreenit on sellasia kausittaisia, joskus on viikkoja ettei oo yhtään. Botoxia siihen on kans kuulemma kokeiltu, ja sähköhoitoa. Ei oo kukaan mulle semmosia ehotellu - no ei kai ku eihän täällä lääkärille asti pääse, ja jos pääsee niin ne ei mitään tee asialle.

      Se on niin kaunis ja kohta liian laiha tyttö, mutta se luulee olevansa ruma läski.

      Poista
  7. Äärellä jännän pudotan pännän,
    Sanat millä ylös saan?

    Ne kirjoitan, hännällä
    hiiren, kiireen

    unohdan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kirjoitat hännällä
      niin aloita ännällä

      Näin jännän äärellä
      kääreellä hännän

      ei kiireellä piirrellä hiirellä

      Poista
  8. Surullista, kun omakuva vääristyy. Toivottavasti ei mene liian pitkälle! Raha on hubaa tai sitä on liian vähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on surullista, kun ihan turhasta murehtii, menee elämä hukkaan. Äitiinsä tullut...

      Poista
    2. Se on! Kirjoita lisää runoja, pääse irti, päästä irti, älä toista kaavaa!
      Runoja kirjoitetaan itselle, ei toisille. Jos runosta saa joku muu irti jotain niin hyvä. Annna sanojen leikkiä kun joka tapauksessa kirjoitat. kukaan ei sanele sääntöjä, vain sinä niitä kirjoitat.

      Poista
    3. Kirjoitan kirjoitan. Aina ja vähän väliä. Sanat on ihania, mutta tahtoo tulla ihan pöljästi jos alan niillä leikkiä. Nyt vissiin migreeni ja lääkekin sotkee, kun joka toista sanaa pitää korjata.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Ai niin, otsikko unohtui