keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Jurnuti

Nyt tulee The Day After Tomorrow! "Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen uusimmassa kuukausiennusteessa on Suomen alueella nähtävissä tavanomaista kylmempiä lämpötiloja helmikuun viimeiseltä viikolta ainakin maaliskuun puoliväliin saakka. Pitkiin ennusteisiin liittyy kuitenkin aina merkittävää epävarmuutta." t: Ilmatieteenlaitos.

Pitää tehä linnuille ainaki kunnon rasvapähkinäpötköjä. Toisaalta kaupastakin saa vissiin aika hyviä, jos ostaa niitä kalliimpia missei oo jauhoja. Toisaalta en tiedä onko mulla enää rahaakaan tilillä. Ehkä pitää kuitenkin priorisoida ja ruokkia perhe ensisijassa. Miksei mistään enää saa tavallista sian läskiä? Jos saakin, niin kovaan hintaan, vaikka se on lähinnä jätettä. 

Ahdistaa henkisesti ja fyysisesti. Jälkimmäisen takia en viittiny mennä joogaankaan, lienee liian aikaista kun pienikin ponnistus rasittaa kohtuuttomasti. Tänään on viimeinen mielenhoitajan aika. Sinne sumppuun pitää taas ajaa ja vielä kahteen kertaan, kun haen tytön sieltä myöhemmin pois. Mikään ei ole erityisen huonosti, ja silti elämä tuntuu niin raskaalta taas. Ja taas tätä tyhjän valitusta. Tekisin sille kyllä jotain, jos osaisin. Yritän ainakin olla kuormittamatta lähiympäristöäni sillä. 

Viiden jälkeen tänään piti nousta ylös, kun päätä särki niin julmetusti eikä migreenilääke auttanut, vaikka taas tuntui ihan migreeniltä se. Tupla-annos ibuprofeenia auttoi. Ensimmäisen kerran mies joutui jo lähtemään sohvalle mun kuorsauksen takia. Eipä mua auta siinä tilanteessa edes töniä, kun kuorsaan kaikissa asennoissa. Ja nyt on vielä räkää ja tukkoisuutta lisäksi. Ja miehellä pitkä vuoro, tekee kymmenen ja puolen tunnin päiviä - onneksi sentään on perjantai vapaa. 

Ihmettelen kyllä tätä mielialalääkettä, miks se tekee aina tätä että ensin tuntuu tehoavan hienosti ja sitten vaikutus palaa lähelle nollaa? Placebovaikutus? Hehkutin niin kovasti tätä sillon syksyllä, että olinpa tyhmä kun olin niin kauan ilman lääkettä, mutta olin unohtanut että näinhän näiden kanssa käy joka kerta. En mie ihan tyhjästä ollu vetässy sitä ajatusta, ettei lääkkeet tehoa. Pitäskö sit niinku aina lopettaa ja pitää tauko ja sit alottaa taas ja saada pieni boosti? Niistä ei kuitenkaan tuu yhtä pahat laskut ku amfetamiinista - ei sillä että olisin kokeillut, mutta muuten vain tiedän. Tietolähteeni ampui haulikolla päänsä tohjoksi sittemmin. Olis vaan niin kiva joko a) jaksaa tätä elämää niinku normaali ihminen tai b) päästä lepäämään. C) saada niin paljon rahaa että voisi turvata perheen elämän ja ostaa itelle Lapista erämaamökki, jonne sais mennä lepäämään aina ku siltä tuntuu ilman, että tarvis kärsiä huonoa omatuntoa. D) semmoset lääkkeet, että vois ees yönsä nukkua heräämättä päänsärkyyn ja joutumatta nousemaan sianpierun aikaan vain siksi, ettei pysty enää makaamaan. No niin, taas kaadan sitä turhaa valitusta tänne. 

Mies sanoi aamulla että tekisit jotain kivaa, mutta kun mikään ei ole kivaa. Kuuluu taudinkuvaan. 

