lauantai 3. helmikuuta 2018

Mähnää ja töhnää ravintolassa

No yksi huoli vähemmän; autolla oli klo 13 aika korjaamolle, ja klo 14.08 mulla oli jo hyväksytyt katsastuspaperit kädessä. Sit kävin vielä kaupassa ja sai huokasta menemisten puolesta. Paitsi että ei, kun esikoista piti kyytsätä vielä, mutta sen hoiti mies, mie olin vaan viihdyttäjänä mukana... Ja kaverin auto oli meillä myynnin ajan säilytyksessä, sen osti ja haki joku vähemmistökansalainen pois.

Illalla kun päästiin kotiin sieltä vientireissusta, laitoin koirat taluttimeen ja läksin kävelylle, ja jotenkin yhtäkkiä nautin ihan suunnattomasti siitä, että pääsin ihanassa talvisäässä reippaileen. Nautin nauttimisestakin :) Viime vuosina sitä on ollu niin vähän. Lähtiessä tuntui siltä, kuin olisin voinut kävellä maailman ääriin, mutta ilo loppu siinä reilun parin kilometrin kohdalla, kun en ollut syönyt vähään aikaan ja verensokerit humahti alas. Onneksi olin jo tulossa takaisin, ettei tarvinnu soittaa miehelle että tuu hakeen mut... Silmissä siinteli jo sopanjämät, joiden tiesin mua oottavan kotona, sen voimalla jaksoin.

Tänään mies vei mut syömään, kokeiltiin semmosta paikkaa missä ei oo ennen käyty - tai jos on niin tositosi monta vuotta sitten. Otin metsästäjänleikkeen, mutta siinä oli vääränlainen kastike, joka vahvalla maullaan peitti kaikki muut maut. Yleensä niissä on sellanen miedompi kermapohjainen soosi. Mieskin pettyi pizzaansa, siinä oli vain paljon juustoa ja tosi vähän mitään listalla luetelluista täytteistä.

Mietin siinä sit että oon tainnu koko muun osan viikkoa olla vallan kasvisruualla. Mitä nyt leivälle oon pannu lauantaimakkaraa ja salamia ja mätitahnaa. Eipä tuotakaan leikettä olis tarvinnu syyä. Eikä tarvi mennä muutenkaan tuonne enää, siellä soi turkkilainen jollotusmusiikki, jota en juuri diggaa, pöydät likaisia (näki että on pyyhitty rätillä jossa on ollu mähnää) ja pöydissä töhnäkorkkisia ketsuppi- ynnä muita soosipulloja. Muistan sen olleen aikanaan suosittu ruokapaikka, nyt oli varmaan taso laskenut.

Kylymä ilima tuli. Olin suunnitellu toista pientä kävelyreissua koirien kans nyt illalla, mutta näinköhän ne tarkenee palttoossakaan...

12 kommenttia:

  1. Hyvä, et katsastus on läpi :) Mätitahnaa, mieki tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, taas vuodeksi se murhe poissa.
      Mätitahna juuston ja tuorekurkun kera leivällä on hyvää!

      Poista
  2. Eilen oli ihana aurinkoinen ulma, nyt vähän liian viileää (-18) mun makuun.

    Mutta onnea katsastuksesta, se on aina iso helpotus vuokdeksi eteen päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, miten mä näin huolimattomasti kirjoitin?

      edit:
      ilma
      vuodeksi

      Poista
    2. :D Hyvin ymmärsin kyllä! Oli viileä päivä, mutta käytiin kuvaamassa koskia hieman. Kovin kauaa ei mieskään viihtyny ulkosalla, vaikka lämpimämmillä keleillä sitä ei meinaa saada pois hyvältä kuvauspaikalta ollenkaan.

      Poista
  3. Hienoa, että auto on korjattu ja katsastus meni läpi!

    Hyrr, nyt on pakkasta -16 C ja lenkki jää lyhyeksi. Mutta on hieno aurinkoinen päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lenkit jäi nyt lyhyeksi täälläkin, etenkin koirien kans... ihana aurinko oli!

      Poista
  4. Ulkoilo on must juttu. En oo viikkoon päässyt lenkille kipeän polven räyskän takia. Kohta menen, vaikka olisi 50 astetta pakkasta ( mittari näyttää -11,1). Maailman ääriin en jaksa kävellä, mutta lähelle sitä :D

    Männä viikolla sattu hauska juttu ( minun, ei pojan kannalta). Oltiin asioilla ja yhessä liikkeessä poikaa 35 vee luultiin mun mieheksi. Poika parahti isoon ääneen, että, apuva, tää on jo kolmas kerta. Eka kerta oli,
    kun hän oli 16 v. Myyjillä oli hauskaa. Jälkeen päin kuittasi mulle "kostoksi", että "sulle on, mutsi, tullut harmaata hiuksiin, ookko huomannu" ;DD Pienistä asioista sitä päivä piristyy :) Paitsi tosta harmaasta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ulkoilu, ärsyttäviä noi kirj.virheet. Paitsi onhan se kyllä ulko-ilokin :)

      Poista
    2. Ulkoilu on parhaimmillaan todellista ulkoiloa :)
      Voi poikaparkaa... mun siskolle tuli traumat, kun sitä aina luultiin äidin sisareksi...

      Poista
    3. Sainaphan hyvät naurut täältä minäkin, kiitos Sirpa!

      Poista
    4. En tiedä huomasko mun kaveri (9v. mua vanhempi) että kaupassa ollessamme mua puhutellut ihminen sanoi sitä "äidiksi", ikäänkuin se olis ollu mun äiti... tuollaisten oletusten kanssa pitäisi olla varovainen, ettei mene loukkauksen puolelle.

      Poista