Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Pääsiäismunakoiso

Kuva
Ei oo ollenkaan niin hauskaa tehdä riistakameran päivänvalokuvista yhdistelmiä, kun on valot ja varjot aina eri kohdissa. Hämäräkuvat on helpompia. Mutta hauskaa oli käydä välikausitakkisillaan lenkillä, sekin sai olla auki kun tuli heti kuuma auringonpaisteessa. Ja koirillakin oli kurahaalarit, vaikka nyt ei kuraantunutkaan. Se hyvä puoli ainaisessa lumisateessa ja pakkasessa on, että koirat säilyy joskus siistimpänä. Mutta aurinkolasit kyllä ois pitäny olla (mulla, ei koirilla) kun hanget hohti huikaisevina. Unohdin. Kenkänastat muistin ottaa mukaan tällä kertaa, niitäkin tarvittiin.

Lintuja lauloi, mutta kun yritin kuunnella tarkemmin, kuului vain suih suih koirien haalareista kun ne tepsutti eteenpäin.

Mies oli tosiaan yön töissä, teki viime vuorokauden puolella yksitoista tuntia ja tän vuorokauden puolella kymmenen tuntia töitä. Ei sitä voi laiskaksi sanoa. En usko, että tilaisuus vaatekaapiston uusimiseen tai jätevesijärjestelmän päivitykseen sais sitä motivoitua tuollaiseen ur…

Että sellasta

Kuva
Tänäaamuna kuulin ensimmäisen kerran peipposen täällä omilla huudeilla - Hesassahan ne kyllä lauloi, jotenkuten - ja tyttöä junalta hakiessa oli upea ilta-aurinko, mustarastas lauloi niin täysin rinnoin ja joku tiklikin ja talitintti. Ja nyt näyttää tältä. Vaihtelu säässä on tänään ollut nopeaa ja radikaalia, kun toinen tyttö vietiin poikakaverilleen niin matkalla nähtiin kelejä laidasta laitaan.

Junista vähän. VR muutti aikatauluja myös nopeasti ja radikaalisti, tiedottamatta mitenkään kulkijoita. Ei ainakaan meille asti tullut mitään tietoa, eikä VR:n "ajankohtaista"-nettisivulla ollut mitään. Ainoa maininta oli Hki- Tre-välisten junien hidastumisesta johtuvista aikataulumuutoksista kertovan otsikon alla pienellä, ohimennen, siinä missä lueteltiin moni muukin lähijuna. Saatiin tieto sillä tavalla, että kun tyttö sunnuntaina tuli reissusta ja olivat katsoneet jatkoyhteyksiä, ne menikin ihan eri aikaan kuin ennen. Ja ihan hullusti miten sattuu aamujunatkin - yleensähän lähi…

Kuin päivä ja yö

Tiistaikuva olis samanlainen kuin maanantaikuva, jos sellaisen ottaisin. Mutta olipa vain huikaisevaa kun eilen kävin kävelyllä peltojen keskellä. Hyinen tuuli vain kävi. Aurinko porotti ja tuuli hirvitti. Eri suunnasta kumpikin, aina oli toinen puoli jäässä ja toinen hiessä. Koirien jalkakarvat kuraantui sulalla, hiekoitetulla tiellä, ja kun kuitenkin oli pakkasta niin sitten ne jäätyi. Katsoin jossain vaiheessa että mikä karahka koiran jalassa on kiinni, mutta ne olikin vain klimppeihin jäätyneitä ravanruskeita karvoja... siellä ne kivasti sitten suli auton takapenkillä. Tein nimittäin mielestäni kätevän ratkaisun kun piti yks ihminen viedä ja toinen hakea, niin vältin edestakaisen ajelun ja kävin pitkällä kävelyllä siinä välissä. Silti jäi odotusaikaa. Ja sulamisaikaa.

Viime yö oli kumma - ainakin 3/4 kotiväen ihmisistä valvoi pitkän aikaa siinä yhden molemmin puolin. Koira sen oikeastaan taisi aloittaa käymällä alakerrassa juomassa, kun vintin kuppi oli tyhjä, ja sitten ramppaskin…

Maanantaikuva ja haaste

Kuva
Kyllä nyt sitten on luvattu hienoa ilmaa, kun ei enää oo kuvaajalla aikaa kuvailla!

Sain Susannalta Kevään merkit -haasteen: viisi eniten itseä ilahduttavaa kevään merkkiä. Yksi on kyllä tuo sininen taivas ja auringonpaiste, vaikka se joskus raastaakin - esim. jos joutuu märällä tiellä ajamaan vasten aurinkoa tai kun se paistaa matalalta surumielisesti ja paljastaa pölyt ja roskat nurkista tai kun se aiheuttaa migreenin - vaan on se silti mielialaa nostattava.
Sitten on nämä ensimmäiset kukat. Näsiä, leskenlehti, sinivuokko. Aina niitä tulee etsiskeltyä kun kevät etenee, tosin leskenlehdet ilmaantuu aina ensimmäisenä isojen teiden pientareille, eikä semmosissa paikoissa tuu paljoo käveltyä. Mutta autosta silmittelen.
Linnut! Miten ihanaa on kuulla talven jälkeen mustarastaan laulu! Ja kun peipposen kuulee, tietää että kesä on kohta täällä. Tosin sekin on muuttunut, tänävuonnakin kuulin sen jo reilu viikko sitten Helsingissä, mutta ne lienee siellä talvehtineita, jotka viritteli soitt…

Aah, sunnuntaiaamut...

Kuva
Nukuin hyvin! Ja pitkään. Monta kertaa aamun aikana heräsin, ja mietin että joko nousis, en noussu kuitenkaan ja aina uni voitti. Kerran näin unta, että silitin koiria, ja heräsin siihen ku silitin omaa olkapäätäni. Miehelle hehkutin sunnuntaiaamun autuutta, se ei ymmärtäny ku mullahan ei sen mielestä oo ikinä mitään menoa ja kiirettä. Harva se aamu on kummasti silti laitettava auto ajoissa lämpiämään ja lähdettävä tietyllä kellonlyömällä junaseisakkeelle päin ajelemaan, ja parhaimmillaan kolmen - neljän tunnin päästä oltava valmiina ajamaan sinne uudestaan. Onhan se toki helppoa sellaisen näkökulmasta, joka töissä käy, mutta tämmöselle tavallisesta arjesta stressaantuvalle jokainen lähtö on vaatimus. Mutta itsepä olen lapset siihen totuttanut, että saavat kyydin - anoppi sitä paheksuu, sen mielestä tyttöjen pitäs ite kävellä se kolme kilsaa sivu, koska "ennen vanhaan piti kävellä, ei kukaan vienyt eikä hakenut". Kunhan ilmat lämpiää niin saavat mennä pyörällä.

Mulla on väh…

Paistetta luvattu. Harmaata on.

Kuva
Ilmatieteen laitoksella on nyt tuhannen taalan (tai kahdeksan ruotsinkruunun) paikka lunastaa uskottavuutensa mun silmissä, kun on luvannut kaunista säätä iltapäiväksi. Lähetän valituksen, jos se ei nytkään pidä paikkaansa.

Piti saada koiranpaitakin valmiiksi ajat sitten, muttakun alkaa nukuttaa kutoessa...

Uutispäivä on vaihteeksi mielenkiintoinen, joskaan ei kovin iloinen. Ensinnäkin tämä, jossa kerrottiin mitä kaikkea Google meistä käyttäjistä kerää ja tallentaa, jopa puhetta! Kävin katsomassa omat tietoni, puheentallennus oli "keskeytetty", näköjään oon sentään jotain osannut tehdä oikein. Hauska kartta oli mun paikannustiedot:
Pallukat on pareittain kuin naakkaparvi. Viisitoistasenttinen ufohörhöjen hehkuttama "humanoidi" on selvitetty mutaatioista kärsineeksi tyttövauvaksi. Tässä jutussa kerrottiin tarkemminkin geneettisistä vioista, mutta en osaa suomentaa että osaisin etsiä ko. vaivasta tietoa suomeksi.

