Minkä sille voi ja pitääkö edes voida?

Tykkään kun Lidlissä myydään 30% alennuksella tuotteita, joissa on vielä päiviä jäljellä ennen viimeistä käyttöpäivää. Viimeksi ostin jotain hyvää leikkelettä, mitä en raaskis muuten ostaa, ja usein ostan lihoja pakkaseen. Oma ruokavalio on kyllä huono, teen ruokaa toisille (nytkin on iso kattilallinen makaronipataa) ja sitten en viitsi itselleni tehdä. Kun ei se makaroni mulle sovi, tuntuu että gluteeniton maissipastakin aiheuttaa vatsanväänteitä. Mutta kyllä mie joskus syön hyvää vaikka tiedänkin sen tekevän mahan ikävän tuntuiseksi...

Tänään on 17 vuotta siitä, kun oli kuopuksen laskettu aika ja mie olin ihan epätoivoinen, möhömahainen valas ja toivoin niin hartaasti, että vauva olis jo päättänyt syntyä. Olis tullu kiva syntymäaikakin henkilötunnukseen, 100101. Mutta ei, siellä se viihtyi seuraavaan kivaan syntymäaikaan asti.

Erikoista, että mejän pihapiirissä on tän talven viihtynyt tikliparvi. On niitä ennenkin 4-6 silloin tällöin näyttäytynyt, mutta nyt on enemmän, ja tosi kivan kuuloisesti visertelevät aina kun pihalla käyn, ihan vaikuttavat omaksi ilokseen laulelevan. Nämä on nyt päättäneet kai talvehtia mejän pihalla. Mukavaa. Varistelen kukkapataan niille siemeniä, mustarastaatkin siinä käyvät.

Vein esikoisen junalle tuossa vähän aiemmin - se meni tunnollisesti kouluun vaikkei sillä ole kuin puolitoista tuntia liikuntaa tänään. Kyllä mejän molemmat tytöt on ongelmistaan ja ahdistuksistaan ja motivaatiopuutoksistaan huolimatta aina kouluun menny, eikä jääny kotiin lintsaamaan niinku moni muu vastaavassa tilanteessa. En sitä muuten tietäiskään, mutta kun on paljon ollu erilaisia keskusteluja opettajien, opojen ja kuraattorien kanssa, ja niiden puheesta oon niin päätelly. Kovin ovat pitäneet hyvänä säännöllistä kouluunmenoa.

Vaikka nyt onkin mieli parempi, enkä möyri niissä kurjissa asioissa entiseen tapaan, niin syyttelen kyllä itteeni siitä, että lapsilla ei ole tulevaisuudenuskoa. Niinku oon ennenkin sanonut, niin huono tsemppari on sellainen ihminen, joka ei itsekään näe tulevaisuudessa mitään valoisaa. Tai vakuuttaa toiselle, että elämä on elämisen arvoista, kun itsekin mieluusti vain kuolis pois. Elämä on vain hometta avaruudessa kiitävän kivipallon pinnalla. No nämä ajatukseni olen tietysti pitänyt itselläni, mutta sitten ei olekaan oikein mitään sanottavaa.

Ja kirjoitankin aina vaan samat vanhat jutut. Sori. Mutta pidän tästä downshiftaamisesta, en kaipaa yhtään menoa ja meininkiä, isoja ympyröitä ja kauheaa määrää sosiaalisia kontakteja. Muutama rakas ihminen lähipiirissä, että saa vähän kokea olevansa tarpeellinen ja hyväksytty. Ja koirat, tietenkin.


Kommentit

  1. Sanovat että kun kuolee niin lipuu valoon, kirkkauteen. Eli tulevaisuus on ainoassa asiassa mikä on verojen jälkeen vakio eli pakollista, on kuolema. Loppu on siis vakoisa, kirlas, välähdys, sokaiseavan absoluuutiisen ihana. -mot

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei kumminkaan mitään uudelleensyntymistä. En haluais.

      Poista
  2. No toisaalta se on kai realismia, ettei oo niin paljon tulevaisuudenuskoa, kai sitä putois aika korkeelta, jos olis jotain korkealentoisia tulevaisuuden odotuksia. Tietty olishan se hyvä, jos olis pääosin sellainen ajatus, että elämä on elämisen arvoista. Itse olen aika kahtiajakoinen tässä, en haluaisi kuolla ja elämässä on asioita, joista saan kicksejä, mutta toisaalta ajattelen myös niin, että jos kuolisin niin en missais mitään. Ja mun mielestä on aika onnellista näin. -Marra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorilta sitä toivois kuitenkin tulevaisuudenuskoa sen verran, että niillä olis pyrkimys parempaan. Tai edes jonkinlaiseen elämään ja toimeentuloon.

      Poista
  3. Niin ne on omapäisiä nuo mukulat jo ennen syntymäänsä, samoin oli meillä keskimmäinen (-01 hänkin).

    VastaaPoista
  4. Meillä jo huomaa valon lisääntyneen. Vielä kun tuntis sen fiiliksessä ... No, hieroja kävi ja hyvää teki. Pieniä hyviä juttuja!

    VastaaPoista
  5. Lidlissä on tosiaan hyviäkin tarjouksia! Täällä on opeteltava kummassakin Lidlissä taas tavaroitten järjestys, kun ne on sekotettu täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä on kyllä opetteleminen, hidastaa asiointia ku pitää laukkoa koko kauppa moneen kertaan jonku munakennon perässä.

      Poista
  6. Minunkin kuopukseni on tammikuun lapsia. Kohta täyttää 20 vuotta. Silloin kun syntyi, aattelin että kun tuo käärö on 20 vee, niin mähän olen jo ikäloppu. Nyt sitten ollaan ikäloppuja, hah hah. Maanantaina lähti armeijaan ja mulla on vähän ikävä. Sinä säästyt siltä, kun on tyttöjä. Vai meinaavatko mennä inttiin? Vaikka osasin varautua, niin silti yllätti, miten reilusti kauppakassi keveni.
    Jäin miettimään, mikä se seuraava kiva syntymäaika oli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 200101 :)
      Eivät ole olleet innokkaita armeijaan, vaikka oon niille ehdottanut.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia