Piristystä mielelle

Kyllä mie sen tiiän, että musiikilla on voimakas vaikutus mun mielialaan - hyvä musiikki vaikuttaa melkein kuin alkoholinaukku. Huono musiikki taas helposti aiheuttaa ärtymyksen ja pahantuulisuuden. Voi olla että kuopus on osittain perinyt tän musiikillisen erityisherkkyyden, esimerkiksi me molemmat ollaan allergisia Haloo Helsingille, tai sen laulajalle. Miksi, sitä en osaa sanoa. Musiikkihan sinällään ei ole mitään ihmeellistä, mutta siitä vain kummasti ärsyyntyy. Olen onnekas, kun meidän lapset tykkää hyvästä musiikista, vaikka nykypäivänähän nuoriso käyttää paljolti kuulokkeita. Toisinaan kuunnellaan kaiuttimesta niiden mielimusaa ja se on hyvinkin mun maun mukaista. Näin vanhemmiten olen tullut avarakorvaisemmaksi erilaisia musiikkityylejä kohtaan, ja tytärten kautta olen löytänyt monta hyvää uutta bändiä. Kyllä nykyisinkin osataan tehdä kunnon musiikkia, vaikka välillä tuntui että vain jotain kauheaa rappia tuli joka tuutista.

Sitä musiikin terapoivaa vaikutusta vain on vaikea käyttää hyödyksi, kun ei keksi mitään mielekästä kuuntelemista kun on synkkä olo. Ei edes halua yrittää. Nyt mulla alkoi pyöriä Hozierin Take me to church päässä, ja ajattelin yrittää siitä eroon soittamalla sen. Se loppui just kun olin ripustamassa pyykkiä, ja youtube ryhtyi soitteleen kysymättä sen perään kaikenlaista hyvää musaa ja mieli piristyi ihan huomattavasti. Imagine Dragonsia. Satuin katsoon pätkän jotain videota, ja olihan ne ihan silmällekin ilo. Kevyitä jalkoja ja pitkää tukkaakin.

Aamulla hipoi mittari kahtakymmentä pakkasastetta, tein linnuille rasvapähkinäjutskia (jotka varmaan naakat syö taas suihinsa), ei oikeen menny niinku strömsössä eikä ees niinku ite suunnittelin, mutta onpahan jotain. Käyn ripustamassa, ovat sit iltapäiväruuan aikaan tarjolla. Aurinko paistaa hienosti, se oli noustessaan punainen ja kylmän näköinen.



Napsin pari kuvaa ennenkuin näpit jäätyi tyystin. Siihen ei kauaa menny tuossa pakkasessa.
 Pajukranssi on upotettuna tuohon sisälle.
Raaskin yön yli mietittyäni ostaa silikonisia muffinssivuokia Lidlistä, kun meillä kumminkin niitä muffineja sillon tällön tehdään, ja pikapullia. Ovat ihan käteviä linnunrasvamötiköiden teossakin.

Koirat tiesi jo heti aamulla, että ulkona on kylmä, kun niitä ei yhtään kiinnostanu ku aloin veteleen ulkokamppeita päälle että käytän niitä pihalla. Normaalisti ne on heti kärkkymässä mukaan. Ei nytkään, kun vein nuo linnunjutut ulos. Tiukasti pysyttelevät sohvalla, neulehaalarit päällä. Ymmärrän kyllä, että ne kuulee sateen äänen (sillon sama juttu) mutta miten ne tietää pakkasen, kun täällä sisällä kuitenkin on aina lämmin?

Kommentit

  1. Noi on jänniä juttuja, kun joillekin on vain allerginen. Itse tykkään siitä Elli Haloosta kyllä, mutta mulla on omat artistini, joissa on vain jotain, mitä ei osaa edes selittää, mutta ne on vastenmielisiä. Ja sama pätee toki muunkin alan tyyppeihin ja ihmisiin yleensä, joitain fanittaa heti ja joissain on jotain, että ei vaan oo oma juttu.

    Hauskoja noi linnulle tehtävät muffinssinmalliset rasvaköntit! Hyvää huolta pidät linnuista.

    -Marra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnunmuffinsseja :) mie oon sit taas tainnu periä linnuista huolehtimisvietin isältäni, se ruokkii kerrostalossakin pikkulintuja. Lintulauta on parvekkeen sisäpuolella ettei häiritte naapureita, ja kyllä siinä tintit käy.

      Se on kyllä totta, että niitä mieltymyksiä ja epämieltymyksiä on joskus vaikea selittää.

      Poista
  2. Ne haistaa pakkasen?

    Meilläkin oli aamulla parikymmentä astetta ja nyt upea aurinkoinen joskin kylmä päivä. Kai se auton ikkunastakin otettuna piristää, valohoito?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläkyllä, sunnuntaina otin antaumuksella valohoitoa autossa ja kyllä se piristi :) uskon niin.

      Poista
  3. Koiruuksien aistit on eri taajuuksilla kuin ihmisen, meidän pitää mennä ulos haistelemaan keliä, koiruudet aistii luultavasti eri lailla ilmanpaineet ja muut asiaan vaikuttavat. Myös äänet kulkee ilmassa eri lailla eri säätyypeissä.

    Elli kyllä naukuu silleen että se on joko tai. Mä kans vähän sitä vierastin aluksi ja ei se nyt vieläkään ole ihan parasta mutta se kokonaisuus ja ennenkaikkea asenne millä ne tekee musaa on jotain joka vie mun sydänmen.
    Se inhous jotakin kohtaan liittyy taajuuksiin ja äänenväriin, jotkin äänen korkeudet jne vaan saa toiset hihkumaan ja toiset yökkäämään. Mua esim ärsyttää kaikenlainen örinämetalli, saattaa olla helvetin hyvää musaa mut sit ku siihen aletaan ärisemään päälle jotain melodiatonta, sanoista ei saa selvää -örinää niin vaihtuu.

    Makuja on monia sanoi hau kun muniaan nuoli, ja kissa naukas siihen että niin on kun kuolleen, päättömän jäniksen sisään kantoi, ylpeänä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja varmasti talokin narahtelee pakkasella erilailla, kaipa nuo jo tuohon ikään mennessä (kohta 6) on oppinu elämästä yhtä sun toista. Tietyt rutiinit ainakin. Jos laitan silmälasit keittiön pöydälle, ne tietää että oon menossa nukkuun ja ryhmittyy valmiiksi vintinrappusiin. Ne tietää mikä pyykkikoneen lukuisista linkouksista on se viimeinen, näen sen niistä ennenkuin kuuluu piippaus koneesta. Ym.

      Oon aina inhonnut örinäheviä, mutta jännästi siedätyin sille kun kuuntelin Volbeatin levyä, missä oli yhessä biisissä Napalm Deathin laulaja vieraana. Evelyn tai jotain oli biisin nimi. Kyllä melodiaa pitää olla, örinähevissäkin.

      Poista
    2. Peikkohevin yksi parhaita on vanha Amorphis <3

      Poista
    3. No sekin on enskesän Rockfestissä, johon mulla on jo lippu...
      https://rockfest.fi/artistit/

      Poista
  4. mä teen linnuille kakkuja tavallisiin kakkuvuokiin. Laitan ne sitten pakastimeen jäätymään, kun ovat jäähtyneet. Lämpimän veden alla vuoka irtoaa nopeaan. Mun pitää oikein ottaa sulle kuva. Mulla on niitä aina 2 päälletysten, kakkuja siis, harjanvarsi katkaistiin paistinpannun lasikupuun kiinni ja se on näppärä. Musiikista ... nykyään on niin paljon yhtyeitä, joita ei halua missään nimessä kuunnella. Joko sitä alkaa itse lla niin vanha tai se on totta osa örisee ne laulunsa ja se on siinä sitten. Karvat vain kuuntelijalla pystyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota ihmeessä kuva! Mie en ymmärtäny mitään harjanvarresta ja lasikuvusta. Vuokarenkuloita on muutkin tehny, mie vaan en usko että sellanen pysyis kauaa ehjänä täkäläisten raadonsyöjälintujen nokissa. Pitäs olla kanaverkko vähintään ympärillä.

      Mulla tosiaan jonkinlainen örinäkin jo menee hätätapauksessa, mutta räppiä en jaksa kuunnella. En ymmärrä sanoja kuitenkaan, ja jos ymmärränkin, niin niissä ei ole mitään miksi niitä pitäs ees kuunnella.