Helmenä kirsikassa sitten tieto siitä, että masentunee…

Pitäs ja pitäs

Kuva
Oikeestimääenjaksatätäväsymystä... "tee jotain mielekästä" sanoi lääkäri, mutta mielekkäät jutut on semmosia, joiden ääreen nukahtaa. Ei ne piristä. Lenkkeily ja tietsikalla olo pitää hereillä, mutta tuo eka on välillä niin vaikeen takana, kun fyyse ja psyyke on niin väsyt, että ei jaksa ees aatella. Nytkin on nälkä, jonkinlaisen salaatin saattaisin saada vielä aikaiseksi ennenkuin kaikki salaattitarpeet loppuu (ja uusia ei oo varaa ostaa) mutta tuntuu, ettei ole voimia nousta tästä. Ja lenkillekään ei kannata lähteä, jos on nälkä, joutuu kääntyyn heti takas.
Siivota pitäs. Jokunen päivä sitten Prismassa oli nuupahtaneita tulppaaneja halvalla, ostin ja elvytin. Kun kattelee niitä, ei niin huomaa sotkua. Hirvittävän painostuksen jälkeen kuopus siivosi alkovin lattialta vaatteensa pois, ja kun olin luvannut että jos se sen tekee niin imuroin niin sehän piti tehdä. Ja imuroida ilmalämpöpumpun suodatinverkot kans. Miten sekin homma ajoi mut muka niin piippuun, hyvä että jaksoin …

Vanhan talvi

Kyllä ei vanha enää jaksa oikein mitään. Ja kun ei paljoa normaalistikaan huseeraa, niin jaksaa aina vaan vähemmän. Ruotsinreissun ja Viikinreissun jäljiltä meni kauan toipuessa, ja kun ilmatkin oli surkeat, niin ei tullut ulkoiltuakaan. Eilinen kevätpäiväntasaus oli kyllä niiiiin talvisen oloinen tuiskuineen ja viimoineen, vaikka ihan normaaliahan se on, että maaliskuussa on vielä talvi. On ainakin ennen ollut. Syksyllä piti odottaa kauan, että talvi alkoi, ja nyt pitää odottaa kevättä.

Eilen otin pitkät päikkärit puolen päivän aikaan, ja iltapäivän lopuilla alkoi taas väsyttää armottomasti, kun yritin lukea kirjaa. Päätin, että lähden toiselle lenkille koirien kans, jos se piristäis. Tiellä kulkiessa oli vielä ihan hyvän tuntuinen ilma, mutta kun meinasin kävellä pellonreunaa, niin eihän siellä voinut kun se tuuli oli niin kylmä ja kamala. Käännyttiin sitten takaisin suosiolla. Kun päästiin tielle, ihmettelin kun koirien tassut napsui, kuin olis ollu steppikengät jalassa - niillä ol…

Peelintuja

Kuva
Kävästiin eilen kattomassa Viikin linnustoa. Viisi tuntia. Tytär löysi mulle hyvän tuntuisen sovelluksen kävelyn mittaamiseen, se mittasi mulle sen viiden tunnin aikana yli kahdeksan kilsan kävelyn, vaikka tuntui että suurimman osan aikaa vaan seisoskelin ja odottelin, että mies saa kuvattua tarpeekseen. No, näkyyhän se km/h vauhdissa...
Siellä oli asiantuntijaharrastaja paikalla, neuvoi meille luhtakanan (ei näyttäytynyt) ja peukaloisen (näyttäytyi) oleilupaikat ja vinkkasi pikkutikasta, joka poikkesi paikalla myös. En tietääkseni ole moista koskaan ennen nähnyt, ja jos olisinkin, en olis osannut tunnistaa.
Vähän huonosti näkyy kun on kännykkäkuva, jolla zoomaus on huonolaatuinen. Maisemakuvat onnistuu kyllä kivasti silläkin, pokkarihan on suttulinssinen ja sen sijasta otin kiikarit.