Kuva ei kuulu tautiin eikä juttuun mitenkään

10 kommenttia:

  1. Kienen yliherkkä noille mielialalääkkeille, kerran kokeilin ja kaksi viikkoa pitäisi kuulemma syödä ennenkuin alkaa toimia. Mulla kesti neljä päivää ja olin ihan fiiliksissä, sit putosi viinapullo kädestä ja hajosi, ei vituttanut. Tuumasin että ei hitto, en ala kun ei sellaisissa tilantissa missä pitäisi tuntea mieliharmia tule mitään tunnettaa ja nakkasin lääkkeet roskiin.
    Eihän paska fiilis jatkuvana ole idealia vaan ei niiden ylä ja alapäiden kokonaan leikkaaminenkaan tunnu hyvältä.
    A-sta voisn jupista pitkäänkin vaan ei huvita pudota niihin muistoihin. Sanon vaan että kun sitä osaa käyttää mitään laskuja ei edes ole olemassakaan, nistin oman pään hehkutusta. Ne viekkarit on nimittäin puhtaasti psyykkisiä joten niistä pääsee eroonkin miettimällä asiat etukäteen.
    Krokokuva on hauska;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joskus on tullu mieleen, etten ihmettele joidenkin intoa kokeilla kaikkea, kun mikään ei auta. Musta tuntuu, että muutun aina vain entistä zombimmaksi, käytin lääkkeitä tai en. Kun katselen ympärilleni, miten paljon enemmän sain aikaan kaksi vuotta sitten, viisi vuotta sitten, kymmenen tai 20. Aina se vain vähenee. Kukaan muukaan ei ole ottanu tehdäkseen imurointia, kaappiensiivousta tai pölyjenpyyhintää, ja käskemään minusta ei ole. Ja lopun silaa huono muisti - piti tänäänkin pyykätä ja kone on valmiiksi täytetty, mutta unohdin laittaa sen päälle. Nyt ei enää ehdi. Se, että pitää jonnekin lähteä, sekoittaa ne vähätkin pasmat niin, ettei osaa muuta tehdä kuin odottaa lähdön hetkeä, ja pelätä sitä.

      Poista
  2. Onkos parempaa paikkaa jurnuttaa ja purkaa itteä, ku ikioma blogi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, eihän kenenkään ole pakko lukea jos ei halua. Ei mulla oikein ketään muutakaan oo, kelle sydäntäni purkaisin - tai niitä on niin vähän, ei passaa rasittaa liikaa ihmisiä.

      Poista
  3. Joo, tämä on sun ihan ikioma blogi, täällä saat märistä ja valittaa ihan niin paljon kuin haluat. Toki toivon kovasti, että olosi paranisi oikein huomattavasti... Voi että, olis tosiaankin ihanaa kun ois varaa hankkia joku mökki tai mikä tahansa, jossa sais olla rauhassa ja yksin silloin kun haluaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silleen lähellä, että sinne pääsis helposti, mutta niin kaukana, että sais olla rauhassa :)

      Poista
  4. Mä en ala, olin just ajatellut, että mulle olis riittänyt tää talvi ja se yks -27 pakkasasteen aamu. Plääh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä ei eritelty, mitä se "tavanomaista kylmempi" sitten tarkottaa. Ehkei mitään ihmeellistä...

      Poista
  5. Ei se ole turhaa valitusta, jos se täytyy päästää ulos. Ja blogihan on hyvä paikka sille.
    Noiden lääkkeiden kanssa mulla on ollut samoja ajatuksia, tosin nyt on alkanut olla hiukan tasaisempaa. Hyvin vähän, mutta kuitenkin... Yli puoli vuotta siihen meni, että pystyin sanomaan, että ne EHKÄ toimii. Ja silti välillä mietin ettei niistä mitään hyötyä ole. Kai niistä jotain on, kun pysyn vähän paremmin jaloillani - ja hei! En ole tappanut itseäni (vaikka vieläkin usein sitä mietin)! Onko se sitten hyvä... Siitä voi olla montaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se kuulemma hyvä on. Saa nähä jaksanko mie ees syyä puolta vuotta... piti olla viiminen kerta mt-hoitajalla, mut se laitto uuden ajan lyhyemmällä välillä ja puhu psykiatristakin, mie epäilin ja sanoin että eihän se muutaku tyrkyttää jotain uutta lääkettä.

      Poista