      Poista
    2. Kokeiles huvikses Cypress Hill ja se espanjankielinen versio, niissä on jännä fiilis, levyn nimi on Los grandes exitos en espanjol. Mariska on toinen mistä tykkään, siis hänen kolme ekaa levyä on tätä räpätystä, tai itseasiassa nuo kyllä taitaa olla sitä hiphoppia, noh, kuitenkin tätä nykyalan hittimusaa.

      Poista
    3. Hirveää. Eminem on ainoa räp-artisti, jota voi kuunnella.

      Poista
  5. Kyllä, talviset ovat kelit. Meilläkin oli aamulla pakkasta liki 20. Aurinko onneksi paistoi joten pakkaslukematkin alenivat. - Musiikki on kyllä tärkeää, se on tärkeää hyvinä hetkinä ja tärkeää huonoina hetkinä. Aika valikoiva kyllä olen, räppimusiikin jätän nuoremmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko tosiaan jo lämmittää, sopivasti osuessaan :)

      Poista
  6. Mahtavaa, että tiedät omat 'kannustinmusiikkisi'. Musiikki voi olla todella iso voimavara.

    Tuon toisen ääripään tunnistan itsessäni helposti. Hermostuttavaa musiikkia ja ärsyttäviä musiikin esittäjiä löydän niin monesti, että hiljaisuus kutsuu parhaiten. Radiosta tuleva musiikki on melkein aina sellaista, että pidän radion mieluummin kiinni :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kaupasta tulee joskus tarve poistua musiikin takia :( Laitoin itelleni soittolistan, johon keräsin ilahduttavaa musaa, mutta ne hienot kappaleet tuntuu kuluvan äkkiä puhki, ja niihin siirtyy joka kerta (kun pahalla mielellä kuuntelee) hiukan sitä pahaa mieltä... sitä pitäs kerätä niin paljon että olis varaa valita.

      Poista
  7. Musiikista osaan minäkin heti sanoa, että ärsyttää tai ahdistaa tietynlainen. Mielialastani riipuen sitten autossa välillä soitan täysillä oman maun mukaista ja 'karjun' mukana kun on hyvä mieli.

    Hienoja muffineja, varastan idean. Nyt olen laittanut vain kaupan valmiita pähkinä-rasvapötköjä. Hyvin kelpaavat nyt pakkasella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin noita muffinssijuttuja, että niitä vois vaikka "liimata" rasvalla kaks vastakkain, niin tulis kauniita... mutta eipä mulla se kauneus niin onnistu muutenkaan :)

      Poista
  8. Musiikki on vahva vaikuttaja. Itselläni esmes kovakin päänsärky voi helpottua jo pelkän musiikin avulla. Haloo Helsinkiä en kestä minäkään, mutta mä en kestä muitakaan suomalaisia vinkujia.

    Hieno tuo aurinkokuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieki oon aina sanonu, etten kestä suomenkielistä poppia, kuitenkin aikanaan tykkäsin Neljästä ruususta, Suurlähettiläistä, Epuista... mutta suomalaisista naislaulajista ei löydy kovin montaa sellasta, mitä jaksais kuunnella. Sun videopoiminnoista olen muodostanut käsityksen, että meille ei kauheesti tulis riitaa kuunneltavasta musiikista :)

      Poista
  9. Olipa jännä lukea teidän musiikkimausta - mä olen pitänyt itseäni aika lailla kaikkiruokaisena, mutta nyt on kyllä viime aikoina pitänyt tosi usein pistää autossakin ääni pois radiosta tai vaihtaa kanavaa. Lähes kaikki suomalaiset naisartistit on mun mielestä kamalia. Vinkuu ja ähisee ja narisee. Mutta ei ole kyllä häävejä miesartistitkaan, ei sen puoleen.
    Mutta onneksi makuja on monia, jokaiselle löytyy jotain. Kai.