Mahtava hankikanto oli, ei varmaan oo monesti hesalaisilla tämmösiä missävaantallustelukelejä! Vaellettiin ruovikossa ja käytiin vanhalla puhdistamolla ja tais vähän naamakin saada aurinkoa. Illalla oli…

Tyrska kyrkan

Kuva
Tukholmanreissu meni aivan mainiosti! Kaikki meni hyvin, perustietoa oli sen verran että pärjättiin ja kysymällä sai lisätietoa. Ihan mieletöntä; metrossa oli lippuluukku, jonka takana oli IHMINEN myymässä lippuja!!! Symppis harmaapartainen hippipappa. Osasin sanoa "sjutton" ku se kysy ensin ruotsiksi (määmitään kuullu/ymmärtäny) ja sit englanniksi, minkä ikänen tyttö on, ja myi puolitoista lippua vaikka yritin ostaa kahta. En tienny, että siellä vielä tuon ikäset menee lapsista.

T-Centralissa kun oltiin, niin käytiin samalla lipulla katsomassa, minkälainen on se pendeltåg... portaat alas ja portaat alas ja metroa paljon syvemmälle maan alle, josta löytyi umpinainen laiturihuone.
Lasi(?)seinät, joihin avautui vain junan ovien kohdalle lävet, mistä pääsi junaan ja sieltä pois. Eipähän kukaan heittäydy junan alle siellä. Tuossa kuvassa sen ajovalot häämöttää lasin takana. Eli sitä ei juuri saanut kuvattuakaan.

Tavalliset junat onnistui paremmin saada kuvaan, jahka oltiin ensin…

AAG! AAG! AAG!

Kuva
Posti toi joku aika sitten jonku ihme Viking Linen lahjakortin, sillä sai ilmaisen hytin risteilylle. Nyt kun tytöillä on vaihteeksi vapaata koulusta, menin ja varasin Hki-Tukholma -risteilyn. Aag! Miten siellä toimitaan? Oon mie pari kertaa käyny yli kakskytä vuotta sitten, mutta aina sillon on ollu joku minua osaavampi, kokeneempi ja fiksumpi mukana. Nyt MUN pitäs olla se! Monta tuntia on aikaa siinä päivällä, ja budjetti noin nolla euroa.

Aattelin kun tyär tykkää junista (toinen ei halunnu ees mukaan, menee poikakaverilleen mieluummin) niin vois hurauttaa metrolla T-Centraleniin ja käydä niitä kattomassa asemalla, ja vanha kaupunki on tietty kans kiva. Mutta enhän mie ees tiiä miten ostetaan lippu, sen verran katoin Tukholman joukkoliikenteen sivuja että tiedän sinne menevän metron numeron. Kruunuja siellä vissiin pitää käyttää, ja vaikka on ns. nollabudjetti niin täytyyhän sen verran olla että metrolipun saa. Ja jotain syötävää. Kurssi lienee likelle yks kymmeneen. Kauhea ahdistus…

Hyvät, pahat ja kauniit

Kuva
Tänään kävi mielessä että lainaan naapurilta haulikon ja pistän muutaman naakan kylmäksi. Ne oli aivan mahdottomia! Normaalipäivinä ne on pari kertaa käyneet ja verhoa leyhäyttämällä saanu karkotetuksi, tänään ne oli pihassa ku magneetin vetämänä. Jos sain jotenkin hätistettyä ne pois niin ne jäi näköetäisyydelle kytikseen tai kaarsi vaan saman tien takas. Hakkasin ikkunaluukkua ja pitipä oikein pihallekin mennä seisomaan tuiman näkösenä vähäksi aikaa. Taisin vähän rumasti niille huudellakin. Tekivät selvää talipalloista ja puolittivat kanaverkkoon käärityn talipötkylän.
Toiset siinä hakkaa pötköä ja toiset nokka pitkällä odottelee, että herkkuja putoilis. Tossa ei edes ole kaikkia, parhaimmillaan niitä lenteli ehkä jopa yli 20. Ikinä oo ollu tähän aikaan talvea sellasta laumaa, joku puolentusinaa korkeintaan. Alkaa jo naakanpaskan määräkin pihalla olla melkoinen. Mietin jo, että en ala enstalvena ruokkimaan ollenkaan lintuja. Maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt, että naakan su…

Pullaa ja valopalleroita

Kuva
Näytin tän mainoksen miehelle, niin se osti mulle mun lempisuklaalevyn :) Ikinä oo naistenpäivän takia mitään ostanu. Muistaakseni. Enkä oo vaatinu, ja tääki oli vaan vitsi. Sit se vielä aamulla viestitti naistenpäivätoivotukset!

Pullaakin tein eilen. Ja kolme keksiä, kun jäi pöydälle leipomisen jälkeen gluteenitonta pulla-ja munkkijauhoseosta.

Heitin vaan jauhot ja rasvaa sekaisin, lisäsin leivinjauhetta ja vähän kananmunaa (ja vähän lisää jauhoja) niin a vot, tuli hyviä! Mie en ikinä oo onnistunu tekeen omasta päästä keksityllä ohjeella hyviä keksejä. Mutta gluteenittomien tapaan nekin oli parempia vastapaistettuna, ei tänäaamuna enää niin hyvälle maistunu.

Viritin vaihteeksi taas riistakameran pihalle, ei vaan oo oikein hyvää paikkaa sille. Ei viitsi vetää johtoakaan pihatien yli autolla yliajeltavaksi. Oikeestaan ajatus heräs siitä, kun olin näkevinäni ilveksen jäljet eilen lenkillä. Eihän se nyt pihalle tuu, mutta joku muu siellä voi liikkua. Kuten tämä elämäni orbi ja valopalle…

Sitä ihteensä

Kuva
Kuopuksella on tänään vapaapäivä, mutta kuraattorille meno kahdeksitoista ja halusi koululle jo puolelta, että ehtii nähdä sydänkäpysensä ennen sitä. Siispä koukkasin joogasta tullessani kodin kautta kaupungille, vein tytön koululle ja ite köröttelin kaupan kautta kotiin. Lidlissä on ollu karjalanpaistilihat tarjouksessa (3€/700g) ja nappasin sellasen mukaani. Sen vähiten sietkuisen ja läskisen näköisen. Karjalanpaistilihat näyttää olevan myös sitä lajia, johon lihanpakkaamot työntää sellasta, mikä ei muualle kelpaa - tuossa paketissa oli yksi tai kaksi palasta, jotka saatoin nakata siistimättä pataan. Enemmän varmaan tuli hylkytavaraa kuin paistitavaraa. Esikoinen tykkää läskilihoista, se paistaa ne itelleen, että ei ne roskiin joudu. Ja jos on jotain, mitä tyär ei taho, niin ne menee linnuille ja proteiinit hyötykäyttöön.

Kun mehän ollaan miehen kans kumpikin sellasia, ettei tykätä syödä sietkusta lihaa. Anopin lihat on aina supersiistejä, siellä kai mies on semmoseksi oppinut. Mun …

Melkein vahinko taas

Kuva
Ajoin kaikessa rauhassa isolla tiellä kotiinpäin, kun vastaantulevan auton suunnasta lensi joku tumma, ehkä noin viisisenttinen kapistus kohti ja pamahti kattoon tosi kovan kajauksen kera. Oon satavarma, että jos olis osunu tuulilasiin, se olis ollu entinen - ja minäkin ehkä, kun olisin säikähtänyt ja ajanut ojaan tai johonkin, tai lyönyt (ne refleksit!) jarrut pohjaan ja takanatulija olis tössäyttäny perään. Se näytti siinä sekunnin murto-osassa, jossa ehdin sen nähdä, tyyliin joltain pultilta, ja kattoon jäänyt jälki on myös kaksiosainen.
Että joku sellanen se saattoi olla. Kyllä se ainakin lasin rikkoo, jos se tulee vastaan 80km/h vauhdissa kun sen oma vauhtikin on samanmoinen. Jos siitä autosta irtoili pyöränpultteja matkan varrelle?

Ja lääkäriltä olin tulossa. Pöh, taas ihan turha reissu. Lääkettä ei voi enää nostaa (vaikka hoitaja väitti ja siks just laitto sen lääkärinajankin) ja väsymys lähtee pois kun "teen vaan jotain kivaa" ja odotellaan unitutkimuksen tuloksia. J…

Tylsällä veitsellä sattuu enemmän vahinkoja

Kuva
... mutta jos olis tänään ollut käytössä terävä veitsi, olis tullu vahinko. Kiitos mun hyvien, mutta täysin idioottimaisten refleksieni. Oon varmaan ennenkin ihmetellyt sitä, kun ne on mulla jotenkin niin kohtuuttoman raivoisia ja voimakkaita, että niillä tekee enemmän tuhoa kuin alkuperäisellä vahingolla, jonka torjumiseen ne tähtää. Tyyliin kahvikuppi keikahtaa - refleksi toimii ja kiinniottamisen sijasta paiskaa kupin vastakkaiseen suuntaan lattialle. Tänään palastelin hunajamelonia ja poistin kuoria siitä, ja yksi palanen meinasi luiskahtaa otteesta - hysteerinen oikean käden refleksini toimi taas, mutta ei hoksannut että kädessä on kokkiveitsi, jonka se iski vasemman käden etusormeen, phalanx proximalikseen. Onneksi oli tylsä veitsi, tuli vaan pintanaarmu. Siinä olis ollu selittäminen, jos olis joutunu tikin hakeen terveyskeskuksesta. "Meloni lipsahti, joten löin veitsellä sormeeni."

Mutta kyllä mie jotenkin nautin siitä hämmennyksestä, mitä herätin vuonna 1986 Vantaan …

Törsäystä

Kuva
Teinpä tänään jotain sellaista, mitä en ole koskaan tehnyt. Vaihdoin "mullat" orkideoille. Eli tungin kallisarvoisia kaarnan-, heinän- ja muun töhkän paloja orkidean juuripaakun ja uuden ruukun väliin.
Olen kyllä kiintynyt tuohon toiseenkin orkideaan, jota kohtaan olin pitkän aikaa ynseä, sattuneesta syystä. Lapsellisesti kyllä. Mutta syystä silti.

Orkidea"multaa" ostaessani kiersin myös muita tarvittavia tavaroita hakemassa ja ne kengät tsekkasin siltä varalta, että olis ollu jotain sopivia talvikenkiä vaikka alessa - ei ollu, ne on ihan vallan välikausikenkiä jo - ja jotenkin kummasti törmäsin usein sellaseen vanhaan pariskuntaan, jotka sai mut ajatteleen sitä aiemmin puhumaani ihmisten erilaisuutta. Ne ihmiset ainakin meni niin eri sfääreissä, en varmasti olisi kestänyt päivääkään samassa seurueessa. Näki kyllä, että mies oli tossun alla ja nainen tottunut sitä komenteleen ja olemaan oikeassa (tosin ei se ollu oikeassa siellä kaupassakaan) ja sen naisen ääni oli…