    Yks mihin tykästyin ja jonka "löysin" vasta äskettäin on Andre Linman ja Sturm und Drang - en tiedä miksi vasta nyt, kun meillä on sitä kuitenkin kuunneltu jo ties kuin kauan. Disturbed ja Volbeat vanhemmat biisit.
    Sitten on sieltä teiniajalta, kukaan ei ole ikinä kuullutkaan siitä :), sellainen kuin Nino de Angelo. Se oli silloin 80-luvulla sellainen nätti poika ja lauloi kuin enkeli Guardian Angelin - mä olisin antanut mitä vain saadakseni sen pulloon heinällä kutiteltavaksi ;) Ja Peter Jöback. En tiedä mistä ihmeestä sellaisenkin keksin. Vähän sama kuin kerran 15-vuotiaana setä "opetti" kuuntelemaan Vesa-Matti Loirin tulkintoja Carl Mikael Bellmannin juomalauluista! Ikävä vaan, kun enää löydä niitä mistään :D
    Vanhat 70-luvun iskelmät - niitä kuunnellaan meillä autossa kesäisin, tai sitten sitä levyä joka sisältää ne kaikki 80-luvun hittibiisit: AM teki sen mulle 40-vuotislahjaksi. Siellä on kaikki Samantha Foxit, Sabrinat, Modern Talkingit ja muut. Siis se on niin korni, että se on hyvä :D
    Ja lopuksi: Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus.
    Tämä varmaan kertoo aika paljon Pöllöstä - sekopää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rautiaisen Niskalaukaus on kans Rockfestissä. Disturbedkin on Rockfestissä, mutta valitettavasti väärässä maassa :)
      Tuo Nino de Angelohan oli melkonen löytö, lapsenkasvoinen poika laulaa komealla miehen äänellä.
      Mutta ihanan lahjan on sun mies tehny sulle! Se on välittämistä kun toinen paneutuu asiaan ja ylipäätään tietää mistä musiikista lahjan saaja pitää. Kerran kysyin omalta mieheltäni, mistä MINÄ pidän, se heitti jonkun tyyliin CCR josta ny melkein kaikki diggaa. Mie kyllä tiiän mistä se tykkää, ku se aina kyselemättä soittaa vaikkei kukaan haluais kuulla. Tästä on käyty riita jos toinenkin. Ite kuuntelen yleensä kuulokkeilla, jos muita on läsnä ja pitää kuunnella. Ainakin jos tiedän että senhetkinen kuunneltava ei hivele toisten aisteja, esim. funkytyylinen musa.
      Mutta luulen, että sinunki kans päästäis yhteisymmärrykseen jos pitäs kahestaan musaa kuunnella :)

      Poista
  10. Musiikin parantava vaikutushan on tosiaan ihan tieteellisesti todistettu. Mun sydänleikkauksen ja sitten varsinkin aivoinfarktin jälkeen sairaalassa kehotettiin kuuntelemaan mielimusiikkia, ja kun kuulivat, että harrastankin musiikkia, niin kehottivat mieluusti laulamaan myös. Mulle sitten pari kuukautta aivoinfarktin jälkeen tarjoutui tilaisuus mennä esiintymään erääseen konserttiin täällä kotikaupungissa. Siinä kun harjoiteltiin aika monta kertaa, ja esiintyminen päälle, niin sain laulaa mielimusiikkiani: Haloo Helsingin "Maailman toisella puolen" :D :D En ollut esiintynyt pariin vuoteen, ja se sujui yllättävän hyvin! Se tosiaankin on yks mun lempikappaleista, tosin kuuntelen paljon esim. klassista musiikkia, mutta lemppareita on paljon.

    Nauratti vaan toi kun luin ettet tykkää Haloo Helsingistä; niin erilaisia me ihmiset ollaan, ja hyvä niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie varmaan sinun laulamana olisin tykännytkin, se on nimenomaan sen bändin laulaja, jonka ääntä en kärsi :)

      Poista
  11. Musiikkia ilman en voisi olla. Tai voisin kai jos ois pakko.. Musiikki antaa niin paljon erilaisia oloja ja fiiliksiä, ettei tosikaan.
    Teininä kuuntelemani bändit on yhä hyviä, toki uusiakin on tullut matkaan.. Niihin teiniaikaisiin on joku 'suurempi side' kyllä. Silloin niitä liki jumaloi, ehkä se tulee siitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niihin kappaleisiin, bändeihin ja laulajiin paljon intohimoisemmin suhtautui teininä kuin vanhempana. Sillon oli tärkeää tietää kappaleiden nimet tarkkaan, sanoituksetkin jos mahdollista... nykyään kun on puhelimissa sovellukset, jotka tunnistaa kappaleen niin ei tarvi nähdä edes vaivaa sen etsimisessä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia